Long Island, Hamptons ja vähän purjevenesisustusta

Samalla, kun olen harjoitellut harppi kädessä navigointia harjoituskartan avulla, selannut lähivesiemme karttasivuja ja harmitellut pimeää tammikuuta, on mielessä ollut se kesä. Vaikka edellisessäkin kirjoitin, että en minä normaalisti kesää näin kovasti tammikuussa hingu. Nyt on vaan todellakin se odotusarvo niin korkealla, ettei malttaisi millään. Sitähän on kertakaikkiaan aloitettava veneen sisustusratkaisujen pohdinnat, ettei sitten varmasti kesällä myöhästy sen suhteen :-D

Arvaatte varmaan millä mennään :-D Mun mies jo tuossa aiemmin syksyllä totesi, että ei se vene vie tätä perhettä konkurssiin vaan se, että rouva haluaa sisustaa sen ja kantaa Lexintongilta kamaa minkä kerkeää. Noh, ei sentään! Pieni paatti ei edes vedä kauhean montaa lakana- tai tyynyliinasettiä, eikä varastointitilaa juurikaan ole. Sitäpaitsi en ole aivan satavarma tästä Lexington / Gant -tyylistä, onko se just se oikea. Nimittäin myös Marimekolla on arpansa pelissä. Olen miettinyt, jos heittäisikin kunnolla vain punavalkoista ja sinivalkoista Marimekkoa sekaisin, unikkoa ja lokkia. Siitä tulisi aika kiva. Mutta kyllä tiedän itseni. Lexington on aina Lexington.

Siksi veneensisustusmietinnät veivätkin meidän toisen kodin rannikkoseudulle, ja maisemiin, joita oikeasti en kyllästy ihailemaan. Lexingtonilla oli ennen kaksi liikettä Long Islandin saarella New Yorkissa, kahdessa eri Hamptonsissa, mutta nyt toinen on lopettanut. Lexington Companyn löytää edelleen East Hamptonista, ja lisäksi Connecticutin Greenwichistä, joka on melko lähellä NYC:ä. 

Tätä Southamptonin liikettä ei siis enää ole, mistä tämän kertaiset kuvat ovat. Mutta ei se haittaa. Ehta tyyli pysyy ja inspiroi vuodesta toiseen! Konseptihan ei juurikaan muutu, vaikka uusia kausia tulee ja vanhoja menee.

Vaikka Lexington ja Gant ovat molemmat enemmänkin Uuden Englannin rannikkoseututyylin edustajia, on minusta molemmissa sitä ihanaa preppy tyylin purjehdushenkisyyttä mukana. Tähtiä, sinistä, raitoja, punaista, farkkua, neuletta, vähän batiikkia...

Samoja sinisen sävyjä löytyy mereltä...

Ja rantahuvilasisustus on aina niin raikas! Tästä pitkästä aikaa inspiroituneena keksin ideoita meidän sekä Suomen että USA:n talojen vaatehuoneiden ilmeenkohottamiseen. Saapa nähdä, miten (JA KUKA!) sen toteuttaa.

Lankkulautaseinää meillä onkin jos Suomessa, mutta sitä ei voi mielestäni olla liikaa. Sama koskee purjerengasverhoja. Ne ovat aina hyvännäköisiä!

Mitä sitten tulee veneen sisustamiseen, uskonpa että mennään ihan perinteisin värein sen suhteen. Punaista ja sinistä tulee olemaan. Raitaa, tähtiä ja sitä rataa. Meillä on veneen pääväritys sinivalkoinen ja purjeiden suojat ovat sinisiä. Jos nyt olisin niitä itse hankkimassa, ostaisin harmaita. Veneestä löytyy kuitenkin ilokseni valmiiksi punaisia köysiä, ja niitäpä saa toki uusia helposti. 

Ja enhän olisi minä, jos minulla ei olisi valmiina varastoituna pahvilaatikkoa, jossa lukee "veneen sisustus". Sitä on täydennetty jo pidemmän aikaa, ja hankinnat aloitettu hyvän aikaa ennen kuin koko venekauppoja oli edes tehty :-D Ja arvaatteko mitä siellä on. Nooooh... Gantin tähtityynyistä Lexingtoinin punavalkoisiin patalappuihin. Pitihän se arvata. Tähtimukeja ostin Biltemasta, ja meinaan hakea niitä lisää. Muovilla mennään niiden osalta ehdottomasti :-)

Ainoa purje, jonka väritys tökkii, on spinnu. Se on keltainen. Veneen myyjä kuitenkin sanoi, ettei se ole ollut juurikaan käytössä heillä, koska veneellä on päästy mukavasti vauhtiin ilmankin. Ehkäpä en nyt siis sen suhteen tee vielä uutta hankintapäätöstä, vaikka tiedänkin jo värityksen valmiiksi :-)  

Sen verran vielä kuvista, että nämä otettu keskikesän aikoihin eräällä reissulla, kun päätimme tullakin NYC:stä kotiin Long Islandin kautta. Silloin reissuun liittyy venematka mantereelle. Ajoimme Orient Pointiin ja saavuimme juuri ennen ukkosta ja rankkasadetta New Londonin satamaan. Kätevä reissu, mutta lauttojen kanssa on aina jonkin verran odottelua. 

Tämä muistaakseni East Hamptonsissa ollut talo jäi mieleen. Aivan mielettömän iso ja upea. Kuva ei anna ollenkaan oikeutta. Yleensä en kauheasti kehtaa kuvailla ihmisten taloja, mutta tästä piti tehdä poikkeus.

Rantatalojen määrä ja ihanuus on melkein liiallista. Niihin turtuu, eikä jossain vaiheessa enää jaksa innostua, vaikka oikeastihan ne ovat jokainen niin unelmia, kuin olla ja voi. 

Samoin, kuin Lexingtonin tyyli. Siihen ei vain kyllästy.

Tämä veneensisustajafiilistelijä jatkaa kuitenkin nyt oikeasti opiskelua ja jättää nämä kermakakun mansikat myöhemmäksi :-) Hyvähän se on silti aina vähän fiilistellä. Siitä tulee niin mukava ja inspirointunut olo!