torstai 26. maaliskuuta 2015

Kesä mielessä - Visit South Coast Finland


Heippa!

Nyt oli ihan pakko ottaa ja mainostella teille tällaista sivustoa, joka on aika kiva juttu tulevia kesäjuttuja suunnitellessa. Ainakin omaan "karttaani" se istuu niin hyvin, että innostuin kovasti selaamaan paikkoja läpi. Eteläisestä Espoosta kun todellakin matkaa on parhaimmillaan vain sellainen puolisen tuntia ensimmäiseen kohteeseen. Kauimmainenkaan ei kyllä hieman reilua tuntia enempää meidän kotitalolta ota.

jonne on nyt koottu melkoisen kattavasti juuri tätä länsi-Uudenmaan rannikon matkalutarjontaa suurin piirtein akselilla Siuntio-Lohja-Hanko ja kaikki niiden väliltä. Joitain paikkoja on Turun moottoritien pohjoispuolella, mutta suurin osa jää sen eteläosiin. Länsiraja kulkee siinä Fiskarsin kohdilla. 

kuva: VISIT SOUTH COAST FINLAND / PINTEREST

Kun itse asuu Espoossa, on juuri tämä alue jo ennestään toki melkoisen tuttua, mutta kuitenkin aina houkutteleva päivämatkakohde. Etenkin kesällä. Olen kyllä jo pienenä oman perheen kanssa kolunnut monia paikkoja, joita tuollakin on esitelty, mutta jotenkin nyt viime vuosina käyntipaikat ovat jääneet niihin tuttuihin. Mikä siinä sitten onkaan, mutta näköjään myös lähiseutumatkailussa urautuu! Tänä kesänä ajattelin ottaa muutaman ihan uutukaisen kohteen listalle.


* HANNAN TOP 6 *

Fiskarsin ruukkikylä
Raaseporin linna
Mustion linna
Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinat
Origon saaristolaispöytä (Hanko) ja Hangon satama
Karkalin luonnonpuisto
Tammisaaren Sea Horse -ratsastuskilpailut


Näissä on tullut käytyä - useammin tai harvemmin - mutta jokainen paikka on kyllä käymisen arvoinen ja sellainen, että uudestaan tulee lähdettyä. Fiskarsia olen kolunnut eniten. Ehkäpä syynä sen houkutteleva tarjonta liikkeiden ja markkinoiden osalta. Antiikkimarkkinat ovat vähän sellainen klassikkojuttu jo. Ja meillä on lähistöllä lomapaikka, jossa käynnin yhteydessä sitten Fiskarsiinkin täytyy totta kai mennä. Lisäksi täytyy mainita, että sukulaiseni liike on siinä Fiskarsin keskustassa, Sassi Shop. Siitä voisin kertoa vaikka lisää, mutta myöhemmin - nyt ei ole oikein kuvasatoa hyvään juttuun.

Jokainen näistä yllämainituista paikoista on myös esittelyssä
tällä sivustolla. Sen lisäksi sieltä löytyy vaikka mitä muuta! 


Kokosin nyt muutaman uuden kohteen ihan omaksi ilokseni ja nämä on valittu sillä silmällä, että siellä tulen myös itse käymään tulevan kesän aikana. Tai ainakin olisi kauhean kiva yrittää. Matka ei ole se ongelma - se saattaa olla joskus ehkä ennemminkin se "haitta", koska liian lähellä olevia juttuja ei aina osaa etsiä! 

* KESÄN 2015 HOUKUTTELEVIMMAT *

- Makkarantekokurssi Ravintola Glödenissä
- Melontaretki Karkalin Luonnonpuistoon
- Saaristoristeily Jussarön vanhalle kaivossaarelle
- Mustion linnan kesäteatteri
- Hangon SeaHorseWeek
- Slow Food Festivaali
- Siuntion linna

Nämä eivät ole paremmuusjärjestyksessä, kaikki houkuttelee!
(Ja ylipäätään KESÄ houkuttelee :-)

Aluehan on todella kiinnostavaa myös ihan kulttuurihistorian puolesta. Siellä on useita ruukkeja, monia linnoja ja muutenkin omalaatuinen maisema. Ihana ajella etenkin noita poikkiteitä. Silloin pääsee juuri sinne alueen sydämeen ja voi löytää matkan varrelta uusia käyntikohteita ihan ex-tempore. 




Alla ja yllä olevista kuvista pääsee klikkailemaan tuonne "Visit South Coast Finland" -matkailusivustolle ja tutustumaan tarjontaan.
Sieltä löytyy myös linkitykset mm. Pinterestiin ja FB-sivuille.

