Vihreää, vihreää, vihreää (ja gnoccheja)

Minä en yleensä ole yhtään harmissani talvesta. Se jotenkin kuuluu asiaan. Ei haittaa tammikuussa lumet, eikä helmikuinen aurinko ja hanki. Sehän tietää sitä, että silloin pääsee perheen alppinistit mäkeen! Meillä tällä hetkellä aktiivisesti kaksi laskijaa, yksi osaa mutta ei niin innostu, yksi ei ole ennen halunnut, mutta nyt ilmioitti että voisi aloittaa mahdollisesti.

Meistä aikuisista toinen on jo rehellisesti sanonut, ettei lähde enää telomaan itseään turhan tähden mäkeen ja minä vähän niin ja näin, että voisinhan tietysti mennä ainakin tuon aloittelijan opastamaan alkuun, mutta toisaalta reisien lihakset eivät ole missään jamassa laskettelua silmällä pitäen, joten ehkäpä järjestän opettajan ainakin alkuun.

Meren takana, Bostonin suunnilla, on tammikuu selkesti valoisampi, kuin Suomessa. Aurinko nousee aamulla niin, että kun puoli seiskan herääjillä on kouluun lähtö, ei tarvitse pimeässä hiippailla. Viideltä tulee pimeää, mutta siinä se päivä on kuitenkin valoisa ja kirkas. Tai ainakin silloin, jos on vähemmän pilvistä. Silloin, kun ON pilvistä, eikä ehkä lunta maassa, on synkkyysaste kyllä ihan samaa, kuin Suomen kamaralla. Ainut, että valoa riittää sen 2-3 tuntia enemmän per päivä.

Nyt, kun tultiin Suomeen, heitti tammikuinen pimeys kyllä sellaisen yllärin, ettei oikein edes tajunnut siihen varautua. Miten täällä oikeasti ON näin pimeää! Ja miten meillä on kotona niin väritöntä! Mikä juttu tämä on. Huomaan sen nyt todella selkeästi, että vuodenaikojen vaihtelu vaatii meillä kotona aina sisustusvärien muutosta. Loppusyksystä olin lopen kyllästynyt väreihin. Ruskaa oli saatu katsoa tarpeeksi ja halusin kaiken vain beigenä ja greigenä. Vähän ehkä hailakkaa liilaa tai vaaleaa roosaa, mutta siinä se. Sitten jouluna, silloin lisää pinkkiä ja punaista.

Talo jäi suhteellisen värittömäksi, kun viimeksi sanoin heipat joulukuun alkupuolella. Nyt näyttää siltä, että tänne pitäisi suorastaan kaataa sangolla vähintäänkin kaikkia pastellisävyjä ja sitä pinkkiä ja vaaleanpunaista oikein urakalla. Ja jotain muutakin. Itseasiassa VIHREÄÄ. Tämän hetken suurin kaipuu on vihreään. Niin ruoan kuin sisustusvärien suhteen. Eikä mihinkään metsänvihreään, vaan ihan ehtaan keväiseen, vaalean keltaiseen taittuvaan ruohonvihreän sävyyn.

Tiedän, että valittaminen on turhaa, ja siksi sanonkin tätä "valittamista" vain tilanteen toteamiseksi. Ratkaisuideat vain toteutukseen nopeasti! Kaivon vanhoja, keväisiä Country Living -lehtiä ja revin ihania ruusukuvia jääkaapin oveen. Mansikoita ja marnekikakkuja. Kevättä ja kesää. Heti piristyi! Yritin etsiä jotain pirteää tyynynpäällistä sohvalle, mutta en löytänyt. Ehkä meillä ei sitten olekaan mitään. Huomenna, jos pirteystaso antaa myötä, käyn hakemassa kaupasta tulppaanikimppuja ja ehkä jonkun pöytäliinan. Vähintäänkin keittiöpyyhkeitä.

Näistä syistä johtuen tällä kertaa blogissa mennään kaikilla sellaisilla kuvilla, joita nyt sattui arkistosta löytymään. Juuri nyt on aivan liian synkkää ja pimeää ja mielikuvituksetonta ottaa yhtään kuvia meillä kotona ainakaan siinä tapauksessa, jos meinaa että niillä saisi myös sinne lukijoiden puolelle hieman iloa ja valoa! Haluan V I H R E Ä Ä, joten näillä kuvilla sitä saan sekä itse, että ehkäpä joku muukin vihreäpuutteinen lukija :-)

Yksi tänään otettu kuva tulee kuitenkin mukaan. Se on instakuvakaappaus ja siinä olen aloittamassa uuden keittokirjan lukemista. Ja siinä on minun uuden vuoden lupaus mukana. 

Minulla suuri tavoite nyt lisätä omaa kasvisten käyttöä ja lihan syömisen käytännössä lopetettuani nyt vuoden sisään, olen jämähtänyt välillä hieman yksitoikkoisen tylsään reseptivalikoimaan. Haluan aina hyvää ruokaa, ja siksi on haastavaa, kun ei oikein onnistu aina näillä kasvisresepteillä. 

Tätä Vege! -kirjaa on kehuttu ja nyt se on tosiaan tänää meilläkin avattu ja luettu. 

Ja löytyi ideoita :-) Näistä lisää myöhemmin, mutta sen paljastan, että ensitöikseni meinaan testata gnocchi-ohjetta. Olen etsinyt täydellistä perunagnocchireseptiä siitä lähtien, kun söin tämän kuvissa näkyvän annoksen lemppariravintolassani meidän pienessä West Concordissa (MA) viime keväänä! Jos jollain on vinkata sellasita, niin please, kerro!