Kymmenen syytä lähteä Kreetalle

perjantai 31. maaliskuuta 2017


Toissa vuoden syksyllä meillä oli vuokrattuna syysloman ajaksi lomakoti Kreetalla Vamoksen vuoristokylässä. Olin matkassa kolmen nuorimmaisen kanssa ja poikien mummi oli myös reissussa. Sen lisäksi kummityttöni perhe ja heidän tuttavaperheensä. Lapsia taisi olla yhteensä seitsemän, jos oikein muistan. 



Meillä oli vuokrattuna auto, joka nyt oli sinänsä ehdoton vaatimus, jos halusi asua lomansa vuorilla. Paikka oli kuitenkin mukavan lähellä todella mukavaa rantaa, joten siellä sitten myös kävimme päivittäin. Teimme varmaankin joka päivä lisäksi jonkin sortin autoreissun milloin minnekin kohteeseen. 



Tässä kevättalvella alettiin miettimään, mitä tehdään kesällä. Kun asutaan USA:ssa pääosin, meidän kesälomamatka on oikeastaan matka Suomeen. Tätä vähän harmitellaan koko perheen voimin, kun me siis lomailemme oikeastaan kotona, mutta sitten taas ne "oikeat" lomamatkat jää pakosta tosi vähäiseksi. Lentojen suhteen meillä kävi tänä vuonna tosi hyvä tuuri, ja saimme ihan hurjan edulliset kesälennot Suomeen. Jätti siis pientä pelivaraa tehdä muutakin. 


Pikkupojat ovat kovasti halunneet uudelleen Kreetalle tuon viimeisen reissun jälkeen ja yksi ilta ajattelin, että pitäisiköhän ihan huvikseen katsoa, jos menisin taas kolmen lapsen kanssa sinne samaan aikaan, kun vanhin on riparilla ja isäntä USA:n puolella. Ja siitä se sitten lähti... Lopulta meidän vanhimmainen oli sitä mieltä, että hänkin kyllä lähtisi (ei ole halunnut aikoihin lähteä mihinkään perhelomailuille enää), joten ajankohtaa piti siirtää siitä riparista. Sitten todettiin, että olisi kyllä älyttömän kivaa, kun koko perhe olisi kerrankin yhdessä reissussa... Lopulta säädettiin kuviot kohdilleen ja nyt on koko poppoo lähdössä matkaan. Tosi kivaa!



Nyt emme vuokranneet taloa, vaan otimme lapsiystävällisen hotellin rannasta. Kuudelle hengelle käypä auto on jo sen verran hintava vuokrata, ettei kovin hyviä vaihtoehtoja ollut tarjolla. Ja toisaalta halusin itse päästä kokkailuvuoroista, joita sitten taas olisi ollut varmasti, jos olisimme vuokranneet talon. Hotelli hyvässä paikassa sen suhteen, että bussilla pääsee liikkumaan isompiin paikkoihin ja kävellenkin ihan kivasti tarvittaessa ravintolaa ja kauppaa tarjolla. Toki tämä ei ole yhtään niin idyllinen kohde, kuin se Kalyves - Almyridan -ranta-alue, jossa tosiaan edellisellä kerralla olimme.


Miksi Kreeta?

1. Lämpö ja aurinko. Varmasti lämmin - ehkä joskus liiankin. Kesälomailmat eivät todennäköisesti yllätä muuten, kuin positiivisesti. Muista kuitenkin ottaa majoitus, jossa on varmasti ilmastointi :-)



2. Lähellä. Nopeat lennot Suomesta, alle 4 tuntia istumista. Ei aikaeroa.



3. Kreikkalainen ruoka. Kreetalainen ruoka. Ei tarvitse montaa kertaa mainita, kun alkaa matkakuume. Parasta maailmassa.




4. Lapsille sopivat rannat ja lämmin vesi. Rantaviivaa löytyy ja kohteista voi valita joko laguunirantoja, kivikkoja tai perinteistä hiekkakivirantaa. Kaikille kaikkea. Rannat ovat pääosin aika puhtaita, ainakin niissä paikoissa missä me ollaan oltu.



