torstai 18. joulukuuta 2014

Merry X-mas From New York - PART 2


Joulukuusia ja sateenvarjoja...


Lammasmakkaraa ja ihanan värisiä villoja...


Fiksuja ihmisiä, joilla on saappaat jalassa :-D


Kuvauksellisia porkkanoita...


I H A N I A    J O U L U K U U S I K O J U J A !!!!


Mielettömän kauniita päärynöitä. (Olisin voinut kuvata näitä koko päivän :-) 


Paikallista käsityötä myös tarjolla...


Union Squaren joulumarkkinat siis kyseessä. 

Voihan sade, sanon minä. Mutta toisaalta, sateessa ei ollut kylmä ja pakkasen kera NYC:n tuuli on aika jäätävä. Mutta kuvien puolesta jouluisempaan tunnelmaan olisi kyllä päästy sellaisen ihanan pikkupakkasen kera. Tiedätte, vähän lunta, kuuraa ja pientä lumisadetta. Hieman olis saatu erilaiset fiilikset :-) 

Joulumarkkinoiden kuvasaalis jäi kuitenkin hitusen laihaksi, koska oikeasti satoi niin paljon, etten halunnut kastella kameraa. Ja sateenvarjon kanssa kuvaaminen oli hieman haastavaa. 

Myyjiä oli laidasta laitaan - käsitöitä, maatilojen tuotteita, joulukuusia... Joulukuusia oli muuten muutenkin paljon myynnissä katujen varsilla. Joulukuuset ovat täällä aitoja suurimmalla osalla ihmisistä.


Vanhoja pilvenpiirtäjiä ja alati remontissa olevia julkisivuja...


Hauskoja katukylttejä...


Ja PALJON SATEENVARJOJA!




Huomasin, että Le Pain de Quotidien -leipomoravintolat ovat joko paikallisten tai turistien tai kummankin suosikkeja. Ne olivat aina täynnä. Olisi tehnyt mieli mennä syömään paikan vuohenjuustosalaatti, mutta nyt ei päästy näyteikkunoita pidemmälle, koska jotenkin tuntui paljon houkuttelevammalta mennä syömään jonnekin hieman sivummalle ja päästä suoraan pöytään :-) 
Huomasin näyteikkunassa muuten myös kiinnostavan kirjan, vaikka en siis sisälle nyt päässytkään sitä selaamaan. 




Jouluinen New York -"sarja" jatkuu huomenna... Ja kyllähän me jotain tosi jouluistakin fiilistä sitten lopulta löydettiin!

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Merry X-mas From New York - PART 1




Penn Station toivotti junamatkailijat Bostonista tervetulleeksi miljoonilla jouluvaloilla ja amerikkalaistyylisillä koristeilla. Meillä oli hotelli ihan Macy'siä vastapäätä eli tosi lähellä Penn Stationia ja Madison Square Gardenia ihan siitä syystä, että tultiin perjantaina vasta myöhemmin illalla kaupunkiin ja halusin hotellin nopean kävelymatkan päästä. Muuten en olisi ehkä siihen jäänytkään. Tuo alue on nimittäin aivan tukossa, jos on yhtään turistisesonki päällä. Ja nyt näytti olevan! Kaatosateessa hotellille ihmislauman läpi oli jo melkoinen saavutus. Pojat halusivat vielä saman tien lähteä Time Squaren Toys r Us:iin, - se maailman suurin - joten eikun takaisin ryysikseen. Lupasin, että käydään ne nurkat heti perjantaina läpi, jotta sen jälkeen voidaan sompailla rauhassa muualla :-) 