Sivusto on siis paikallisten matkailuyritysten ja alueen kuntien yhteinen brändi. 
Sivuilta löytyi ainakin minulle tosi paljon uusia ideoita ja houkutuksia kesälomapäivän viettoon - tai mikä ettei tuolla voisi pidempäänkin olla. Majoituspaikoistakaan ei kyllä ole pulaa! Karkalin luonnonpuiston vieressä on muutama hiidenkirnu, joista etenkin eskari-ikäiset lapset monesti tykkäävät.

Jos jollain lukijalla nyt sattuu olemaan omakohtaisia kokemuksia näiltä seuduilta, niin kaikkea kivaa saa vinkata! Tammisaari on jostain syystä esimerkiksi jäänyt minulle ihan vieraaksi paikaksi, vaikka sen maistraatissa on tullut juostua passiasioissa useamman kerran. Kiva olisi saada lisää vinkkejä ja ideoita. Minä en nimittäin ajatellut ensi kesänä paljon Suomen rajoja sitten kolkutella laisinkaan :-D

Muuten kuka tietää, missä tuo yläkuvan graniittikivestä tehty rakennus on? 
Minulle ei nimittäin ole yhtään tuttu, enkä oikein osannut yhdistää mihinkään!  

********

"Visit South Coast Finland on alueellinen matkailuyritysten ja kuntien yhteinen matkailubrändi. Brändiä ja yhteismarkkinointia hallinnoi alueen matkailuyritysten omistama Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy. Helsingin ja Turun väliin jäävä matkailualue sisältää Lohjan, Siuntion, Inkoon, Hangon ja Raaseporin. Matkailuyritykset tuovat yhteistyön avulla seudun parhaat matkailutuotteet asiakkaiden saataville."


Postauksen linkit:
VisitSouthCoastFinland.fi -sivuston kotimaan matkailua edistävä kampanja



keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Uutta kesätyyliä tunikan tilalle!

Kengät ja hame: ESPRIT


Olin tosi pitkään Suomessa Jackpot-fani. Olen siis edelleen, mutta tässä minun ja Jackpotin yli 20 vuotta (reilusti!) kestänyttä yhteiseloa on käynyt valitettavasti niin, että ainakin luottoliikkeeni Isossa Omenassa on lopettanut. En tiedä, onko noita liikkeitä enää missään pääkaupunkiseudulla?
Ei ole nimittäin tullut silmiini.
Voi tosin olla, että Stocka vielä myy, ja Siljalta sai ainakin pitkään.

No, mistä tämä tuli mieleeni?
Siitä, että tänään pidin RAKASTA mustaa pellavatunikaani päällä.
Samaa olen käyttänyt viimeiset vähintäänkin viisi vuotta.
Melkoisen hyvin kestänyt vaate.

Aamulla juuri mietin, kun sen taas hetin päälleni, että ihmiset varmaan luulevat, ettei mulla ole muita vaatteita. Tämä on mulla aina päällä, jos se on puhdas.

No, mietin myös tuossa maalatessani metallipurkkeja pääsiäissomisteiksi myöhemmin päivällä, että onneksi en tässä sotke mitään, kun maali ei lähde pois.
 Ja vielä tsekkasin, että ei ole maalia missään. Hyvin meni. 

Arvaattekin varmaan, että tein tuon ikävän löydöksen vasta jälkikäteen. Kiva kiva.

Maalia oli siis sittenkin mennyt kankaalle.

Syvän huokaisun (jos toisenkin) jälkeen päätin että ei muuta, kuin purkuhommiin. Puran saumat ja teen kaavat, jotta voin ommella mahdollisimman samantyylisen uuden. Ja vanhasta mustata pellavakankaasta keksii aina jotain!

Menin ostamaan kangastakin. Mutta eipä vielä tärpännyt. Mustan sijaan nyt olisi tilauksessa tummansininen merellinen väri. Mutta pellavaisena haluan.


