tiistai 14. lokakuuta 2014

Katon rajaan asumaan!



Huh, huh tätä haipakkaa menoa täällä. Meillä ollut talon etsintä meneillään USA:n puolella ja Suomessa tehty remppaa tai enemmänkin ehkä maalausta ja paikkojen pientä viimeistelyfiksausta viimeiset viikot. Suomessa Espoossa olisi kohta (tai melkein heti) talo valmiina vuokrattavaksi, kun vain hyvä perhe siihen löytyisi. Jotenkin niin huoli siitäkin, mutta mitäpä se huolehtiminen auttaa. Eipä juuri mitään. Otetaan, mitä tuleman pitää. Optio on mulla myös vielä auki, haaveilen jos voisin saada tehtyä opintojani vielä tuossa keväällä Suomessa. Silloin olisi myös hyvä, jos olisi paikka, missä asua. Mutta jos osaisi hetken olla stressaamatta!! Ainakin jouluun asti. 

Uuden talon etsiminen taas Bostonissa on ollut ihan tuskaista. Niin kamalia tarjokkaita, ettei voi uskoa. Ihmiset tarjoavat taloja vuokralle, mutta niissä ei ole tehty mitään vuosikymmeniin. Viimeisin talo oli niin hirveä, että sen nähtyäni päätin, etten enää jaksa edes etsiä. Tiskiallas (valkoinen) oli esimerkiksi pohjasta täysin ruskea, pinttynyttä likaa ja naarmuja. Hirveän kiva sellaiseen olisi mennä, etenkin kun on tällainen kliinistä pintaa haluava. Omat sotkut tietysti eri asia :-D

Meinasin luopua jo toivosta ja tyytyä kohtalooni, ettei mitään vaan löydy. Onneksi sitten jotenkin vain keksittiin "jotain ihan muuta". Kerrostalo! Ei ollut edes käynyt mielessä. Kun tämän kerrostalovaihtoehdon keksin perjantai-iltana, oltiin lauantaina katsomassa lähistöltä "kattohuoneistoa" loftilla, eli parvella. Voihan sitä fiilistä, kun astuin tuonne sisään ja sanoin sitten välittäjälle ihan suoraan, että mä muutan tänne nyt ja tästä ei ole epäilystäkään. Voi mikä valoisuus ja avaruus siellä oli! Ylimmän kerroksen asunnossa olohuone-keittiö on lisäksi harjakattoinen korkea tila. Ja just sellaista olen aina halunnut. Loft on myös kiva, tykkään tuollaisista vähän erilaisista ratkaisuista. Parveketerassikin löytyy, joten saan kasvatella ne tomaatit, jos haluan. Mutta en tiedä, haluanko. Koirapuisto on suoraan talon edessä.
Ja mehän muutetaan - tämän viikon lauantaina :-D
Että nyt täällä pakataan, vaikka tai onneksi tavaraa aika vähän. Saimme myös muuttomiehet hoitamaan kantamisen tällaisella pienellä varoitusajalla, joten tyytyväinen saa olla. 

Hieman on outoa muuttaa kerrostaloon, mutta nyt tulee testattua sekin. Mikäs siinä!!


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Vanhoja ovia ja syysarkea




 Eilen päästiin vihdoin kameran ja sään kanssa suurinpiirtein samalle aaltopituudelle, eli napsin meidän kävelylenkin varrelta parit kuvat ruskaväreistä. Yllärinä (kyllä, kyllä :) taas muutamat kurpitsat. Mutta minkäs teet, niitä on joka paikassa, minne vain katsot. Kohta tulee kuulkaa tuo oranssi jo korvista ulos! Haluaa joulua tilalle!!! Ihan hyvä toisaalta, kun täällä tosiaan on noi Halloween- ja Kiitospäivän vietot ennen joulua. Eipä juuri kaupatkaan laita mitään joulukoristeita tai muita härpäkkeitä esille ennen niitä. Nyt on siis odotettava kiltisti Halloweenin ohi ja sitten pääsee katsomaan jouluisia uutuuksia. Paitsi että Pottery Barnin katalogissa oli jo joulut. Potteryltä tulee postissa katalogeja melkein koko ajan, luulisin että ainakin kahden viikon välein. Usein niissä toistuu samat kuvat, mutta aina jotain uutta. Nyt siis Halloween- ja syyssisustuksen perään oli laitettu punaista ja valkoista. Ja joulusukkia tietty kans.

