Kesäkuun kiireitä

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018
















Kesäkuussa on ollut taas hoppu, kun ensin meni aika opiskelujuttujen parissa ja sitten veneen kanssa ja ylipäätään on pitänyt ehtiä vain ulkolla niin paljon kuin mahdollista! Sitä elää kuin viimeistä kesäpäivää, ihan melkein hädässä, jos tämä ihana autuas sää ottaa ja loppuukin. No, kesähän on vasta alussa. Juhannus edessä. 

Ajattelin, että jos ei muuta, niin ainakin kuvia blogiin. Vähän fiilistä, jota voi käydä katsomassa vaikka pahimpana hetkenä talvella. Kesähän menee, mutta myös tulee uudelleen. Ja nyt vielä onneksi se kaikki heinäkuu helteineen edessä. 





Sininen toukokuu ja vähän sitä purjehdustakin

tiistai 29. toukokuuta 2018
























Heipparallaa!

Meneepä tämä aika kiireellä, kun on tekemistä. Ei ehdi perässä pysyä, ja toisaalta välillä ihan hyväkin. Vierivä kivi ei sammaloidu ainakaan saman tien :-) Harmaita hiuksia voi toki tulla. (On jo.) No, toukokuu on mennyt todellakin tohisten. Päivitystä täytyy tehdä ihan jo siksi, että saa joskus itse lueskella näitä juttuja sitten tulevaisuudessa. Toivotaan, että teitä lukijoitakin löytää taas juttujen ääreen, vaikka tosiaan vähän silloin sun tällöin nämä nyt tulevat. Muistakaahan, että insta "päivystää" tunnuksen @hannaskargard -takana koko ajan!

Olen yrittänyt pysyä tämän luonnon ja luonnonkukkien kukkimisen sekä pihankin kasvien perässä, ja kameran kanssa on saanut hillua ihan urakalla. Joka päivä on tullut jotain uutta ja ihan kuin pikakelauksella tuntuu menevän. Mitä meillä on juhannuksena jäljellä?! No, toivotaan että vähintäänkin niitä uusia perunoita. Mustikatkin ovat jo oikeasti ihan pieniä palleroita. Tänään tiirailin niiden tilannetta metsässä ja kohtako saa kerätä ensimmäiset mustikkapiirakkamarjat?

Tuleva mustikka- ja omenasato näyttää todellakin ainakin meidän alueella kukinnan perusteella melkoisen runsaalta. Pihalla on kuitenkin talven jäljiltä muun muassa yksi kuollut omenapuuntaimi ja samoin yksi kuollut luumupuun taimi. Olen huomannut, että naapurilla on mennyt myös yksi rusokirsikka ja toisella syreeni, moskovan kaunotar.  Näiden lisäksi vanha ihana piharuusu on ehkäpä heittänyt henkensä. Siinä voi olla syynä päälle useamman vuoden ajan tunkenut ärsyttävä vaahtera. Mitään elonmerkkejä ei ole ilmennyt, vaikka tuo on paikallaan ollut  vähintäänkin 40 - 50 vuotta. Vaahtera saisi kasvaakin siinä ihan vapaasti, jos naapurin sähkö ei menisi suoraan yläpuolella.

Venettä laittettu tässä toukokuussa verkkaisesti laskukuntoon. Ei mitään ihmeitä hommia ole ollut, mutta kylkiä vähän puunattiin enemmän ja vaihdoin tarroja. Hommaahan kyllä riittää edelleen, jos haluaa tuon båtin ilmettä freesimmäksi, mutta yritän kesän aikana aina vähän jotain laitella. Eniten hommaa olisi nyt sisätilojen kanssa. Nyt se on jo onnellisesti vesillä ja melkein purjehduskunnossa. Kunhan saan fiksattua maston kulkuvalon (ei vielä 100% täyttä diagnoosia / havaintoa, miksi ei toimi) ja puomin, kikin ja ison purjeen paikoilleen, aletaan olla aika lähellä.

Muutamia katsastusvarusteita pitää myös uusia. En tykkää purjehduksessa varusteista, jotka ovat kämähtäneitä tai joiden toimivuutta saa arvailla. Turvallisuus merellä on aika isossa roolissa, ja siksi haluan että mieluummin vähän enemmän panostusta uuteen, kuin ehkä vielä vuoden kestävään vanhaan. Kovasti ollaan laitettukin uutta jo viime vuonna, mutta vanhan veneen kanssa saa tietysti aina olla tekemässä jotain. Nyt on vuosi kierretty tämän kanssa, ja opittu myös nostot, laskut ja maston rikaus. Niin ja moottorin huolto. JA tietty pohjan laittaminen kesäkuntoon. Plus kaikkea siltä väliltä. Sinänsä hyvä, että meillä nyt tämä vene vielä vanhempaa sorttia, jota saa itse aika mukavasti hoideltua. Oppii nimittäin, ja toisaalta jos menee pieleen, ei ota niin älyttömästi päähän. Olisipa vain metri enemmän pituutta. Meidän perhe on nyt jo saanut todeta, että tämä hankinta on hitusen nafti. Mutta tällä uskaltaa ja on helppo treenata. Moni on näyttänyt pitävän Maxi Fenix -purjevenettä vuosikymmeniä. Se on kyllä todella kiva vene vesillä. Ja pysyy kivasti käsissä ja toisaalta vauhtiakin löytyy. Tämän kesän perhepurjehdukset jäävät tuonne loppukesän puolelle työasioiden takia, mutta toivon, että pääsen merelle vähintäänkin ilta- ja päiväretkeilyn merkeissä ihan pikapuoliin!