Kaupungilla tulee katsottua näyteikkunoita ihan eri tavoin, mitä kauppakeskuksissa ja mall:lla. (Täällä siis ostareita sanotaan shopping mall -nimellä ja lyhyestä "mooli".) Oikeastaan mä tajusin tämän asian vasta nyt, kun ihmettelin, kuinka kiva onkaan tiirailla hienoja näyteikkunoita pitkästä aikaa. Kun seuraavana päivänä käveltiin Broadwaytä suurin piirtein Flatironin kohdilta alkaen alakaupungin suuntaan, päästiin katsomaan monia eri näyteikkunoita. Tuolla reitillä näkee vähän eri tyylisiä juttuja, mitä pidemmälle jaksaa kävellä. Itse suosittelen, että kannattaa tulla metrolla johonkin näille hoodeille, ja lähteä kävelemään alakaupunkiin. Broadwayn varrelta, Sohon suunnilta löytyy myös kivasti näitä perinteisiä jenkkien vaatemerkkejä ja shoppailu ehkä kivempaa, kuin keskikaupungilla siellä isommissa ihmisvilinöissä. Meillä ei ollut tarvetta shoppailla, koska päästään näihin kauppoihin omilla kotikulmillakin. Mutta vinkiksi siis. Ja nyt otettiin kaikki irti näyteikkunoiden ihmettelystä. 


Oltiin siis tällä kertaa reissussa vain minä ja isot pojat. Vanhimmalla oli synttärit. Oli kyllä mielissään, kun lähdimme reissuun. Kotona olisi tullut vähän surullinen olo, kun "oikeita" juhlia ei ilman sukulaisia ja kavereita oikein ole. Jospa me syödään se synttärikakku taas kesällä. 
Onnistuttiin nappaamaan ihan hauska Hollister-fanin selfie :-)

Isojen poikien suurin tavoite oli päästä jonnekin korkealle (vaihtoehtoina Empire tai Rockefeller). Minä halusin nähdä joulumarkkinoita.

Dean & Deluca -ruokakaupassakin ehdittiin käydä. Voi hyvänen aika taas, kun oli ihanaa!!!

Monet käyvät mielellään Whole Foodsissa, mutta meillä se on yksi lähikaupoista, joten siksipä en itse nyt sinne mennyt. (Mutta suosittelen kyllä, jos reissussa olet.) Nyt pääsivät kuvaan ihanat purkit ja purnukat. Tosin mulle jäi pienesti sellainen fiilis, että vaikka Polkagris-fani olenkin, en ehkä haluaisi tuota dippiä... En ollut ennen nähnyt piparminttukarkkikastiketta. 


Tätä alla olevaa purnukkaa taas en uskaltanut ostaa ihan jo siitä syystä, että se olisi tod. näk. joutunut liian nopeasti parempiin suihin :-)


Suosikkipilvenpiirtäjäni koristamassa pipari- tai karkkipurkissa oli taas hinta sen verran hyvin kohdillaan, että sekin jäi hieman parempituloisten ostettavaksi.



Meillä oli tosi huono tuuri sään suhteen. Vaikka asutaan kohtuullisen lähellä NYC:ä, on junamatkat kalliita ja liput pitää varata mieluiten tosi ajoissa, jotta saa halvemman hintaisia lippuja. Meiltä menee myös bussiyhteydet, mutta se kestää vähän kauemmin ja nyt halusin, että pääsemme arkipäivänä mieluummin tuntia ennen kuin tuntia myöhemmin perille :-) Mutta siis jos olis oltu autolla liikenteessä, olisimme varmaan jättäneet suosiolla tämän viikonlopun väliin. Nyt oli sitten vain "pakko" talsia sateenvarjot kädessä ja välillä olla pahempia kuuroja jonkun kaupan sisällä. Vähän kyllä harmitti, etten ottanut kumppareita jalkaan. 



Meillä osui tokan päivän kävelyreissu Suomen Itsenäisyyspäivälle ja suuntasimme aamusella Broadwayn Marimekon New Yorkin lippulaivamyymälään fiilistelemään. Liikkeessä soi suomalainen musiikki. Ovella oli mies jokapoikapaidassa ottamassa vastaan. Kysyin saako kuvata ja oli ihan ok. En sitten tajunnut kysyä, saako kuvat laittaa blogiin. Sen takia en nyt uskalla laittaa kuin noi muutamat... Olisi ollut tosi hauskaa esitellä tuo hieno liike! 



