Sisällön tarjoaa Blogger.

VIelä ehtii! Novitan houkuttelevat joulusukat









Eikös ole aivan ihanat sukat! 

Löysin näiden ohjeet täältä Novitan sivuilta, kliks. 
Punaista ja valkoista Nalle-lankaa ja eikun menoksi. Tai niin sitä voisi kuvitella. Tällä kerralla ei riittänyt itsellä inspiraatio, aika eikä osaaminen (tai ainakaan itseluottamus) tämän sukkaparin neulomiseen, mutta onneksi on ystäviä, ja ystävillä äitejä, joille neulominen on kuin hengittäminen meille muille. Helppoa, automaattista ja nopeaa. Sain muutaman päivän päästä hakea postilaatikosta kuoren, jossa nämä ihanuudet olivat. En ole raaskinut edes vielä käyttää, koska olivat niin kauniin näköiset. Päätyivät meillä ainakin vähäksi aikaa joulusukiksi ja ihanaksi jouluiseksi somisteeksi. Joulun jälkeen kuitenkin otan nämä viimeistään käyttöön. 

Mutta jos olet nopea, saat varmasti aikaiseksi sukat vielä jouluun mennessä.
Ehkäpä joku tonttu saattaa piilottaa yllätyksen sukanvarteen, jos laitat ne roikkumaan :-) 

Talvinen Saunalahti


Viime sunnuntaina tuli kova hinku laittaa hieman joulutunnelmia kotiin. 


Kaivettiin Nisset sun muut perinteiset joulujutut esiin.
Piti myös siivota, koska maanantaille oli tiedossa vieraita.


"Outo valoilmiö" ajoi meidät kuitenkin ulos! 
Hirveän kylmä tuuli ja pakkastakin, mutta vähän enemmän päälle, niin eiköhän pärjätä.


Päädyimme uimarannan lähelle katsomaan, joko meri on jäässä ja onko avantouintipaikka "auki". Telttahan löytyi sieltä, ja muutama uimarikin vedestä. Itse tekisi mieli kokeilla, mutta en ole vielä uskaltanut.


Meri näytti olevan jo paikoitellen jäässä tässä Saunalahden pohjukassa. Suojainen paikka, joka jäätyy aika nopeasti talven ja pakkasten tultua.

Kalliot olivat aivan jäässä ja niillä ei pysynyt yhtään pystyssä. Mutta pyllymäkeä pääsi laskemaan :-)
Vähän joutui varomaan, kun pudotus on joissain kohdissa aika jyrkkä merelle päin.


Olisin kuvannut vaikka kuinka, mutta kova tuuli ja kylmä viima jäädyttivät näpit aika pian siihen kuntoon, että päädyin jättämään homman sikseen. Saattoipa olla siinä syy alkaneeseen nuhaan ja flunssaan. 


Nämä näkymät ovat ihanat niin kesällä kuin talvellakin.
Saunalahden uimarannalla on muuten myös Pokestop :-)


Jäätä ja lumihippusia. Jotenkin niin ihania kuvioita, joita ei vain malttanut olla kuvaamatta. Niistä jäätyneistä sormista huolimatta. 


Talvinen ranta on karuudessaan huiman kaunis ja rauhoittava paikka. 


Aurinko värjäsi jäätä platinan ja valkokullan sävyihin.


Luonto osaa olla niin kaunis.
 Joulukuisen auringon harvinainen valo luo ihmeellisen tunnelman.





Levollista joulukuuta!

Olen päättänyt, ettei joulustressiä ei tänä vuonna tunneta meidän perheessä!
(Ja ulkoistanut lahjahankinnat miehelleni :-D )

Merta, mennyttä marraskuuta ja meidän The Båt :-)














Oho, menipäs taas vikkelään. Marraskuu jo katosi ja kohta on joulu. Ja kiire alkaa myös allekirjoittaneen osalta onneksi helpottaa. Pääsee vähän hengähtämään tässä ja kohta ehkä käsittelemään kaikenlaisia kivoja tapahtumia, mitkä ovat osuneet menneen reilun kuukauden aikana kohtalle. 

Suurin "ihme" on se, että meillä todellakin on se vene.
Kyllähän siitä jo kirjoitin blogiinkin kerran, kliks, mutta itse olen vielä ihan jotenkin huurussa sen asian suhteen. En ole sisäistänyt tätä, että yksi suuremmista haaveistani ikinä on nyt totta. Se todellakin on. Kesää odotellaan siis! Ehkä tämä asia valkenee vähitellen paremmin, ehkä vasta sitten, kun saadaan båt omaan laituriin. En oikein tajua sitäkään, kuinka laituripaikankin suhteen kävi niin onnekkaasti. Liityimme Espoossa pursiseuraan ja saimme venepaikan sieltä, mistä alunperinkin olin ajatellut. Asiat todellakin taitavat järjestyä ja mennä mallikkaasti, kun niille antaa tilaisuuden.