Hame: BODEN

Päädyin lopulta selaamaan nettiin vaatteita. Olin luvannut yhteistyökuvioihin liittyen myös tehdä pienen koosteen kevään muodista, joka iskee silmää minulle tänä keväänä. Joten päätin tehdä samalla nyt tuon surffailukierroksen ja etsiä "sitä jotain", mikä tämän kevään osalta olisi saatava ostoslistalle. Tunikaa kaipailin, mutta totesin surffaillessani, että aikansa kutakin. Malli on ehkä jo hieman "dated". Voisin vaihtaa hieman tuoreempaan tyyliin. Mitä jos lähtisinkin pitkästä aikaa hame + paita -linjalle?
Innostuin muuten sitten ihan hurjasti tuosta koko ajatuksesta! 
Hame: ESPRIT




Löysin tosi kivoja vaihtoehtoja niin GAP:lta, Espritiltä ja Bodenilta. Nuo kaikki vaatevalmistajia, joilta tykkään katsoa ja joilta löydän myös itselle usein sopivaa päälle pantavaa. Kaikkia voi myös tilata Suomeen netin kautta.

Hame: GAP

Boden (Boden.co.uk) on brittiläinen vaatefirma, jolla on ihanat katalogikuvat ja tosi laadukkaat tuotteet. Sellaista perienglantilaista väriyhdistelmää ja joskus hauskoja henkäyksiä 60-luvulta. Olisi kiva päästä joskus ihan suoraan sovittelemaan niitä vaatteita, koska kokojen kanssa on usein pientä arpapeliä. Lastenvaatteita ja takkeja meillä on sieltä kuitenkin tosi monta.

Espritillä on taas todella kivan simppeli ja ajaton valikoima, ja pussaa, että vaatteita pääsee katsomaan - ei tarvitse vain netin turvin tilata. Omenassakin iso liike. Minusta aika paljon samaa tyyliä, mitä Jackpot. Ehkä hieman simppelimpi. Väriskaalasta iso plussa, minä tykkään perusväreistä.

Paita: ESPRIT // Hame: GAP

GAP on taas firma, josta ostan paljon täällä USA:ssa. Peruskamaa, mutta kestää hyvin pesua ja käyttöä. Ostan usein netistä, koska täällä saa melkein aina ilmaisen postituksen ja palautukset voi tehdä suoraan liikkeeseen. Meillä lasten vaatteista varmaan puolet GAP:lta. Hupparit klassikoita.


Näitä siis tykkään käyttää aika paljon. Tulee jämähdettyä usein tuttuihin merkkeihin. Ja yksi mun isommista valintakriteereistä on laatu. PVP = Pitää Voida Pestä!!! 

Olen huomannut, että vaikkapa näissä edellä mainituissa pesunkesto on huippua. Voin sanoa myös sen, että menee ohi ja on itse asiassa paljon parempi, kuin moni "premium" brandi, eli kalliimmat merkit. (Täällä muuten monia merkkejä muuten myydään selkeästi huonommalla laadulla, mitä Euroopassa. Ekassa pesussa vanuttumista ja nukkaantumista en haluasi nähdä varsinkaan kalliiden merkkien vaatteissa. Joten näiden osalta puhun USA:ssa myytävistä vaatteista.) 

Naisen vaatteet: BODEN // Paita: ESPRIT

Tämän päivän seurauksella tykästyin uuteen "tyyliajatukseen"..

Vaatekaapissa on jo yksi uusi hame ja toinen tilauksessa. Niitä en vielä ehtinyt kuvaamaan, mutta täytyy tehdä se vaikka huomenna.

Muutama paita pitäisi keksiä niiden seuraksi. Tuollaisia ohuita, mutta pitkähihaisia.

Aurinko on hitsin polttavaa meillä Bostonin seudulla hyvin aikaisesta keväästä asti. 
Siksi on pakko yrittää pitää pitkää hihaa myös lämpöisellä. Aina ei jaksa rasvata...

 Harmittaa kun Espritiä ei voi tilata tänne USA:han. Nimittäin kuvissa valkoisena ja tummansinisenä oleva kevyt paituli - mikä nimeltään onkin - olisi juuri sellainen, mitä kaipaan. Ja jos hyvän mallin löytää, niitähän kannattaa ostaa heti kaksin kappalein - kahdessa värissä: Valkoisena ja sinisenä. Niin ja punainenkin kelpaa! Olen tulossa piakkoin käymään Suomen kodissa, joten sitten pitää mennä sovittamaan myös tuo paita.

Mikä on "oikeasti" nyt Suomessa se tämän hetken muoti - mitä tyyliä tyrkyllä, jos joku tyyli nyt sieltä jotenkin näyttäisi hyppäävän esiin? Onko se edelleen tiukahkot housut ja löysä paita?
Olen jotenkin niin jäänyt sen suhteen paitsioon, amerikkalaiset tykkäävät niin erilaisista vaatteista suurimmaksi osaksi.


