En ole koskaan elämässäni tehnyt aiemmin näkkäriä. Viime kesänä päätin, että jossain vaiheessa on kyllä kokeiltava, koska Helsinki-Vantaan Hiltonin ravintolassa sain niin hyvää kuminalla maustettua näkkileipää, että sitä voisin syödä vaikka joka päivä.
Tämä ruisnäkkäri ei ole hapatettu, joten maku ei ole niin voimakas, mitä hapankorpussa olisi. Voisin toki tehdä hapatettua, mutta se vaatisi sitten sen taikinajuuren. Ja sen kanssa menee aikaa hieman, joten kun päättää ex-tempore tehdä näkkärit, pitää tyytyä tavalliseen. Onneksi ruis maistuu silti!
Taikinan teko ei voisi olla helpompaa. Itse laitoin 5 dl karkeita ruisjauhoja, 1,5 dl vettä, 0,5 dl öljyä ja noin teelusikallisen suolaa. Se tietysti makuasia, paljonko laittaa. Näiden lisäksi käytin mausteena tällä kertaa kuminaa. Sitä tuli lykättyä useampi ruokalusikallinen, eikä maku ollut siltikään liian voimakas. Ripottelin kuminaa myös ennen uuniin laittamista kaulittujen näkkäriviipaleiden päälle.
Annoin taikinan tekeytyä vähän aikaa ennen leipomista. Sinänsähän kohoamista tai muuta ei tarvitse odotella ja jos taikinaa ei hetimiten käsittele, pitää se vuorata kelmulla tai vastaavalla, ettei pääse kuivumaan.
Leipominen oli yllättävän helppoa. Saattaa olla, että minun käytössä olleet karkeat ruisjauhot olivat vain just eikä melkein täydellisiä tähän puuhaan. Koska en ole nyt Suomessa, en voi antaa suoraa vinkkiä jauhomerkistä. Jos jauhot näyttävät samalta kuin pullaan tarkoitettu vehnäjauho, kannattaa osa korvata jonkinlaisella ruisrouheella tai leseillä.
Napsin taikinasta sopivia paloja, jotka kaulin niin ohueksi levyksi, kuin mahdollista. Se oli myös helppoa. Jauhoja sai välillä kyllä lisäillä. Mitä ohuempi, sen parempi! Leikkasin kaulituista levyistä taikinapyörällä noin 2-3 cm paksuisia pitkulaisia suikaleita. Paistoin kaasu-uunissa kiertoilmalla pizzakiven päällä näitä näkkäreitä noin 8 minuuttia, mutta paistoaika voi vaihdella. Omassa uunissa lämpötila oli 225C, mutta voisin sanoa että sähköuunissa jossa on kiertoilma, saisi lämpötila olla noin 200 C astetta.
Pitkulaiset näkkärit alkavat kypsyessään pyöristyä niin, että niistä tulee hieman U:n muotoisia. Tässä vaiheessa ne ovat suurin piirtein valmiita. Otin ne uunista heti, kun väri oli kauniin punertava. Tämä tapahtui hetkeä sen käpristymisen jälkeen. Yksi satsi meni hukkateille, kun se sai palaneen makua mukaansa. Näkkäri ei näyttänyt palaneelta, mutta haisi ja maistui kyllä. Joten liian kauaa ei voi pitää. Sama kuin pipareissa, vahtia täytyy kyllä.
Suurin työ oli kauliminen ja paistaminen, mutta oli todellakin sen arvoista. Oikeaa voita ja vielä hieman lämpöisiä näkkäreitä. Kyllä oli oikeasti herkkua!
Lähetä kommentti