Kuvissa vilahtelevat ihanat Harmaja-lakanat koordinaateilla varustettuna ovat muuten kyllä niin huiput. Ne ovat KIVIkivi-merkkiset, ja yritys onkin ihan tästä meidän läheltä Espoosta kotoisin, ja jonka kanssa nyt olen tehnyt some-näkyvyys-yhteistyötä. Palaan niihin vielä täällä blogissakin, mutta jos tykästyit, käy ihmeessä heidän nettikaupassaan. Voin aidosti suositella näitä, olen aivan hullaantunut tähän materiaaliin ja superkauniiseen väriin. Lakanat ovat matkalla veneelle, mutta piti ottaa koekäyttöön jo kotona. Aivan hirveästi himottaisi ne vaaleanpunaisetkin meille, mutta merelle ehdoton väri oli tuo sininen.

Luksusarkea ja / vai arjen luksusta

perjantai 27. huhtikuuta 2018


Moni kuvittelee, että on superluksusta asua ulkomailla. Olen yrittänyt parhaani mukaan korjata tätä tietoa. Mulle se nimittäin ei ole luksusta. Mun luksus on tässä elämäntyylissä se, että voin olla kotona Suomessa kunnolla rakennetussa talossa, jossa on hyvä käsisuihku, korkeat vessanpöntöt, laadukkaat materiaalit, sauna, kunnon kylppäri, oma piha ja hyvät naapurit. Mielipiteitä voi olla monia, ja kyllähän se laajentaa ja avartaa, kun elää arkea muualla kuin omassa kotimaassaan. Silti koen Suomessa elämisen ylipäätään melko luksukseksi. Siksi meidän pienen sisustusbloggariryhmän huhtikuun haaste oli aika mielenkiintoinen, ja vaikka ensin piti hieman miettiä miten tähän aiheeseen tarttuisi, niin lopultahan se oli minulle ihan superhelppoa.


Haaste, jonka tällä kertaa antoi Jaana www.at-home.fi -blogista kuului näin: 

"Sisustusblogien kevyeen kuvavirtaan on helppo uppoutua ja monesti lukijoita kiehtookin blogeista saatavat vinkit. Viime kuukauden arkiteeman inspiroimana, haastan bloggaajat kertomaan mitkä asiat tekevät heidän arjestaan ylellistä. Sillä kauniit kuvat eivät ole pelkkää kulissia vaan myös osa oikeaa elämää. Uskon, että joukolta sisustus- ja lifestylebloggaajia irtoaa parhaat vinkit arkisen elämän kohentamiseen pienillä iloa ja onnea tuovilla asioilla."



Sopivasti sitten olenkin nyt taas Suomessa, joten sain vähän kuviakin täältä. Tosin just nyt on niin kaaos taas, kun vasta tulimme, joten raivaustakin odotettavissa. Tähän liittyen tuleekin ensimmäinen arjen luksus.

1. PAIKKANSA KAIKELLA & TURHAA EI TARVITA
Olen todennut, että tämän ison perhesirkuksen pyörittäminen vie usein niin paljon omaa jaksamista, että ympäristön pitäisi olla melko siisti ja sellainen, ettei mikään pahemmin ärsytä. Kokonaisuus meinaa levitä usein kaaokseksi jo ihan hetkessä, kun on saanut siivottua. Siksi luksusta olisi oikeastaan osata pitää tavarat melko vähissä. Mitä sitten, kun ei ole minkään sortin minimalisti. Olen todennut, että väriskaalan minimointi on jo iso plussa. Olen vain usein sellainen värifiilistelijä. Värit antavat energiaa, mutta joskus myös vievät sitä. Pitäisi olla tosi tiukka itsensä kanssa, ettei menisi hommaamaan mitään muuta, kuin todella simppeleitä perusvärejä, joista tietää pitävänsä jatkuvasti. Ja sotkukin näyttää vähemmän kamalalta, jos värit ovat sopusoinnussa. 