Postauskuvat lainattu näistä osoitteista:

http://www.boden.co.uk/
 
http://www.gap.com

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Pääsiäistunnelmia, vanhaa sisustusta

 













Ajattelin laittaa nyt muutaman kuvan pääsiäisajan tunnelmista meidän Suomen talosta. Tänä vuonna näitä kuvia ei tosin ole otettu, mutta päätin silti laittaa kuvia, koska minusta on hauska katsella näitä itsekin, ja koska tällä hetkellä sisustusta ei ole oikein runsain mitoin kuvattavissa meillä USA:n asunnossa...

Tämä kuvasetti on vuodelta 2013. Joku minimalistinen kausi minun mittakaavassani!
Tästä on kyllä jo menty eri suuntaan aika paljon.
Tai takaisin päin.
Huomaan sitten aina, että sellainen tietynlainen maalaishenkisyys täytyy pitää mukana, samoin romuvintagejuttuja (mitä lie ovatkaan), vähän modernia, enemmän rosoa. Vähemmän värejä, mutta sitäkin enemmän sävyjä. Värit tulevat yleensä aina loppu kesästä syksyyn. Talvesta kevääseen ja kesään menisin ihan harmaalla, valkoisella, pellavalla, sinisillä...

Mutta kuvista näkyy, että meillä on moni juttu vaihtunut, mutta moni juttu myös pysynyt.

Suurimmat vaihdokset ovat

1. Ruokapöytä, joka ei oikein koskaan minusta sopinut tähän taloon. Se oli ostettu vanhaan kotiin, melko moderniin kivitaloomme. Artekin pöytä lähti onneksi kiertoon erittäin helposti, joten ei jäänyt sen suhteen mitään hampaankoloon. Sen jälkeen meillä oli vanha mäntypöytä viime kesään saakka talossa, mutta se oli niin heikossa kunnossa, että tein sille hieman uusiokäyttöä muuten. Eli nyt meillä pöytä hakusessa! 

((Tuolit ostettiin myös vuonna 2008 meidän vanhaan moderniin taloon, ja nämä ovat kyllä sellaiset, että niistä en luovu koskaan. Meillä tykätään niistä ihan tosi tosi paljon. Eamesin tuolit ostin Saksasta. Luulen, että meille hankitaan niitä vielä pari lisää.))

2. Lokki liihotteli myös uusiin maisemiin silloin vuonna 2013. Sekin oli vanhan talon peruja. Testailin kovasti tähän kotiin sitä, mutta Tine K:n jättikokoinen silkkivalaisin kuitenkin oli kuin tehty meille, joten sen kanssa kuljetaan edelleen eteenpäin. Sen ostin meille tätä taloa varten. 
Joskus olen haaveillut parista erillisestä metallikupuisesta valaisimesta ruokapöydän päällä, mutta toistaiseksi Tine K on voittanut. Ongelma sen kanssa on huono valaistus. Nyt todennäköisesti siirrän sen tulevana kesänä olohuoneen keskelle, sohvapöydän päälle. Keittiön pöydän päälle tulee varmaankin kaksi metallista "tehdasvalaisinta".

3. Pentikin puukaapista on myös luovuttu viime kesänä, kun me tyhjensimme taloa vuokralaisia varten. Saattaapa olla, että se tullaan vielä joskus eräässä blogissa näkemään! Sen tilalle tulee alakerrasta valkoinen talonpoikaiskaappi. Halusin tuohon kaapin, jossa on umpiovi. Onneksi on kotona huonekaluja, joita voi siirrellä aina paikasta toiseen. Tämäkin valkoinen kaappi ollut monessa mukana. Se on yksi näistä huonekaluista, joista en luovu!

4. SMEG on muuttanut myöskin pois. Tilalla on nyt alakerrasta siirretty varajääkaappi, mutta tarkoitus laittaa kuitenkin jossain välissä samaan paikkaan erilliset pakastin ja jääkaappi.

*******

Mutta nyt näistä ajatuksista siirryttävä siivoamaan nykyisiä nurkkia!
Joku on taas saanut kovan kaaoksen aikaan, kun lähti siivoamaan muutaman lipaston sisältöä. Kuinka se näin aina meneekään :-)



BEACH, BEACH AND MORE BEACH













Lähes keväisiä maisemia tästä  rannikolta, hieman Bostonista pohjoiseen.
Tosin nämä kuvat otettu vuosi sitten - kuitenkin samoihin aikoihin maaliskuussa.
Viime vuonna ei ollut ihan näin paljon lunta, mitä nyt on.

