Langat kaivettu kaapista! Ihan vaikka niin olin taas viime kesänä sitä mieltä, etten enää neulo tai virkkaa ikinä. En kertakaikkiaan koske lankoihin. Sitten tulee syksy ja kynttilät... JA langat. Se käy aina niin! Mutta ei se mitään, villasukkia tarvitaan aina. Tänä vuonna olisi tarkoitus aloittaa neulomisprojektit näillä Lettlopin langoilla, jotka olen ostanut Keflavikin lentokentältä Islannista. Me lennetään lähes aina sen kautta Suomeen ja Bostoniin. Nyt on harmiksi menty suurin osa vaihdoista ilman terminaalin vaihtoa, ja siksi en ole päässyt myöskään parempiin lankakauppoihin käsiksi. Viimeksi päätin kuitenkin, että nappaan mukaan näitä erityisen karkeita, mutta käytössä pehmeneviä islantilaisen lampaan villalankoja. Niissä on jollain tavalla ihan omalaatuinen rakenteensa, mutta en kyllä nyt muista mikä se oli. Olen katsonut lentokoneessa monta kertaa sarjaa, jossa tästä kerrotaan, mutta unohtanut nyt kuitenkin.
Lammasta on myös ollut ruokapöydässä. Osuin oikeaan paikkaan kerrankin sen suhteen, että sain paikallista lammasta ja se oli niin hyvää. Harmitti jälkeen päin, etten ostanut enempää. Itsehän en syö lihaa muuten, kuin ainoastaan luomuna temmeltänyttä lammasta tai sitten poroa. Toki kalaa syön. Lammastakin saa sen verran harvoin, että ei voi sanoa lihansyöntiä kovin runsaaksi. Suomessa ostin aina välillä puolikkaan poron pakastimeen, mutta nyt ei ole sitäkään ollut pitkään aikaan. Perhe syö Suomessa Thorsvikin Herefordia, joka on todella maukasta ja myös hyvin mukavaa elämää elänyttä lihakarjaa. Thorsvikin karja laiduntaa rantaniityillä ja maku on sen mukainen. Siinä on hitunen riistaa.
Olin niin tyytyväinen, kun sain lampaat onnistumaan täydellisesti. Joskus käy nimittäin niin, että ne eivät todellakaan ole hyviä. Mutta voi olla, että se on taas lihan laadusta kiinni. Tuore luomuliha on ollut aina menestys. Ja tuo saman tien ikävän Kreetan ruokapöytiin! Voih.
Muuta ajankohtaista:
* miten pehmentää vanha Mulberryn karheaksi mennyt kaulahuivi? 10+ vuotta palvellut, mutta nyt niin kovaksi mennyt, ettei pysty käyttämään. Onko siitä enää huiviksi vai pistänkö palasiksi ja kässäilen joulukoristeita?
* Ostin Whole Foodsista gallonan tuorepursitettua omenamehua ihan vain siksi, että sain tuon ison lasipullon. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: ihanaa mehua + minijoulukuuselle maljakko. Meni tosin melkein hermot, kun en saanut etikettiä millään irti. Käytin kaikki mahdolliset kikka kolmoset, ja silti se pysyi kiinni. Lisää vinkkejä, kiitos.
Lähetä kommentti