 
Olisi kova hinku päästä ostamaan jotain ANTIIKKIA. Ei nappaa nämä uutuudet aina kovinkaan paljon. Etenkin, kun täällä on kaikki tavara meidän kotonakin suurin piirtein IKEAsta, voisi olla jotain vähän syvemmän historian omaavaa mukana. Huonekaluostoksista varoitellaan kovasti, että omaan kotiin ei kannata tuoda käytettyjä huonekaluja tai tekstiileitä ilman ludekäsittelyä. On yrityksiä, jotka käsittelevät antiikkihuonekalut ennen kuin viet ne sisälle. Tähän on kuitenkin jäänyt multa ostelut jotenkin, kun tuntuu liian hankalalta. Olen päätynyt ihan vain pientavaroiden ja astioiden ostamiseen antiikin osalta. Eipä ne vain oikein miltään täällä meillä näytä. Tämä nykyinen talo on siis rivitalon pääty. Erittäin hajuton ja mauton. Muovia ja laminaattia. Yök. Jotain sellaista aitoa ja alkuperäistä täytyisi löytää. Täällä meidän seudulla suurin osa taloista on vanhoja. Ja siis oikeasti vanhoja. 1700-1800-luvulla rakennettuja.

Arvatkaa, miten tällainen ulko-ovihullu saa hepuleita, kun näkee noiden vanhojen talojen IHANASTI laitettuja sisäänkäyntejä. En kehtaa vain kuvata ihmisten taloja tänne blogiin. Rajasin tämän talon pihapiirin vain oveen, vaikka se olisi ollut kokonaisuutena aivan upea. Jotenkin sitä on niin innoton tosiaan täällä muovitalossa, kun ympärillä tuota kaunista vaikka millä mitalla. Haluaisin niin laittaa itsekin :-) Mutta tosiaan kuten taisin jo aiemmin kertoa, niin meidän naapuri kasaa kaikkea tuohon ovensa eteen. Ja joulua on jo esillä... Meillä on ovet ihan vierekkäin, että ei paljon auta, vaikka itse laittaisi jotain muuta. Ovi ja talon seinätkään eivät nyt kauheasti esteettisyydellään loista. Onneksi on väliaikaista tämä olo ja joulun jälkeen sanotaan näille seinille heipat...

Laitoin kyllä meidän ovelle nyt kurpitsoja penkin päälle. Mietin, miten rajaisin meidän ovet toisistaan halloweenin ajaksi, ja päädyin että viritän jotain seittikangasta siihen "seinäksi". Sillon ei näkyisi naapurin joulu suoraan meidän ovelle :-D
 



Ostin myös itselleni jo Halloweenia varten naamion :-D Lisäksi olen tehnyt mustasta seittikankaasta "kaavun", joka on kuin hartiahuivi. Kaavussa roikkuu suuria mustia hämähäkkejä. Jotain pitäisi keksiä vielä päähän. Olin nähnyt kaupassa aivan upean vintage-tyylisen lintunaamarin pitkällä "nenänokalla" ja tyhmänä en ostanut sitä silloin. Tietysti joku muu osti. Nyt sain tyytyä tähän.
 


Mutta nyt on lähdettävä käymään asioilla. Ja saatan käydä myös kangaskaupassa. Mulla on nimittäin nyt OMPELUKONE :-D Jee, kohta alkaa yhden hengen ompeluseura surruuttaa Singeriä päivät pitkät. (Paitsi että kone taisikin olla Brother!, no ei sen väliä.)

tiistai 7. lokakuuta 2014

Harmaata, blurria ja vähän synkkää säätä

 
Muutama kuva ja sana viikonlopulta... Harmaata ja harmaata. Ei sillä, etten pitäisi harmaasta. Se on yksi lempiväreistäni. Mutta ulkona se ei ole niin kiva väri. Etenkin siksi, että se taitaa tietää yleensä sadetta ja sumua!

