maanantai 31. elokuuta 2015

Country Living -messut New Yorkissa





















Heippa pitkästä aikaa!

Tuli nyt laitettua vihdoin vähän kuvia tuolta Country Living -messuilta, joissa olen nyt käynyt tänä ja viime kesänä.  

Messut ovat Rhinebeckin kaupungissa New Yorkissa. Siellä Dutchess Country Fairgrounds on paikka, jossa on messuja järkätty jo vuodesta 1842. Pääasiassa täällä on maatalousmessuja ja vaikka mitä karjahuutokauppoja. Mutta nyt myös muutaman vuoden ajan siis paikka ollut antiikin ja maalaiselämäfanien kohtaamispaikka.

Tavaraa ja tarjontaa on laidasta laitaan ihan kirjaimellisesti. Kaikkea löytyy!

Ekalla kerralla meni aika pitkään kiertää koko laaja alue ja jokainen halli läpi, mutta tänä kesänä tiesin jo paremmin, mistä löytyy sitä kiinnostavaa rompetta ja mitkä kannattaa ihan jo jalkoja säästääkseen sitten vain jättää väliin. Paikka on aika aurinkoisella mäellä, joten hiki hatussa sai todellakin kierrellä. 

Tässä nyt muutama kuva ensihätään! Arvaatte varmaan, että kuvia on aika paljon kortilla tallessa, ja kun niin paljon kaikkea hauskaa näytettävää löytyy, en malta olla laittamatta lisää postauksia aiheesta. Eli näitä luvassa uudemmankin kerran!

Jos ensi kesänä satut olemaan lähistöllä tai suunnittelet reissua USA:n itärannikolle, tänne kannattaa ehdottomasti tulla! Sen verran kuitenkin sijainnista, että ihan NYC:n lähellä ei olla, vaan enemmänkin Albanyn suunnassa New Yorkin osavaltion sisällä. Meiltä Bostonin puolelta ajelimme sellaiset pari kolme tuntia tänne. Ja innokkaille musiikki-ihmisille vielä matkailuvinkkiä peliin: Woodstockin mestat löytyvät Bethelistä, joka melko liki Rhinebeckiä... :-)

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Kaipailuja





Elämä on outoa.

Kun kerran lähdet ja olet poissa pidempään,
et osaa olla enää kunnolla missään paikallaan.

Järki ei riitä sitä selittämään.
Kummallisinta on se, että vaikka jostain haluaa koko ajan pois,
niin sen jälkeen ihmettelee toisessa päässä, että nyt voisin lähteäkin taas takaisin.

Joku sellainen paikkallaan pysymisen vaikeus vai onko sitä sitten koko loppuelämän jonkin asteinen kaukokaipuu elettyyn elämään. Muistoja ei muista tai näe niin hyvin silloin, kun on itse samassa paikassa. Mutta kun on taas kovin kaukana, ne tulevat mieleen. 

Itse kaipailen New Yorkia.
Sitten kaipailen Atlantin rantoja.
Uuden Englannin syksyä.
Kavereitani.

Mutta jos olisin siellä, kaipaisin 
Suomen kotia.
Suomalaisuutta.
Ystäviä ja tuttavia ja perhettä.

Toisaalta, tällä hetkellä pysyvyys on oikeastaan sellainen luksustermi.
Nykyajan työelämä ei ole enää samanlaista, mitä ennen.
Aina et voi valita, oletko siinä paikassa, missä eniten tahtosit olla.
Sopeutumista joutuu tekemään urakalla.
Toisaalta kaikkeen tottuu ja sopeutuu. 
Mutta kuitenkin sitten ehkä sitä haluaa tavoitella sitä,
minkä kokee parhaaksi mahdolliseksi ratkaisuksi.
Kaikki ei tapahdu siltikään päivässä parissa, kuukaudessa tai ehkä edes vuodessa.
Aikaa joutuu antamaan.

Ei ole yhtä totuutta.
Mutta sen huomaan, että lapset nauttivat Suomessa olostaan. 
Etenkin keskimmäinen.
Tuntuu, että Suomessa lapsilla on paljon vapautuneempi olo.

Näillä ajatuksilla ja sekalaisilla kuvilla keskiviikkona.
Aurinkoisia päiviä takana ja vielä edessäkin toivon mukaan!
Ihan mahtava elokuu!!!



maanantai 17. elokuuta 2015

Taivaallinen ruusu!




Ajattelin laittaa ihan vain maanantaiterveiset, kun pakko näyttää täällä blogin puolella tätä ihastuttavaa David Austin -ruusuani, jonka kuvan jo instassa julkaisinkin. Se ei ole kyllä kukkinut koskaan ennen näin! Ennen siis tehnyt vain yhden ruusun per oksanpää, mutta nyt sitten olen jo yli viikon ajan ihmetellyt tällaista mieletöntä ruusuketta, joka putkahti siis loppukesän iloksi vielä ruusupenkistä!

