perjantai 30. tammikuuta 2015

Suklaata ja lunta













Viikonloppu keskellä viikkoa vietetty. Eilen torstaina koulua ja tänään oli tietty myös. Maanantaista ei ole varmuutta, kun taas on luvattu... LISÄÄ lunta. Arvaatteko, että en tykkää. No, onneksi tänään on lämmin. Ei yhtään pakkasta ja aurinko paistaa. Tässä ne kesälomapäivät sitten hupenee. Se on oikeasti aika ärsyttävää. Lapset paikkaavat nämä lumipäivät pidentämällä koulussa oloaan kesällä, eli lomakausi viivästyy jokaisella lumipäivällä aina vähän.

Koiran kanssa ulkoilu hieman haastavaa, kun ei tiedä, minne voisi tehdä asiansa. Ei ole taas ollenkaan tottunut noihin lumikinoksiin. On joko asfalttia tai sitten järkyt lumikinokset. Ei sellaita peruslumipenkkaa, mitä normaalisti vaikka Suomessa. Moni on kaivanut koirille käytäviä tuonne lumeen omilla pihoillaan.

Kahvilakko, jonka päätin aloittaa ihan vaan terveyssyistä, kesti hurjat neljä päivää. Huomasin tosin, että tuo pieni breikki teki terää. Rupesin olemaan jo niin kahviaddiktoitunut, että ei hyvä ollenkaan. Kahvilakon aikana iski järkyttävät suklaanhimot. Sellaiset, mitä ei ole ollut siis ikinä. Ainakaan minun naismuistiini. Luin artikkelin, jossa todettiin, että suklaahimokin voi johtua kofeiininpuutteesta. Nyt olen juonut tasan desin kahvia aamuisin, mukaan reilusti mantelimaitoa. Suklaahimot pois. Hyvä niin! Väsymykseen toi kahvi on kyllä yksi vihoviimeinen, tuntuu, että siitä tulee vain sellainen kierre. Aina olisi oltava kahvimuki kädessä ja silti on loppujen lopuksi ihan väsynyt, koska ei saa öisin unta..

Yritin ottaa kuvia, mutta hitsi tiedättekös, että AURINKO häiritsi :-D Koiraa ei häirinnyt. Oli valinnut just sen paikan, jossa päähän osuu parhaasti lämpö. Kyllä koiratkin ovat enemmän auringon kannalla! Ehkä me tästä jonain päivänä päästään Kalifornian suuntaan.

P.S: Eikös ole kivat nuo mun uudet villasukat! Sain ne just tässä pari päivää sitten postissa. Kyllä nyt kelpaa! (Ja langanpätkä siinä kuvan takana on jostain muualta, ei roiku sukasta, heh!)

KIVAA VIIKONLOPPUA!

maanantai 26. tammikuuta 2015

Vuosisadan lumimyrskyä odotellessa


Edelleenkin nämä kirjoittelut vähän jäissä. Jotenkin tässä ollut niin alamaissa tämä olotila koko tammikuun. Jossain vaiheessa meinasin, että kirjoitan enemmänkin tästä ulkomailla oleilusta. Mutta se menee minun ostalta ainakin siihen, että alkaa masentaa jo koko asia, kun sitä edes kirjoittelee. Yksinäisyys on välillä tosi tuskaisaa ja usein surettaa se, että harva jaksaa pitää yhteyttä Suomesta. 

Sitä jää jotenkin unohduksiin aika nopeasti - pois silmistä, pois mielestä. Tai tältä se sitten itsestä aina välillä tuntuu. Onneksi on muutama hyvä ystävä, jotka jaksavat aina laittaa sähköpostia. Ja just tänä aamuna sain herätä siihen, että ilokseni olin saanut kaverilta sähköpostia :-D 




 Toisen kaksosen luokalla oltiin tehty näitä lasinalusia ennen joulua. Tavallisen valkoisen laatan alle on liimattu huopakangas ja päälle ilmeisesti jollain tarrasysteemillä kiinnitetty skrapbook-paperia. Sitten paperi vielä lakattu, joten se pitää vettä. En tiedä kyllä yhtään, miten nuo kestävät kuumuutta. Pitäis varmaan kokeilla. Mutta lasinalusina menevät ainakin, siis jos on kylmää juomaa. Ja sitten jo mallailin, jos niistä olisikin tehnyt jonkun pienen taulun vaikka vessan seinään. Jäivät vielä pinoon pöydälle.