 
Koiran ilme kertoo kaiken - vähän on siis harmahtavaa ollut.
 Ja mun oli otettava nuo kuvat, kun nauratti, että on niin sävy sävyyn koira, tuoli ja tyynyt :-D
Mutta koira oli väsynyt. Ei jaksanut tässä poseerata. Oltiin oltu pitkä päivä menossa ja ulkona tietty myös.


Leikittiin koiranäyttelyä pikkupoikien kanssa.
Yksi kuvasi. Vähän tärähti järkkäri pienten kädessä :-)
 
Koira olisi ihan näyttelykuntoinen. En ole vaan yhtään nyt saanut aikaan selvitellä näitä jenkkien koiranäyttelyhommia. Suomessa harrastin pitkään näyttelyitä näiden cairnien ja cockerspanielien kanssa, mutta harrastus jäi tuossa jossain välissä, kun vanhat koirat ikääntyivät ja meille tuli lapsia. Tämä neitokainen, mikä meillä on nyt ainokaisena, olisi kyllä ulkomuotonsa takia kannattanut näyttelyuralle pistää. Toisaalta, eipä se nyt ketään haittaa, vaikka siellä ei käytäisi. Kiva harrastus silti! Etenkin tällaisen melko luonnollisen rodun kanssa. Cairnin turkki on kuitenkin tunnettava hyvin, jotta sen saa pidettyä näyttelykunnossa. Ja sitä pitää trimmata ja siistiä säännöllisesti. Juuri nyt olisi siihen aikaakin taas. Pitkästä aikaa.
 



Käytiin pitkästä aikaa parturissa. Onneksi satuin saamaan walk-in-ajan, koska meillä oli juuri sopiva sauma mennä käyttämään tunnin luppoaika järkevästi.
 
Tämä pikkumies sai siis "Robin-tukan", ainakin omasta mielestään.
Siitä on puhuttu jo pitkän aikaa. Ensin itketti vanhan tukan menetys ihan hirveästi ja se, ettei kampaajalla laitettu geeliä. "TÄÄ ON IHAN VÄÄRÄ", huusi kaveri hädissään. No, mamma fiksasi kotona ja kun saatiin vähän vahaa etuhiuksiin, niin eikun jo kelpasi. Donitsia oli sitten mukava syödä "oikeanlaisella" tukalla :-D Suurin jännitys oli nyt sitten se, että huomaakohan opettaja, että "mulla on Robin-tukka" :-)
 


Oltiin varattu lauantain iltapäivä pientä retkeä varten. Ajateltiin ajaa vuoristoon päin katsomaan, olisiko jo ruskamaisemia näkösällä. Kuva kertoo kaiken. Sää vaihtui yhtäkkiä täysin sumuksi ja sateiseksi. Ei sitten ollutkaan ihan paras päivä kuvata yhtään mitään.
 


Blurria, blurria ja blurria...
 


Ja vähän lisää sumua.
Olis siellä niitä upeita värejäkin jo ollut, olisi vain nähnyt :-)
 
 Tällaista harmaata siis tällä kertaa.
Täytyy yrittää saada niitä ihania syysmaisemia talteen joku muu päivä.
 
Kivaa viikkoa kaikille!

 

 


lauantai 4. lokakuuta 2014

Synttärilahjani





Mulla tuli jokunen aika sitten täyteen vuosia sellainen summa, että viimeinen numero on nolla. Sain itse hommata synttärilahjan itselleni, kun en oikein keksinyt mitä haluaisin. Meni sitten aika kauan siihenkin, kun oikein mikään ei tuntunut siltä just oikealta. Halusin jotain, missä symboliikkaa ja mikä on minun näköinen. Sellainen muisto, jota voi myös käyttää.

Eräänä päivänä kaverini vinkkasi yhdessä nettikaupassa olevasta Kalevala-korujen alesta. Minähän ponkasin sinne ja hitsi vie, ensimmäisestä näkemästä ihastuin tähän Inger-nimiseen sarjaan. Löysin ensin vain tuon rannekorun, jonka muotokieli oli jotenkin niin kaunis, että se oli melkein suoraan sydämessä. Lisäksi promokuvat oli jotenkin saatu minun ajatusmaailmaani kohden niin houkutteleviksi, että sain tähän Ingeriin samalla myös rakastamani saariston mukaan. Muistan tästä myös aina tämän menneen kesän, kun päätin, että vielä minäkin purjehdin.

