Sisällön tarjoaa Blogger.

Sisustusideointia purjeveneeseen


Samalla, kun olen harjoitellut harppi kädessä navigointia harjoituskartan avulla, selannut lähivesiemme karttasivuja ja harmitellut pimeää tammikuuta, on mielessä ollut se kesä. Vaikka edellisessäkin kirjoitin, että en minä normaalisti kesää näin kovasti tammikuussa hingu. Nyt on vaan todellakin se odotusarvo niin korkealla, ettei malttaisi millään. Sitähän on kertakaikkiaan aloitettava veneen sisustusratkaisujen pohdinnat, ettei sitten varmasti kesällä myöhästy sen suhteen :-D

Arvaatte varmaan millä mennään :-D Mun mies jo tuossa aiemmin syksyllä totesi, että ei se vene vie tätä perhettä konkurssiin vaan se, että rouva haluaa sisustaa sen ja kantaa Lexintongilta kamaa minkä kerkeää. Noh, ei sentään! Pieni paatti ei edes vedä kauhean montaa lakana- tai tyynyliinasettiä, eikä varastointitilaa juurikaan ole. Sitäpaitsi en ole aivan satavarma tästä Lexington / Gant -tyylistä, onko se just se oikea. Nimittäin myös Marimekolla on arpansa pelissä. Olen miettinyt, jos heittäisikin kunnolla vain punavalkoista ja sinivalkoista Marimekkoa sekaisin, unikkoa ja lokkia. Siitä tulisi aika kiva. Mutta kyllä tiedän itseni. Lexington on aina Lexington.


Siksi veneensisustusmietinnät veivätkin meidän toisen kodin rannikkoseudulle, ja maisemiin, joita oikeasti en kyllästy ihailemaan. Lexingtonilla oli ennen kaksi liikettä Long Islandin saarella New Yorkissa, kahdessa eri Hamptonsissa, mutta nyt toinen on lopettanut. Lexington Companyn löytää edelleen East Hamptonista, ja lisäksi Connecticutin Greenwichistä, joka on melko lähellä NYC:ä. 


Tätä Southamptonin liikettä ei siis enää ole, mistä tämän kertaiset kuvat ovat. Mutta ei se haittaa. Ehta tyyli pysyy ja inspiroi vuodesta toiseen! Konseptihan ei juurikaan muutu, vaikka uusia kausia tulee ja vanhoja menee.


Vaikka Lexington ja Gant ovat molemmat enemmänkin Uuden Englannin rannikkoseututyylin edustajia, on minusta molemmissa sitä ihanaa preppy tyylin purjehdushenkisyyttä mukana. Tähtiä, sinistä, raitoja, punaista, farkkua, neuletta, vähän batiikkia...


Samoja sinisen sävyjä löytyy mereltä...


Ja rantahuvilasisustus on aina niin raikas! Tästä pitkästä aikaa inspiroituneena keksin ideoita meidän sekä Suomen että USA:n talojen vaatehuoneiden ilmeenkohottamiseen. Saapa nähdä, miten (JA KUKA!) sen toteuttaa.


Lankkulautaseinää meillä onkin jos Suomessa, mutta sitä ei voi mielestäni olla liikaa. Sama koskee purjerengasverhoja. Ne ovat aina hyvännäköisiä!


Mitä sitten tulee veneen sisustamiseen, uskonpa että mennään ihan perinteisin värein sen suhteen. Punaista ja sinistä tulee olemaan. Raitaa, tähtiä ja sitä rataa. Meillä on veneen pääväritys sinivalkoinen ja purjeiden suojat ovat sinisiä. Jos nyt olisin niitä itse hankkimassa, ostaisin harmaita. Veneestä löytyy kuitenkin ilokseni valmiiksi punaisia köysiä, ja niitäpä saa toki uusia helposti. 



