Oho, mikä blogitauko! Täällä taas :-)

sunnuntai 22. toukokuuta 2016


Pitkästä aikaa täällä!

En ole todella ehtinyt ja sitten jaksanut tai ylipäätään lopulta viitsinyt kirjoitella yhtään mitään. Kamera on ollut kuukauden lepotilassa, mutta kännykällä tulee toki räpsittyä päivittäin otoksia. Niinpä tällä kertaa saatte tyytyä kännykkäkuvalaatuun. Ehkä seuraavallakin kerralla. Toki järkkäri pääsee taas tosi toimiin jossain välissä, kunhan viitsin.

Mitäkö olen sitten tehnyt?

No, kuten taisin jossain välissä mainita, tein huhtikuun ajan yhtä yliopistokurssia Suomeen etänä. Se "työllisti" melko tehokkaasti, joten sain ajan kulumaan (hyvä), mutta toisaalta sitten en kauheasti ehtinyt muuta. Huhtikuun lopussa oli meillä myös tuon talon valmistuminen käsillä. Täällä me siis teetimme sen avaimet käteen -systeemillä, mutta silti joutui kyllä säätämään ja vahtimaan vaikka kuinka. Ja lopulta kirosin aika moneen kertaan, että ensi kerralla jos talonvaihto on edessä, saa luvan olla joko täysin valmis uusi talo tai sitten vanha, jota voi rempata jos tahtoo. Nämä raksajutut alkavat olla niin nähty. Samaa säätämistä se on täällä ja Suomessa. Ei voi muuta sanoa, kuin että minkäs teet! Budjetit paukkuu, vaikka pitäisi olla kaikki selvillä ja yhtäkkiä kaikenlaista "itsestäänselvää" ei kuulukaan kauppaan mukaan. Ja voin sanoa, että täällä asiakas ei todellakaan ole mikään kuningas. Väännetään kaikesta ja voit sitten halutessa haastaa oikeuteen. Mutta se on niin kallista, ettei paljon tavallinen immeinen siihen kykene. Eli sitten niellään tappiot tai yritetään jotain kompromissia.

No, talo on nyt kuitenkin lopputarkastettu ja omistusoikeus siirtynyt meille. Odotellaan vielä, että pihat laitetaan. Ja mekään ei olla vielä muuton kanssa kiirehditty, koska lapset käy koulunsa tämän lukukauden loppuun nykyisessä kaupungissa. Romua on raijattu kyllä autolla vähintään kerran päivässä. Kuuden hengen perhe imee ihmeen paljon kaikenlaista roskaa ihan pienessäkin ajassa kotiinsa, vaikka kuinka yrittäisi pitää jöötä itselleen ja muille. Taas on saanut sumplia tavarat ja Savers-kasa vain kertyy. (Paikallinen pelastusarmeija.) 





Viime viikolla kävin etsimässä ruokapöydän yläpuolelle valaisinta. Käytiin myös suomalaisvoimin syömässä Bostonin keskustassa kivassa kreikkalaistyylisessä ravintolassa, jonka sisustus ei kyllä ollut sitten mitenkään sellaista perinteistä välimeriraflaa muistuttavaa! Valaisinfiilistelyt tehtiin Restoration Hardwaren lippulaivamyymälässä, joka on tehty vanhaan Bostonin luonnontieteelliseen museoon. Mulla ei ole näihin valaisimiin suoraan budjettia, mutta vähän saa osviittaa, mitä lähtee etsimään. 

Seuraavana päivänä käytiin RH:n outletissa, mutta hinnat olivat harmiksi silti liikaa. En suostu (voi) maksaa yhdestä lamppupahasesta 800 dollaria. En vaan voi. (Alessa!) Mutta samaisesta liikkeestä lähti mukaan pari tuolia, joita esittelinkin Instassa jo kertaalleen.



Tässä alla nyt pari kuvaa sieltä ravintolasta. Paikka oli nimeltään Committee Boston.
Sen verran kiva fiilis ja hyvä ruoka, että täytyy mennä uudestaan.