Löysin sitten vielä kaulakorun, jossa roikkuu sopivasti neljä rengasta. Keksin siihen symboliikan, että jokainen pallura on yksi meidän lapsukainen. Hassua, että olin varmaan niin väsähtänyt siinä elokuun lopussa, etten edes tajunnut, että se neljä palloa on samalla symboliikka uudelle iälle. Kyllä mua nauratti oma hölmöyteni, kun keskimmäinen lapsi sanoi, että tässähän on yksi pallo jokaiselle kymmenelle vuodelle. Pakkohan se oli hankkia. Nyt on siis kaulassa ja ranteessa Inger. Tykkään niin paljon. Muistaisin vain joka päivä ottaa ja laittaa ne. Olen hirveän huono korujen kanssa arkena. Sama huomenlahjaksi saatu valkokultasydän roikkuu vuodesta toiseen kyllä, koska sitä ei tarvitse ottaa yöksi tai suihkun ajaksi pois. Isompia koruja en taas osaa niin käyttää. Ja hopea ei oikein siitä tykkääkään.

Jos oikein ymmärsin, tämä Inger-sarja on otettu uudistuotantoon ja on alunperin 1960-luvulla suunniteltu. Voi kyllä sanoa, että moderni ja ajaton. Kestää varmasti sen toisetkin 40 vuotta :-D

torstai 2. lokakuuta 2014

Ajatuksia viikon varrelta


Taloasiat ovat tunkeneet jo uniin. 

Ahdistavaa, kun ei voi olla paikan päällä järjestelemässä hommia loppuun. Tai siis hommia ja hommia... Voisi olla hyvä, kun tietäisi vielä lopputuleman, mitä tuolle Espoon talolle nyt tehdään. Siellä se on ja odottaa, mitä me päätämme. En raaskisi päättää juuri nyt yhtään mitään, mutta pakko se vaan on.
Myydä vaiko vuokrata... 
Lisäksi stressiä tuo tämä vuokratalon etsiminen täältä toiselta puolelta merta. Ollaan käyty taas katsastamassa taloja, mutta ei. Ihan surkeaa tämä vuokra-asuntotarjonta alueilla, joissa olisi hyvät public schoolit ja vielä järkevä työmatka. Moni on siksi päätynyt ostamaan. Surkeakuntoisista vuokrataloista saa maksaa maltaita. Oikeasti siis kamalia summia. Neljä numeroisia tietysti, mutta ei ykkösellä tai edes kakkosella alkavia. No, odotan, että joku ratkaisu tulee. Tippuu sitten vaikka taivaasta :-D


Yhtäkkiä täällä on ruska! 
Nämä kuvat ovat jo vanhentuneita. Ei ole enää vihreää, kuten vielä viikko pari sitten oli. Nyt ollaan keltaisten ja punaisten puiden ympäröiminä. Tarkoitus olisi viikonloppuna suunnata vuoristoseudulle katsomaan maisemia. Näin syksyllä ne ovat kyllä upeimmillaan.



Kurpitsatkin on pääosin jo kerätty pelloilta. Tänään oli tarkoitus tehdä kuvauskävely pitkin poikin näitä meidän maisemia, mutta sain jonkun järkyttävän mahakramppikipuilun ja jonkin asteisen mahataudin, joten jäi kävelyt väliin. Tosin ilmakaan ei oikein houkutellut, satanut nyt pari päivää putkeen.



Koiruus jahtaa maaoravia minkä pystyy. 
Se on niin innoissaan maaoravista, ettei oikein malttaisi tehdä muuta, kuin tuijottaa puihin ja puskiin. Luulee toinen saavansa sellaisen kiinni :-D Ei taida onnistua! 

