Sisällön tarjoaa Blogger.

Hygge-viikko ja kirjavinkki


Jos kirjan nimi on Hyvän Elämän Kirja, se on ehkä ihan pakko lukea. Näin ollen Meik Wiking on tehnyt loistavan valinnan kirjansa nimeämisessä. 

Tanska mainitaan usein maailman onnellisimpana maana, kertoo kirjan takakansi. Ja mikä selittää tanskalaisten onnellisuuden? No, hygge, hyggeily tietysti. Näin se on, ja koska koko hygge-sana on jäänyt ainakin itselleni pikkaisen irralliseksi, piti ottaa selkoa, mitä tämä kirja ja koko hyggismaailma pitääkään sisällään.



Hygge on tunnelmaa ja kokemista.
Kodikkuutta.
Turvallisuutta.
Nauttimista hetkestä.



Hyggeilyyn pääsee oivasti sisään sytyttämällä kynttilän. Hygge ehdottomasti edellyttää kynttilöitä. Tai ainakin sitä tunnelmaa. Nuotiokin käy! 

Eli neuvosta vaari. Kynttilät palamaan ja lueskelemaan lisää vinkkejä. Haluan ehdottomasti päästä käsiksi siihen tietoon, miten nyt hygge muuttaa elämän ihanaksi. Kirja kertoo, että hyggeilyyn kuuluu todellakin tuo kynttilöiden poltto. Tiesitkö, että 85 prosenttia tanskalaisista liittää kynttilät ja hyggen yhteen. No, nyt tiedät :-) 




Meik Wiking on tutkijana Happiness Research Institutessa, joka nimensäkin puolesta tutkii hyvinvointia, onnellisuutta ja elämänlaatua. Mitkä syyt vaikuttavat siihen, että ihminen on onnellinen? Millä sitä voi parantaa? Kirja ei olekaan siis minkään sortin hölyn pölyä vaan se perustuu ehtaan tutkimustietoon. 



Meinasin jo, että en ala koko hygge-kirjaa täällä vinkkailemaan, koska olen ottanut sellaisen pienen blogitavoitteen, että jokainen aihe liittyisi jollain tavoin merelliseen elämään tai veneilyyn. No, en varmaan kykene tuohon muutenkaan, mutta hyvänä yllärinä oli se, että hyggeilyyn liittyy myös veneet! Hyggen keskuksena pidetään omaa kotia, mutta luonnossa on myös oma mahdollisuus päästä kokemaan hyggeilyä. Ja minulle ainakin luonto, mökkeily ja retkeily ovat ihan juuri sitä, mistä voisin kuvitella löytäväni parasta mahdollista mielenrauhaa ja iloa. Ja tietenkin se vene! Sitäpaitsi minulla alkaa jo kesän kalenteri täyttyä, kun kaverit ovat aika mukavasti ilmoittautuneet tulevansa meidän båtille tunnelmoimaan! Sehän on just sitä, mitä tässäkin haetaan. Pitäisiköhän veneen nimeksi laittaakin Hygge tai Hyggis :-D 


(H:lla se alkaa nytkin - vaan en ehkä taida raaskia vaihtaa nimeä. Tästä oli puhetta jo aiemmin..)



Koska ulkona oli niin kiva ilma, ja toisaalta lasten piti saada jotain ohjelmaa - muutakin kuin kotona kököttämistä äidin lukiessa hyggeilystä - päätin keittää ensin kaffet lempimukiini ja sen jälkeen lähteä poikien kanssa nautiskelemaan tästä talvisäästä, joka meinaa pahasti nyt kadota ennen aikaisesti maisemista! Haluaisin niin nauttia tämän viimeisen Suomen-viikon oikeasti pakkasesta, lumesta ja meren jäällä kävelystä. No, hyggeä löytyi ja siitä lisää niin pian, kuin vain ehdin taas koneen ääreen! 


