maanantai 25. toukokuuta 2015

Ruusuja, tulevaisuutta ja Harry Bertoiaa









Voi, voi... Alkaa tämä mun puuterinpunainen roosa kausi vähän varmaan tökkiä täällä blogissa. Joka toinen postaus on täynnä ihanan hempeää vaaleanpunaista. Mutta minkäs teet. Minä rakastan noita sävyjä ja toistaiseksi se on ollut se kukkienkin sävy. Joko olen itse ostanut tai joku muu tuonut. Samaa hempukkaa ja toisaaltapa ei ole yhtään haitannut. Silti päätin, että huomenna haen vähän uusia vihantoja leikkokukkia kaupasta ja yritän napata jotain muuta. Jospa sininen tällä kertaa? Mutta voi olla, että sieltä tulee punaista edelleen. Olen vähän odotellut, että mun vakikukkakauppaani eli Trader Joe'sin ämpäreihin ilmestyisi pionita. Ja jos niitä on, roosailu jatkuu todellakin! Mutta jos ei ole, valkkaan varmaankin sinisävyistä hortensiaa. 

Toinen lemppariväri on tuollainen duck egg -sinivihreä ja ihan ehta, vaikkakin ehkä vähäsen murrettu minttu. Nam! Löysin sattumalta jostain kaapista vaatteiden alta ihan täysin korkkaamattoman HM Homen tyynynpäällisen, jonka olen ostanut varmaan pari vuotta sitten! Sehän piti ottaa tietty käyttöön ja sepä sopi tuon vanhan tähtipeiton kanssa oikein kivasti. Vaikka ei mulla sinänsä ole tarvetta aina sävy-sävyyn mitään tunkea. Silti jonkinlainen rauha on mun silmälle plussaa :-) Sellaista puuteria vaan peliin. 

Lupailin muuten kertoa siitä mun viisivuotisprojektistakin jotain. Itse olen kovasti tehnyt sen eteen töitä, sellaista mitä voin tehdä täällä USA:n puolella. Eikä kyseessä ole mitään maata tai mitään järisyttävää, ihan vain vanhan harrastuksen tai intohimoni eli ratsastuksen pariin palaamista. Mutta se on vaatinut aika paljon säätämistä silti. Haluan päästä enemmän eteenpäin. Haluan kehittyä ja haluan kilpailla. Onneksi nyt on palikoita jo aika paljon kohdillaan ja sellainen mukava fiilis, että eteenpäin pääsee ja sinne myös mennään :-)  Olen tässä vuoden verran nostanut kuntoa ja päätin, että en mene myöskään hevosen selkään, ennen kuin vanhat ridahousut menevät jalkaan. Tarkoitti sitä, että kiloja täytyisi lähteä toista kymmentä. No, sattui käymään niin kivasti, että tuossa vappuna sovitin kotona noita housuja ja kävin testaamassa yhtä hevosta. Ja ne mun housut olivat muuten isot. Että eikun uusia hankkimaan ;-) No, ei sinänsä haittaa yhtään!

Mutta ei tuosta nyt sen enempää. Kerron heinä-elokuussa taas lisää - silloin nimittäin pitäisi tapahtua tällä rintamalla taas jotain uutta :-D




Tänään tähän pakko laittaa vielä yksi kuva tasapainottamaan muuten kovin hattaraista meininkiä. Tämä on otettu MIT:n kappelissa tänään. Kyseessä siis Eero Saarisen suunnittelema kappeli ja siinä upea alttarikeskus on taas Harry Bertoian suunnittelema teos. Tuo kappeli on täydellinen valojen ja varjojen teos. Voi että, kun olisi ollut mukana jalusta. Tuolta ei meinannut päästä pois, koska paikka on minusta niin täydellinen arkkitehtitaideteos, jos sellaiseksi mitään rakennusta voi sanoa. 

torstai 21. toukokuuta 2015

Aamuyöllä kello viisi









Eräänä päivän, aamuyöllä, kello viisi, jokunen viikko sitten.
Tarkemmin ottaen klo 5.10, ainakin seinäkellon mukaan. Hyvästit taas hetkeksi kotitalolle.
Kentälle, Lontoon kautta USA:n puolen kotiin. 