Maaoravien touhuja katsellaan myös meidän olohuoneen ikkunasta. Välillä koira lähestulkoon kiljuu, kun pitäisi päästä ikkunan läpi nappaamaan se pirun kaveri, joka kaivelee omahyväisenä meidän puskista jotain sapuskaa. Ymmärrän aika hyvin nykyisin, miksi Aku Ankkaa ärsyttää Tiku ja Taku niin paljon. Sellaisia kiusankappaleita ne kyllä melkein ovat :-D


Viime viikolla tuli haettua "street foodia" tuosta meidän kylän pienestä bistro-tyyppisestä ravintolasta. Ruoka on enemmän, kuin hyvää! Tätä annosta ei jaksa yksin syödä, tacot ovat niin täyttäviä. Annos siis nimeltään "Fish tacos and fries". Paistettua vaaleaa kalaa, kaalisalaattia, sweet chili kastiketta ja todennäköisesti majoneesia, joka maustettu piparjuurella. Yhdestä tacosta saa jo mahansa todella täyteen. Pojat napsivat ranskikset ja toinen taco jäi iltapalaksi. 


Jouluiseen menoon valmistumistakin on harrastettu. 

Whole Foodsista mun lempparijuttu, eli tuollainen vähän erilainen maustemylly. Tällä kertaa makuna "Winter Bakery". Tuoksui jouluiselle. Voi käyttää varmaan missä vaan jouluisessa leivonnassa. Katsoin aineksista, että ainakin piparkakkuihin tarvittavat mausteet löytyivät tuosta suoraan. Olen jo vähän testannut mm. kahviin :-)

Toinen löytö oli tuo mausteinen omenamehu. Täällä tuorepuristettua, "sumuista" omenamehua sanotaan siideriksi. Se on siis ihan mehua, ei alkoholia nähnytkään. Tämä löytö maistui täysin vaalealle glögille, kun lämmitin mukillisen kokeeksi. Pari pönikkää ostettava varuiksi kaappiin, jos nuo loppuisivatkin mun harmikseni kaupasta. Tuo pönikkä ei ole ihan pieni, l,89 litraa.

Trader Joe´s on mun lempikauppa, kuten varmaan olen ennenkin kertonut. Hassua on se, että se tuntuu niin kotoiselta. Ja jossain välissä aloin epäilemään, että onko Lidl jollain tavalla sen omistaja. No, nyt saatiin vihdoin otettua selvää asiasta, ja todellakin saksalaisten omistama putka on kyseessä, mutta ei Lidlin vaan sen kilpailijan eli Aldin. 


Tämän viikon kohokohtana taisi meillä olla Bruinsin peli. 

Käytiin koko perheen voimin katsomassa ns. pre season peliä, koska sinne maksaa liput todella paljon vähemmän. Ja meininki ihan yhtä hyvä. Peli oli melko tylsä ekan ja toisen erän, kuten Boston Bruinssilla on tapana. Täällä aletaan pelata vasta vikassa erässä, se nähtiin viime kaudella :-) Ja niin nytkin. Maaleja alkoi tulla heti kolmosen alussa. Harmiksi peli sitten kuitenkin hävittiin vähän niin kuin paikallisvastustajalle eli New York Islanderseille. 

Meillä on koko perhe täällä jo syvästi keltamustissa väreissä, mutta yhdellä pojalla vielä käytössä vanha espoolaisen joukkueensa takki, jossa totta kai myös Bluesin logo. Parin viikon päästä reissataan New Yorkin osavaltion puolelle katsomaan yliopistosarjan peliä, jossa on mukana neljä suomalaista huippulupausta. Yksi heistä on meidän poikien serkun serkku toisen suvun puolelta. Tästä varmasti lisää sitten, kun ollaan reissussa käyty! 


Nyt lähden ihmettelemään, mitä sitä puuhaisi illalla. Vanhin lapsista on leirikoulussa "jossain korvessa" ja tulee huomenna. Kun yksi on poissa, on oudon hiljaista. Niin sitä tottuu siihen, että aina on kauheasti porukkaa paikalla, eikä oikein osaa olla, jos talo onkin tyhjempi.

Nämä olivat muuten nyt Instagramista napattuja kuvia. 
Mun tunnusta voi seurata, ja sen löytää tästä: