Luksusarkea ja / vai arjen luksusta

perjantai 27. huhtikuuta 2018


Moni kuvittelee, että on superluksusta asua ulkomailla. Olen yrittänyt parhaani mukaan korjata tätä tietoa. Mulle se nimittäin ei ole luksusta. Mun luksus on tässä elämäntyylissä se, että voin olla kotona Suomessa kunnolla rakennetussa talossa, jossa on hyvä käsisuihku, korkeat vessanpöntöt, laadukkaat materiaalit, sauna, kunnon kylppäri, oma piha ja hyvät naapurit. Mielipiteitä voi olla monia, ja kyllähän se laajentaa ja avartaa, kun elää arkea muualla kuin omassa kotimaassaan. Silti koen Suomessa elämisen ylipäätään melko luksukseksi. Siksi meidän pienen sisustusbloggariryhmän huhtikuun haaste oli aika mielenkiintoinen, ja vaikka ensin piti hieman miettiä miten tähän aiheeseen tarttuisi, niin lopultahan se oli minulle ihan superhelppoa.


Haaste, jonka tällä kertaa antoi Jaana www.at-home.fi -blogista kuului näin: 

"Sisustusblogien kevyeen kuvavirtaan on helppo uppoutua ja monesti lukijoita kiehtookin blogeista saatavat vinkit. Viime kuukauden arkiteeman inspiroimana, haastan bloggaajat kertomaan mitkä asiat tekevät heidän arjestaan ylellistä. Sillä kauniit kuvat eivät ole pelkkää kulissia vaan myös osa oikeaa elämää. Uskon, että joukolta sisustus- ja lifestylebloggaajia irtoaa parhaat vinkit arkisen elämän kohentamiseen pienillä iloa ja onnea tuovilla asioilla."



Sopivasti sitten olenkin nyt taas Suomessa, joten sain vähän kuviakin täältä. Tosin just nyt on niin kaaos taas, kun vasta tulimme, joten raivaustakin odotettavissa. Tähän liittyen tuleekin ensimmäinen arjen luksus.

1. PAIKKANSA KAIKELLA & TURHAA EI TARVITA
Olen todennut, että tämän ison perhesirkuksen pyörittäminen vie usein niin paljon omaa jaksamista, että ympäristön pitäisi olla melko siisti ja sellainen, ettei mikään pahemmin ärsytä. Kokonaisuus meinaa levitä usein kaaokseksi jo ihan hetkessä, kun on saanut siivottua. Siksi luksusta olisi oikeastaan osata pitää tavarat melko vähissä. Mitä sitten, kun ei ole minkään sortin minimalisti. Olen todennut, että väriskaalan minimointi on jo iso plussa. Olen vain usein sellainen värifiilistelijä. Värit antavat energiaa, mutta joskus myös vievät sitä. Pitäisi olla tosi tiukka itsensä kanssa, ettei menisi hommaamaan mitään muuta, kuin todella simppeleitä perusvärejä, joista tietää pitävänsä jatkuvasti. Ja sotkukin näyttää vähemmän kamalalta, jos värit ovat sopusoinnussa. 



2. VISUAALISESTI INSPIROIVA

Tämä pitää sisällään vaikka mitä, mutta tarkoittaa yleisesti sitä, että kotona ei ole mitään, mitä inhoaa. Tai sellaista, mikä nyt ärsyttää suurin piirtein jatkuvasti. AIna ei voi ostaa uutta tai pistää vanhaa, tarpeellista suoraan menemään. Siksi maalaan paljon huonekaluja uudestaan, jos värit alkavat tökkiä. Toisaalta ostan sitten yleensä paljon sellaista, jonka tiedän jo valmiiksi olevan varmasti sopivaa. Joskus tulee silti tehtyä vääriä hankintoja. Kuten tuossa edellä mainitsin, saatan ostaa jotain ihan päivän värifiiliksen perusteella, ja sitten se ei sovi lopulta kuitenkaan pidemmän päälle meille. Onneksi nämä ovat kuitenkin usein vain tekstiilejä ja vaikkapa kynttilöitä. Meillä on kuitenkin jokin verran huonekaluja, joihin en ole ollut tyytyväinen. Olen pitänyt niitä paremman puutteessa, mutta pitäisi vain jossain vaiheessa tehdä päätös, että poistetaan kaikki mikä ei kuulu joukkoon. Koska kyllähän luksusta on se, että tykäät olla kotonasi! Meillä on nyt yli 5 vuotta vanha talo, ja vähän on mennyt jo tässä matkan varrella tapetteja vaihtoon. Seinien sävyt ovat pysyneet, koska ne ovat olleet koko ajan niin neutraalit. Juuri nyt meillä on sohvapöytä ja yksi lipasto, joutaisivat pois. Pitäisi vain saada aikaiseksi. 