Hygge-kirjaa suosittelen ilopilleriksi ja iloisen elämän inspiraattoriksi. Ihana sohvapöytäkirja selailuun, mutta toisaalta ehtaa tietoa tilastojen kera. Monia asioita olen tehnyt jo ennenkin ilman että koko hyggeilystä mitään tiesin. Kirjan kivoin anti oli ehkä se, että se "antoi luvan" tehdä kaikkea sitä kivaa, mitä joku muu voi pitää ihan turhana. Hygge on varma verenpainelääke ja hyggepitoisten hetkien luominen voi auttaa ihan oikeasti hymyherkkyyden kasvamisessa :-D

Kunhan pääsen vauhtiin, kerron, miten tämä tuleva viikko on mennyt. Nimeän sen nimittäin Hyggeily-viikoksi! Kerron samalla lisää, mitä uutta olen kirjan kautta oppinut.

Hygge - Hyvän Elämän Kirja (Meik Wiking) on readme.fi:n kustantama, ilmeistynyt vuonna 2016 ja alkuperäiseltä nimeltään The Little Book of Hygge. Oman kirjani sain kustantajan kirja-arvostelukappaleena. Katso lisää täältä, kliks. 

Vain hullu rakastaa merta












Terveiset Vene 17 Båt -messuilta! Kävimme pikaisesti perjantaina aamupäivällä kiertämässä messuhalleja Marjan kanssa. Hauskan sattuma oli, kun löysin vanhan tutun purjehdusseuramme kurssilla tammikuussa. Ja mitä ihmettä, meidän venepaikat olivatkin samassa laiturissa! Marjan perhe on tosin jo kokenut Suomenlahden kävijä ja Ruotsikin jo "korkattu", ja hänen Venelomalla-blogiinsa pääset tästä

Samalta Veneilijä-kurssilta löytyi myös ihanasti toinen tuttu - tosin sikäli tuttu, että tunsin veneen erään toisen blogin kautta (jos näin voi sanoa :-) ja kun vene viime syksynä lähti uusille omistajille, istuivat hekin meidän kurssilla. Jotenkin sellainen positiivivisten sattumien käsittämätön suma. Muutenkin tuntuu, että tämä purjehdusharrastuksen aloittaminen on ollut oikeasti todella kokonaisuudessaan positiivisten ihmisten kohtaamista. Tuntuu uskomattomalta, että ihmiset puhuvat "samaa kieltä" :-) Ihan kuin uusi elämä olisi alkanut tästä. Harmittaa, että veneen hankintaa tuli jahkailtua näinkin pitkään, mutta toisaalta ehkä nyt se hetki oli oikea.

Marjan kanssa tosiaan kierreltiin messuja purjehtijoiden silmin. Marja kertoili kaikkea, mikä kannattaa ottaa huomioon, ja mitä voisi nyt hankkia. Hankintalistalla meillä mm. noita kunnollisia pelastusliivejä. Käytiin useammalla standilla katsomassa niitä. Balticilla oli lapsille uusi tosi hyvä malli, joka sekä kääntää kasvot ylös, mutta jossa on myös kunnolliset kiinnitykset turvaköysiä varten. Meille taitaa lähteä pari sellaista, joskin en vielä ostanut. Hinnat eivät olleet messuilla ainakaan perjantaina mitenkään erikoisen hyviä, joten ei jaksanut kantaa nyt sieltä sellaista, jota voin käydä ostamassa Lauttasaaresta milloin vain. Mutta tosiaan nämä Balticin lasten liivit ovat nyt ostoslistalla ja tarkoitus tehdä näistä erikseen vielä blogiinkin juttua, kun käydään noita lasten kanssa vähän sovittamassa.

Neljät paukkuliivit pitäisi myös hankkia. Vähintään kolmet. En ostanut vielä niitäkään, jäin vähän pähkäilemään ja tosiaan saattaa olla, että liivihankinnat jäävät meiltä sitten sinne Lauttasaaren shoppailumestoille, kun ei ollut juuri nyt ihan pakko saada hankittua, eikä oikein osannut päättää, minkä valitsee. Pikkaisen painavia nuo paukkuliivitkin olivat, ja tuntui, että ehkä olisi hyvä jokaisen sovittaa itselleen mukava malli. 