5. Nähtävyydet ja historia. Kreetalta löytyy paljon historiaa ja rantalomallakin ehtii hyvin käydä vaikkapa roomalaisen kylpylän raunioissa. 




6. Suhteellisen lyhyet etäisyydet. Päivän reissuille pääsee moniin kohteisiin simppelisti, ainakin Hanian seudulta käsin. 




7. Oliivilehdot. Etsi paikallinen oliiviöljytehdas ja osta sieltä useampi pullo mukaan. Muista myös oliiviöljysaippuat ja ihana hunaja. Pieniä paikallisia valmistajia on ilo tukea.




8. Yrtit. Kreeta on yrttien luvattu maa. Tuomisiksi siis yrttejä ja mausteseoksia.




9. Melko edullinen matkakohde. Isommallekin perheelle löytyy hyvätasoinen hotelli tai huoneisto ja tarjontaa on. Myös oikeasti kalliita luksuskohteita löytyy, jos niitä kaipaa. Suosittelen kuitenkin perhelomalla panostamaan hieman parempaan asumiseen, kuin niihin halvimpiin mahdollisiin. Ne ovat Kreetalla sitten jo hyvin karuja.





10. Helppo ja turvallinen kohde. Laitan helppouden siksi, että tänne uskaltaa tulla reissuun hyvin vaikka yksin lasten kanssa.  




On Kreetalla miinuksiakin...

- Etelä-eurooppalaiseen tyyliin paljon kulkukoiria ja -kissoja. Paikallisten mentaliteetti ei ole tässä suhteessa pohjoismaiseen verrattavaa. Ongelma ehkä suurempi juuri turistialueilla, kun taas pienemmissä vuoristokylissä nuo periaatteessa kodittomat otukset ovat monesti koko kylän hoidossa jollain tasolla ainakin. 

- Hanian lentokenttä ei ole välttämättä kauhean ihana... Muista, että katsot varmasti matkalaukkujen painon etukäteen. Jonot aika pitkät.. Ota vettä mukaan odotteluun :-)

- Vessapaperia ei saa heittää vessanpönttöön. Tämä oikeasti minusta kamalaa :-D Onneksi ne roskikset tyhjennetään päivittäin! Vuokratalossakin kävi siivooja kerran - kaksi päivässä.

- Isompien kaupunkien, esim. Hanian ravintoloissa hinnat ja laatu ei välttämättä kohtaa. Sisäänheittäjiä saa väistellä :-D Parhaat ravintolat taitaa löytyä aina noiden seutujen ulkopuolelta ja vähän enemmän niistä paikoista, joissa on myös paikallisia asiakkaita. 




Kuitenkin kaikkinensa kokonaisuutena voin suositella Kreikkaa lomakohteena! Jos et voi sietää kovin kuumaa ilmaa, älä valitse ainakaan heinäkuuta. Elokuussakin on vielä yleensä kuumuutta riittämiin. Moni sanoo, että parhaat loma-ajankohdat ovat touko-kesäkuun vaihde ja syyskuu. Me olimme viimeksi lokakuun puolivälissä ja silloin pystyi vielä meressäkin uimaan ja ottamaan aurinkoa. Illat olivat kuitenkin jo aika viileitä ja huomasi, että kesä on ohi. 

Ensi kesänä kohteemme on Geranissa, viimeksi olimme Vamoksen kylässä. Sitä ennen muistaakseni siinä Agia Marinan nurkilla vanhimmilla Hanian turistialueilla. Tätä odotellessa siis mukava palata vanhoihin muistoihin ja samalla ihmetellä, että miten lapset kasvavatkaan nopeasti! Kaikesta matkaan liittyvästä iloisin asia on se, että saan meidän teinin mukaan ja vielä vapaaehtoisesti :-)