Taidanpa käydä katsomassa, jos paikallisessa DA-ruusuja myyvässä liikkeessä olisi taimia. Tekisi mieli istuttaa toinenkin. Kalliitahan nämä tosin ovat, mutta kylläpä tuo on sitten sen arvoista! Osaisi vielä hoitaa oikein... Pitänee perehtyä hieman tarkemmin ruusunhoidon saloihin.

Mukavaa viikkoa!

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Mehumaija ja Meri


Sain ämpärillisen punaviinimarjoja Etana Ellin kautta. Ehdin kaipailla niitä Facebookin kautta ja somehan toimi taas :-) Mulla oli tarkoitus lähinnä laittaa marjoja pakkaseen piirakkatarpeiksi, mutta niitä olikin NIIN paljon, että en kertakaikkiaan lopulta jaksanut enää pussittaa. Pakastaja-Elvinä siis oltu, mutta myös Mehumaijan tittelin voisin kohta saada. Sen verran paljon on nyt tullut mehujakin keiteltyä. 


Vaikka muuten tykkään, että saa olla melko vähän "roinaa" ymärillä, en osaa ollenkaan elää minimalistisessa keittiössä. Taas on kaivettu siis säilössä olleista laatikoista kaiken maailman kippoa ja kuppia, mitä tietysti tarvitseekin. Mutta siis en osaa pistää näitä vain kaappiin piiloon. Siinäpä sitten nököttävät pöydällä. Onneksi on myös tuo avohylly, jonne niitä uppoaa. 


Mehupullot ("Korken") hain Ikeasta, kun en ollut sitten tietenkään mitään pulloja säilönyt varastoon mehutarpeiden varalle. Näihin Ikean pulloihin meni kyllä tuota tiiviiksi keittettyä mehua aika reippaasti. Vetoisuus varmaan toista litraa.



Vähän sellainen Muumimamma-olotila ollut, kun tässä on näiden kanssa puljannut ja sitten vielä mehut tarjonnut Arabian Myy-kaatimesta, jonka oikea nimi on kyllä Juhlahetki. Onnekseni sain sen Iittalan alesta, kun koko viime kevään haikailin Bostonin päässä tuota kannua. Niitä saattaa olla vieläkin tarjolla, vilkaise tästä, kliks.


Mehumaijailun lisäksi on tässä viimeiset päivät käyty uimarannoilla. Meillä on yksi suosikki, jossa olen käynyt jo pienestä asti. Silloin mentiin aina fillarilla Suvisaaristoon joko Hanikan rantaan (siinä Suinon salmea ennen mantereelta tultaessa) tai tänne Svinön rantaan, joka vähän kauempana. Kun olin pieni, matkanvarrella oli lampaita laiduntamassa. Monta vuotta meni, ettei lampaita näkynyt, mutta nyt iloinen ylläri oli kyllä taattu, kun huomasin laiduntavia päkäpäitä ison joukon heinän kimpussa. Lupasin, että joku päivä käydään katsomassa lampaita lähempääkin. Viimeksi alkoi sataa, kun meillä oli tarkoitus kävellä aitauksen viereen, mutta ehkäpä tällä viikolla. En tosin tiedä, kuinka kauan lampaat nyt laiduntavat. Varmaa niin pitkään, kun ruokaa riittää?


Suvisaaristo on kyllä sellainen Espoon helmi, että ei ole toista. Onnelliset ihmiset he, jotka siellä voivat asua. Paljon on veneitä laitureissa ja ihania vanhoja taloja uusien lisäksi. Onneksi Espoossa pääsee merelle, vaikka ei olisi omaa venettä. Saaristoveneillä näkee mukavasti myös ympäristöä. Täytyisi saada tuolle toiselle puoliskolle veneilykuume tartutettua, jos jossain välissä sitten itsekin pääsisi vesille. Jos ei sitten purjein, niin vaikka moottorilla. Tosin purjehdus nyt on se, mistä lähtökohtaisesti "lähdetään" :-D


Sinilevää ei tällä rannalla näkynyt, mutta inhottavaa vaahtoa oli rannassa vaikka kuinka. 
Huomasin myös, että Svinön ranta on kohta ummessa tuon kaislan takia. Sen rantaviiva on pienentynyt vuosi vuodelta. En tiedä, eikö tätä rantaa vain haluta hoitaa, kun se on vähän syrjässä, vai mikä on syynä? Resurssipula?


