Simppelimpää tammikuuta kohden...

keskiviikko 30. joulukuuta 2015






 Tänään lähti kuusi pihalle. Yleensä tykkään pitää kyllä joulukuusta ihan tuonne loppiaiseen tai vähintäänkin uuden vuoden yli, mutta kun karisi taas pahus tuo metsäkuusi, ettei jaksanut nyt sitten pitää sitä enää sisällä.

Onneksi on parveke, joten se on nyt valoineen siellä. Näkyy kivasti sisälle. Saa varmaan olla koko tammikuun siellä, jos mut tuntee. En varmaan jaksa tehdä sille mitään kauhean nopeasti :-D

No, päivällä oli ihanan valokuvauksellinen huurteinen ilma, mutta se päivä meni muissa puuhissa, enkä ehtinyt ulos pahemmin kuvailemaan. Ihanat vaaleanpunaiset ruusut pöydässä ja napsin sitten muutaman pimeäkuvan tänne blogiin. Juuri nyt yritän vielä vähän aikaa pitää tätä jouluflowta yllä, mutta jotenkin sellainen "puhdistautuminen" kaikesta ylimääräisestä ympärillä on jo mielessä. Se, mikä tulee minulle aina tammikuussa. Pitää saada paikat tyhjiksi ja pinnat puhtaiksi mistä vain ylimääräisestä. Uuden alkua ja puhtaalta pöydältä lähtemistä uuteen vuoteen. Sitä kai se on? 

Kynttilöiden valossa mennään ja oleillaan vaan. Yritetään kerätä voimia ja kohta sitä on taas intoa puuhata kaikenlaista, mihin ei ole syksyllä jaksanut yhtään paneutua. Onneksi on nämä vuoden kierron erilaiset ajat. 

Kävin tänään myös katsomassa vähän alessa vaatteita. Innostun aina Odd Mollyn vaatteista, kun näen niitä kuvissa. Mutta ei. Ei ole mun kropan kanssa samaa maata Odd Mollyn suunnittelu. No, onneksi on muitakin kivoja!

Mutta nyt eikun laiskottelemaan leffan pariin. 
Will Hunting tulee telkkarista ja tutuista Bostonin maisemista.
Sinne palataan pian.

Joulutunnelmilla jatketaan vielä

perjantai 25. joulukuuta 2015






Meiltä vielä kuvia. Kuten näkyy, tällaista huvila- tai hulivilihenkelä meillä. En minä osaa olla mikään minimalisti tai pitäytyä jossain tietyssä värissä tai tyylissä. Nykysin en jaksa edes muuta ajatella, kuin että kunhan itse tykätään ja viihdytään, niin sepä on tärkeintä.



Leppoisasti mennyt jouluaatto ja joulupäivä ja huomenna vielä päästään Tapanin päivää viettelemään sukulaisten parissa. Jääkaapin ovi käy vähän väliä, suklaat katoaa sen tien, kun ne esille pistää ja koiraa häiritsee kinkun haju nenässä. Harmi, ettei tuo pohjaton nälkäkurki koskaan saa kyllikseen, vaikka jonkun makupalan saakin varsinaisten omien ruokiensa lisäksi.

Ennen ihan rehellisesti sanottuna stressasin siitäkin, mitä mieltä muut ovat mistäkin. Muun muassa meidän kodista. Nykysin se on mulle täysin sama. On muuten iloista, kun pääsee tällaisissakin asioissa joskus sinuiksi itsensä kanssa. Kai sitä ei tässä iässä enää jaksa pingoittaa? Hyvä juttu mun mielestä!

Joulurauhaa!! (Niin kuin Jarkko Ahola sen laulaa :-)

torstai 24. joulukuuta 2015











Pitihän mun ehtiä vielä tekemään joulutoivotuspäivitys tänne, vaikka todellakin tiukkaa teki. Mulla selkä prakasi oikeasti ihan kunnolla, kun tultiin Suomeen viime viikolla pidemmän kaavan kautta (lue: autolla Nyciin, sieltä Lontooseen ja sitten Suomeen, plus väleihin 4-5h odottelut).

Harvoin (ikinä!) on ollut tällaista, mutta kyllä tämä voitetaan vielä. Olen silti yrittänyt välttää mitään istumista ja siksi koneellakaan ei ole tullut oltua. Vaikka tokihan läppärin kanssa toimivana voin roudata masiinaa minne huvittaa. Mutta on tässä siis ihan jouluakin yritetty valmistella! Ja koko perhe nyt hienosti meidän Suomen kodissamme viettämässä joulua. Jihuu!

Otin tässä iltahämärässä (= pilkkopimeässä) muutaman kuvan, kun pojat saivat kuusenkin laitettua ja me täällä aikaeroisina norkoiltu pitkälle yömyöhään hereillä. Nautiskeltu rauhasta ja oltu täysin ilman joulustressiä. Siis minäkin. Miten ihmeessä - en tajua! 

No, olen varmaan ollut niin tolkuttoman väsynyt, ettei ole sitten jaksanut stressata ja päätin jo aiemmin, että ulkoistan meidän perheen jokaisena joulun kolmena päivänä sukulaisten tykö syömään, joten en ole värkännyt kuin rosollin ja kaappiin on hommattu vähän kalaa ja muuta pientä tykötarvetta huikopaloja varten. Joululahjat pakkasin tänään täsmäiskulla, mutta sekin on hoidettu.