Mitäs muuta... Vaikka piha on täysin kesken, eikä sinne oikein voi edes vielä lähteä mitään istuttamaan, on tullut käytyä puutarhamyymälöissä. Nyt ajattelin, että saisin rakennettua vaikka pari lavatyylistä kasvimaata, niille olisi paikkakin. Laittaisin hyötykasveja heti sinne keittiöpuutarhatyyliin. Mutta nyt pieni mutta se, että ei olla pariin kuukauteen paikalla kesällä. Tai minä en ole. Täällä niin kuumaa kesällä, että jonkun pitäisi ne kasvit kastella. Saa siis nähdä, mitä tästä tulee. Raparperi nyt ainakin ehkä tulisi toimeen ilman kastelua. Ehkä myös ainakin useampi yrttikin.





Jos joku keksii vinkata, mikä hyötykasvi tai perenna jaksaa hyvin ilman jatkuvaa kastelua, niin kerro ihmeessä! Meillä piha puoliksi ihan metsää, joten voisin myös ajatella ihan jotain pensasmustikkaa tai muuta vastaavaa happamassa maassa viihtyvää kasvintainta kehitellä. Eniten kuitenkin toukokuussa tulee sellainen totaalinen Suomi-ikävä. Kyllä, vaikka siitä ei ole edes kuin 3,5 kuukautta, kun tänne sieltä palasin. Mutta se on silti. Suomen kevättä ja kesää ei tahdo voittaa mikään! Tai no, kesäkuussa on kyllä ihan kivaa, kun täällä on kuumat ilmat. Silti. Pihatöitä haluaisn päästä tekemään. Heinäkuussa viimeistään!

Whiteface

perjantai 22. huhtikuuta 2016
















Hip hei! En ole oikeasti ehtinyt bloggaamaan moneen viikkoon kunnolla. Mutta kyllä tämä taas tästä :-) Toivottavasti. Tosin hieman tullut ihmeteltyä ylipäätään bloggailun syvintä olemusta. Että viitsiikö jatkaa tätä vaiko ottaako joku muu linja kuulumisten ja kuvien jakoon. Nimittäin harmittelen usein sitä bloggausta, mitä ei oikein enää ole. Sitä, mitä oli vielä joskus 5-6 vuotta sitten. Itse aloitin vuonna 2007. Silloin meininki oli totaalisen erilaista. Nykysin tuntuu siltä, että pitää olla jotain, mitä esittää. Pitää olla koti, jota esittää. Pitää olla kroppa, jota esittää. Pitää olla lapset, joita esittää. Pitää olla tip top ja huippu kaikessa. Ei voi olla harrastelija tai keskinkertainen. Ja kukaan ei oikein viitsi kommentoida. En tosin ole siinä itsekään enää niin aktiivinen, mutta oikeasti itselleni bloggauksen suurin ilo on kommentit ja se vuorovaikutus toisten kanssa. En tee blogia työkseni, en saa siitä rahaa. Toisaalta jos blogiin laitan kuvia, haluan panostaa niihin. Sitten on ihana seurata niitä ihmisiä, joihin on tutustunut matkan varrella tai jotka tuntee muuta kautta. Että mitäs tässä nyt sitten tekisi. Enpä tiedä :-) Luulen, että blogeja on liikaa ja nykyisin se vie jo kiinnostavuutta pois. Pitää löytää se täydellinen oma kohderyhmä. 

Mutta ei se nyt mitään, minä täällä taidan roikkua hamaan tappiin asti. En osaa lopulta edes lopettaa, vaikka välillä tulee postattua harvakseltaan. Tällä kertaa kuvat ovat läheltä Lake Placidia sekä Whiteface vuoren alueelta. Tuollahan on olympialaisetkin pidetty 1980. Me käytiin ihan huvikseen katsomassa paikkoja, kun täällä nyt ollut loma. Mutta harmiksi nyt juuri oli off season -kausi, joka paikassa kaikki kiinni ja hurjan hiljaista. Toukokuussa aukeaa kesäkausi ja hiihtokausi on juuri päättynyt tai päättymäisillään. Whitefacen rinteillä oli muuten vielä laskijoita!