Tänään meillä pojat lähtivät kouluun.
Kaksoset eskariin. 
Tuplaavat nyt eskarin, koska kävivät sen jo USA:ssa, mutta eivät olleet kyllä minun mielestäni millään muotoa valmiita ykköselle Suomessa. Taidollisesti ehkä ja kyllä, mutta sosiaalisestihan tuo eskari on vielä oikein sopiva kuusivuotiaille. 
Saivat tutustumiskerralta mukaan pienen kotitehtävän, jossa piti piirtää oma kesäunelma.
Toisella unelma oli oma polkupyörä ja kotipiha. Toisella taas keinuminen ja sateenkaari. 

Tässä vielä loppuun minun "kesäunelmani". Ei paljon muuta tarvisisi olla. Laituri, meri (tai järvi) ja rantasauna. Tämä vanha uimahuone on kyllä erityisen houkutteleva!
Tähän on hyvä päättää, kun Muumi-juttuja muutenkin sivuttu :-)

Iloisia ilmeitä tähän viikkoon!

maanantai 10. elokuuta 2015

New York, New York - Sisustusta ja julisteita










 NEW YORK, NEW YORK.
Siinäpä se. Mun toinen kotini. Ainakin melkein.
Tai ainakin ajatuksissa. Ja ihan todellakin, jos ei lasketa kolmen tunnin ajomatkaa pohjoiseen :-)

Eilen, kun vihdoin sain kehystettyä tämän saamani julisteen Ikean halpoihin, mutta erittäin toimiviksi todettuihin kehyksiin, mies laittoi Faceen kuvia, kun oli juuri lentänyt Manhattanin yli.
Vähän kyllä pisti sydämestä. Täällä sitä nyt kökötetään ihan omasta tahdosta ja vähän pakostakin Suomen päässä, eikä ole kyllä valittamista ollenkaan, mutta sitten toisaalta se on erikoinen juttu, että tuo kaukokaipuu iskee hyvinkin pian. Ihmeen pian! Kolme viikkoa olin ollut Suomessa ihan ihmeissäni, että mitä mä täällä oikein teen? Mihin täällä nyt osaa asettua ja saada tuon arjen taas pyörimään jouhevasti. Tajusi, että kyllä sitä ihmeesti oli sopeutunut toiseen paikkaan. Sitten samalla tuli sellainen olo, että pitäisikö vain ottaa ja lähteä takasin. Toki ei olisi edes nyt mahdollista, mutta sellainen olo. Pari päivää siitä, niin eipä ole oloa enää näkynyt. Löysin ilmeisesti sen suomalaisuuden ja oman kodin tuttuuden hetken ihmettelemisen jälkeen. Kyllä täällä kelpaa olla. Ja onneksi lentokoneet lentää JFK:n kentälle Helsinki-Vantaalta päivittäin. Sinne kyllä pääsee! Ensi kesä näillä näkymin ollaan siellä toisella puolella merta, jos ei kauemminkin. Aika näyttää.

Mutta kuviin! Sain siis muutaman kivan julisteen meidän sisustukseen mukaan Deseniolta. Tämänkin piti alunperin mennä lasten(kaksosten)huoneeseen (jota parhaillaan laittelen uuteen uskoon), mutta itseasiassa toimiikin tosi kivasti tuon pikkupöydän päällä. New York ja Manhattain kartta taitaa olla aika in sisustuselementtinäkin täällä Suomessa, mutta itselle se on iso pala elämää. Se kuuluu nyt tänne. Ajatuksissa oli printtailla vähän myös valokuvia ja laittaa niitä viereiselle seinälle kehyksiin. Kuvia siis tietysti samasta paikasta, totta kai :-) Jossain välissä, jossain välissä! Projekteja on taas täällä koti-Suomen kodissa niin hurjasti, ettei oikein tiedä mihinkä sitä tarttuisi ja puolet on kesken jo nyt. Tällainen fiilispohjalta menijä kun ei osaa olla tarpeeksi järjestelmällinen saadakseen kerralla vain yhtä nurkkaa kuntoon. Toki joudun sen verran vielä paimentamaan noita kuusivuotiaita, että ulkona tehdään ulkohommia, kun on vahtivuoro siellä päässä. Ulkohommista lisää myöhemmin, samoin tosiaan heidän huoneestaan, mutta olenpa hyvin iloinen kuitenkin siitä, että sain eilen öljyttyä yhden kolmesta terassista. Täytynee sutia öljyä tälle kaikista eniten sään armoilla olevalle puupinnalle vielä kerran, jos säät vain sallivat. Parveke ja alakerran kuistiterassi saa ehkä jäädä ensi kesään.