Mulla oli ollut tarkoitus nappailla muutama kuva meiltä ihan vain omaksi iloksi mukaan (ja vähän blogiinkin ehkä), mutta olin täysin unohtanut ottaa niitä edellisenä päivänä. No, aurinko oli juuri nousemassa, mutta vielä oli melkoisen hämärää. Silti muutama räpsy mukaan :-)

Keväistä valoa ja  vähän kuvankäsittelyä - onhan nämä ihan rakeisia kokonaisuuksia, mutta ehkä niistä jotain selkoakin ottaa.
Nimittäin siinä se on nyt, meidän uusi ruokapöytä!

Keksin myös meidän tuolle olkkarin päätyhuoneelle nimen: KESÄHUONE!
Sille on aina sopinut väreiksi kesäiset, kuulaat ja pastelliset sävyt.
Jossain vaiheessa olen pistänyt hanttiin, mutta minkäs teet. Huone ja tila on se, mikä se on, ja värit sopivat sen mukaan. Paras tunnelma tulee silloin, kuin kuuntelee ja katsoo, mikä on tilan "henki". Ruokailutila on silloin omimmillaan, kun siellä on maanläheisiä sävyjä, sekä vadelmanpunaista tai murrettua pinkkiä. Samat eivät käy mitenkään tuonne vastapäätä olevaan kesähuoneeseen. Nytkin siellä oleva pellavapussilakana hieman häiritsee kokonaisuutta, mutta toisaalta ei ole mahdoton. 

Äiti oli tuonut mun joskus vuosia ja vuosia sitten Marimekon kankaasta ompelemat tyynynpäälliset takaisin. Olin varmaan heittänyt ne kirppiskasaan jos tosiaan vuonna yksi ja kaksi, kun ei ollut ajatustakaan, että meillä olisi enää missään noita jäljellä. Mikä onni, nehän sopivat täydellisesti tuonne kesähuoneeseen! En muista kuosin nimeä, mutta pieni aavistus, että jotain juhannusruusuun viittaavaa se olisi voinut olla. Kangas 1990-luvulta, jos en ihan ole väärässä. 

No, tällaista sumeaa meillä tällä kertaa :-) 
Ensi kerralla sitten kirkkaampia kuvia, kun tätä taloa kuvailen teille!
Kotitonttu siellä kuvailee kyllä aina silloin tällöin, mutta laittelen omiani sitten taas jossain välissä!

maanantai 18. toukokuuta 2015

Oh Happy Day















Mulla oli tässä yksi päivä se toukokuinen vuosipäivä, ikää lisää siis - not so fun. Toisaalta, elämänkokemus on aina hyväksi :-)

Meillä oli muutama kiva suomalainen ystävä täällä käymässä.
Yksi oli taikonut mukaan järkyttävät määrät herkkuja - oli kuulemma ylijäämää viikonlopulta, kun oli käynyt myyjäisissä myymässä. Hyvä olla huippuleipoja kaverina :-D Toinen kantoi ihania kankaita ja teetä tuomisiksi, kolmas lisää kukkia ja mansikoita. Kiitos vielä tosi paljon! 

Ei siis haitannut, vaikka multa meinasi mennä tarjoilut hieman ö-mapin (=roskiksen) puolelle, uuni (kaasu) ei ole edelleenkään mun ystävä. Nyt tajusin taas sattumalta lisää sen kanssa pelaamisesta, ja ehkä saatan mahdollisesti ensi kerralla olla polttamatta piirakkapohjaa mustaksi. Mutta voisin jättää koko uunin jo ihan omiin oloihinsa ja olla leipomatta sen kanssa enää yhtään mitään.

Itse olin väsännyt marjapiirakan lisäksi sitruunavaahtoleivoksia.
Ne olisivat saaneet olla kyllä pienempiä, sen verran äkkimakeaa herkkua.
Ensi kerralla tiedän senkin.

Me oltiin NIIN täynnä kaikista herkuista, että oksat pois - vielä illallakin tuntui, ettei pysty syömään mitään. Ja mulla on onnekseni nyt ruisleipääkin pakastimessa. Kaveri oli löytänyt paikallisesta marketista sattumalta Fazermint-konvehteja. Suomalaiset ovat täällä mukavan solidaarisia ja omista löydöistä kyllä jaetaan - minä sain paketin myös tuomisina. NAM!!!

Koiruus oli kaikista väsähtänein tästä päivästä - pientä kaveriseuraa oli yllin kyllin ja lopulta ei jaksanut, kuin nukkua. Kissa oli sattumalta päässyt kaveriksi.

Niin ja juu, tiedän - liinassa on taittosaumat näkyvissä. Mutta mitäpä tuosta. Eli siitä ei kannata nostaa meteliä myöskään kommenttiboxissa :-) 
Marimekon Lumimarja sopi nappiin kyllä tähän meidän ruokailutilaan, ja suomalaisuushan on aina enemmän esillä ulkomailla asuessa. Marimekko on meidän oma onni! Olin tuon tilannut joskus talvella USA:ssa toimivasta nettikaupasta, josta saa Marimekkoa ja Iittalaa. En ollut vain raaskinut ottaa käyttöön. Tämä oli hyvä päivä korkata liina! 

Valkovuokkokarkulaisia ja pieniä pihasisustusajatuksia


Meillä oli Suomessa pihalla nyt valkovuokkoja skillojen ympärillä vaikka kuinka paljon. Hassu juttu, kun en ole nähnyt meidän pihaa nyt oikeastaan kahtena keväänä ollenkaan, etten tiennyt koko vuokoista. Nimittäin mistä ne ovat tulleet. Niitä ei ole ollut ennen!


Pioneita oli nousemassa. Arvatkaa ahdistaako, kun näen kuvan nyt täynnä rikkaruohoja, enkä ole itse kitkemässä. Melkein käsiin sattuu :-D

Harmi, etten taida nähdä pionienkaan kukkimista Suomessa, kun ollaan vielä alkukesä muualla. No, onneksi meillä on "talovahti", joka hoitelee siellä päässä asioita ja pitää seuraa talolle ja pihalle. Saa nyt sitten nauttia kukista.



Innostuin selaamaan, mitä kivaa keksisin meille Suomeen kesäpihaan ja terassille.
Periaatteessa on onni, että en ole juuri nyt Suomessa.
Ihan siksi, koska Elloksen kohdalla mun klikkaussormi meinaa painaa tuotteita tilaukseen vähän liiankin äkisti. Juurikin nyt tekisi kovasti mieli klikkailla koriin näitä kuvien ihanuuksia...

Olin jo tilaamassa, kunnes tajusin, etten taida voida tilatakaan, koska kukaan ei saa ehkä pakettia ulos noista Siwoista, jos se on mun nimellä? Onko kokemusta? Huoliikohan ne kassoilla mitään "valtakirjoja"? Postilähetyksen osaltahan ei ole onglemaa.

Yllä kuvassa muuten My-hyllykkö , joka sopisi myös keittiöön.
Laittaisin ehkä siihen sipuleita.



Tässä kuvassa taas nuo pihavalot (Glödlampa-valoköynnös) , jotka on ostoslistalla mukana. Sellaisia on tosi paljon pihoilla myös meidän naapurustossa täällä Bostonin laitamilla. Mulla on ollut sellaisia Claes Ohlsonin valoja aiemmin, mutta tykkäisin sellaisista, joissa on kirkkaat ja vaihdettavat lamput. Täältä USA:sta saisi, ja vieläpä tosi edullisesti. Ongelma oli sitten tuo verkkovirta.

Muut kuvassa olevat houkutukset ovat Cooper-puutarhatyökalut , Naru ja pidike ja Bellis-lyhty .
Lyhty menisi mulla ihan sisäsisustuksessakin.




Viime vuonna keräilin pihasta loppukesän aikoihin mm. malvan ja kehäkukkien siemeniä. Pussitin niitä minne sattuu. Nyt olen säästänyt niitä varten pieniä peltirasioita, joita kerääntyy, kun ostan Trader Joe'silta kurkkupastilleita. Mutta mulla on joku krooninen peltirasiahimotus, ja nämä Organic-peltirasiat kävivät kyllä taas silmään sellaisena "haluun, haluun" -juttuna.

...kuten myös Bloomingvillen rottinkituoli . Voisin hommata noita itseasiassa meidän mökille. Venematka on vaan aina pieni haaste, tosin nyt kun olen päättänyt opetella käyttämään soutuveneessä moottoria, ehkäpä roudaaminen onnistuisi helpommin. Suurempi haaste on se, että tuolit pitäisi ostaa varmaankin Lappeenrannasta. Vähän ongelmallista, kun ei saa Espoosta mahtumaan autoon hirveän paljon mitään "kokonaisia" huonekaluja, jos koko perhe tulee mukaan.


Mulla on piha-haave, että saisin puutarhavajan tai kasvihuoneen, joka voisi olla isompi leikkimökkikin. Mulla ei ole (vielä) kumpaakaan, saapa nähdä, saisinko tänä kesänä (loppukesästä) kuitenkin tosiaan jonkinlaisen vaja/leikkimökki-yhdistelmän meillekin. Joutuu varmaan tyytymään jonkinlaiseen valmisratkaisuun, koska luulen, etten saa meidän isäntää kyllä houkuteltua muutaman viikon Suomen-lomallaan mitään mökkiä väsäämään :-D


Valkovuokkoja voisin myös hyvin kyllä tuoda pihaan lisääkin. Luulenpa, että leviämisen on aiheuttanut joku juurenpala, joka on tullut jostain muusta pihasta kasvisiirtojen yhteydessä mukaan. Hyvä tuuri, koska en olisi itse tajunnut. Syksyllä menen kaivamaan lisää valkovuokkojen juuria lähimetsiköstä ja laitan niitä useampaankin penkkiin. Se on aika kiva alusta keväällä ruusupenkkien alla. Rodojenkin alle varmaan laitan.
Eikös se kuitenkin tykkää enemmän happamasta maasta?



Kaikki muut, paitsi kukkakuvat tässä postauksessa: Ellos.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Primrose Bakery























 Vähän kuin olisi tippunut taivaaseen. Sellainen fiilis, kun pöllähdettiin tämän Primrose Bakery -kahvilan eteen matkalla Covent Gardeniin. Mulla oli lähes migreeni, pakkosaadakahvia-olo (tyyliin "just nyt, tai siis olis pitänyt saada jo vartti sitten!") ja samalla vähän ei nyt eksyksissä, mutta ei ihan kartallakaan, missä ollaan tai ennemminkin, mihin suuntaan pitäisi tallustaa, jotta määränpää löytyisi asap. Ja samalla alkoi tietysti sataa.

Joten mikäpä olisikaan ollut parempi saalis, kuin nokan eteen ihana rocky road ja latte tupla espressolla. Kahvilassa ei tunnettu sanaa "suodatinkahvi", vaikka olisin hyvin voinut sellaisenkin kelpuuttaa. (Jos en ole ihan väärässä, sitä sitten kuitenkin myytiin. Mutta nimi oli Americano.)

Mutta hei, voiko olla söpömpää tai houkuttelevampaa paikkaa. No ei, sanon minä. Mulla ei ole todellakaan väriallergiaa, etenkään näihin pastellisiin sävyihin. Nam! Toi keltainen julkisivu varsinkin oli niin "wau", että en meinannut saada itsenäni irtautumaan koko paikasta.

Ja oltiin jo niin ihanilla vesillä, että minäkin ujopiimä uskaltauduin kysymään, saanko ottaa kuvia. Lontoossa muuten selkeästi ei haitannut ketään kuvien räpsiminen. Tottuneet kai. Vaikka nytkin oltiin hyvin syrjässä turistivirtojen osalta. Covent Gardenissakaan ei ollut mun mielestä oikein ketään turistin näköistä, vaikka luulisi, että se vetäisi puoleensa.

Koska sekosin tuolla kuvien ottamisen kanssa, en saa nyt taas tähän postaukseen enempää mahtumaan. Ensi kerralla sitten varmaan Covent Garden, jos en väliin keksi jotain ihan muuta. 

Primrose Bakery on Covent Gardenin ja London Transport Museumin kulmilla. (Tuo museo muuten varmasti nappivalinta, jos on liikenteessä pienempien ja vähän isompienkin lasten kanssa.) Lähin underground Covent Garden. Me tulimme Paddingtonin suunnalta bussilla ja jäimme The Waldorf Hiltonin pysäkillä pois.  


Osoite: 
42 Tavistock Street, London.