Ja enhän olisi minä, jos minulla ei olisi valmiina varastoituna pahvilaatikkoa, jossa lukee "veneen sisustus". Sitä on täydennetty jo pidemmän aikaa, ja hankinnat aloitettu hyvän aikaa ennen kuin koko venekauppoja oli edes tehty :-D Ja arvaatteko mitä siellä on. Nooooh... Gantin tähtityynyistä Lexingtoinin punavalkoisiin patalappuihin. Pitihän se arvata. Tähtimukeja ostin Biltemasta, ja meinaan hakea niitä lisää. Muovilla mennään niiden osalta ehdottomasti :-)



Ainoa purje, jonka väritys tökkii, on spinnu. Se on keltainen. Veneen myyjä kuitenkin sanoi, ettei se ole ollut juurikaan käytössä heillä, koska veneellä on päästy mukavasti vauhtiin ilmankin. Ehkäpä en nyt siis sen suhteen tee vielä uutta hankintapäätöstä, vaikka tiedänkin jo värityksen valmiiksi :-)  



Sen verran vielä kuvista, että nämä otettu keskikesän aikoihin eräällä reissulla, kun päätimme tullakin NYC:stä kotiin Long Islandin kautta. Silloin reissuun liittyy venematka mantereelle. Ajoimme Orient Pointiin ja saavuimme juuri ennen ukkosta ja rankkasadetta New Londonin satamaan. Kätevä reissu, mutta lauttojen kanssa on aina jonkin verran odottelua. 


Tämä muistaakseni East Hamptonsissa ollut talo jäi mieleen. Aivan mielettömän iso ja upea. Kuva ei anna ollenkaan oikeutta. Yleensä en kauheasti kehtaa kuvailla ihmisten taloja, mutta tästä piti tehdä poikkeus.


Rantatalojen määrä ja ihanuus on melkein liiallista. Niihin turtuu, eikä jossain vaiheessa enää jaksa innostua, vaikka oikeastihan ne ovat jokainen niin unelmia, kuin olla ja voi. 


Samoin, kuin Lexingtonin tyyli. Siihen ei vain kyllästy.


Tämä veneensisustajafiilistelijä jatkaa kuitenkin nyt oikeasti opiskelua ja jättää nämä kermakakun mansikat myöhemmäksi :-) Hyvähän se on silti aina vähän fiilistellä. Siitä tulee niin mukava ja inspirointunut olo! 


Vihreää, vihreää, vihreää (ja gnoccheja)


Minä en yleensä ole yhtään harmissani talvesta. Se jotenkin kuuluu asiaan. Ei haittaa tammikuussa lumet, eikä helmikuinen aurinko ja hanki. Sehän tietää sitä, että silloin pääsee perheen alppinistit mäkeen! Meillä tällä hetkellä aktiivisesti kaksi laskijaa, yksi osaa mutta ei niin innostu, yksi ei ole ennen halunnut, mutta nyt ilmioitti että voisi aloittaa mahdollisesti.


Meistä aikuisista toinen on jo rehellisesti sanonut, ettei lähde enää telomaan itseään turhan tähden mäkeen ja minä vähän niin ja näin, että voisinhan tietysti mennä ainakin tuon aloittelijan opastamaan alkuun, mutta toisaalta reisien lihakset eivät ole missään jamassa laskettelua silmällä pitäen, joten ehkäpä järjestän opettajan ainakin alkuun.



Meren takana, Bostonin suunnilla, on tammikuu selkesti valoisampi, kuin Suomessa. Aurinko nousee aamulla niin, että kun puoli seiskan herääjillä on kouluun lähtö, ei tarvitse pimeässä hiippailla. Viideltä tulee pimeää, mutta siinä se päivä on kuitenkin valoisa ja kirkas. Tai ainakin silloin, jos on vähemmän pilvistä. Silloin, kun ON pilvistä, eikä ehkä lunta maassa, on synkkyysaste kyllä ihan samaa, kuin Suomen kamaralla. Ainut, että valoa riittää sen 2-3 tuntia enemmän per päivä.



Nyt, kun tultiin Suomeen, heitti tammikuinen pimeys kyllä sellaisen yllärin, ettei oikein edes tajunnut siihen varautua. Miten täällä oikeasti ON näin pimeää! Ja miten meillä on kotona niin väritöntä! Mikä juttu tämä on. Huomaan sen nyt todella selkeästi, että vuodenaikojen vaihtelu vaatii meillä kotona aina sisustusvärien muutosta. Loppusyksystä olin lopen kyllästynyt väreihin. Ruskaa oli saatu katsoa tarpeeksi ja halusin kaiken vain beigenä ja greigenä. Vähän ehkä hailakkaa liilaa tai vaaleaa roosaa, mutta siinä se. Sitten jouluna, silloin lisää pinkkiä ja punaista.