Ihan vain fiiliskuvia

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

id_kuva













Vanhin poika oli kipeänä viikon ja nyt sitten viimeisenä sairaspäivänä jo sen verran pirteä, että otettiin pieni siivousspurtti täällä kotona. Siirrettiin vähän huonekaluja paikasta toiseen ja mietittiin, mitä pitäisi hankkia lisää. Pohjois-amerikkalaisissa taloissa on kaappitila erilainen kuin Suomessa tyypillisesti. Täällä rakennetaan seinäkoloihin kaapit, joissa harvemmin on muuta kuin yksi tanko vaatteiden roikottamista varten. Usein on myös vaatehuoneita. Kaipaan ehtaa kaappitilaa tavallisilla hyllyillä, koska on myös tavaroita, joita sellaisiin pitäisi saada. Toisaalta sen jälkeen, kun aloitin joskus vuosi sitten konmarittamaan - ja otin käyttöön pystyviikkauksen (JOKA ON MUUTEN PARAS JÄRJESTYSKEINO IKINÄ), en ehkä ole enää niin varma noiden perushyllykaappien suhteen. Mutta tavallinen komero, jossa on vain roikotustanko, ei toimi ollenkaan. Lisäksi nämä kaapit ovat hyvin usein sen suhteen väärän mittaisia, että voisin tunkea sisään vaikkapa elfatyylisiä korisarjoja. 

Totesimme, että ehkä hommataan kuitenkin muutama uusi lipasto ja lisäksi kirjahylly tai joku vitriinikaappi. En ole vielä saanut aikaiseksi tehdä tilausta IKEA:sta, koska en löydä mittanauhaa mistään, mutta kovasti on tarkoitus. Lisäksi haluaisin uuden sohvapöydän. Meillä on tyyliin halvin mahdollinen tällä hetkellä, kuten muutenkin koko kalustus suurimmaksi osaksi. Kun kolme vuotta sitten tultiin tänne, ajateltiin, että ei kannata pistää kauhesti rahaa huonekaluihin, JOS lähdetään pian takaisin. Ja muutenkin muuttaminen niin kallista, ettei olisi ollut lopulta oikein varaakaan. Nyt olen vähitellen uusinut kalusteita, mutta ei ole sellaista kauhean suurta intoa edelleenkään. Vähitellen... 

Tuli nyt napsittua nämä kuvat joka tapauksessa yhdestä nurkasta, jonka sain siistiksi. Löysin samalla tuon viime syksynä ostamani kirjan, jossa on vähän aarrekartta- ja kiitollisuuspäiväkirjahenkisesti erilaisia listoja ja projekteja. Se on tarkoitettu täytettäväksi vuodenaikojen mukaan vuoden aikana. Hyvä että löysin sen, alan taas tekemään merkintöjä. 

Liilat tulppaanit olivat ihme ja kumma lähikaupassa alessa ja nappasin kaksi kimppua saman tien. Harvoin saa yhtä hyvään hintaan, kuin Suomessa. Tämä väri sopi tähän hetkeen paremmin kuin hyvin. Yritän pitää meillä kotona tuoreita kukkia keittiössä ja tuossa olkkarin nurkkapöydällä, jotta saisin aina vähän piristystä arkeen. Kauppoihin oli tullut jo myyntiin pajunkissoja ja piti ihan käydä katsomassa, milloinkas pääsiäinen onkaan tänä vuonna. No, sinnepä vielä aikaa ihan reilusti. En ala nyt näin aikaisessa vielä narsisseja katsomaan.

Täytyy jatkaa hommia, palataan taas asiaan! Ja piti vielä se sanoa, että jos on jotain toivepostauksia, sanokaa ihmeessä. Muutama viesti tulikin jo aiemmin, ja toki kirjoitan mieluusti sellaisia :-) Kiitos kaikille, jotka täällä käytte lukemassa! Tänä vuonna blogiurani täyttää muuten kymmenen vuotta.

Houkuttelisi minuakin Hanko vuonna 1930...

tiistai 7. maaliskuuta 2017












Kerroin muutama viikko sitten Kansallismuseossa nyt kevään tarjolla olevasta suomalaisten matkailujulisteiden kokoontumisajoista, ja tuo näyttely oli todellakin käymisen arvoinen. 