Teltta + Manhattan + Marimekko = ?

torstai 14. huhtikuuta 2016














Käytiin viime sunnuntaina NY Cityssä katsastamassa Marimekko / Target -yhteistyön promootionäyttely, joka oli muutaman päivän "pop up" Manhattanin High Linellä. Kaikki pojat tykkäsivät, kun pääsivät testaamaan ulkokäyttöön tarkoitettuja tavaroita. Suosituimmat olivat teltat. Hyvin mahtui ahtautumaan neljä suomalaista yhteen pikkuiseen telttapahaseen :-D Paikalla oli myös pop up -kauppa, josta sai näin ennakkoon ostaa malliston tuotteita. Meinasin yllättäen seota. Lisää saa shopata ensi sunnuntaista eli 17.4. alkaen. Ollaan juuri silloin reissussa Lake Placidissa, mutta täytyy tehdä täsmäisku netin kautta. Tässä juuri selattiin tuotteita, jotka ovat jo tulleet kokonaisuudessaan hintoineen Targetin nettisivuille. Meillä ajatuksena ainakin ostaa muutamat säkkituolit ja todennköisesti myös pari kansituolia. Sitten halausin myös auringonvarjon... Ja yllättäen aika monta muutakin juttua. Voin sanoa, että luonnossa nähtynä nuo olivat melkein kaikki niin houkuttelevia, että kalliiksi taitaa käydä :-D Lisää kuvia tulee, kun saan ne käsiteltyä! 

Pientä kiirusta ollut nyt muutama viikko, ja siksi blogikaan ei ole päivittynyt. Täällä sitä silti ollaan ja etenkin Instagramiin laittelen kuulumisia ja kuvia melkein joka päivä. Sieltä löydyn nimellä "hannistoukokuu". Tervetuloa seuraamaan!

Menneen viikon muistiinpanot - ainakin osittain

maanantai 4. huhtikuuta 2016









Heipparallaa!

Täällä ollaan hengissä, vaikka hieman hissukseen menty.

Ensin meillä kävi jonkin sortin tautikierre perheen kaikki jäsenet läpi. Sitten minä ja yksi pojista jäimme "roikkumaan" jonkinlaiseen outoon kurkkukipu-nuha-yhdistelmään, joka tuli ja meni. Ja sitten päädyttiin lopulta lääkäriinkin. Paras veikkaus oli allergia, ja ylläri ylläri: allergialääkkeen aloituksen jälkeen nämä oireet katosivat. Hyvä niin, ihan tarpeeksi sain jo siitä kipuilusta. Mutta ei taida näin vanhana enää terveenä kauaa olla. Aina jossain kremppaa. Kevät toi lenkkikelit ja mulle tietysti varpaan venäytyksen, joka kuulostaa kamalan pieneltä vaivalta, mutta on oikeasti ihan älyttömän rasittava. 

Aloitin tekemään lisäopintoja ja niitä pakertaessa sainkin vietettyä viime viikon päivät oikein mukavasti. Kun aivoni saavat puuhaa, olen heti pirteämpi myös fyysisesti. 

Viime viikolla oli ihanat ilmat. Sellaista +20 astetta celciusta, aurinkoa ja mitä vaan. Magnoliat alkoivat kukkimaan, puissa jo hieman lehtiä, sipulikukat nousseet kovaa vauhtia. Baseball treenit aloitettu. 

Meidän talolla alkaa olla valmista! Keittiön runko kasassa, ovet ja tasot vielä puuttuvat. Välitilan laatoitusta ei tilattu rakentajalta, koska heillä kaiken extran hinnoittelu melko mielenkiintoista. Viimeistellään sitten talo itse, kun saadaan avaimet. Meillä ei ole kiire edes muuttaa sisään, koska lapset käyvät täällä vanhassa koulussa loppuun tämän lukukauden. Pääsen siis ainakin maalaamaan seiniä ja tosiaan noi laattatyöt varmaan toinen asia, mikä tehdään itse tai teetetään. 

Itse innostuin myös multahommista ja hain pari yrttitainta farmilta. Ne pääsivät tosin eilen sisätiloihin. Meille tuli takatalvi. Tänään vietetty koko päivä pakkasen ja lumipyryn kourissa ja harmiksi meillä Suomesta tulleet vieraatkin joutuivat nyt tähän keliin. 

Pienen kiireen takia kuvat nyt suurelta ostin Instatilin puolelta napattuja. Jos en ehdi blogiin kirjoittelmaan, niin päivitän kyllä sitä puolta sitten suhteellisen aktiivisesti. 