Itse kaivoin taas leimoja esiin. Jotain kun jaksaisi tehdä. Ei ole noita askartelukärpäsiä kovastikaan pörräilyt viime aikoina. En tiedä, ovatko jättäneet mut jo kokonaan? Jotain pitäisi kuitenkin keksiä ystävänpäivää varten, kun lupasin mennä toisen kindergarten-luokalle tekemään jotain askarteluja. Meitä on 6 vanhempaa tulossa ja jokaisella on sitten oma "askartelupiste", jossa tehdään joku noin 10 minuuttia kestävä ystävänpäivä-aiheinen juttu. On nyt tullut enemmänkin kudottua ja virkattua ja sitten koko tammikuun olen käynyt juoksemassa vähintään kolme kertaa viikossa. Tänään tuli ekaa kertaa aikoihin tehtyä myös ihan kunnolla punttistreeniä. Mulla on sali tässä parin minuutin kävelymatkan päässä taloyhtiömme clubitalolla. Siellä on tosi vähän yleensä ihmisiä, mutta hyvät ja siistit laitteet. Pari vuottahan tämä taloyhtiökin on vain ollut pystyssä, joten sikälikin sali on tosi uutukainen. Jenkit tykkää mennä sellaisessa stepperissä, minä tykkään juoksumatosta :-D

Talvi päätti myös tulla meille -tai se on tulossa juuri näillä main. Odotettavissa nyt vuosisadan pahin lumimyräkkä. Lunta tulee kerralla sitten ihan reippaasti - nyt odotetaan reilua 60 senttiä osalle alueista, mutta me ollaan täällä Bostonin länsipuolella ns. Jackpot-alueella, ja luvassa jopa se metri lunta.. Kuulkaa se on sitten meikäläisen ensimmäinen hätätila ikinä! Sellainen nimittäin just nyt meillä täällä Massachusettsissa sekä viereisissä Uuden Englannin osavaltioissa eli Connecticutissa, Rhode Islandissa, New Hamshiressä. Uuden Englannin lisäksi hätätila on New Jerseyssä ja New Yorkissa! Voihan jenkkejä :-D No, kyllä se homma saattaisi mennä Suomessakin sekaisin, jos tulisi yhden yön aikana metri lunta. Ja tuulisi 75 metriä sekunnissa. Meillä on jääkaapit täynnä sapuskaa ja huomisen ainakin koulut kiinni. Todennäköisesti vielä torstainakin on kotipäivää tiedossa, mutta harmiksi se tehdään sitten kesällä takaisin. Toivoa sopii, ettei sähköt mene, muuten meillä ei ainakaan mitään huolta lumista.

torstai 15. tammikuuta 2015

Tammikuu - eipä juuri erikoista sanottavaa...














Ihme homma.
Jouduin tänne blogiin, vaikka kovasti olin menossa kirjoittamaan sähköpostia tutkimusohaajaproffalleni Suomeen :-D Miten se nyt näin... On nimittäin sattunut ennenkin ihan samalla tavalla. Yhtäkkiä alkaa tiskaaminenkin kiinnostaa ihan uudella tavalla ja muuta rästihommaa tulee tehtyä samalla. No, tänään kirjoitan sen viestin silti. Ei tässä muuten mikään etene! Välillä tuntuu tosi turhauttavalta, kun pitää hoitaa asioita vain sähköpostitse.

EDIT: Sain hoidettua :-)

Muuten tämä tammikuu on ollut kyllä kuin nukkuneen rukous. Jotenkin ihan vain laahaten menneet jokainen päivä eteenpäin. Ehkä hyvä näin. Joku kuukausi ehkä siis saakin olla sellainen täydellisen lähestulkoon masentava. Niin ja ehkä tässä tammikuun kaikessa apaattisuudessa on se totuus, että levättävä on, ainakin pitää yrittää. Joulu jälkeen ja syksyn jälkeen etenkin taitaa kunnollinen aivojenkin syvälepuutus olla tarpeen. Sellainen talvihorros?

No, eteenpäin mennään - eipä siinä muuta mahdollisuuttakaan ole. Ehkä se helmikuu on jo hieman mukavampi. Ja ehkä ei ole näin älyttömän kylmää.

