torstai 25. kesäkuuta 2015

Kuusivuotiaat kaksoset :-)













Tänään meillä on pari synttärisankaria - ajatelkaas, kaksoset nyt KUUSI vuotta!
On tullut painoa ja kokoa lisää siihen nähden, mitä olivat syntyessään. Pienempi reilut 1,5 kiloinen, toinen vähän suurempi. Kuusivuotiaat ovat hyvässä iässä. Huomaan, että on jo aika helppoa. Ja näillä jo "järkeä" päässä. Toki tekemistä pitää olla ja kahinaa ja kähinää on jatkuvasti, mutta sehän on sitä kaikilla. Kaksoset ovat kyllä ihan oma juttunsa.

 Lisäksi täällä oli koulun viimeinen päivä, eli vihdoin USA:n viimeisetkin lapset pääsivät kesälomalle! Nimittäin meidän koulualue oli oikeasti (ainakin saamani tiedon mukaan) pahiten lumipäivistä kärsinyt ja siksi jouduttiin venyttämään kesäloman alkamista tänne kesäkuun lopulle. Ilmeisesti huomenna on virallisesti viimeinen päivä, mutta se on ns. professional day, joten vain opettajat menevät töihin ja oppilailla on "vapaata". Mutta kesälomalla siis ollaan!

Biitsiä yritetään kuluttaa parhaamme mukaan, kun nyt on hyvät säät ja mahdollista ajella Atlantin rannalle millon huvittaa. Tosin parhaat hiekkarannat ovat meiltä vähän vielä kauempana. Tämä ranta on kiva, kun siellä on yleensä hyvin parkkiksia, löytyy myös leikkipaikkaa ja rantakahvilaa. Samaisesta paikasta kerroinkin jo jokin aika sitten On The Beach -postauksessa, missä kerroin enemmän kahvilatunnelmistakin. Tosi hyvää jätskiä ja herkullisia hamppareita sekä tietty fish and chips. Mulla oli nyt omat eväät mukana, kun teki mieli ihan hurjasti tonnikalasalaattia. Tulee syötyä tuota tonnikalaa aika harvoin, kun periaatteessa en halua käyttää sitä lainkaan. Nyt vain sitten iski armoton himo ja onneksi ei tarvinnut itseasiassa mennä edes kauppaan, koska kotoa löytyi pari avaamatonta säilykepurkkia. 

Rantakassi siis pysyy tällä hetkellä kovassa käytössä, samoin uikkarit, pyyhkeet ja kaikki muukin sälä. Yllättäen muuten löysin tässä kaappeja koutessani lempikesäkenkäni, vaikka luulin, että ne on jääneet jonnekin vahingossa. Olivat olleet siis kateissa. Nuo ikivanhat Patricia-nimiset Crocsit mun ehdottomat ykköskengät näissä keleissä. En oikeasti tajua, kuinka ne voivat olla NIIN hyvät jalassa. (Ja kestäneet monta kesää!) Biitsillä ei kestä jalkojaan kuivalla hiekalla pitää, se on niin mielettömän kuumaa. Onneksi tuollakin on useita "puupolkuja", joita pitkin pääsee käppäilemään ja paljaatkin jalat pysyvät kunnossa ilman palovammoja. Noita samoja Crocseja saa muuten edelleen ainakin Crocsin nettikaupasta ja huomasin, että olivat just nyt -30% alessa. 

Lapset tykkäävät pitää noita rantapaitoja. Suojaavat samalla mukavasti auringolta. Täällähän on todella kylmä vesi ja kun nousuvesi alkaa nousta siinä kahden kolmen hujakoilla iltapäivällä, tulee aaltojen mukana TOSI kylmää vettä. Siis nyt puhutaan niin kylmästä, ettei lapsetkaan mene kovinkaan innoissaan uimaan. Sen sijaan läträävät ja kahlaavat ja puuhaavat. Rannalla on aina jotenkin niin rentoa ja kivaa. Ja aika menee nopeasti. Onneksi on ollut aurinkoista ja lämmintä. Nyt otetaan tästä säätilasta kaikki irti, kun meillekin on luvattu vähän sateisempia ilmoja tänne Bostonin suunnille.