Huomiselle toivotaan jo parempaa ilmaa. Ja mennään jätskikiskalle vieraidemme kanssa. Edellisen postauksen puuttuvat jätskikuvat korjaantuvat sen jälkeen :-D

Huomenna aijon myös heittää talvivaatteet takaisin varastoon. En halua edes ajatella, että täällä niitä enää tänä keväänä tarvittaisiin. Saa luvan olla viimeinen lumipäivä tänään. Muuten ei huumori riitä :-)

Jätskikiskalla

torstai 31. maaliskuuta 2016


Uusi Englanti on pienten jätskifarmien luvattu maa!
Tässä meidän lähellä on jokaisen tien varressa ihania jäätelökiskoja. Ne eivät ole ihan minikokoisia, vaan sellaisia useamman luukun "mökkejä". Asiakkaita on aina ja ihmisiä riittää! Useimmissa istutaan autossa syömässä päivän jätskiannos - päivällä asiakaskunta on pääosin eläkeläisiä, iltaisin ketä vain. Jätski on täällä "must".




Monet pienet ja isotkin maitotilat tuottavat itse ylijäämäkermastaan jäätelöä. Makuja on satoja! Ihan mitä vain melkein löytää.

Annoskoot ovat ihan järkyttäviä. Kiddie Size (lastenannos) on ehkä pari kertaa Suomessa jätskikiskoilla myytävän jättipallon kokoinen, todennäköisesti siitäkin suurempi. Normaaliannoksessa on yhtä paljon, mitä Ben & Jerry's jätskin kotimyyntipakkauksessa. Lisukkeista ei sniiduilla.

Mun herkku on 
peppermint stick sunday with 
straberry compote & whippet cream. 

Kuulostaa kaloripommilta ja on varmasti sitä. Sopii hyvin lounaaksi :-)



Ollaan katsottu, kun ihmiset ostavat Banana Splitin. Se on lounas vähintään kolmelle :-) Meinattiin poikien kanssa ottaa se tänä keväänä yhdessä, katsotaan saadaanko miten tuhottua! Mietin, kehtaanko laittaa edes annoksen kuvaa tänne :-D

Meidän suosikkipaikkamme on tämä kuvissa näkyvä Kimball Farmin jätskikoju, joka sijaitsee Carlisle:ssa.  (Meidän "naapuripitäjä", aivan maaseutua.) 
Kimball Farmilla on jätskinmyyntiä yhteensä neljässä eri paikassa. Kolme täällä Massachusettissa ja yksi New Hamshiren puolella. Jätskikiskat aukeavat yleensä siinä maalis-huhtikuun vaihteessa, ja ovat pitkälle syksyyn auki.


Suurin näistä paikoista myös meidän lähistöllä, Westfordissa. Siellä on jätskikiskan lisäksi country store, kesäravintola, pelihalli, golf range, minigolf, baseball lyöntiharjoitusalue (automaattisyöttäjä), törmäilyveneet ja pieni eläinpuisto. Tästä paikasta täytyy laittaa oma juttu! Jätskikiskan ympärille on siis rakennettu koko perheen aika monipuolinen käyntikohde. Sisänpääsyä ei tarvitse maksaa, mutta nämä "aktiviteetit" maksavat jokainen aina jotain. Kahdessa muussa paikassa on jätskin, grillin ja country storen lisäksi cruise night -tapahtumia joka viikko kesäaikaan ja niissä voi olla noin 350 autoa kerralla. Kertoo vähän tapahtuman laajuudesta!



Silti tämä pieni Carlislen maalaismaisemissa oleva paikka, joka myös sattuu olemaan ensimmäinen jätsikiskakäyntimme täällä, on jäänyt sellaiseksi "must" paikaksi ja tykätään jotenkin paikan rennosta ja kiireettömästä ilmapiiristä. Ihmisiä on aina parkkis täynnä, mutta parkkis ei ole onneksi mikään ihan järkyttävän suuri. Ja lapset tykkää, kun takapihalla voi mennä ja temmeltää mielin määrin.



Eikä olla ainoita, jotka tänne päätyvät iltapäivää viettämään :-) 



Jos joskus olisi mahdollista, tämmöisen yrityksen pistäisin pystyyn Suomessa!