Ei mulla siis mitään asiaa - jotenkin tyhjänpäiväistä jaarittelua kertoa, millainen sää on ja millainen talvipimeys on, kun kaikki tietävät ne muutenkin... Täytyy keksiä jotain parempaa sanottavaa ensi kerraksi. Laittelinpa nyt kuitenkin vähän kuvia, kun niitä on tullut otettua :-)

VIHRESMOOTHIELLA eikun eteenpäin!



torstai 8. tammikuuta 2015

Kylmää


Ehdinpä jo olla toiveikas, ettei Uuteen Englantiin tulisi kamalaa kylmyysaaltoa Alaskasta, mutta näin se vain arktinen ilmamassa tunki väkisin tännekin ja tänään oltu -20 asteen pakkasessa. Celsiusasteina siis. Koulut alkoivat pari tuntia myöhässä, mutta onneksi ei tullut "snow day", koska ne täytyy paikata kesäkuussa. Varpaat jäässä kotona, onneksi villasukkaa löytyy joka lähtöön!

Ainut, mikä meni nyt vähän pieleen, oli talvivaatteiden kokohajonta. Meidän toiselle kaksoselle on kaikki kesällä varatut jutskat jääneet syksyn huiman kasvupyrähdyksen takia armottoman pieniksi. Sain kyllä ostettua uudet kengät, mutta nyt jostain vielä pitää löytyä toppahousut. Onneksi tälle toiselle kaverille mahtuu sitten myöhemmin, on sen verran kokoeroa. Tilasin HM:ltä uudet, toivotaan nopeaa toimitusta! Meidän kaupoilla oli tosi kehnot snow pants -valikoimat. LUE: ei ollut. En kylläkään nyt ajanut paikkaan, mistä löytää Polarn o. Pyretin. Toisaalta en olisi nyt sitä hintaluokkaa halunnut housuista maksaakaan. Eri asia, jos oltaisiin Suomessa ja lumi + talvikelit + päiväkotiulkoilu varmaa. (Tai no, varmaa ja varmaa :-)


Vaikka joulu oli ja meni, jotain pientä talvista somistusta näköjäänkin jäi sitten loppiaisen jälkeiseen aikaan. Tai no, jos totta puhutaan, otin tuon kranssin tänään pois. Voi olla, että se vielä palaa. Lintu ei ollut meillä jouluna ollenkaan, joten se on nyt ainakin ihan pelkkä talvikoristus :-) Tuli vain ylipäätään tarve tänään pistää kaikki paikat tyhjäksi, joten laittelen tarvittaessa juttuja sitten takaisin. Huomenna. 


Ylitin tässä jo itseni eräänä päivänä. Leivoin karjalanpiirakoita toista kertaa elämäni aikana. Eka kerta oli joskus 20 vuotta sitten. Silloin niistä ei tullut hyviä.


Tällä kertaa tein siis puuron slow coockerilla - tästähän siis kerroinkin jo...


Uunista tulleet piirakat maito-voi-seoksen kautta liinan alle pehmenemään.


Eivät muuten kovin kauaa siellä kerenneet oleilla. Olin erityisen yllättynyt siitä, että pikkupojista toinen söi nöita kaksin käsin ja höpisi että äiti nää on suomalaisia, nää on suomalaisia... Onko näitä lisää??


Koira ei tykkää pakkasesta. Tassut jäätyvät. Ja suolasta ei tykkää tassut myöskään. Todennäköisesti kirvelee. Joudun kantamaan neitiä nyt pahimpien suolapaikkojen yli. Onneksi on nurmialueita, joissa telmiä.


Kovasti on taas harmaa-valko-beigeä. Jotain väriä pitäisi saada mukaan. Tein eilen tilauksen muutamista tilkkutäkkikankaista. Niitä odottelen, sitten saa vähän piristystä - tai vähän enemmänkin!


Nyt eikun jääteetä tekemään. Näistä Tazon inkivääriteepusseista teen itse siis jääteet jääkaappiin. Keittelen isomman satsin vettä ja liotan 5-6 pussia teetä siellä vartin verran. Sitten jäähdytetään tai nopeaan janoon jäitä vain joukkoon. Minähän en normiteetä juo - en tykkää sitten yhtään - mutta jäätee on hyvää.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Pillit pussiin







Etsi peura :-)



Tänään lähti joulut pois. Ainakin kuusi :-) Amaryllis ja ne tasetit, jotka eivät ole vieläkään suvainneet avata kukkaloistoaan, saavat toki olla. Ja männynoksat maljakoissa. Jospa tasettineiditkin sitten pääsiäiseen mennessä...?

Mietin, että nyt on taas helppoa, kun pääsee laskeutumaan alaspäin. Pääkoppani sisällä oleva vuosikalenteri nimittäin lähtee nyt ylhäältä kohti kesää. Ja se tietää vain ja ainoastaan valon lisääntymistä! Mutta on se valo jo aika mukava ollut näin joulunkin aikaan. Tänään heräsin siihen, kun aurinko kirjaimellisesti paistoi silmiini. Oli pakko pistää tosin tyyny eteen, ettei migreeni saisi otetta. Mutta piristää kyllä.

