tiistai 3. maaliskuuta 2015

Ihan vain arkea - harmaata ja punaista











Kyllä on niin hidasta, hidasta, hidasta. Haluaisin kevään nyt heti! Miksi me ei olla Suomessa silloin, kun siellä on tuollaiset talvet, kuin nyt? Kaksi talvea nyt vietetty tässä täydessä lumi- ja pakkaslandiassa. Sama homma oli muuten silloin, kun olimme Kanadassa. Se talvi oli Suomessa täysin lumeton, mutta meillä oli ihan järkyt ilmat. Kyllä olin tyytyväinen - noot! 

Muutamana päivänä on ollut jo vähän sellaista kevään kohinaa. Lumi on ainakin sulanut. Mutta täälläpä se sulaa nopeasti muutenkin. Aurinko on todella voimakas, vaikka olisi pakkasta parikymmentä astetta. Se on jännä juttu. Yöt voivat myös olla mielettömän kylmiä, mutta päivällä mennään jo plussalla. Täällä on todella isot lämpötilavaihtelut. Tuuli on joskus niin kova, ettei sitä tajuakaan. Eilen koira ei meinannut pystyä kävelemään eteenpäin, koska tuuli oli niin voimakas. Jos siinä on yhtään kylmyyttä mukana, naama jäätyy kirjaimellisesti. Viime talvena ihmettelin, kun joskus ulkona tuntui ihan siltä, että yhtäkkiä ei pysty liikuttamaan kasvojen lihaksia. Ihan kuin olisi jotenkin jähmettynyt tai halvaantunut. Se oli se tuuli, joka vain jäädytti naaman! 

No mutta vaikka sää on mikä tahansa, kyllä se kevät tulee! Ostin pääsiäiseksi vähän muffinssivuokia. Saa nähdä, säästänkö ne lopulta Suomeen :-) Tuo juuttikangastaulu oli vähän turhan jouluinen - tänään muutin sen ilmeen kokonaan. Näissä kuvissa se siis vielä tuolla vanhalla setillä. Lisäksi tuli purettua tuo tiipii-teltta olohuoneesta. Se oli lähinnä koiran luolana, kun lapset eivät enää olleet innostuneet sen kanssa leikkimään vähään aikaan. Eikun kasaan ja odottamaan kesää. Laitan sen matkalaukkuun ja mukana Suomeen. Ostan Suomesta sitten uudet tukipuut. Pojat ovat jo suunnitelleet, että se laitetaan parvekkeelle tai terassille ja he menevät sinne retkelle. Kovasti kaipaavat nuo viisivuotiaat kavereitaan Suomesta. Vielä pitäisi jaksaa tämän maan asioita nelisen kuukautta. Kivaa, kun pääsee kotiin! Ja ihan kiva, että saadaan vielä olla tässä kesäaika. Kesällä on niin lämmin.

Että tällaista hölinää tällä kertaa. Kovin on harvassa nämä postaukset jostain syystä... Ei ole tullut kuvattua oikein lainkaan. Kaksi läppäriäni molemmat hieman huonossa hapessa ja se ehkä myös osasyy. En jaksa kammeta itseäni yläkerran koneelle. Nyt satuin olemaan tässä muutenkin, joten piti kirjoittaa pari riviä postausta. 


P.S:
Olisiko teillä muuten kellään mitään toivepostauksia, mitä voisin vielä täällä ollessani tehdä? Koskien siis USA / Uusi Englanti / Boston / NYC tms. alueita? Tuli vain mieleen.



tiistai 17. helmikuuta 2015

Näpit jäässä!







Kyllä on kylmää!!!

Onneksi on villasukkia. Vähän jeesaavat varpaita. Mutta muuten sitten ongelma tulee siinä, että esim. sormenpäät ovat koko ajan jäässä. Ja ilma on kylmää. Ikkunoista vetää ja pakkanen pukkaa kylmyyttä lisää. Lämmitys huutaa täysillä, mutta harakoillehan se menee. Ja arvaatte varmaan, että nämä kuvat eivät ole täältä. Ne ovat Suomesta. Oli pakko kaivaa talvilämpimiä sisäkuvia koneelta ja edes mielessä päästä lämpimään, omaan taloon, jossa voi sytyttää kynttilät halutessaan (meillä kiellettyä) ja heittää kaminaan tulet. Ja olla mukavasti vedottomassa talossa kunnon ikkunoiden pitäessä lämmön sisällä. Paljon on suomalaisesta rakentamisesta natinaa, mutta kuulkaa kyllä se on vähän ja aika paljonkin eri luokkaa, mitä tämä täkäläinen toiminta. Joka toinen talo jonkin asteisen kosteusvaurion kourissa ja taloja ei eristetää oikein ollenkaan. Silti talvella voi olla monta kuukautta pakkasta ihan kunnolla ja luntakin melko varmasti maassa. Tämän ja viime vuoden lumet ovat kyllä kuulemma ihan poikkeusmääriä. Nythän on Bostonissa lunta enemmän, kuin koskaan mittaushistorian aikana. Ja sitä on ihan järkyttävästi, oikeasti! Viikonloppuna oli viimeisin lumimyrsky ja vähän näyttää siltä, ettei sekään taida viimeiseksi jäädä. Tasan ei käy onnen lahjat - etelä-Suomessa ei taida kauheasti tätä ällöä valkoista mömmöä olla.