Bostonin tonttuja js muumeja joulua odottelemassa

sunnuntai 6. joulukuuta 2015


Meillä on täällä USA:n kodissa ihan jouluista, kun sain Nisset sohvalle ja vähän jouluista muutenkin esille. Ei sitä paljon tarvitse. Suomessa olisi mukana myös kynttilät ja valot, mutta täällä asunnossa ei saa polttaa kynttilöitä, ja valoja en löydä mistään. Muutettiin täällä kesällä ja sitten heti lähdin Suomeen. 


Eli nyt olen purkanut ja ihmetellyt, mitä muuttolaatikoissa onkaan. Mun mies ei ollut tietysti minun tavaroita lähtenyt purkaamaan, kun ei ehkä ole kauhean innoissaan mistään askartelutarvikkeista tai kankaista tai sitten just vaikkapa joulukoristeista :) Jouluvaloja haluan, vaikka joulu ollaankin Suomessa. Niitä voi kuitenkin käyttää koko vuoden ympäri. Ikeaan on sen verran matkaa, ettei varmaan jakseta sinne ajella. Lähinnä paperitähtien perässä sinne Ikeaan pitäisi mennä, muuten valoja kyllä löytyy mistä vaan kaupasta. 

Tämän talvikauden 2015 Muumi-mukin korkkasin myös käyttöön. Tykkään tosi paljon tästä Iittalan Muumi-mukisarjan Talviuni-mukista. Voisin itse nimittäin olla tuo talviunilla nukkuja tammi-helmikuun ajan. Mua ei ole talvesta nauttijaksi luotu jostain syystä. Tosin hiihto nyt on ihan kivaa. Silti rakastan tuota tunnelmaa mukissa! Ja Tove Janssonin Taikatalvi on kyllä yksi kivoimmista muumi-kirjoista mun mielestä. 

Sen pitäisi muuten luurata myös jossain täällä talossa, ja ehkä siitä saisikin ihan huiman hyvän joulufiilisboostin ettei parempaa ole. Että se on sitten edessä vielä lisää laatikoiden läpikäymistä.






Luksusta

perjantai 4. joulukuuta 2015








Vähän joka toinen blogi hehkuttaa jouluhommien perään ja joulufiilistä metsästetään kissojen ja koirien kanssa, jos sitä ei ole vielä. Mulla ei ole, mutta en ole oikeastaan edes kaivannut kauheasti. Tässä tällä hetkellä olen tyytyväinen asioihin just niin kuin ne ovat ja vähän kuten Robinin biisissä, meillä on hyvä jengi koossa taas ja sepä se tärkein asia elämässä onkin. Voin sanoa, ettei sitä edes ehkä ymmärrä oikeasti miten suureen arvoon koko perhe nousee, kun joutuu elämään välillä vähän enemmän ja vähemmän erillään. Itse en muuta kaipaa juuri nyt, kuin sitä että saan nuokkua oman miehen kainalossa sohvalla, eikä tarvitse edes välttämättä huolehtia jokaisen lapsen hampaidenpesusta, koska on myös toinen, joka sen asian voi hoitaa :-) 
Siinä on jotain suurta luksusta!!!

Olen kyllä kaivanut esiin joulukoristeita ja Amerikassa asuvat Nissetkin päässeet istumaan lipaston pääälle. Löysin myös eukalyptystä ja ostin ison puntin. Meinasin, että siitä voisin tehdä vaikka kranssin. Tänään tehtiin myös vähän suurempia hankintoja, mutta niistä enemmän jossain välissä!

Varmaan nyt tulee taas vähän bloggailtuakin, kun ei ole mitään akuuttia kiirettä minnekään. Järjestelmäkamera mulla tosin jäi Suomeen, joten kuvien taso on sitten mitä on.

Me lähdetään nyt vähän shoppaamaan poikien kanssa, ja minä tiiraan jos jotain joulupaperia jäisi matkaan.  

It's Always Christmas in NY

keskiviikko 18. marraskuuta 2015






















Tänään vähän joulutunnelmia luvassa enemmänkin paikasta nimeltä "The City", kuten paikalliset sanovat.

Olen ollut aika hiljaisena blogissa tässä koko syksyn ajan. Ei ole vain ollut aikaa revetä yhtään kirjoittamaan ja toisaalta jotenkin ei kauheasti sellaista inspiraatiotakaan, mistä yleensä bloggaus saa virtaa. Turha höpöttää sitten ihan pelkästään siksi, että olisi pakko. Eihän mitään pakkoa edes tietenkään ole olemassakaan!

Mutta huh, on ollut aikamoinen rutistus tässä elokuusta alkaen.

En tiedä olenko edes tullut maininneeksi siitä, että meillä on ollut tämän syksyn ajan puoli perhettä toisella puolella, eli USA:ssa ja toinen puoli täällä Suomessa. Helpotusta on luvassa pian! 
Pakkailen tässä laukkuja ja pian ollaankin taas JFK:n kentällä niin kuin ei olisi edes hyvästejä kesällä sanottukaan!! Elämä kiskoo kahteen eri suuntaan, mutta tällä hetkellä vahvemmin toiseen. Onneksi niin, koska on väsyttävää, jos haluaa koko ajan olla kahdessa paikassa yhtä aikaa :-)