Joululla on monta merkitystä minun ajatusmaailmassani. Yksi niistä on se, että saan vanhan vuoden pulkkaan. Joulu on kuin "päätösjuhla" koko vuodelle. Siihen asti kivutaan ja sinne jaksetaan, vaikka tuntuukin jossain välissä, ettei millään onnistu. Joulu on oikeasti aika nerokas "keksintö" ihan jo aikataulunsa osalta meille suomalaisille. Sillä on toki myös oma kristillinen merkitys ja kauppojen nappaama paikka myöskin. Mutta tämä pimeyden keskelle tuleva toive valosta on se upein asia ainakin minulle. Ja se tieto, että saa aloittaa taas uuden vuoden ihan puhtaalta pöydältä ja mennä sitä kevättä kohti. Siksi minulla on oikeastaan joulusiivous joulun jälkisiivous. Se on se, millon huomaa virkistyneensä. Yrittää tyhjentää kaikki ympärillä olevat turhat pois ja muutenkin jo se, että joulukoristeet poistuu, tuo tyhjää tilaa. Ja saa niin sanotusti menneen vuoden pillit pussiin. Ja samalla voi miettiä jo tulevaa! 

Pienenä olin tosi usein joulun jälkeen hirmuisen haikea. Tuntui, ettei olisi halunnut luopua joulusta. Mutta kun joulua valmistelee nykyisin itse hyvinkin aikaisesta syksystä saakka, on siitä saanut Uuden vuoden aattoon mennessä nauttia yleensä oikein tarpeeksi. Harvoin tosiaan kuusta otetaan näin aikaisin pois, mutta tänä vuonna se nyt tuntui vain siltä. Jokainen toki tekee, miten omaan perinteeseen tai tilanteeseen parhaiten sopii :-) 

Oltiin eilen käymässä läheisellä maatilalla ja tallilla. Hain samalla vähän lankatäydennystä. Tarttis nyt lopettaa tämä pelkkä haikailu ja ottaa oikeasti omaakin aikaa ja tehdä sellaista, mitä todellakin rakastaa. Mun tavoite on ensi vuonna aloittaa muutaman (lue 10 vuotta) tauolla ollut ratsastusharrastus. 

Leipojaminä on urakoinut muuten taas tänään. Ohjelmassa karjalanpiirakat! Olen tehnyt niitä joskus vuosikymmeniä sitten yhden kerran. Tänään kokeillaan siis uudelleen. Nyt riisipuuro tekeytymässä slow cookerissa. Itse taidan nyt pistää tämän koneen kiinni ja pistää ne kädet taas jauhoihin. Palataan asiaan viimeistään ensi vuonna. Nyt siis joulun osalta pillit pussissa.

P.S: Onko Suomessa noita slow cookereita ja jos on, niin millä nimellä se on? 

perjantai 26. joulukuuta 2014

Tapaninpäivän onnistumisia!

 


 
Eilen, joulupäivänä, päätin kokeilla tämän vuoden epäonnen jatkumista. Nimittäin kokkausepäonnen. Voikohan kenelläkään mennä niin pieleen jouluruokien kanssa, kuin meillä meni tänä vuonna :-D Siis oikeasti meni jo surkuhupaisuuden puolelle siinä vaiheessa, kun meidän jouluaattona keittämät perunat menivät täysin vihreänruskeiksi ja osittain ihan muussiksi. Ei sitten viitsitty syödä niitäkään. Onneksi sapuskaa oli kuitenkin jotakuinkin tarpeeksi!
 
Mutta siis joulutortut. Olin tehnyt rahkavoitaikinan kermaviilistä jo kuukausi takaperin. Tein valmiit rinkulat pakastimeen ja nyt keittelin vain luumuhillon taikinaympyröiden sulamisen aikana. Sitten eikun hillot sisään, ympyrät puolikuun muotoon, vähän kananmunaa sudilla päälle ja uuniin. Ja hei voiko olla totta, että näistä TULI hyviä :-D Hieman ehkä liian rapeita, mutta kyllä ne silti maistuivat. Ja kaiken lisäksi oli hyvä juttu, ettei tuo taikina tullut ulos puolikuiden sisältä.
 

Lapset ovat katsoneet lisää Home Alone -leffoja, leikkineet uusilla Legoilla ja olleet vain. Joululomaahan oli töistä vain joulupäivän ajan, mutta kouluista on "Winter Recess & New Year's Holiday" nyt tammikuun alkuun asti. Kouluun mennään 5.1.2015.