3. TOIMIVA KOTI


Toimivuus on ihan ykkösjuttu! Pitää toimia ja olla kätevää. Eteinen pitää olla hyvä. Se on meillä just nyt muuten yksi muutoskohde. Pitäisi hommata uusi liukuovikaapisto, ja miettiä kokonaisuutta uusiksi. Jostain syystä eteinen ei onnistunut, kuten olisin halunnut. Se pitäisi saada uusittua toimivaksi ja sen myötä myös visuaalisesti inspiroivaksi. Toimivuutta on myös vaatehuollon helppous, vaatesäilytys, keittiö ja kylppäritilat. Näitä kuulkaa arvostaa, kun on joutunut olemaan ilman tai käyttämään paljon huonompia ratkaisuja. Myös siivottavuus on plussaa. Muun muassa meidän rappuset ovat ihan murheenkryyni. Valkolakatut umpiportaat. Jatkuvasti jotain tahroja, pölyä, hiekkaa. En tiedä edes mitä niille voisi tehdä. Toisaalta, eipä tipu hiekat maahan sinne portaiden alle. Värivalinta ei kuitenkaan nyt ihan toimivin tuossa. 


Toimivat matot ovat muuten myös sellainen asia, jota ei edes ajattele, kun ne ovat hyvät. Mutta kun ei toimi, niin sitten sen huomaa. Juuri nyt ihmettelen sitä, miksi meidän yksi juuttimatto haisee, vaikka kolme muuta ei sitä tee. Tämä hajullinen versio on eteisessä. Voi olla, että se kostuu siinä aina sen verran, että pitää sitten mökkihajua yllä. Muuten täydellinen, mutta meinasin vaihtaa sen pois. Olen nimittäin sitä mieltä, että asumisen luksusta näin hajuherkälle on se, ettei tarvitse ärsyyntyä vääristä hajuista :-D Ongelmansa kullakin!




4. HYVÄT MATERIAALIT, HYVÄ MUOTOILU


Suosin aitoja materiaaleja. Ei tekokuitua, kiitos. Villaa, puuvillaa, bambua, pellavaa ja puuta. Toisaalta sohvassa pitää olla sellainen materiaali, jonka voi pestä (mielellään irtopäälliset), ja joka ei nukkaannu. Kauneus ennen kaikkea, mutta vieressä kulkee muotoilu ja hyvä käytettävyys. Esimerkiksi sohvassa pitää olla kiva istua ja ruokapöydän tuoleissa myös. Meillä on tosi paljon IKEA:aa, ja pääasiassa olen aina ollut tosi tyytyväinen sen hinta-laatusuhteeseen. Jos haluan design-huonekaluja, ostan aina aitoja. Jos ei ole rahaa aitoihin, tulee jotain muuta - vaikka IKEA:aa. 


Nyt tosin pitää heti sanoa poikkeus, jonka tein U.S:ssa. Ostettiin Tolix-kopiot. Design-kopioita myydään joka paikassa, eikä ilmeisesti ketään juuri kiinnosta. Silti olen tosi tyytyväinen, että hommattiin 10 vuotta sitten Eamesin muovituolit DSR:t. Niissä on ollut aina niin hyvä istua ja ne ovat kestäneet. Nyt 10 vuoden jälkeen tuntuu vähän siltä, että valkoiset istuimet olisi ihan kiva vaihtaa uusiin. Ne alkavat vähän kulahtaa. En saa niitä enää aina puhtaaksi ja toisaalta niissä on naarmuja. Mutta annetaan toistaiseksi olla.