Niin, tuota biitsiä muuten riittää! Sitä on koko matka Mainesta alaspäin, periaatteessa Floridaan saakka.  Tämä kyseinen Plum Island on Bostonin yläpuolella, Newburyportin (katso postaus täältä) vierestä, Plum Island saari on ihan mantereen vieressä. Tuossa ei oikeastaan edes huomaa, että menee saarelle, koska meren ylitys on kuin kapean joen yli menisi.

Plum Island on luonnonsuojelualue, joka matereen puolelle katsottuna rajoittuu Parker Riverin suistoalueeseen, jossa pesii runsaasti lintuja. Merelle pääsee, kun kiipeää "kiinanmuurin" yli. Se ylittää dyynit, joille ei saa mennä. Meren rantaan menee useita samantyylisiä siltarakennelmia, mutta tämä taisi olla pisin. 

Saarelle pääsee autolla, mutta täytyy maksaa 5 dollarin sisäänpääsymaksu.


Teiden reunat olivat täynnä lintubongareita, jotka vain odottivat. Kaikilla oli kaukoputket käännettynä Alaskaan päin. Mitähän sieltä oli tulossa, me mietimme… Ei saatu selvyyttä. Nämä alimman kuvan tyypit bongasimme. En ollut ennen vastaavaa otusta (lintua :-) nähnyt. Kalkkunan näköisiä olivat!


Siinä ne löntystivät hyvin rennosti tien reunassa, eikä paljon autoja pelänneet. Lähinnä eivät meinanneet siirtyä millään sivuun :-) Näköjään oli tiedossa, että täällä määrää linnut! Yritin bongata lintuja netin kautta, ja lopulta sain "tulokseksi" villikalkkunan. Ja näitähän muuten itseasiassa on meidän alueella aika paljon. Välillä ylittävät teitä aivan oudoissa paikoissa ja löntystävät ihan kiireettä autojen keskellä.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Bird Bistro






Jotkut eivät välitä oravista, mutta minusta ne ovat niin ihania ja söpöjä. Niiden touhuja on niin hauskaa katsella etenkin talvisella ruokintapaikalla, missä meillä oli tällainen vakiovieras. Harmittelin kovasti, kun piti keittiön ikkunasta kuvata, ja putki ei mitenkään riittänyt ottamaan tarkkoja kuvia tästä kaverista. Lintujakin kuvasin usein. Jossain vaihessa on kyllä hommattava sellainen pidempi tele, koska tykkään niin kuvata luonnossa lintuja ja muitakin eläimiä, jos niitä nyt joskus näkee.

Orava ja linnut söivät aina meidän pihalla sulassa sovussa. Ehkä orava oli se arempi osapuoli, joka häippäsi helposti paikalta, jos isompi lintulauma tuli ruokailemaan. Tässäkin kuvatessa oli sinitiainen selkeästi mukana ihan muina miehinä kurren kera. 

Tuolla meidän omenapuun tikapuilla roikkui pari "ruokinta-asemaa", joissa oli vähän sekalaisesti pähkinöitä, kauraa ja auringonkukansiemeniä. Lisäksi pidin aina talipalloja ja pötkylöitä ja tein myös näiden lisäksi omia viritelmiä. Vähän tuntui kyllä joskus oudolta raapustaa kauhalla jauheliha-siemen-rasvaseosta omenapuun runkoon, mutta sillä luvattiin uusia lajeja pihalle, joten eipä voinut olla yrittämättä. Ja näin myös kävi!

Pidin kirjaa linnuista ja muista ruokintapaikan kävijöistä.
Talvella 2013 taisin saada reilun kymmenen eri lintulajia vieraaksi.
Sinitiaiset, pikkuvarpuset sekä (käpy?)tikka olivat yleensä jokapäiväiset kävijät. Lisäksi meillä asusti talven ajan muutamia mustarastaita, joille piti laittaa ruoka maahan. Ne eivät syö muualta mielellään. 
Jossain vaiheessa ruokintapaikalla oli hirmuinen parvi keltavarpusia tai keltasirkkuja. 
Silloin, kun punatulkut tulivat lähimetsästä meille syömään, sai olla tosi iloinen. Ne olivat aika harvinaisia kavereita. Närhi yllätti minut muutaman kerran ja kevättalvella sen vierailut olivat selkeästi yleisempiä. 