Aivan huippujuttu oli kyllä se, että venehän löytyi tämän blogini kautta. Onneksi kirjoittelin veneen hankintaa koskevan postauksen, "Kuinka purjevene hankitaan" kliks. Voin sanoa, että se postaus oli kyllä kaikin puolin yksi parhaita juttuja tänä vuonna. Jos en olisi sitä tehnyt, en olisi päätynyt tähän ratkaisuun, joka tuntuu nyt aivan huippu hyvältä.

Välillä harmittelen blogin suhteen sitä, että ei oikein jaksaisi tai huvittaisi, ja sitten kun saa vielä joillain palstoilla kuraa niskaan, ei huvittaisi senkään vertaa. Sitten sitä alkaa lopulta kuitenkin rustaamaan niitä hyviä puolia pinooon, ja totetaa, että plussan puolella mennään. Ja reilusti! Niin paljon hyviä uusia ihmiskontakteja ja ystäviä on tämän blogini historian myötä löytänyt. Bloggailuni täyttää vuoden päästä 10, joten onhan tätä ehditty tekemäänkin. Tämä blogi ei tosin ole niin vanha, kuin alkuperäinen Paperia Pariisista, jonka aloitin asuessamme Vancouverissa Kanadassa. Aika hirveän paljon on tapahtunut 9 vuoden aikana, mutta hyvä niin. Onpa ainakin eletty elämää! 

Tämän kerran kuvat ovat instasta, kliks. Tulehan seuraajaksi! 
Päivittelen sinne melkein päivittäin, kun se on niin helppoa ja kivaa. 

Viimeisen kuukauden aikana on tullut aika paljon käytyä Helsingissä, ja kuviakin löytyy sen vuoksi sieltä. Tänään tulimme laivalta ja napsin muutaman kuvan tuloreitiltä aamupalaravintolan ikkunasta. 
Vitsit alkoi tehdä kyllä mieli nopeasti omalla veneellä näihin maisemiin :-) Ens kesänä, ens kesänä! 

Seuraavaksi pitäisi tehdä joulupukille hieman toivelistaa. Meinasin, että voisin toivoa sekä hyvää purjehdustakkia, että ehkäpä paukkuliivejä. Kertokaas te, jotka tiedätte, mitkä voisivat olla hyviä, ja mihin kannattaisi panostaa? Tähän asti olen veneillyt ihan perusvarusteilla, ja takkikin ollut ihan "normi" gore-tex-talvitakki. Nyt jos vähän panostaisi :-) 


Joulumyyjäisiä ja ihania hetkiä























Pakkanen yllätti ja pieni hentoinen lumikerros valaisi ihanasti sunnuntaina aamupäivällä Espoon tienoot. Mekin kävimme pikaisesti moikkaamassa muutamaa tuttua myyjää Cafe Latten joulumarkkinoilla ja samalla tietysti ihan edellä mainitun puodinkin valikoimia ihailemassa Leppävaaran kartanon mailla. Ilma suosi fotaajaa, jonka lapset tosin olivat täysin hype-tilassa. Syynä toki ymmärrettävä "turha" äidin shoppailukierros täysin kiinnostamattomassa ympäristössä matkalla kaverisynttäreille. Mutta ehjänä päästiin perille, eikä pahemmin saatu tuhoa aikaan :-) 

Huivia, pipoa ja sen semmoista tuli tuomisina kotiin. Kädet hieman jäässä, mutta mitäs tuosta. Olisin voinut vaikka koko päivän kuljeskella luonnon keskellä tätä ihanaa lepäävää kauneutta katsoen. Nyt näen sen rauhan, mikä syksyn lopulla metsässä ja pelloilla on. Se on niin kaunista. En ole ehkä ennen edes tätä ajatellut näin. Pieni mindfulnes-projektini on selkeästi alkanut tuottaa tulosta, koska hetken näkeminen ja kaiken kauniin ääreen pysähtyminen on aivan jokapäiväistä iloa nykyisin. Sitäpaitsi sitä kauneutta todella on joka paikassa. Se pitää vain nähdä. Samalla on tullut kuljeskeltua siellä sun täällä, koska pojat pelailevat Pokemonia. Pakkasella se vain ei oikein onnistu, joten pitänee keksiä joku muu houkutin, että pääsen kuvauslenkeille jatkossakin :-) Koska minähän raahaan lapsia ulos ja lenkille. Mietin vähän, jospa otettaisiin ensi viikonloppuna suunta kohti Nuuksiota ja samalla talviset makkaranpaistot grillikodalla. Luulenpa, että olisi menestys.

Back to Top