Tänään olisi kyllä ollut ihan loistava päivä ottaa sellaisia kuvia, joita en suostuisi julkaisemaan mistään hinnasta. Kaaos ei ole luksusta, mutta sitä on. Siihen pitää vain saada ote. Ja kun se on kunnossa, ollaan hyvällä tiellä. Välillä vain tulee niitä huippuja, kun joku projekti on menossa, mutta siinä onneksi tietää sen, että lopputulos yleensä auttaa kokonaisuudessa. Blogissa en tykkää esitellä kuvia, jotka eivät ole minusta visuaalisesti kivoja. Blogit kuitenkin ovat niitä inspiroitumispaikkoja - ainakin sisustusblogit yleensä. Siksi olen päättänyt pitää myös aika tiukkana linjaa, että oma boheemius saa näkyä, mutta sen yli ei mennä. Eli vähän - jos ei luksusta, niin ainakin toivottavasti sitä inspiraatiota kuvien välityksellä myös tänne :-) 





Oodi pioneille

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018


Eipä ole kauheasti kauniipaa maailmassa, kuin mansikkajäätelön mieleen tuova, ihanan pullukka ja rehevä pionin kukka. 


Siispä niitä tulee kuvattua aina pioniaikaan ja toivoisi, että voisi olla mahdollista muulloinkin kuin sen lyhyen hetken kesässä. 


Onneksi leikkokukkia saa, eli ei ole pelkästään oman puutarhan antimien varassa. 


Meillä on yli kuusi vuotta nyt kasvatettu pihalla pioneita ja vasta nyt ne alkavat olla tosi isoja kasvustoja. 


Tekisi mieli ostaa vain lisää ja lisää! Eihän pionin taimia voi kertakaikkiaan olla liikaa. 


Pionikesää siis odotellaan! Oodi pioneille on kuitenkin paikallaan aina :-)


P.S: KIITOS viesteistä! Minulla on ollut ongelmaa niiden kanssa - eivät tule ensinnäkään läpi hyväksynnän jälkeen ja toisekseen en saa itse läpi kommentteihin mitään vastauksia. KIITOS kuitenkin ja yritän palata vastaamaan niin pian, kuin blogger vain sen suo. Tämä ei siis nyt minun vallassa, valitettavasti.

Paleltuvia pelargonioita ja hyvää ruokaa

torstai 5. huhtikuuta 2018



Jos säästä aloittaisi. On ollut kylmä. Ei liene yllättävää. Taitaa olla melko kylmä joka paikassa, jos ei mennä reilusti etelämmäksi. Ei puhettakaan, että voisi mitään kukkia laittaa ulos. Ehkä vähitellen orvokit, mutta pelargoniat ottaisivat saman tien nokkiinsa, joten ihaillaan sisällä niitä.


Vaikka talvi on ollut pitkä ja kamalan luminen, nyt ne kinokset ovat kadonneet. Silti tuntuu, että sitä on jotenkin jämähtänyt kotiin ja ei saa lähdettyä minnekään. Ei jaksa ajaa autolla yhtään ylimääräistä metriä. Torstaisin yritän silti tsempata itseni pois neljän seinän sisältä, koska lempileipomossani on silloin saatavilla pepper jack cheese -leipä. Se on ihan parasta, mitä tiedän. 


Leipomo tekee muutenkin tosi ihania leipiä, sellaista ranskalaistyylistä juureen leivottua. Ja jos sinne asti viitsin ajella, käyn samalla syömässä niin ikään lemppariravintolassani, Saltbox Kitchenissä. 


Vaikka näyttää kovin kuivalta paahtoleivältä tuo kuvan vasemman puoleinen kantukka, se on oikeasti jotain huippuhyvää. Se on nimeltään grilled cheese. Olin alkuun melko skeptinen, miten tuo voi olla ostamisen arvoinen annos missään ravintolassa. Kunnes se tuli jonkin muun ruokalajin mukana, kyljessä. Ja sen jälkeen olin myyty. En tiedä mitä juustoa siellä on välissä, koska en saa kotona aikaiseksi mitään yhtä hyvää. Beet salad toinen suosikki. Tällä kertaa keltaisia punajuuria - onko se sitten keltajuuri?


Jotain taikaa pitää tuossakin salaattikastikkeessa olla, koska sellainenkaan maku ei onnistu omin käsin ollenkaan. En tiedä, mutta jotain taikoja tuolla tehdään! Sen verran ihania makuja ja tosi simppeleitä raaka-aineita. Ei tosin ihme, että omistaja on bostonilaisissa huippuravintoloissa uransa tehnyt kokki, joka palasi muutama vuosi sitten juurilleen ostamalla isoisänsä maatilan tästä ihan läheltä. Ja samalla tosiaan tuon pienen bistro/deli-tyylisen ravintolan.