Mutta vielä kerran siis tuosta New York -karttataulusta. Printti oli painettu tosi jämäkälle paperille tai olisiko se jopa ohutta kartonkia. No, kuitenkin, se oli helppo laittaa kehyksiin ja painojälki oli oikein miellyttävän näköistä. Tämä New York -kartta löytyy täältä. Edellisessä postauksessa näkyi postitustuubi, joka oli tosi tyylikäs ja menee meillä uusiokäyttöön. Tykkään, ettei tarvitse heittää sitäkään pois, vaan voi keksiä muuta käyttöä. Vaikka itse laitoin tällä kertaa vain yhden julisteen tähän pöydänseinustalle, nämä Desenion printit ja julisteet sopivat kyllä paremmin kuin hyvin kollaaseiksi ja toimivat useamman kuvan kera upeasti. Desenion sivuilla on reilusti inspiraatiokuvia, joissa näitä kollaaseja näkyy, ja ne löytyvät täältä. Itsekin tosiaan vielä rakentelen useamman julisteen setin sinne eskarilaisten huoneeseen. Laittelen siitä juttua heti, kun homma on valmis :-)

tiistai 4. elokuuta 2015

Kesäjuttuja pikakelauksella



Pikakelauskesä.
Siltä se tuntuu! 
Kolme viikkoa oltu Suomessa ja arki alkoi osittain eilen.
Toivotaan hienoa syksyä.

Kesään mahtui pari päivää, joina ei satanut, heh. Turhapa näistä ehkä edes mainita, kaikki oltu samassa veneessä -enemmän tai vähemmän.

Ehdin tässä kolmen viikon aikana käydä monta kertaa ratsastamassa, reväyttää nivuseni aivan hirveän huonolla tuurilla, parannella nivustani, olla äkäinen, kun jouduin sen takia myös perumaan yhden maastoesteviikonlopun.

Nyt alkaa onneksi olla homma jo voiton puolella!

Haaveilla on myös ehditty sprinkusta. NO, ei ole uusi juttu, mutta tällä hetkellä vaan toteutus ottaa aikaa. Ei kykene, ei pysy juuri nyt. Mutta onneksi tallilla oli pari kappaletta näitä söpöläisiä :-) Aiheuttivat aika pahaa koirakuumetta!




Kolmessa viikossa on myös ehtinyt vähän laittaa taloa. Purkaa laatikoita ja miettiä sisustuksia. Tosin aika vähillä mennään. Olen nyt vähempi-parempi-metodilla liikkeellä ja toisaalta kirppis-kierrätys-antiikki -akselilla yritän nuo hankinnat pitää. Muutamia uusiakin juttuja tullut. Muun muassa kehystystä odottamassa neljä hauskaa posteria, jotka tulivat postissa Desenio.fi -julistekaupasta. Tällä viikolla saan kaikella todennäköisyydellä meidän pikkupoikien huoneen uudistuksen siihen vaiheeseen, että kuviakin voisi laittaa. Uusista julisteista tulee juttua sitten samaan soppaan!




Karhunvatukka rehottaa entistä isompana.  Kukkia ja marjoja on myös vaikka kuinka. Yhtenäkään vuonna ei vain tähän asti nuo marjat ole kerenneet kypsyä ennen syyskylmiä. Tänä vuonna marjat ovat juuri nyt jo hitusen liiloja. (Tämä kuva on kolmen viikon takaa.) Täytyy toivoa, että saisin satoa. Tykkäisin tosi paljon. Jos ei nyt onnistu, taidan tehdä jonkinmoisen kasvihuoneen näitä ihanuuksia varten.


Pihalla on kitketty rikkaruohoja!
Ihan hirveästi!!!
 Ja ehdittiin myös nauttia muutamasta pionista.
Suurin osa oli juuri kerennyt kukkia edellisellä viikolla, mutta pari ihanaa oli onneksi jäänyt vielä odottelemaan :-) Tässä niistä yksi.


Mårbackat eivät tykänneet heinäkuun säästä yhtään. Pelastelin ne nyt sitten tuossa viikko sitten sisälle. Eilen pääsivät taas ulkoilemaan, sen verran aurinko yllätti. Mutta nyt ei ole yhden yhtä kukkaa. Millähän nämä saisi kukkimaan uudestaan? 


Syksyn aikataulutusta tehty. Kalenteria täytetty. Säädetty ja välillä vähän ihmetelty, miten tässä oikein saadaan paletti kasaan ja pelittämään sujuvasti. Täytyy ottaa taas asenteella "päivä kerrallaan". Oppisikohan sitä joskus olemaan murehtimatta tulevasta?



 Vieläpä on kliseisesti kesää jäljellä ja nyt istuttava ulkona niin pitkään, kuin vain aurinkoa riittää!
Tänään syötiin mustikkapiirakkaa kavereiden kanssa, mustikat tuosta omasta lähimetsästä poimittuja. Mustikkametsään olisi niin kiva päästä uudestaankin. Metsissä niitä nyt riittää sitten kuitenkin ja meilläkin pakastimessa tilaa.

Tässä siis pikakelaten vähän meidän heinäkuuta.
Ei voi uskoa, että ollaan elokuussa.
Jotenkin tuntui, ettei kesää oikein ollutaan...