Kävin myös kyselemässä purjeasioita, ja North Sailsin pisteellä tuli erittäin mukavasti tietoa ja kattava paketti asiaa uusittavan purjeen valinnasta näin aloittelijan silmin. Meillä ei välttämättä ole nyt vielä sille tarvetta, mutta jossain välissä keulapurje pitää uusia. Iso on vain pari vuotta vanha, joten se menee varmasti hyvin nyt useamman kesän eteenpäin. Jäi vain vieläkin vähän mietityttämään se, että miten se sitten käytännössä on. Meillä veneessä nyt rullagenua valmiina, mutta olisiko se sitten järkevämpää hankkia nyt vaikka heti uusi fokka siihen rinnalle vai mitä. No, tähän ei tarvitse vielä tietää vastausta. Katsotaan, kun vesille päästään :-D Joku purjeenostovimma vain nyt päällä, en tiedä miksi! 

Kävin myös liittymässä Pidä Saaristo Siistinä Ry:n jäseneksi. Ja ostin muutaman Roope-tiskirätin sekä kauppakassin. 

Kaupan päälle kassiin sujahti Elina Nuortien aivan ihana valokuvakirja "Kuohu - koukussa saaristoon", www.taskurapu.fi jossa erilaisia tarinoita saaristomaisemien suojista.  Kirjasta nappaan runon nyt tähän loppuun. 



Vain hullu rakastaa merta,
väitti viisas,
vain sellainen, joka ei tunne sitä tiedä miten säälimätön ja ruma se voi olla.

Ei raukka tunne rakkautta.







P.S: Venemessut jatkuvat vielä ensi viikonloppuun saakka! 
Menkäähän käymään!





Vadelma-aamupalaa ja raakahunajaa

id_kuva















Kamera oli tauolla varmaan reilun kuukauden tai ehkä ylikin. Ei jaksanut ajatella koko kuvaamista yhtään, sellainen fiilis, että antaa olla. 

Tammikuussa sain vieraan, joka kuvaa ammatikseen. Stailattiin ja laitettiin paikkoja. Voihan inspiraatio. Sieltä se taas tuli!! Ehkä myös pieni osuus on sillä, että valoa on taas hitusen enemmän. Kyllä jaksan marmattaa tästä valon puutteesta.

No, kaksi juttua piti kertoa.

1) Mun suosikkiaamupalani on tässä. Teen sen niin, että illalla kiehautan ensin pakastevatut kasarissa. Sen jälkeen kun ne on suurin piirtein jäähtyneet, laitan joukkoon siemensekoituksen ja lopulta sekoitan rahkat mukaan joukkoon. Vähän riippuen tilanteesta, käytän joko luonnonjogurttia, kreikkalaista jogurttia tai rahkaa. Mitä on kaapissa.

Koko sörsseli sekaisin ja kahteen kippoon. Teen saman tien kaksi annosta aamuksi ja illaksi. Kun tämän viitsii tehdä illalla, kiittää itseään aamulla. Vadelmat ovat ykkösherkkuani, mutta unohdan aina sen kuumennuksen. Ja jos on kiire aamu, ei ehdi jäähdytystä tehdä.

2) Olen ottanut käyttöön paikallisen (Massachusetts, US) raakahunajan. Jostain lukenut, että sen syöminen talven yli ja keväänkin ajan voisi auttaa pahaan siitepölyallergiaan edes vähän. No, tämä on testattava. Onneksi meillä on hunajantuottajia paljon tuolla Bostonin seudulla. Tämä on suosikkini. Ja huom. hunajan pitää olla sekä raw että paikallinen, jotta se toimisi. En ota vastuuta, jos ei toimi, mutta tosiaan halpaa testata. Lisään hunajaa ruokalusikallisen verran tähän aamupalamössööni. Siinä se menee hyvin mukana, ja yleensä näin sen muistan ottaa. Muuten unohdan helposti, enkä oikein tykkää sinänsä makeasta niin paljon, että tulisi lusikalla kauhottua hunajaa suoraan suuhun :-D Olen kuitenkin allergiakauden USA:n puolella, joten siksi myös sen puolen kodin hunajaa. En edes tiedä, saisiko täältä Espoosta vastaavanlaista hunajaa? USA:ssa on ihanasti paikallisten tuottajien luomutuotteita saatavilla ja niitä yritän todellakin myös ahkerasti ostaa.