Meillä muuten on noi Iittalan (kliks: Iittala.com)tuikut täällä mukana. Tykkään niin Kivi-tuikuista, mutta jotenkin niin suomalaista ovat myös nuo toiset, joiden nimeä en tietty muista...

Tänään muuten ekaa kertaa ajattelin, että oliskin murtsikkasukset. Nyt pääsisi kunnolla hiihtämään!

Kevättä kohden... Ei auta muuta ajatella. En ole sellainen talven lapsi sitten ollenkaan...



P.S: Minä en sinänsä kerää Muumi-mukeja, mutta kerään Muumi-talvi tai joulumukeja. Musta on kiva, kun ne ovat nykyisin niin ei-pelkästään-jouluisia. Menee talven yli. Lapset tykkää niistä myös tosi paljon. Laitoin äidin asialle, jotta sain tänä vuonna mukit myös hankituksi. Nyt huomasin, että tuolla heidän nettikaupassa, www. Iittala.com oli nämä tämän kauden mukit alessa! Aaah, pitäisiköhän klikkailla parit vielä. Tykkään meinaan, että on todella onnistunut kuviointi.

torstai 12. helmikuuta 2015

Ja missäs se leivän salaisuus oikein luuraa?







Osaatteko leipoa leipää?
Minä en osaa. En tiedä mikä ihme siinä on. Ei onnistu, ei.

Testasin "pannuleivän" tai pataleivän - minkä lie. Piti olla maailman helpoin ja onnistua kaikilla. Ei onnistunut. 

Parhaiten onnistui, kun hain leivän lähileipomosta. 
Ja parhaiten tykkäsi maha, kun en syönyt palaakaan.
Leivät ovat vain niin kauniita ja houkuttelevia, 
olisi ihana osata tehdä itse sellainen kunnollinen "slow rise" -leipä. Eli sellainen, mitä kohotetaan tosi pitkään. Laittaisin mukaan jalopenojuustoa ja toiseen ehkä oliiveita ja rosmariinia.

Onneksi noilla voi maustaa myös foccacian ja sämpylät, joista kumpaisetkin onnistuvat. Oliskohan tuossa meidän kaasu-uunissa se vika. (Pizzakiven avulla pullat onnistuu jo onneksi hyvin!)

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Kevään ekat sisustuskuvat - joulukuulta














Tuli sitten sössittyä vähän pahemmin tämän blogin postaukset. Nimittäin piti vähän säätää hommaa ja tallensin ne toiseen paikkaan - kaikki - ja nyt en saa kuin puolet takaisin. Viime syksystä tähän hetkeen kaikki poissa. Kuvat tietty on tallessa ja kukapa noita nyt suuremmin edes periaatteessa välttämättä kaipailee - syksyn juttuja siis - mutta olis tietty ollut ihan kiva, jos ne olisi jääneet talteen.

Ei auta kuin vähän sitten ripotella vanhoja kuvia uudestaan, ja oikeastaan päätin samalla, että hei tästä pääsee hyvin aloittamaan koko blogin puhtaalta pöydältä samalla, joten olen itseasiassa ihan tyytyväinen! 

Ei mulla mitään uusia hölinöitä ole, sama vanha jurnuttaja täällä ruudun toisella puolella. Kamerakin kaipaisi vähän huoltamista ja ehkä tämä bloggarikin olisi sen tarpeessa :-D Mutta koska eilen SIIVOSIN (KYLLÄ, luit oikein!!) ja meillä on vihdoin viimein taas kaikki lapset koulussa (KAIKKI, KYLLÄ!!), voisin jopa ottaa muutaman kuvan. Mutta eikun kameran muistikortit (KAIKKI, KYLLÄ!! Niitä on monta!) ovat kateissa, niin ei tule kuvia. Joku hakkaa talon seinää irti ja minä pelkään että talo romahtaa, joten ehkä lähden nyt ulos. Meillä joudutaan irrottamaan seinäpaneloinnit, koska nämä yläkerran asunnot on niin hienosti rakennettu, että nyt kaikki vedet valuvat sulavista jääpuikoista asuintoihin sisään. Joku äijä siis roikkuu tuossa meidän ikkunan takana juuri nytkin ja sahaa moottorisahalla jääpuikkoja irti. Makuuhuoneessa ropisee mukavasti tip-tip-tip-tip ämpäriin vesi. Onneksi ollaan "vain" vuokralla!