Talo jäi suhteellisen värittömäksi, kun viimeksi sanoin heipat joulukuun alkupuolella. Nyt näyttää siltä, että tänne pitäisi suorastaan kaataa sangolla vähintäänkin kaikkia pastellisävyjä ja sitä pinkkiä ja vaaleanpunaista oikein urakalla. Ja jotain muutakin. Itseasiassa VIHREÄÄ. Tämän hetken suurin kaipuu on vihreään. Niin ruoan kuin sisustusvärien suhteen. Eikä mihinkään metsänvihreään, vaan ihan ehtaan keväiseen, vaalean keltaiseen taittuvaan ruohonvihreän sävyyn.


Tiedän, että valittaminen on turhaa, ja siksi sanonkin tätä "valittamista" vain tilanteen toteamiseksi. Ratkaisuideat vain toteutukseen nopeasti! Kaivon vanhoja, keväisiä Country Living -lehtiä ja revin ihania ruusukuvia jääkaapin oveen. Mansikoita ja marnekikakkuja. Kevättä ja kesää. Heti piristyi! Yritin etsiä jotain pirteää tyynynpäällistä sohvalle, mutta en löytänyt. Ehkä meillä ei sitten olekaan mitään. Huomenna, jos pirteystaso antaa myötä, käyn hakemassa kaupasta tulppaanikimppuja ja ehkä jonkun pöytäliinan. Vähintäänkin keittiöpyyhkeitä.


Näistä syistä johtuen tällä kertaa blogissa mennään kaikilla sellaisilla kuvilla, joita nyt sattui arkistosta löytymään. Juuri nyt on aivan liian synkkää ja pimeää ja mielikuvituksetonta ottaa yhtään kuvia meillä kotona ainakaan siinä tapauksessa, jos meinaa että niillä saisi myös sinne lukijoiden puolelle hieman iloa ja valoa! Haluan V I H R E Ä Ä, joten näillä kuvilla sitä saan sekä itse, että ehkäpä joku muukin vihreäpuutteinen lukija :-)


Yksi tänään otettu kuva tulee kuitenkin mukaan. Se on instakuvakaappaus ja siinä olen aloittamassa uuden keittokirjan lukemista. Ja siinä on minun uuden vuoden lupaus mukana. 


Minulla suuri tavoite nyt lisätä omaa kasvisten käyttöä ja lihan syömisen käytännössä lopetettuani nyt vuoden sisään, olen jämähtänyt välillä hieman yksitoikkoisen tylsään reseptivalikoimaan. Haluan aina hyvää ruokaa, ja siksi on haastavaa, kun ei oikein onnistu aina näillä kasvisresepteillä. 


Tätä Vege! -kirjaa on kehuttu ja nyt se on tosiaan tänää meilläkin avattu ja luettu. 

Ja löytyi ideoita :-) Näistä lisää myöhemmin, mutta sen paljastan, että ensitöikseni meinaan testata gnocchi-ohjetta. Olen etsinyt täydellistä perunagnocchireseptiä siitä lähtien, kun söin tämän kuvissa näkyvän annoksen lemppariravintolassani meidän pienessä West Concordissa (MA) viime keväänä! Jos jollain on vinkata sellasita, niin please, kerro!




Saaristolaivurikurssilla etäopiskelijana



Kuten moni varmasti jo tietääkin, meidän perhe toteutti viime syksynä purjevenehankintahaaveen ja nyt sitten seuraavana mietintämyssyssä on ollut se, miten itse pystyn opettelemaan veneen käyttöä niin, että pärjäisin mahdollisesti myös yksin vastuullisena. Mahtava fiilis sen suhteen, että tämä asia on nyt todellakin totta ja meidän perhe pääsee vihdoin kunnolla rakastamani harrastuksen pariin!  

Blogihan oli tässäkin asiassa isossa roolissa, kun ihana upea lukijani Anu antoi täsmätärpin ja vinkkasi meille sen oikeain båtin :-) Onneksi kehtasin taas avata suuni.. tai siis kirjoittaa.



Mutta mitä voi tehdä siis, kun meri on jäässä ja veneet pukeilla? Ja etenkin, kun et välttämättä ole edes Suomessa niin, että vaikkapa työväenopistojen laivurikurssit onnistuisivat. No ainakin ostaa merikarttoja, opiskella solmuja, lukea kirjoja ja katsoa videoita. 