Meikäläistä alkoi kaiken lisäksi sitten itkettää siellä kaupassa. Vähänkö noloa. Iski vain jotenkin ihan megakoti-ikävä. Sitten vaan äkkiä sateeseen takaisin ja viereiseen Lego-kauppaan. Siellä saatiin istuskella tovi, kun pojat viettivät laatuaikaa ihan rauhassa.






Flatiron Building Lego-kaupasta nähtynä.


Mulla oli haaveena päästä syömään johonkin kivaan ravintolaan, mutta jotenkin sitten vain aina päädyttiin "minne sattuu" -sushille, pizzalle tms. Aika tyyriit hinnat noin yleisesti ottaen Manhattanin ravintoloissa ja tod. näk. näillä alueilla, missä paljon matkailijoitakin liikkuu, on hinnat vielä korkeammat. Tuo BARN JOO -ravintola oli mun mielestä kauhean hauskan näköinen, mutta se oli niin täynnä iltapäivällä, ettei mahduttu sisään. (Ja meinattiin kuolla nälkään.)






Hotelli-iltapalani löytyi Dean & Delucan kassista. Aika ihana idea tehdä tuollaisia juustosamplereita hyvistä juustoista. Vitsit kun näitä saisi Suomesta. Tässä kova ideavinkki Stockan Herkulle! Inkiväärillä maustettu vihreä tee ei ollut kovin hyvä valinta. Menin halpaan, koska pullo oli niin kiva. (Ja koska mulle saa myytyä inkiväärijuoman aika helposti.) Juuston ja juoman lisäksi nappasin maalaisleipää mukaan samaisesta kaupasta. 



Lisää New York Cityn joulua tarjolla huomenna... Kuvia tuli taas napsittua siihen tahtiin, ettei voi millään kaikkia laittaa. Ja aikaa menee näiden käsittelyyn. Mutta huomiseksi mulla on jo valmina kiva satsi :-) 

 Siihen asti moikat!

tiistai 16. joulukuuta 2014

Bubble Gum Christmas Tree






Meillä on sisällä aivan järkyttävä sotku. Joulupipareita olen saanut pari taikinallista leivottua, ja tuntuu että sekin operatio toi lähinnä järjettömän sotkun, eikä ollut ehkä sen väärti. Mutta kun sain kaverilta suomalaista siirappia (vai onko dan sukerin siirappi enää suomalaista?), niin olipahan pakko päästä leipomaan. Taikinasta toinen onnistui tosi hyvin, toinen ei ollut niin hyvä. 

Joulujutut tuntuvat jotenkin todella haastavilta tänä jouluna. En tykkää yhtään tästä, ettei voida olla Suomessa. Tässä joulunajassa ja odotuksessa se vielä kärjistyy. Tulee äkäinen ja vihainen ja surullinen olo yhtä aikaa. Mutta lasten takia pitää kyllä joulua laittaa, tietysti! Ja kyllähän se tulee laittamattakin. Nyt juuri tällä hetkellä mun joulusuunnitelmat on saada hankittua loput lahjukset ja tehdä jonkinlainen kauppalista tai ruokapohdinta, mitä sitä laittaisi. Meillä jää Suomessa aina ihan hirveän paljon jouluruokaa yli, kun kaikki ovat jo kalojen jälkeen aivan täynnä. Tänä jouluna ajattelin että laittaisin aattona ns. buffetpöydän, jossa kalaa (graavilohta, sillit (Ikeasta) ja ehkä savusiikaa) lihapullia, perunoita, rosollia ja ehkä ihan juustoja, oliiveja ja saaristolaisleipää, jos saan sen aikaiseksi. Jospa joulupäivänä laittaisi maan tapaan kalkkunan. En tosin tiedä itseasiassa onko tapana syödä kalkkuna jo aattona vai joulupäivänä. Lapset pohtivat, josko avaisivat lahjat vasta aamulla. Minusta tuntuu oudolta. 