Muuten täällä kyllä käännetty katseet niin kesää kohti, kuin vain voi! Odotan taas niin, että pääsen tekemään omia asioita ja Suomen juttuja. Tallille, merelle, omalle pihalle, kavereille, metsään, koiran kanssa lenkille!!!


Välillä melkein pyörryttää, kun tietää, että Suomessa on aina niin hirveästi hommaa, ettei tunnu aika edes riittävän. Kesällä etenkin :-) Mutta ei haittaa! 


Mutta nyt vielä hommien pariin. Mulla on ollut jonkin verran sisustus- ja stailausjuttuja tässä meneillään ja onkin ollut huippu kivaa tehdä sen alan töitä pitkästä aikaa. Pitkään meni, etten voinut täällä tehdä mitään työluvan puuttumisen takia. Etenkin kotien stailaus myyntikuntoon on täällä tosi suosittua ja muutenkin sisustussuunnittelusta maksetaan järkevästi. Amerikassa palveluista maksaminen on arkipäivää ja siihen ollaan totuttu. Mutta suomalainen ei siltikään osaa tilata ketään ulkopuolista leikkaamaan ruohoa tai kitkemään rikkaruohoja pihalta :)


Pelargoniakautta odotellen! 


Pastellinsävyisiä tunnelmia keittiöstä

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018











Harvoin meillä on näin tyhjää ja karsittua, mutta nyt tehtiin vähän kuvauksia täällä talossa, joten arki ja elämä on aivan tipotiessään. Meillä on tosi hankala kuvata tuon katon takia. Tai mun mielestä se on hankaalaa. Se vie kyllä kaiken valon, koska on ärsyttävän matala ja mattapintainen. Ja kuten olen ainemmin kertonut, amerikkalaiseen tapaan rapattu rätillä. Jotain sellaista, jota en antaisi koskaan tehdä, jos voisin itse valita. Tämä talohan on ns. valmis paketti, ja on taloyhtiössä, jossa samanlaisia mökkejä on tusinassa kolmetoista. Iso alue ja paljon omakotitaloja melko pienillä tonteilla. Voit valita rakennusaikana pohjakuvien perusteella millaisen talon haluat, ja se sitten rakennetaan rakennuttajan / myyjän puolesta. Tämä ei ole kovin yleistä täällä mutta jonkin verran näitä on. Yleensä rakentaja tekee talot valmiiksi ja sitten vasta myy. Siinä on ongelmana se, ettei voi tietysti vaikuttaa mihinkään pintaratkaisuihin sen jälkeen enää, kun talo on valmiiksi tehty. Tällainen etukäteen ostettu talo taas on siitä hyvä että näihin voi tehdä muutoksia, mutta huono, koska alue voi olla keskeneräinen pitkään. Katon rättirappaaminen on ns. normaalia ja jos olisit halunnut muuta, se olisi maksanut oikeasti ihan tolkuttomasti. Rakentajat rahastavat usein juuri muutostöistä sitten rosvomaisen paljon. Muun muassa meillä oli talon sisäseinien maalinsävyn vaihtaminen jotain niin älytöntä, että puolella summalla siitä olisi teettänyt uudet maalaukset jälkikäteen toisella tekijällä. Hullua myös siksi, että jokatapauksessa seinät maalataan ja se kuuluu hintaan. Ja seiniin tulee rakentajan valitsema sävy. Jos siis olisit halunnut muun sävyn, olisi pitänyt kirjoittaa viisinumeroinen shekki. No thanks! Mutta tätä se on, kun talobisneksessä täällä on myyjän markkinat. Ei ihan sellaista, mitä San Diegossa, mutta aika hurjaa kuitenkin.

Meillä siis kamala katto, mutta sen kanssa on eletty. Ja vähän siihen on ehkä tottunut. Kuvatessa se haittaa, koska vaikka valoa tulisi ikkunoista, katto syö sitä todella paljon. Se on kuin musta aukko! Lisäksi katto on kohtuullisen matala. Tässä syitä, miksi kuvaus meidän talossa ei aina inspiroi. Kuvista ei meinaa tulla yhtään mitään, vaikka kuinka säätäisi valotusta ja käyttäisi jalustaa. Etenkin isommat alueet ovat tosi mahdottomia. Odottelen yleensä aurinkoista päivää, mutta sitten taas ei ole aina aikaa siivota paikkoja tip top, niin kuvia tule otettua tosi yksitoikkoisesti vain parista nurkasta.