Aloin joululomalla kaivelemaan Suomen Navigaatioseuran hyväksymiä Saaristolaivurikursseja. Etsinnän tuloksena netistä löytyi mielenkiintoinen etäkurssi verkossa! Vähänkös innostuin, koska tiesin, vaikka tulen olemaan kevätpuolella jonkin verran Suomessa, en kuitenkaan onnistunut osumaan mihinkään Espoon työväenopiston aikatauluun. Ilmoittauduin kurssille heti ja tänään se alkoi :-) Ja nyt olen muutenkin innostunut netissä suoritettavista opinnoista, koska niitä olen tehnyt yliopistollakin useamman ja todennut omalla kohdallani erittäin toimiviksi. 


Viime viikolla tosin hyvä tuuri seurasi ja olen kuin olenkin Espoon maisemissa samaan aikaan, kun meidän purjehdusseuralla on vastaava saaristolaivurikurssi. Teen myös sen, mutta koska tuntuu että nämä karttalaskuhommat ovat hieman haastavia ainakin omien ennakko-odotusteni mukaan minulle, kaksi kurssia yhtäaikaa sopii mainiosti. 



Olen nyt tänään illalla katsonut useamman tunnin ajan kurssin ensimmäiset oppitunnit ja intoa puhkuen alan seuraavalla vapaahetkellä tekemään karttalaskutehtäviä harpin ja mittojen kera. Minä, joka vihaan ainakin koulussa aikoinaan juurikin kaikkia asteisiin liittyviä matemaattisia juttuja tajusinkin asiat tuosta vain. Kyllä oppimisen ja oivaltamisen ilo on upeaa!


Kirjoittelen lisää näistä navigaatiokursseista, kun ne etenevät, mutta jos nyt siellä joku lukija on myös innostunut lähtemään mukaan tällaiselle etäopiskelukurssille, kannattaa käydä katsomassa nuo Veneilykurssit.com:n sivut. 

Siellä siis ensimmäisenä tasona Saaristolaivurikurssi, jota itse teen. Kurssi tähtää tenttiin, jonka voi tehdä sitten vaikka heti kurssin loputtua tai halutessaan myöhemmin. Ja mikä parasta, saat kurssimaksun takaisin, jos et pääse tentistä kahdella yrittämällä läpi :-) Itse en niinkään tuota tenttiä varten hae oppia, vaan lähinnä siksi, että oppisin ja osaisin. Tentti on kuitenkin hyvä tehdä etenkin, jos haluaa myöhemmin saada Kansainvälisen huviveneenkuljettajan lupakirjan. 

Ja kyllähän toki aika moni veneilijä haluaa näyttää, että on kurssinsa suorittanut ja veneensä mastoon asianmukaisen viirin, kliks. 


Espoon työväenopistolla on muuten myös alkamassa mielenkiintoinen kurssi, jolle olen osallistumassa ainakin osittain. Mutta siitä myöhemmin - koska nyt painaa uni silmään siihen malliin, etten millään jaksa kaivaa linkkiä. 

Myötätuulta loppuviikkoon :-) 

Merenrannalla kotona














Tämä paikka on minun taivas. Marbleheadin lahti, purjeveneet, kalastuspaatit, pursiseurojen ihanat rakennukset, kaunis pieni kaupunki. Upeita taloja, ihana uimaranta. Ja hiljainen! Eihän meillä niin turisteja ole täällä päin, kuten vaikka NYC:ssä, mutta ihmisiä on. Ja jos on hyvä paikka, se täyttyy aurinkoisena viikonloppuna aina ääriään myöten. Onneksi Marblehead on hieman syrjässä, vaikkakin yksi USA:n itärannikon kauneimpia purjevenesatamia. 

Me ajelemme tänne usein. Kuten olette varmasti blogissa huomanneet :-) Talvella ehkä harvemmin. Kun täällä on kylmä, ei ulkona pysty juurikaan olemaan. Kylmyys on aivan erilaista kuin Suomessa, koska ilma on kosteampaa myös talvella. Se todellakin puree poskia, mutta se myös haittaa hengitystä. 

Lunta odoteltiin tässä muutama viikko, nyt sitä taas on, vaikka kuvissa ei olekaan. Kävimme haistelemassa meri-ilmaa, hakemassa hyvältä paikalta Pokemoneja ja ihmettelemässä hiljaisuutta.