Ja kuten kuvastakin näkyy, vielä on jaksanut poltella kynttilöitä, mutta kyllä tuntuu, 
että kohta sekin aika on taas menneen talven lumia. Ihan hyvä niin! 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Olisin niin toivonut, että pakkaset vielä jatkuisivat, mutta näyttää pahalta sen suhteen. Juuri aloin saamaan tästä kevättalven ilosta kiinni, ja se meinaa heti hävitä... Mutta sitten jotain muuta.




Uimahuone talviunilla

id_kuva













id_kuva





Oli pakko päästä ulos, vaikka lämpömittarin lukemat olivat jotain muuta, kuin mukavuusasteillani!

Ja oli jotenkin täydellinen pakko mennä jäädyttämään kätensä tuonne viidentoista asteen pakkaseen, koska ei voinut millään jättää väliin tätä huippuhyvää kuvauspäivää.

Ainoa, mikä harmitti, oli se, etten uskaltanut lähteä tarpomaan jäälle. Jos jäällä on muuten ihmisiä, menen kyllä. Arkisena tiistaina se oli kuitenkin autio, joten vaikka jälkiä näkyi, en ottanut nyt riskiä. Koiran kanssa on ihanaa kävellä meren jäällä. Siinä on jotain niin vapauttavaa ja täydellistä. Nyt, kun satun olemaan vielä Suomessa näin keskitalven aikaan, voisi olettaa, että jossain välissä helmikuuta vielä onnistuisin.

Toivotaan pakkasten jatkumista! (Älkää kevätfanit suuttuko, kyllä se kevät tulee, kun on sen aika :)

Tämä viimeinen kuva on siitä merkityksellinen, että juurikin tuossa poukamassa olen pienenä luistellut ja tehnyt piruetintapaisia :-) Jostain syystä osuin paikalle, vaikka harvoin tulee siellä nykyään käytyä. Itseasiassa en ollut edes ihan varma, miten sinne mennään, mutta nyt tiedän. En voisi olla ilman espoolaista saaristoa ja rantaviivaa. 

Kuvat on otettu kahdessa eri kohdassa Espoon merenrantaviivalla, tunnistaako kukaan paikkoja?

En malta olla kuvaamatta talven törröjä. Sellaista luonnon visuaalista iloittelua, mikä vain pitää osata nähdä. Talvi on aivan mieletön kaikkine valoineen ja varjoineen. Suomessa on ilo kuvata, kun vuodenaikojen mukaan valo muuttuu niin paljon. Luonto on aina erilainen ja vuodessa ehtii unohtua se, että samat paikat on kuvattu jo moneen kertaan. Ei se mitään, ainahan voi pyrkiä parempaan!

Pienenä oli aivan parasta, kun hiihdettiin tai luisteltiin Suvisaariston jäällä ja mentiin syömään eväitä tuon yhdessä kuvassa olevan pienen punaisen kesämökkirannan "uimahuoneen" portaille. Muistan sen paikan aina, siinä oli sadunomainen kivilaituri, joka jääpeitteen myötä oli kuin lumikuninkaan valtakunnasta. Ollin hiihtoretki oli lempikirjani pienenä ja mielikuvitus ehkä siitäkin sitten osaltaan virronnut. Siitä on ihan kamalasti aikaa!

Jostain syystä sain nyt kauhean kaipuun lähteä etsimään noita paikkoja, missä silloin joskus on tullut syötyä makkaraleipiä ja hörpittyä termoksesta kuumaa mehua. Paikkoja, joihin ei pääse muuten, kuin veneellä tai jäätä pitkin.

Oon tullut varmaan tosi vanhaksi, kun alkaa muistelemaan lapsuuden juttuja. Eikös se ole sen merkki?! Enää en kehtaisi mennä istumaan tuonne portaille! Lapsena uskalsi kaikkea, eikä ajatellut asioita liian pitkälle. Tuli jotenkin huippu fiilis, kun löysin tuon paikan. Jos nyt vain se jää pitäisi, ottaisin sukset ja menisin vähän hiihtämään. Mutta heikkojen jäiden suhteen en kyllä ota riskiä.

Jotkut ovat tosi aikaisessa kevään suhteen. Veneetkin valmiina vesillä - ei tarvitse muuta tehdä, kuin odottaa, että jäät sulavat :-)

Back to Top