Pojat laittoivat joulukuusen viime viikonloppuna. Joulukuusi oli nyt kompromissi. Saimme eräältä perheeltä heidän parin joulun ajan käytössä olleen muovikuusen, jossa valmiina värivalot. Kaksi minun antisuosikkijuttuani... No, lupasin siis kuusen toisen lapsen omaan huoneeseen, mutta lopulta kävi niin, että lapsukaiset olivat laittaneet sen olohuoneeseen yhteistuumin. Sanoivat, että "ei sun maailma voi kaatua yksiin värivaloihin.." ja vanhin lisäsi "paitsi että sulla ehkä voi" :-) Pikkuisin pikkuveli tilasi minulta joulukuuseen isoja pompomeja silkkipaperista. Meillä oli vain Ikean vaaleanpunasävyisiä kotona, joten niistä sitten väkersin yhden illan pompomeja, kunnes poika sanoi, että nyt on tarpeeksi. Niistä tuli ihan purkkapallon näköisiä hässäköitä kuuseen. Kuusi on kuin amerikkalainen ällötys. Sopii kai sitten tähän tilanteeseen? Päädyin "sietämään" tilanteen ja ajattelemaan, että ehkä annan aidon kuusen, kuusenjalan ja valosarjan ostorahat sitten mieluummin Jouluavun kautta eräälle perheelle ruokalahjakortiksi. Sain siitä ehkä nyt lopulta enemmän hyvää mieltä, kuin mitä se kuuusi olisi tuonut. Saan kuuseni taas seuraavana jouluna. Mutta tämä oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen muovikuusijouluni, jos itse saan asiaan vaikuttaa.

Keksittiin vielä laittaa lisää karkkia tuon kuusen oksille, kun Targetista löytyi puoli-ilmaiseksi piparminttukeppejä. Ne sopivatkin tosi hyvin purkkapallopompomien seuraan :-) Muutama muu itse tehty juttu oksille ja se oli sitten siinä. Niin ja muutama antiikkipallo, tod. näk. 50-luvulta roikkuu siellä hyvässä sovussa. Mitään koristeita en siis myöskään nyt ostanut ja kuusi oli oikeastaan lähes ilmainen kokonaisuus. Kuvien laatu melko heikko, saatanpa ottaa lisää vielä päivällä. Joulukuusen jalka peittyi muuten mun mielestä ihan hyvin tuollaiseen säkkikankaaseen.

Ei puutu kuin kuusenhajustespray (kaupassa oli :-) sekä lumispray (sitäkin näin). Sitten olisi aika täydellinen..! (tai täydellisen järkyttävä!!!)



Pimeys on täällä Bostonin seudulla melko samaa luokkaa, mitä Suomessa. Ehkä tunti enemmän valoa päivällä. Tuntuu, että nuukahtaa koko ajan, vaikka olisi jatkuvasti kahvikuppi kädessä. Ja voin sanoa, että vaikka yleensä joulua odotan oikein innoissani, niin nyt voisin sen skipata ihan vapaaehtoisesti ja lähteä suoraan laskemaan kevättä ja valoa kohti... Lunta voisin ottaa hieman tännekin, toisi sitä valoa ihmeesti. Ensi kerralla mun on tarkoitus laittaa vähän kuvasatoa joulukuisesta Manhattanista. NYC-fanit siis hereille :-)



perjantai 12. joulukuuta 2014

Hand Made Christmas, part 1





 
Jouluaskartelut ovat edenneet! Jee :-)
Kohta on jo jotain valmista enemmänkin, kuin nuo parit pompomit.
Kiitos vaan ideoista vielä - laittakaa toki lisää. Vaikka netti täynnä kaikkea kivaa, joskus sitä ei vain huomaa ja löydä. Minä rakasta paperiaskarelua ja huopaa, joten näillä mennään aika pitkälle. Tosin ei ollut tarkoitus näin mustavalkoista olla. Väriä vielä lisää.
 
Nyt lähden katsomaan kaverin uutta taloa toisen osavaltion puolelle. Tosin New Hampshireen ei kauaa aja.
 
Terkut ja iloista päivää!


keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Nopeita joulukuusenkoristeita - ideoita?