Veneet muovitettuina - näyttää suomalaiselle jotenkin oudolta.  Jos ei tuolla kosteus pesi, niin missä!
Kalastusalukset menevät merelle vuoden ympäri, ja muutama sellainen saapui iltapäivällä taas satamaan. Itse en kestänyt olla valokuvaamassa ulkona kuin viitisen minuuttia ja näpit olivat aivan turtana. 

Silti nyt voidaan jo tähyillä kesään! 
Se nimittäin jo näkyy horisontissa :-)


Mystic Seaport, CT









Uusi Englanti ja purjehdus kuuluvat ihan ehdottomasti yhteen. Jos Kalifornia on surffailun mekka, on täällä taas purjehdus ihan huipussaan. Ja miksei olisi. Rannikko täynnä upeita kohteita ja tuulta riittää. Uuden Englannin rannikko plus vielä New Yorkin osavaltion rantaviiva siihen mukaan luettuna (NY ei kuulu Uuteen Englantiin, vaikka alueena hyvin samanlainen.) 

Minulle tämä on siis luonteva kotipaikka. En ole koskaan asunut sisämaassa, aina jonkun meren rannalla. Meri veressä ja merellä olen kotona. Siksi tulen kotiin, kun pääsen rantakallioille katsomaan aaltoja, veneitä, lintuja, tuulta. Kaikki vuodenajat kelpaavat. 

Kesä toki siintää jo mielessä! Venemessut ovat pian Suomessa ja siitähän se kausi taas lähtee. Tammikuusta alkaen meidän purjehdusseurassa Suomessa (EPS) alkaa kuhina erilaisten kurssien muodossa. 

Nämä kuvat viime syksyltä, kun kävimme Connecticutissa (naapuriosavaltio Massachusettsille) aivan mahtavassa museossa. Mystic Seaport on USA:n paras ja suurin merimuseo. Se on perustettu jo vuonna 1929.  Meillä on paikkaan vuosikortit, joka fiksu juttu monissa museoissa täällä USA:n puolella. Monesti maksat vuosimaksun jo yhdellä kerralla lähes kokonaan, jos ostat kertalippuja. Isommalle perheelle se kannattaa melkein aina. 

Mystic Seaport -museo on oikeastaan kaupunki. Se on niin iso, että siellä ei jaksa päivässä käydä läpi läheskään kaikkea, jos on oikeasti kiinnostunut aiheesta. Museoalueella on Yhdysvaltojen vanhin valaanpyyntialus, aito 1800-luvun valaanpyyntikylä, höyrylaivoja, hurja määrä upeita vanhoja purjeveneitä ja purjelaivoja, taidenäyttelyhalleja... Museoalueella järjestetään myös purjehduksia ja purjehduskursseja kaiken tasoisille eri laivoilla optareista kolmimastoisiin. Viime syksynä sinne seilasi Norjasta aidon mallin mukaan rakennettu viikinkilaiva. Me menimme syksyllä sen perässä tuonne museoon, mutta nyt en tainnut saada yhtään kuvaa tästä mukaan tähän postaukseen.

Alueen vieressä on iso ostoskeskus, joka tosin poikkeaa täysin perinteisestä mall-ostarista. Se on vähän sellainen "turistikauppakeskus", eli täynnä erilaisia pieniä myymälöitä, joista saa matkamuistoja ja mitä vain. Suomalaiselle paikassa on erikoisuutena kauppa, jota pitää norjalainen rouva. Sieltä saa Fazerin sinistä suklaata ja muutakin suomalaista :-) Siinä vaiheessa, kun perhe on ollut reilut kolme neljä kuukautta ilman suomalaista suklaata, tulee jonkinlainen pakonomainen tarve lähteä ajamaan tuonne kaupalle :)

Mysticiin on matkaa meiltä Bostonin suunnalta vähän alle pari tuntia ja NYC:stä ajaa 2,5 tuntia I-95 tietä pitkin, jos ei ole pahoja ruuhkia matkalla. Tänne pitäisi päästä myös julkisilla. Suosittelen ehdottomasti käymään, jos on matkailemassa täällä meidän rannikolla. Ja tuossa Mysticissä on myös useampi hyvä hotelli, joten yöksi voi jäädä. 

Luulen, että tulen kirjoittelemaan paikasta vielä lisääkin! Jos museoalue kiinnostaa, niin kannattaa käydä katsomassa lisätietoja täältä, kliks. 




Back to Top