Tänä talvena en ole sitten päässyt oikein bongaamaan lintuja, koska muutettiin syksyllä tänne kerrostaloon. Aikaisempi asuinpaikkamme oli ihan metsän laidassa rivitalossa, joten siinä taas näin lintuja vaikka kuinka. Ihmiset ruokkivat täällä muuten pikkulintuja pihoillaan koko vuoden ympäri. Sitähän ei ainakaan mieluusti suositella, koska lintujen pitäisi oppia hakemaan ravinto itse luonnosta. Tämä etenkin pesiville linnuille tärkeää.





Kuluvana talvena ei ole tainnut Suomessa paljoakaan tarvita talvilinturuokintaa, vaikka tokihan se on suuri etu lintujen selviytymistä ajatellen - lämpöisinäkin talvina pitää ruokintapaikkoja yllä. Mutta minun kuvat ovat vähän vanhempia. Suomessa siis on ollut lunta aika mukavasti vuonna 2013, ainakin kuvista päätellen!

Tässä muuten vielä linkki, jos näitä yleisimpiä lintulajeja haluaa opetella tunnistamaan:
http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/talvilinnut.shtml

torstai 19. maaliskuuta 2015

Ruusuisia kuvia







Tänään ihan vain RUUSUISIA TERVEISIÄ!
Että rakastankaan tuota vaaleanpunaista sävyä. Miten joku voikaan olla niin kaunis, kuin vanha maatiaisruusu. Villiintynyt, mutta niin kauniisti kerrottu kukka.

Yritin ottaa kuvia, joissa ruusun olemus tulisi esiin. Halusin päästä sen mukana englantilaiseen kartanoon, hetkeen jonnekin Jane Austinin aikaan! Sinne, kun ruusun tuoksu oli ehkä todellista luksusta elämässä.

Vaikka ei riviäkään pitänyt tähän postaukseen kirjoittaa, niin ainahan näitä juttuja sitten syntyy. Nyt nimittäin tuli suoraan mieleeni eräs juttu, josta en olekaan vielä koskaan tainnut mainita. "Amerikan Jane Austin" (tai ehkä enemmänkin Charlotte Bronte) eli Louisa Alcott, jos tiedätte, tämä romaanin "Pikku Naisia" (1868) kirjoittaja, on asunut tässä ihan meidän lähellä. Siis oikeasti ihan lähellä ja samassa kaupungissa. Kävelen tai ajan autolla hänen talonsa ohi vähintäänkin joka viikko, jos en nyt ihan joka päivä. 

Meidän pieni Concord on kyllä ihan mielenkiintoinen paikka. Keskusta kuhisee turisteja etenkin kesäkuukausina ja ehkä turistien takia siinä menestyvät hyvin pienet käsityöläisputiikitkin. Vähän kuin Fiskars Suomessa. Kaupunki on täynnä vanhoja, reilusti satavuotiaita villoja. Concord on siis kuuluisa tämän kirjailijan vuoksi ja tämä on ollut eräänlainen kirjailijoiden keskittymä silloin joskus 1800-luvulla. Näiden lisäksi Concordin meriittilistaan kuuluu ikivanha hotelli, Colonial Inn, sekä "Old North Bridge" -silta. (Silta on yksi vapaussodan tärkeimmistä taistelupaikoista, joissa englantilaiset pysäytettiin patrioottien toimesta. Voin kertoa siitä joskus taas lisää!)

On hassua, kun asuu jonkun ison ja oikeasti historiallisen nähtävyyden vieressä, se jää jotenkin aivan unohduksiin. Sitä ei pidä erikoisena. Eräänä päivänä hätkähdin, että minä en ole itseasiassa käynyt koko talossa kertaakaan, vaikka se on auki joka päivä. Tämä asia täytyy nyt korjata pikapuoliin - ehkäpä tällä viikolla! Tuolla sillalla ollaan kyllä käyty useasti, kun käyn lenkillä sen vierestä. Sillalla päivystää aina valoisaan aikaan patrioottiasuun pukeutunut "sotilas".

Ruusukuvista tulikin sitten lopulta pieni kotiseutuesittely. Kunhan tässä tosiaankin päästään lumista eroon, käyn vielä kuvaamassa näitä hienoja paikkoja ihan urakalla. Kaikkien upeiden talojenkin suhteen menee niin helposti siihen, ettei enää kohta näe sitä upeutta ja kauneutta, mitä ne ovat, koska tottuu katsomaan samaa maisemaa joka päivä. Voi olla, että jos ja kun joskus vuosien päästä katson niitä kuvia, enkä ole enää asumassa täällä, jään ihmettelemään, kuinka ne olivatkaan niin upeita!