Bostonin purilaiset beach house tyyliin

Retkillä yksi parhaista jutuista on ulkona syöminen. Voi että miten se juustosämpylä onkaan erimakuinen, kun sen kaivaa repusta rannalla. 

Hampurilaispäivä on aina odotettu juttu! Ulkona se on vielä parempaa. Grilli kuumaksi ja ainekset mukaan pihalle. Kastike on ainut, joka pitää tehdä etukäteen. Sekään ei tosin vie edes viittä minuuttia, jos tarvikkeita ei tarvitse lähteä metsästämään lähikaupasta. Mutta kaikista hauskinta on tehdä hampurilaisia retkellä. Suomessa on hienoa, kun melkein missä vain ulkoiluretkikohteissa - etenkin saaristossa ja metsissä - voi jollain tavalla käyttää tulta. On tulentekopaikkoja nuotioista keittokatoksiin. Jos jonkinlaista pannua viitsii repussaan roudata, saa tehtyä mahtavat eväät itse. Ja kun ottaa jauhelihan hieman jäisenä mukaan, se ehtii mukavasti sulaa ja samalla pysyä kylmänä.

Melkeinpä ihmettelen, miksi näitä hamppareita ei tule tehtyä useammin. Helppoa ja nopeaa ruokaa, josta jokainen tykkää. Ainoa, mikä USA:n puolella tökkii, on hyvän jauhelihan törkeän kallis hinta. Mitään muuta en suostu ostamaan, koska en halua yhtään antibiootteja tai hormooneita lihan kautta itselleni tai perheelleni. Vähän se on arveluttavaa, voiko edes luomuun luottaa, mutta yleensä luotan. Tai sitten ostan pihvikarjanlihaa, jossa luvataan rasian päällä, ettei kyseiselle elukalle ole syötetty mitään tauhkaa. Suomessa tämä niin helppoa, kun voi luottaa, ettei liha sisällä mitään outoja juttuja, vaikka niiden puutetta ei ole erikseen mainittu. USA:ssa pitää lukea aina lapuista, mitä tuote EI sisällä. Muuten voit luottaa, että saat kunnon kemikaalikoktailin :-D

Minä, ruokaharrasteija - en niinkään ruokahifistelijä, tykkään kokeilla vähän erilaisia juttuja. Tavanomaista en vain aina jaksa. Tämän kesän löytö oli country ketsupit. Sattumalta osuin maistatukseen Whole Foodsissa ja siitä se sitten lähti. Voi että, nämä ovat niin paljon parempia, kuin mikään perus-Hxxxxz. Tai no, riippuu keneltä kysytään. Ehkä ei niin lasten makuun. Mun makuun kyllä ja ehdottomasti.

Kun kerran löysin tämän tuotteen ylipäätään, olen testannut eri firmojen valmisteita. Suosikkia ei ole ehkä vielä löytynyt, maukkaita jokainen. Kuitenkin tuo oikeanpuolinen menee useammin ostoskoriin. Suosittelen nappaamaan vaikka kotiin tuliaisiksi, jos USA:n puolella matkaatte. Näille löytyy myös paljon reseptejä netistä, kun lähtee hakemaan. Minä en ole vielä itsetehtyä testannut, vaikka vähän miettinyt kyllä. Saatan kokeilla jossain vaiheessa, jos tuntuu tekemisenpuute ottavan niskalenkin allekirjoittaneesta.

Tällä kertaa meillä käytettiin kuitenkin jokaisen pojan ja minun, ainokaisen tytön hampurilaiseen näitä maalaisketsuppeja.

Meillä oli sipulisämpylät vuorossa. Tavallinen valkoinen hampparisämpylä ei ole yleensä meillä käytössä. Tosin välillä menee niitäkin. (Yritän totutella lapsia vähän erilaisiin makuihin. Joskus huonolla menestyksellä tosin. Esim. nämä sipulisämpylät eivät saaneet varauksetonta kiitosta :-)

Kaasuliesi on paras kaveri, kun haluaa paistaa ihan mitä tahansa :-D Tai no, tykkään melkein vieläpä enemmän ulkogrillistä!

Hannan hampurilaiseen tulee yleensä sämpylän väliin perusjuttuja. Kastike, ketsuppi, sinappi, tomaatti, punasipuli, salaatti, cheddarjuusto. Paistan usein itselleni pari kalapuikkoa tai kanafilettä, koska en syö pahemmin punaista lihaa.

Kuten jo edellä tuli mainittua, perheelle paistetaan USA:n puolella yleensä luomunaudan jauhelihapihvi. Suomessa valmistan lihapuolen yleensä Thorsvikin Hereford-tilan huippu hyvästä jauhelihasta. (Jota siis ostan vuosittain pakkaseen suoraan tilalta.)

Salainen hampparikastikkeeni yllä. Eli ei ole enää kovin salainen.

Soossi sisältää majoneesia, sinappia, curryä ja suolakurkkua / kurkkupikkelsiä. Suhde suurinpiirtein sellainen, että majoneesia on 1 CUP, sinappia 1/4 CUP, kurkkusalaattia noin 2/4 cup ja curryä joku teelusikallinen. Menee todella mutu-tuntumalla. Maistelen sitten aina onko ok ja lisään tarvittaessa aineksia.

Yksi CUP on 2,39dl. Suhteessahan laittaisin ehkä 2dl majoneesia, 1/2 dl sinappia, 1 dl kurkkusalaattia ja se sama teelusikallinen curryä.

Tämä on meidän lasten herkkua ja käytämme sitä myös ihan vaikkapa club sandwichin väliin, missä yleensä mukana tomaattia, salaattia, kanan rintafilettä ja pekonia.

Eli eikun paistohommiin! 

Retkiruokanakin tosiaan oikein mainio, jos vain jonkinlainen grillausmahdollisuus on olemassa. Ja jos ei ole, paista kotona ja kääri folioon mukaan. Kuten me teimme tällä rannalla ollessamme. 

Minulla on vielä haaveena, että ehtisin jonnekin saareen tässä elokuun aikana. Säistä riippuu ja muutenkin aikatauluista. Ja jos ei muuta, ajetaan vaikka Porkkalaan autolla retkelle. Sekin on vähän kuin olisi saaressa. Vaikka tietty se veneretki on aina itsessään jo "the thing". Joskus on vain otettava se paras mahdollinen vaihtoehto, vaikka kaikki toiveet eivät toteutuisikaan.

Nämä rantakuvat ovat Atlantin rannalta napattuja ja paikkana on paikallisten suosima, hienohiekkainen Crane Beach. Meiltä on sinne reilun tunnin ajomatka. Ranta on Bostonista linnuntietä noin 40-50km päässä pohjoiseen. Kuvat on otettu kesäkuussa, kun ei ollut vielä kovin lämmin. Ja oli muuten kovat tuuli. Ja paljon merilokkeja, jotka olivat aikamoisen aggressiivisia ruoan perään. Kauppatorin jätskivaraslokkeja eivät kyllä silti voita!