Mutta nyt riennän suihkuun. Pojat toivoneet, että tänään mennään vielä keilaamaan ja syömään Cheesecake Factoryyn. Kaikkien kunniaksi :-)

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Puutarhakeijulle kiitoksia :-)

 














Kun aloittaa pihanlaiton nollasta, pääsee yleensä sillä tavalla helpolla, ettei joudu taistelemaan rikkaruohojen kanssa. Jos sitten taas aloittaa puutarhanhoidon nollasta, mutta ottaa vähän miinusta sen takia, että osittain piha on vanhaa, rempallaan ollutta puutarhamaata, saa kyllä välillä ärsytyskynnyksen aika korkealle. On ihan mahdotonta päästä mm. vuohenputkesta eroon. Ohjeiden mukaan tehty maapinnan vaihto noin puolen metrin syvyydestä ei sekään ainakaan meillä ole toiminut. Sitten on kaikkea muuta, nokkosta, voikukkaa, ratamoa, joitain ihan järkkyvahvajuurisia kamaluuksia ja.. Kyllä te tiedätte! 

Mulla on mennyt nyt pihan kanssa se kolme kesää, jos ihan oikein lasken. Tämä on nyt neljäs. Piha oli viime vuonna jo oikein rehevä. Jotenkin ei edes muista sitä, kun se oli oikeasti täysin mullalla. Olen pengertänyt ja istuttanut ja rakentanut aina vähän kerrallaan. Olisi tietenkin ollut kiva, jos olisi voinut teettää koko tilukset suoraan ammattilaisella. Mutta siinä on se, ettei olisi päässyt itse puuhaamaan. Minä tykkään laittaa pihaa! Joskus se työnmäärä melko pienelläkin tontilla on jotain järkyttävää. Etenkin, kun pihasta vain murto-osa on nurtsia ja muuten mennään istutusten kanssa. Ja tosi paljon kaikkea kivaa saa kyllä mahtumaan pienellekin alueelle. Hauskaa on se, että vielä on myös tilaa ainakin vähän :-) Jotain pitää joka vuosi keksiä. Niin ja valkoista, vaaleanpunaista ja liilaa. Niillä väreillä edetään myös jatkossa.

Tänä vuonna en ole päässyt itse vielä oikein hommiin. Onneksi mulla on puutarhakeiju, joka käy aika ajoin siellä touhuamassa. Yksi päivä sain kuvia, että oli raadettu rikkaruohojen kimpussa monta tuntia, ja tulos oli kolme säkkiä kaikkea sitä, mitä ei haluta puutarhassa kasvavan. Ja lisäksi oli laitettu kuorikatetta ja siistitty multa viime kesänä jäänyt rinne :-) Voi onnea!
Siksi tämä postaus onkin omistettu Puutarhakeijulle lapsineen :-D

Ryhmäruusut ovat olleet tyytyväisiä miedän länsirinteessä. Joka vuosi nyt kukkineet melkein läpi kesänä. Saa nähdä, miten käy nyt. Lannoitukset taisi unohtua... Ehtiihän sitä vielä.

Ja kuten viimeinen kuva ainakin todistaa, meillä on seuraava vaihe vuohenputken taistelustrategiassa edessä. Katekangasta ja kuorikatetta. Ja pitäisi lannistua. Jos ei lannistu, en enää keksi muuta. Meillä kun tosiaan myrkkyjä tuolla suihkita. 

Taidanpa tehdä kasvilaskut tänä kesänä. Montako löytyy ja mitä lajikkeita. Olen itse jo niiden kanssa ihan sekaisin. 

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Kiviä ja kukkia










Lupasin jossain vaiheessa toukokuun puolella, että saa riittää koko kevään pyörineet vaaleanpunaiset kukkakuvat! Tässä sitten sitä sinistä! Nimittäin kohta tulee taas pinkkiä. Mulla kun on kotipiha Suomessa sitä täynnä. Sorry, sorry :-) Mun lempiväri, minkäs teet.