Sain valita Come to Finlandin julistekokoelmasta meidän Suomen kodin seinälle yhden työn, jonka lupasin esitellä myös blogissa. Ja meillepä päätyi tämä aivan mieletön, 1930-luvulta alunperin oleva teos. Olin ensin ajatellut ainoastaan toista Hanko-julistetta, jossa on keltaisen ja vaaleansinisen päävärien myötä mielettömän kesäinen ja kutsuva tunnelma. Se juliste oli mielestäni kaikkineen lähes täydellinen ja halusin sen mukaan Bostoniin, ehdottomasti. 

En ollut tätä sinistä alunperin edes ajatellut, mutta se kiinnitti huomioini saman tien, kun sen näin. Sinänsä tuuri, että keltainen Hanko-juliste oli juuri silloin loppu varastosta, kun valitsin matkaan lähtevää tötteröä. En olisi varmaan huomannut tätä timanttia muuten! Enkä voinut muuta ajatella, kuin että kaksi täydellistä julistetta oli toki lopulta parempi, kuin vain yksi, kun sain sitten lopulta käsiini myös sen alunperin havittelemani kesähoukuttimen. Se kun yksinäisenä Kansallismuseon puodissa odotteli ostajaansa käydessämme näyttelyssä. 

Päädyin jättämään tämän kuvissa näkyvän julisteen Suomeen ja matkalaukussa Atlantin yli kulki pala suomalaista matkailuhistoriaa keskelle Uutta Englantia. Rulla on juuri nyt hyvässä jemmassa ja odottaa kehystä. Paikka on jo katsottuna. 

Laitoin Suomeen jääneen julisteen ihan IKEA:n peruskehykseen, jossa sattumalta oli harmaa paperi myyntitaustana. Juliste näytti tosi kivalta sitä vasten, joten se nyt sai jäädä suoraan kehykseen. Harmaa sopi mielestäni kivasti julisteen kanssa yksiin ja meidän seinien väriin myös. Jos tuo alkaa jossain välissä häiritsemään, täytynee teettää sille kehystys erikseen.

Graafinen ilme, julisteet ja mustavalkoiset valokuvat käyvät mielestäni kivasti meille, kun muuten talon ilme on vähän sellainen huvilamainen ja ehkä joskus liiankin rustiikkinen tai maalaishenkinen. Voi että osaan olla kiitollinen siitä, että näitä julisteita on saatavina vielä meille, jotka emme silloin 1930-luvulla näiden myötä olleet houkuteltavissa Hangon merikylpylään. Tai muualle Suomeen. Come to Finland -yritys on kyllä tehnyt todella upeaa työtä suomalaisen matkailu- ja ihan ylipäätään kotiseutuhistorian hyväksi.

Jotenkin tässä iskostuu se minun Suomi100-fiilis. Historiaa ja nykypäivää. Tässä on sitä jotain, missä näen itseni ja historiani. Suomalaisuuden parhaimmillaan. Sitähän se silloin aikoinaan Hangon pensionaateissa myös varmasti oli. Iloista elämää, hetkestä nauttimista. Toki vain osalle suomalaisia, mutta kuitenkin. 

Tämä postaus on nyt vähän jaaritteleva, koska en voi vain olla ihailematta näiden julisteiden taiteellisuutta ja ajattomuutta. Muotoja ja väriyhdistelmiä, joissa silmä lepää, ja joista se positiivinen, mainoksen houkutteleva vaikutus tulee edelleen läpi. 

Jos itse innostuit, niin julisteita saa tilata netistä ainakin Come to Finland -yrityksen shopista, kliks. Toimitus myös ulkomaille. Ateneum myy mielestäni ainakin Come to Finland -kortteja, ja sinnehän pääsee ostoksille ilman näyttelypääsymaksun lunastaimsta. Ja tosiaan Kansallismuseossa on Riemuhuuto Paratiisista -näyttelyn ajan oma Come to Finland -shop. (Sinne ei pääse kuitenkaan ilman pääsymaksun maksamista, mutta näyttelyhän kannattaa oikeasti käydä katsomassa!)