Nyt siis erikoistilanne ja kuvaan pääsi myös hieman tuota keittiötä. Tällaista vaaleanbeigeä ja vaaleanroosaa meillä juuri nyt. Pellavaa ja pastellia löytyy eri muodoissa - ovat ihan ykkösiä ja niihin en kyllästy, mutta lisäksi vähän mustaa, metallia, juuttia ja rottinkia. Ja sellaista vähän kulahtanutta puuta. Plus meidän hieman kärsinyt laventeli. Olin jo varma, että nyt alkaa kevätkelit pian, joten hommasin sen valmiiksi. Ei tykkää yhtään olla sisätiloissa, ja kukat raukat roikkuvat nuukahtaneena, vaikka antaisin vettä. Kokeilin jo pitää viileässä autotallissa yöt, mutta ei tuntunut auttavan. Saa nähdä, miten käy. Vähän jo lupailtiin kevätkelejä ensi viikolle. Jospa laventelikin saisi sitten ulkohoitoa.

Sinisten sävyjen kevätkoti

torstai 22. maaliskuuta 2018















Ostin Suomesta talvella Pentikin uutta Pioni-kangasta, joka kävi ensinäkemältä silmään ihastuttaen ihan mielettömän paljon. Muutenkin Pentik on taas ikään kuin "tullut takaisin", koska oli aikoja tuossa välissä, jolloin en tykännyt oikein mistään uusista kuoseista. Nyt ollaan oltu kyllä taas pari vuotta niin oikeilla urilla, että täytyy olla iloinen. Iloinen siksi, että olen aina, siis oikeasti AINA, ollut "pentiksisustaja" ja olen sen mukana elänyt niin pitkään. Ensimmäiset Pentik-mukini ostin Forumin ihanasta pienestä lasiseinäisestä myymälästä kakkoslaatuisena ja tarjouksessa. Olin ehkä 15 vuotias. Oli muuten kallista silloin teinille. Tuntui ettei kukaan voi koskaan maksaa niin paljon yhdestä mukista. Onneksi mulla oli ystävä, jonka kanssa rakastettiin molemmat Pentikiä yhtä paljon. Ei tullut kummeksuntaa, kun me lähdettiin huvikseen fiilistelemään myös Helsingin isompaan myymälään, joka oli kahdessa kerroksessa jossain siellä Aleksin ja Espan välissä. Tästä on aikaa ihan älyttömästi! Pentik on ollut se mun juttu ja enemmän omannäköinen kuin vaikkapa Marimekko, josta kyllä siitäkin tykkään. (Ainakin aina välillä :-)

Mutta Pioni-kankaaseen palatakseni. Ostin siis isomman palan kangasta, josta ompelin noin 75x75cm kokoiset tyynynpäälliset. (Sisällä on IKEA:n iso sisätyyny.) Näiden tyynyjen myötä sinistä piti laittaa lisää ja nythän sitä on. Tuo seinä oli tietysti jo aiemmin maalattu, mutta näyttää nyt taas oikein hyvältä. Ehkä hitusen tumma, mutta jotenkin tämän talon olohuone tuli tumman seinän kanssa paljon paremmaksi. Vaaleat seinät ja tuo kamala katto mikä on amerikkalaisesti tyypilliseen tapaan rätillä rapattu katto olivat tässä tilassa ihan kamala yhdistelmä. (Ja luit oikein, rätillä!)

IKEA:n Storsele-rottinkituolit ostettiin alun perin terassikäyttöön, mutta ovat sitten lopulta olleet olkkarissa. Halpa hinta tuosta tuolista kyllä, täytyy sanoa! Meinaan hankkia samanlaiset Suomeen parvekkeelle, jossa on katos. Eivät varmasti sateesta oikein tykkää, mutta muuten mielestäni menevät ulkona tosi hyvin. Trendikkäät sisustusihmiset ovat jo kaartaneet seuraavan korituolitrendin pariin, joka taitaa olla IKEA:n Stockholm 2017-rottinkinen lepotuoli, mutta minä tykkään kyllä edelleen tämän mustan korkeaselkäisen Storselen mallista. 

Meillä sataa lunta, mutta itse alan vähitellen jo kääntämään katsetta kevääseen. 
Muutaman viikon päästä lentelenkin taas Suomeen :-) Ja toivon, että sitä vaaleanpunaista Pioni-kangasta saa vielä sitten. Melkein pakkomielle saada siitä pöytäliina tai vähintäänkin kaitis. No, eiköhän sitä ole. (Peukut pystyyn!)