Askeltamista

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Juurikin tänään paasasin parille kaverilleni Suomeen, että enpä ole pahemmin blogia päivitellyt. No, rupesin oikein ihmettelemään, mikäs tässä kuussa on vienyt ajan näin kovasti - yleensä kun sitä luppoaikaa juuri on ihan liiaksi. Tajusin, että minähän tein juuri yhden puolen vuoden kurssiksi etäopiskeluna tarkoitetun paketin kuukaudessa kasaan. Tajusin lähteä mukaan vähän liian myöhään, mutta kurssin opettaja sanoi, että saan kyllä tehtyä sen, jos vain nyt pistän hommat käyntiin ja voin tehdä sitä melkein kokopäiväisesti. Sain sen sunnuntaina valmiiksi ja nyt on ollut aivan kumman kevyt olo. Ehkä se johtui siitä, että tämä kurssi oli oikea iso paha susi takavasemmalla. Tiesin, että se on pakko tehdä, mutta se ahdisti ihan kamalasti, kun olin varma, että en tajua koko hommasta hölkäsen pöläystä. Mutta miten kävi. Se olikin hauskaa! Ja tajusin homman aika nopeasti. 

Haastavinta oli tehdä hankala kurssi etäopintoina, kun tehtäviä oli ihan hurja määrä ja välillä piti melkein hakata päätä seinään, kun ei tajunnut miten joku tehdään oikeasti oikein. No, se on siis nyt tehty. Joskus täytyy vain näköjään saada itsestään irti enemmän, mihin ikinä uskoi. Uskon ja ajattelen nykysin niin, että melkein mihin tahansa pystyy, jos vain tekee tarpeeksi töitä. Töitä ja töitä ja uurastusta. Avainsana. Mutta kun töiden ja hommien makuun pääsee, sitten tulee sellainen ihan mieletön flow-tila. Että kannattaa kyllä useammin tehdä näitä itsensä ylityksiä. 

No, seuraava haaste onkin vähän erilainen. Yritän saada toukokuusta alkaen touko-kesäkuut joka päivä vähintään 10.000 askelta ja joka toinen päivä vähintään 14.000 askelta. 

Aloitin eilen. Tänään, vaikka mulla on ollut sellainen normaalia päivää aktiivisempi päivä, tuntuu että askeleita ei kerry millään. Joudun tekemään erilaisia juoksevia hommia koneella istuen, joten istuessahan ei toki askeleet lisäänny... Sille vaan ei aina voi mitään. En ole lenkillä ehtinyt käymään, mutta siis perinteisen toimistossa istuvan päivään verrattuna tämä ollut sellainen sisustussuunnittelijakentälläetsimässätavaraa -päivä. Kello on puoli viisi ja mitä sanookaan askelmittari. 3600 steppiä. No good. Siis jos tavoite on saada about 14.000 päivässä, niin kyllä tämä haastetta tuo jokaiselle, joka töissä käy eikä ehkä ehdi viettää omaa liikunta-aikaa sitten erikseen illalla. Ja mulla sentään autollekin askellettavaa ja rappuset kolmanteen kerrokseen. Pitääkö tässä alkaa paikallaan askeltaa :-) ?

Kohta lähden lentokentälle - seuraa vaikka instasta minne nokka suuntaa! Ehkäpä saan askeleitakin pikkaisen enemmän kasaan, kuin tänään on tullut. Ja vielä ihan ilman yhtään kuvaa tämä postaus tällä kertaa. 

Aurinkoista loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille!


Whiteface

perjantai 22. huhtikuuta 2016
















Hip hei! En ole oikeasti ehtinyt bloggaamaan moneen viikkoon kunnolla. Mutta kyllä tämä taas tästä :-) Toivottavasti. Tosin hieman tullut ihmeteltyä ylipäätään bloggailun syvintä olemusta. Että viitsiikö jatkaa tätä vaiko ottaako joku muu linja kuulumisten ja kuvien jakoon. Nimittäin harmittelen usein sitä bloggausta, mitä ei oikein enää ole. Sitä, mitä oli vielä joskus 5-6 vuotta sitten. Itse aloitin vuonna 2007. Silloin meininki oli totaalisen erilaista. Nykysin tuntuu siltä, että pitää olla jotain, mitä esittää. Pitää olla koti, jota esittää. Pitää olla kroppa, jota esittää. Pitää olla lapset, joita esittää. Pitää olla tip top ja huippu kaikessa. Ei voi olla harrastelija tai keskinkertainen. Ja kukaan ei oikein viitsi kommentoida. En tosin ole siinä itsekään enää niin aktiivinen, mutta oikeasti itselleni bloggauksen suurin ilo on kommentit ja se vuorovaikutus toisten kanssa. En tee blogia työkseni, en saa siitä rahaa. Toisaalta jos blogiin laitan kuvia, haluan panostaa niihin. Sitten on ihana seurata niitä ihmisiä, joihin on tutustunut matkan varrella tai jotka tuntee muuta kautta. Että mitäs tässä nyt sitten tekisi. Enpä tiedä :-) Luulen, että blogeja on liikaa ja nykyisin se vie jo kiinnostavuutta pois. Pitää löytää se täydellinen oma kohderyhmä. 

Mutta ei se nyt mitään, minä täällä taidan roikkua hamaan tappiin asti. En osaa lopulta edes lopettaa, vaikka välillä tulee postattua harvakseltaan. Tällä kertaa kuvat ovat läheltä Lake Placidia sekä Whiteface vuoren alueelta. Tuollahan on olympialaisetkin pidetty 1980. Me käytiin ihan huvikseen katsomassa paikkoja, kun täällä nyt ollut loma. Mutta harmiksi nyt juuri oli off season -kausi, joka paikassa kaikki kiinni ja hurjan hiljaista. Toukokuussa aukeaa kesäkausi ja hiihtokausi on juuri päättynyt tai päättymäisillään. Whitefacen rinteillä oli muuten vielä laskijoita!


Teltta + Manhattan + Marimekko = ?

torstai 14. huhtikuuta 2016














Käytiin viime sunnuntaina NY Cityssä katsastamassa Marimekko / Target -yhteistyön promootionäyttely, joka oli muutaman päivän "pop up" Manhattanin High Linellä. Kaikki pojat tykkäsivät, kun pääsivät testaamaan ulkokäyttöön tarkoitettuja tavaroita. Suosituimmat olivat teltat. Hyvin mahtui ahtautumaan neljä suomalaista yhteen pikkuiseen telttapahaseen :-D Paikalla oli myös pop up -kauppa, josta sai näin ennakkoon ostaa malliston tuotteita. Meinasin yllättäen seota. Lisää saa shopata ensi sunnuntaista eli 17.4. alkaen. Ollaan juuri silloin reissussa Lake Placidissa, mutta täytyy tehdä täsmäisku netin kautta. Tässä juuri selattiin tuotteita, jotka ovat jo tulleet kokonaisuudessaan hintoineen Targetin nettisivuille. Meillä ajatuksena ainakin ostaa muutamat säkkituolit ja todennköisesti myös pari kansituolia. Sitten halausin myös auringonvarjon... Ja yllättäen aika monta muutakin juttua. Voin sanoa, että luonnossa nähtynä nuo olivat melkein kaikki niin houkuttelevia, että kalliiksi taitaa käydä :-D Lisää kuvia tulee, kun saan ne käsiteltyä! 

Pientä kiirusta ollut nyt muutama viikko, ja siksi blogikaan ei ole päivittynyt. Täällä sitä silti ollaan ja etenkin Instagramiin laittelen kuulumisia ja kuvia melkein joka päivä. Sieltä löydyn nimellä "hannistoukokuu". Tervetuloa seuraamaan!

Menneen viikon muistiinpanot - ainakin osittain

maanantai 4. huhtikuuta 2016









Heipparallaa!

Täällä ollaan hengissä, vaikka hieman hissukseen menty.

Ensin meillä kävi jonkin sortin tautikierre perheen kaikki jäsenet läpi. Sitten minä ja yksi pojista jäimme "roikkumaan" jonkinlaiseen outoon kurkkukipu-nuha-yhdistelmään, joka tuli ja meni. Ja sitten päädyttiin lopulta lääkäriinkin. Paras veikkaus oli allergia, ja ylläri ylläri: allergialääkkeen aloituksen jälkeen nämä oireet katosivat. Hyvä niin, ihan tarpeeksi sain jo siitä kipuilusta. Mutta ei taida näin vanhana enää terveenä kauaa olla. Aina jossain kremppaa. Kevät toi lenkkikelit ja mulle tietysti varpaan venäytyksen, joka kuulostaa kamalan pieneltä vaivalta, mutta on oikeasti ihan älyttömän rasittava. 

Aloitin tekemään lisäopintoja ja niitä pakertaessa sainkin vietettyä viime viikon päivät oikein mukavasti. Kun aivoni saavat puuhaa, olen heti pirteämpi myös fyysisesti. 

Viime viikolla oli ihanat ilmat. Sellaista +20 astetta celciusta, aurinkoa ja mitä vaan. Magnoliat alkoivat kukkimaan, puissa jo hieman lehtiä, sipulikukat nousseet kovaa vauhtia. Baseball treenit aloitettu. 

Meidän talolla alkaa olla valmista! Keittiön runko kasassa, ovet ja tasot vielä puuttuvat. Välitilan laatoitusta ei tilattu rakentajalta, koska heillä kaiken extran hinnoittelu melko mielenkiintoista. Viimeistellään sitten talo itse, kun saadaan avaimet. Meillä ei ole kiire edes muuttaa sisään, koska lapset käyvät täällä vanhassa koulussa loppuun tämän lukukauden. Pääsen siis ainakin maalaamaan seiniä ja tosiaan noi laattatyöt varmaan toinen asia, mikä tehdään itse tai teetetään. 

Itse innostuin myös multahommista ja hain pari yrttitainta farmilta. Ne pääsivät tosin eilen sisätiloihin. Meille tuli takatalvi. Tänään vietetty koko päivä pakkasen ja lumipyryn kourissa ja harmiksi meillä Suomesta tulleet vieraatkin joutuivat nyt tähän keliin. 

Pienen kiireen takia kuvat nyt suurelta ostin Instatilin puolelta napattuja. Jos en ehdi blogiin kirjoittelmaan, niin päivitän kyllä sitä puolta sitten suhteellisen aktiivisesti. 

Huomiselle toivotaan jo parempaa ilmaa. Ja mennään jätskikiskalle vieraidemme kanssa. Edellisen postauksen puuttuvat jätskikuvat korjaantuvat sen jälkeen :-D

Huomenna aijon myös heittää talvivaatteet takaisin varastoon. En halua edes ajatella, että täällä niitä enää tänä keväänä tarvittaisiin. Saa luvan olla viimeinen lumipäivä tänään. Muuten ei huumori riitä :-)

Jätskikiskalla

torstai 31. maaliskuuta 2016


Uusi Englanti on pienten jätskifarmien luvattu maa!
Tässä meidän lähellä on jokaisen tien varressa ihania jäätelökiskoja. Ne eivät ole ihan minikokoisia, vaan sellaisia useamman luukun "mökkejä". Asiakkaita on aina ja ihmisiä riittää! Useimmissa istutaan autossa syömässä päivän jätskiannos - päivällä asiakaskunta on pääosin eläkeläisiä, iltaisin ketä vain. Jätski on täällä "must".




Monet pienet ja isotkin maitotilat tuottavat itse ylijäämäkermastaan jäätelöä. Makuja on satoja! Ihan mitä vain melkein löytää.

Annoskoot ovat ihan järkyttäviä. Kiddie Size (lastenannos) on ehkä pari kertaa Suomessa jätskikiskoilla myytävän jättipallon kokoinen, todennäköisesti siitäkin suurempi. Normaaliannoksessa on yhtä paljon, mitä Ben & Jerry's jätskin kotimyyntipakkauksessa. Lisukkeista ei sniiduilla.

Mun herkku on 
peppermint stick sunday with 
straberry compote & whippet cream. 

Kuulostaa kaloripommilta ja on varmasti sitä. Sopii hyvin lounaaksi :-)



Ollaan katsottu, kun ihmiset ostavat Banana Splitin. Se on lounas vähintään kolmelle :-) Meinattiin poikien kanssa ottaa se tänä keväänä yhdessä, katsotaan saadaanko miten tuhottua! Mietin, kehtaanko laittaa edes annoksen kuvaa tänne :-D

Meidän suosikkipaikkamme on tämä kuvissa näkyvä Kimball Farmin jätskikoju, joka sijaitsee Carlisle:ssa.  (Meidän "naapuripitäjä", aivan maaseutua.) 
Kimball Farmilla on jätskinmyyntiä yhteensä neljässä eri paikassa. Kolme täällä Massachusettissa ja yksi New Hamshiren puolella. Jätskikiskat aukeavat yleensä siinä maalis-huhtikuun vaihteessa, ja ovat pitkälle syksyyn auki.


Suurin näistä paikoista myös meidän lähistöllä, Westfordissa. Siellä on jätskikiskan lisäksi country store, kesäravintola, pelihalli, golf range, minigolf, baseball lyöntiharjoitusalue (automaattisyöttäjä), törmäilyveneet ja pieni eläinpuisto. Tästä paikasta täytyy laittaa oma juttu! Jätskikiskan ympärille on siis rakennettu koko perheen aika monipuolinen käyntikohde. Sisänpääsyä ei tarvitse maksaa, mutta nämä "aktiviteetit" maksavat jokainen aina jotain. Kahdessa muussa paikassa on jätskin, grillin ja country storen lisäksi cruise night -tapahtumia joka viikko kesäaikaan ja niissä voi olla noin 350 autoa kerralla. Kertoo vähän tapahtuman laajuudesta!



Silti tämä pieni Carlislen maalaismaisemissa oleva paikka, joka myös sattuu olemaan ensimmäinen jätsikiskakäyntimme täällä, on jäänyt sellaiseksi "must" paikaksi ja tykätään jotenkin paikan rennosta ja kiireettömästä ilmapiiristä. Ihmisiä on aina parkkis täynnä, mutta parkkis ei ole onneksi mikään ihan järkyttävän suuri. Ja lapset tykkää, kun takapihalla voi mennä ja temmeltää mielin määrin.



Eikä olla ainoita, jotka tänne päätyvät iltapäivää viettämään :-) 



Jos joskus olisi mahdollista, tämmöisen yrityksen pistäisin pystyyn Suomessa!

Keltaista energiaa :-)

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016







 

Vähän keltaista energiaa pääsiäisen myötä! Tulppaanit ovat ihanat, mutta jouduin laittamaan ne parvekkeelle. Allergiaa ja silmäoireita. Pirullisia nämä silmäoireet, joita nykyisin saan allergiaoireina. Poskiontelot toinen ärsytys. Pitäisi ja pitäisi opetella käyttämään nenäkannua. Tuntuu mahdottomalta.

Aamulla tehtiin pikkupojille egg hunt täällä ihan kotona. Olivat ihan superinnoissaan. Sen jälkeen halusivat vielä pari kertaa koko homman uudestaan, vaikka munat olivatkin jo tyhjennetty :-D

Ruoka oli nyt mitä oli. Mulla ei ollut kertakaikkiaan energiaa mihinkään ihmeellisiin virityksiin, tein 3 eri mausteella kanaa ja uuniin lohkoperunoita + pakastekasviksia. Lohkoperunoiden mausteseos antoi kivan maun myös kasviksille (ilmeisesti!) koskapa ne menivät kaikki ja kukaan ei edes valittanut. (Meillä mun ruoka ei ole aina kauhean suosittua...)

Iltapäivällä käytiin treenaamassa baseballia. Maanantaina tuolla toisella vanhemmalla tryouts. Nyt toinen kaksosista aloittaa myös pelaamaan joukkueessa. Meillä siis kolme poikaa pelaa jääkiekkoa, kaksi baseballia ja yksi pojista ei innostu mistään urheilusta lainkaan. Odotellaan jotain omaa lajia löytyväksi :-) Rakastaa eläimiä ja koiria, joten onhan noita omia juttuja muitakin, jos ei halua urheilla niin paljon tai pelata joukkueessa.

Nyt lähden käymään vielä meidän talolla. Saatiin toissa päivänä asuntolaina kuntoon. Se on pitkä ja kivinen tie tässä maassa. Ensin saadaan "lainalupaus", mutta oikea lainan vahvistus kestää ja kestää. Ja tällaisessa kun meillä, se tehdään vasta viime metreillä ennen kun talo valmistuu. Talo on valmistumassa etuajassa.  Mikko lähti Chicagoon ja minä yksin alkuviikon. Plääh. Onneksi näyttää olevan hyvät ilmat! Täällähän ei pääsiäistä ole kuin oikeastaan tuo pitkäperjantai ja pääsiäissunnuntai. Pitkäperjantaina ei ollut koulua, mutta pääosin ihmiset kuitenkin töissä. Nyt sunnuntaina useat kaupat ja ravintolat kiinni ja vähintäänkin sulkevat tosi aikaisin.

Mutta nyt eikun leppoisaa pääsiäisen jatkoa!