Meille ei siis jouluksi saatu lunta, ja jotenkin toivoisin melkeinpä, ettei sitä lunta tulisikaan. Taitaa olla kyllä toiveajattelua. Lunta on näillä main kyllä joka talvi ja aika paljonkin. Mutta kevät saattaa olla jo helmikuun lopussa aika hyvällä mallilla. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää. Alaskan tuulet puhaltavat Kanadan kautta Uuteen Englantiin...



 
Eilisen leipomisonnistumisen johdosta jauhopeukalo(keskellä kämmentä) päätti yrittää tehdä pataleipää heti tänään. Vai oliko se pannuleipä. No siis ideana se, että jauhoja ja hiivaa kohotetaan reilun ajan - 12-24 tuntia, ja leipä itsessään kypsyy valurautapadassa uunissa ja tulee samalla kuorien osalta mahtavan rapeaksi. Kerran olen jo tätäkin yrittänyt, mutta tuo meidän kaasu-uuni on vähän hankala. Olen aika varma, ettei sen asteet ihan pidä paikkaansa. Onneksi tämä leipä on halpa ja helppo kokeiltava. Huomenna nähdään, mitä siitä tuli :-) Sitten voisin vaikka karjalanpiirakatkin väsätä!
 
Joulukuusen meinasin kuitenkin ottaa jo pois. Tuo kuusi kun ei ollut ihan se mun lempilapsi. Ajoi asiansa kuitenkin. Toisaalta meillä on joulua kyllä aina vietetty sinne Uuteen Vuoteen asti. Kun olin pieni, niin kuusi ja joulukin tuli vasta aaton aattona kotiin. Nykyisin joulu laitetaan niin aikaisin, ettei sitä jaksa enää aaton jälkeen montaa päivää. Kumpikohan on parempi perinne loppujen lopuksi? Ehkä se, että saa väsätä joulujuttuja jo ajoissa. Se on vain niin kivaa!
 
 
Mutta nyt taidamme lähteä katsomaan lampaita tuonne läheiselle maatilalle. Ei ollakaan käyty koko syksynä. Aurinko paistaa ja sadekin lakkasi.


torstai 25. joulukuuta 2014

Joulupäivänä













Joulupäivää vietetään.

Joulu meni mukavasti. Pojat innokkaasti rakennelleet uudet Legonsa, joka iikka. Meillä taitaa olla jouluinen perinne se, että pojat saavat jonkun vähän isomman LEGO-paketin lahjaksi ja siinä menee sitten koko joulupäivä kokoamisessa. Toki muutamia muitakin paketteja tuli. Tänä vuonna olin iloinen, kun isommat toivoivat kirjoja ja videoita. Oli tosi helppo hankkia isommillekin pojille mieluisia juttuja.

Itse iloisena täällä uudet korvikset korvissa :-) 
Vanhin poika oli valinnut. 

Kävimme muuten katsomassa Bostonin Baletissa Nutcrackerin. Täällä se on sellainen ns. jouluinen traditio, must-juttu. Sitä mainostetaan "Boston's #1 Holiday Tradition".  Jos ei mennä balettiin, niin sitten löytyy myös joka kylästä oma teatteriryhmä, joka samaa näytelmää esittää. Ja joulukoristeiden "must" on selkeästi nuo pähkinänsärkijäukot. Harmitti, kun en ollut osannut ostanut sellaista isoa punaista meille ajoissa Näin niitä kyllä, mutta nyt sille olisi ollut se "merkityskin". Olin nimittäin hakenut jotain joulukoristetta, joka jäisi muistoksi jollain tapaa oman tarinansa kera. Nyt niitä ei ole enää kaupan. Täytyy vielä käydä kiertämässä paikkoja, jos osuisi kuitenkin silmiin!
Tässä muuten videolinkki tuohon tämän vuoden esitykseen.



Pojat katsovat juuri Home Alone Lost in New York -leffaa. Kunnon joululegenda. Hauskinta on se, kun pienetkin löytävät tuttuja paikkoja. Tämän vuoden parasta antia on ollut se, että ollaan päästy tuonne ihanaan New Yorkiin niin usein. Ja sinne taidan varata taas junaliput valmiiksi. Kevättä kohden kun mennään aika nopeaa tahtia! Minä taas taidan alkaa laittamaan vähän ruokaa tarjolle - suklaansyönnin lisäksi voisi vielä pistellä muutaman siivun graavia lohta tai lammaspaistia :-)