Heippa!

Tosi hankala laittaa blogin kommentteihin vastauksia. Sitten kun itse meinaan kommentoida johonkin blogiin, häviää teksti aina heti, jos en ole valmiiksi kirjautuneena sisään. Enkä aina kiireessä huomaa katsoa. Vähän tylsää! Onko teillä muilla samaa ongelmaa?


Mun tämän päivän probleemos on joulukoristeet itse tehtyinä. Eli mitä tekis. En tykkää ostaa valmiita, en en en. Jotain, mutta tosi rajoitetusti. Jätin Suomeen meidän joulukuusen koristukset, kun kovasti ajattelin löytäväni täältä jotain oikeasti extraihanaa. No, tuntuu siltä, että tarjonta on niin ylitse pursuavan runsasta, etten enää osaa valita. Muutaman hopeisen pallon ostin ja jotain Ikeasta. Mutta olin ajatellut, että tekisimme lasten kanssa nyt koristeet.

Ajatus oli esimerkiksi kääriä karkkeja kauniisiin papereihin ja ripustaa niitä. Onnistuu varmasti lapsiltakin. Nyt ei ole yhtään esimerkkikuvaa, koska ne ovat vasta ajatuksen tasolla pääkopassa. Mutta yksinkertaisuudessaan ensin kääräistään jotain kivaa silkkipaperia karkin päälle, sen jälkeen heitetään vielä "kiiltoa" sellofaanilla ja sen jälkeen joku kiva joulukuva päälle. Ja tietty karkkikääröön molempiin tai ainakin toiseen päähän nauha ripustusta varten. 

Lapset leikkasivat myös skrappauspaperista palloja, mutta se jäi jotenkin nyt vaiheeseen. Meinasin itse, noiden karkkien lisäksi nyt maalaisimme lippuviirejä. Tarkoitus on leikata akvarellipaperista valmiiksi lippujen kokoisia paloja ja sitten pojat maalaisivat ne. Lippupalat pitäisi sitten pujotella vielä nauhoihin.

Parit jutut materiaalin osalta, mistä ajattelin lähteä liikkeelle:

- villahuopa
- silkkipaperi
- luonnon ruskea pahvi / kartonki
- kävyt ja muut luonnonmatskut
- villalanka
- taikataikina



Vähän ideoita, mitä lasten kanssa voisin kuuseen tehdä:


- Maalattuja käpyjä? 
- Käpytonttuja?
- Villalangasta virkattuja tähtiä 
- Valkoista huopakangasta on mulla tosi paljon jemmassa! 
- "Lintuja" 80-luvulta (lintu jolla sellainen viuhkasiipijuttu :-) Tehtiin niitä aina kotona kun olin pieni)
- Pieniä "pompomeja" silkkipaperista
- Tupsupalloja villalangasta

En saa vain aloitettua mitään. Tänään siivosin ruokapöydän muista askarteluista ja sain hoidettua Jouluapu-projektini loppuun. Silitin vanhan Pentikin joululiinan, jonka onnekseni raahasin tänne, ja se odottaa nyt laittamista. Meinasin, että pistän vasta sitten pöytään, kun ollaan askarreltu koristeita.  Olen niin laiska silittämään :-)

Nyt tuli vain yksi kuva, kun todellakin koristeitakaan ei juuri tuon enempää ole! Katsotaanpas, saanko huomenna jotain kivaa aikaiseksi. Yksi pojista pääsee aikaisemmin koulusta ja toisella on vapaa päivä, joten saattaa olla, että pistän heille päiväpuuhaksi jotain koristeaskartelua. Tosin nämä eivät välttämättä siitä nyt kauheasti ilahdu. Voi olla, että itse saan pompomini väkertää. 


maanantai 8. joulukuuta 2014

Jouluapua, I wish merry...