Tällä viikolla teemana on pakkaus. Voi ei... Ei jaksaisi! Kaiken lisäksi voi olla, että tässä muutto tästä asunnostakin vielä kaiken päälle. Tosin itse ehdotin sitä. Että ei saisi valittaa.
Kaivoin kaikenlaista suomalaista esiin ja meinasin, että pistän täällä Bostonissa ne kiertoon. Muumi-mukeja nääs, ja Kivi-tuikkuja. Ja Marimekkoa.

Päädyin Iittalan sivuille tsekkaamaan Kivi-tuikkujen hintoja ja voi ei, siellä olikin Iittalan verkkokaupassa nyt ALE ALE ALE! 

Mulla ollut nyt koko kevän haaveena saada yksi söpö kaadin meille Suomen kotiin tai saareen Saimaalle. Meinasin, että voin ostaa sen kesällä. Mutta se oli nyt alessa. Eikun viestiä äidille, että voisikos käydä hakemassa. Saa nähdä, onko niitä vielä Iittalan myymälässä jäljellä. Netissä oli. Niin ja sen kaatimen nimi oli Muumi Juhlahetki. 

Lisäksi tajusin samalla, että hei nythän on Suomessa alet. Meillä tääll kun on ale koko ajan, ei muista, että Suomessa on alekaudet aina tiettyyn aikaan. No, ei tullut halvalksi, kun Marimekoltakin lähti Matikka-kesätunika tilaukseen, ja taisin saada viimeisen, koska nyt se näyttää, ettei tuotetta ole enää saatavilla. Tosin ei ollut kovin äkkipikainen ostopäätös. Olisin ostanut sen jo vuosi sitten, mutta silloin ne olivat jo loppuneet, kun päästiin Suomeen kesällä. Nyt siis sain paitani. Vähän ehkä liian suuri koko, mutta ei haittaa.

Kukkakuvat meidän paikallisen luontokoulutustilan puutarhasta. Mikäs tämä on? Kauhean tuttu, mutta en saa nimeä vaan nyt päähäni. Ihania sinisiä sävyjä.

Muuten just tajusin, että vaikka ainakin minä puhun aina Kivi-tuikusta, niin sitä sanotaan tuolla Iittalan sivuilla kynttilälyhdyksi. En osaa kyllä sanoa Kivi-kynttilälyhty. Tuikku se on :-)

torstai 18. kesäkuuta 2015

Juhannusajatuksia kiertoradalta

















Suomessa kesä on niin oma juttunsa. Sen tajuaa sitten, kun ei ole Suomessa.
 Suomessa vuodenajat ja valo on sellaista, mitä kaipailee - oli sitten mikä vuodenaika tahansa. Kesällä se on sitten ulkomailla asuvien suomalaisten keskuudessa yleensä sellainen kunnon joukkopako tässä juurikin Juhannuksen tienoilla. Niin nytkin. Osa lähtee käymään, osa joutuu jäämään vakipaikkaansa (ja yleensä valittelee kohtaloaan), osa lähtee kokonaan. Kesällä vaihdetaan eniten näitä vakituisiakin maisemia. Ystävät hajaantuvat ja toivotaan, että joskus vielä tavataan. Tänään hyvästelin kaksi kaveria. Ei tiedetä, milloin nähdään seuraavan kerran. Eikä tiedetä missä. Toisella oli vielä auki, tuleeko paluuta Suomesta Bostoniin, vaiko onko se tällä kertaa menolippu Lontooseen. Toinen käy nautiskelemassa Suvi-Suomesta ja seuraava kohde on Köpis. Ollaan tässä kevään ajan mietitty, että olisi kyllä niin paljon helpompaa asua Euroopan puolella. Tuntuu, että mikä vaihtoehto tahansa - Tanska, Saksa, Hollanti, Belgia... Kaikki ovat kuin olisi vain "takapihalla": Lennot kotiin ei maksa paljon mitään, eikä se lentoaikakaan juuri ylittele kolmea tuntia.  Monet kun jäävät näille "kiertoradoille", kun kerran ulkomaanhommiin lähtevät. Moni tietää aika nopeasti, onko sijainti sellainen, että siellä meinaa olla vähän pidempään, tai että asuminen on ihan väliaikaista. Ihan siis jo viihtymisen suhteen. USA:n puolella ollaan oikeasti aika kaukana. Onneksi on kuitenkin netti!