Suuntasin tänään energiani Jouluapu-ryhmään. Jouluapu on siis Facebookissa toimiva ryhmä, jossa on ilmoituksia lapsiperheiltä, joille voi lahjoittaa jouluksi apua. Ruoka-apua, lahjoja tai mitä tarvitaankaan. Aiheesta oli juttu myös Hesarissa, huomasitteko?  Ajattelin, että haluan kirjoittaa vielä pari sanaa tästä tänne blogiinkin. 

Perheitä on tosi paljon. Mulla ei ollut väliä paikkakunnalla, joten lähdin katsomaan, millaiset perheet ovat saaneet vähemmän tarjouksia apuun. Nimittäin siellä on selkeästi osa, joille ei tule kovastikaan viestejä. Ja nämä ovat pääosin nuoria teinejä - 10 vuotiaasta ylöspäin. Minusta etenkin teinit tarvitsevat jotain iloa jouluunsa. Siis en tarkoita, etteikö pienet lapset - tottakai! - mutta teininä on muutenkin hankalaa. Ja he ymmärtävät monesti perheen tilanteen ja kantavat siitä huolta. Vaikka lapsielle soisi muuta, perheen huolet harteille. 




Täällä Jouluapu-ryhmässä perheiden toiveet ovat sitä luokkaa, että oikeasti pistää ajattelemaan. Jos saisi lapselle sukkia ja vaikka suklaata jouluksi. Äidit eivät pyydä järjestään mitään itselleen. Pääasia, että lapset saavat. Ja että voisi olla ruokaa pöydässä. Ajattelin vain, että eikö joku kiva huivi tai huulikiilto aika helppo sujauttaa postiin? Tai jotain muuta, shampoota tai saippuaa?

Jos siis juuri sinulla olisi vaikka esimerkiksi yksien leffalippujen verran ylimääräistä, voisitkohan harkita sijoittavasi omaan antamisen iloon ja lähettää sen jonkun Jouluapu-ryhmän lapsen tai teinin joululahjaksi? Tai mihin omat rahkeet riittävät. Joillekin se suurin toive on ruoka-apu ja jotkut lahjat lapsille. Jouluavun karttapalvelusta löytyy lähialueen tarvitsijat, jos vaikka veisit itse leivotun joulukakun tai leivän perheelle? Tai jos joku työporukka keräisi vaikkapa rahat yhden perheen joulukinkkua varten?

Tässä tänään hommasin vähän joulua parille perheelle heidän omien tarpeiden mukaan. Molemmissa oli 6.-7. luokkalainen poika. Oli kiva, kun sai laittaa apua sellaisille, jotka tuntee jollain tavoilla "omiksi" ihan sen takia, että itsellä on saman ikäisiä. Osaa ehkä myös ajatella helpommin, mistä sen ikäiset voisivat tykätä. Adlibriksen kautta sain tilattua muutaman kirjan, jotka menevät suoraan saajaperheen äidille joulujemmaan. Minecraft-peliopaskirjat ovat täällä suosittuja, ja sellaiset tilasin myös näille, koska tykkäsivät tuosta pelistä. Opiskelukaverin kanssa päätettiin hoitaa lisäksi isompi paketti yhdelle perheelle yhteistuumin. Tässä perheessä lapsi ei oikeasti edes osannut sanoa, mitä voisi toivoa lahjaksi. 




Auttamista voi tehdä hyvin helposti ja juuri omilla rahkeillaan. Ja kun useampi lähtee mukaan, tulee aika nopeasti iso puro. Usutan teitä, joilla on mitään rahkeita, antamaan jotain mukaan! Sivustolla on jo monta kymmentä tuhatta tykkääjää, mutta silti joillekin perheille ei ole vielä riittänyt apua. Perheitä on sivustolla nyt vähän alle 250. Osa pyynnöistä on otettu jo pois, ne joilla on apuasiat reilassa tämän joulun osalta. Ja se on hienoa! Ja jos itsekkäästi ajattelee, tällä saa nostettua omaa joulumieltä ihan varmasti. Ehkä se on se paras palkka :-)

Käykääpä katsomassa ja selatkaa etenkin alkupään perhenumeroita...

KLIKS:

 https://www.facebook.com/pages/Jouluapua/404414899684476?fref=ts