2. VISUAALISESTI INSPIROIVA

Tämä pitää sisällään vaikka mitä, mutta tarkoittaa yleisesti sitä, että kotona ei ole mitään, mitä inhoaa. Tai sellaista, mikä nyt ärsyttää suurin piirtein jatkuvasti. AIna ei voi ostaa uutta tai pistää vanhaa, tarpeellista suoraan menemään. Siksi maalaan paljon huonekaluja uudestaan, jos värit alkavat tökkiä. Toisaalta ostan sitten yleensä paljon sellaista, jonka tiedän jo valmiiksi olevan varmasti sopivaa. Joskus tulee silti tehtyä vääriä hankintoja. Kuten tuossa edellä mainitsin, saatan ostaa jotain ihan päivän värifiiliksen perusteella, ja sitten se ei sovi lopulta kuitenkaan pidemmän päälle meille. Onneksi nämä ovat kuitenkin usein vain tekstiilejä ja vaikkapa kynttilöitä. Meillä on kuitenkin jokin verran huonekaluja, joihin en ole ollut tyytyväinen. Olen pitänyt niitä paremman puutteessa, mutta pitäisi vain jossain vaiheessa tehdä päätös, että poistetaan kaikki mikä ei kuulu joukkoon. Koska kyllähän luksusta on se, että tykäät olla kotonasi! Meillä on nyt yli 5 vuotta vanha talo, ja vähän on mennyt jo tässä matkan varrella tapetteja vaihtoon. Seinien sävyt ovat pysyneet, koska ne ovat olleet koko ajan niin neutraalit. Juuri nyt meillä on sohvapöytä ja yksi lipasto, joutaisivat pois. Pitäisi vain saada aikaiseksi. 




3. TOIMIVA KOTI


Toimivuus on ihan ykkösjuttu! Pitää toimia ja olla kätevää. Eteinen pitää olla hyvä. Se on meillä just nyt muuten yksi muutoskohde. Pitäisi hommata uusi liukuovikaapisto, ja miettiä kokonaisuutta uusiksi. Jostain syystä eteinen ei onnistunut, kuten olisin halunnut. Se pitäisi saada uusittua toimivaksi ja sen myötä myös visuaalisesti inspiroivaksi. Toimivuutta on myös vaatehuollon helppous, vaatesäilytys, keittiö ja kylppäritilat. Näitä kuulkaa arvostaa, kun on joutunut olemaan ilman tai käyttämään paljon huonompia ratkaisuja. Myös siivottavuus on plussaa. Muun muassa meidän rappuset ovat ihan murheenkryyni. Valkolakatut umpiportaat. Jatkuvasti jotain tahroja, pölyä, hiekkaa. En tiedä edes mitä niille voisi tehdä. Toisaalta, eipä tipu hiekat maahan sinne portaiden alle. Värivalinta ei kuitenkaan nyt ihan toimivin tuossa. 


Toimivat matot ovat muuten myös sellainen asia, jota ei edes ajattele, kun ne ovat hyvät. Mutta kun ei toimi, niin sitten sen huomaa. Juuri nyt ihmettelen sitä, miksi meidän yksi juuttimatto haisee, vaikka kolme muuta ei sitä tee. Tämä hajullinen versio on eteisessä. Voi olla, että se kostuu siinä aina sen verran, että pitää sitten mökkihajua yllä. Muuten täydellinen, mutta meinasin vaihtaa sen pois. Olen nimittäin sitä mieltä, että asumisen luksusta näin hajuherkälle on se, ettei tarvitse ärsyyntyä vääristä hajuista :-D Ongelmansa kullakin!




4. HYVÄT MATERIAALIT, HYVÄ MUOTOILU


Suosin aitoja materiaaleja. Ei tekokuitua, kiitos. Villaa, puuvillaa, bambua, pellavaa ja puuta. Toisaalta sohvassa pitää olla sellainen materiaali, jonka voi pestä (mielellään irtopäälliset), ja joka ei nukkaannu. Kauneus ennen kaikkea, mutta vieressä kulkee muotoilu ja hyvä käytettävyys. Esimerkiksi sohvassa pitää olla kiva istua ja ruokapöydän tuoleissa myös. Meillä on tosi paljon IKEA:aa, ja pääasiassa olen aina ollut tosi tyytyväinen sen hinta-laatusuhteeseen. Jos haluan design-huonekaluja, ostan aina aitoja. Jos ei ole rahaa aitoihin, tulee jotain muuta - vaikka IKEA:aa. 


Nyt tosin pitää heti sanoa poikkeus, jonka tein U.S:ssa. Ostettiin Tolix-kopiot. Design-kopioita myydään joka paikassa, eikä ilmeisesti ketään juuri kiinnosta. Silti olen tosi tyytyväinen, että hommattiin 10 vuotta sitten Eamesin muovituolit DSR:t. Niissä on ollut aina niin hyvä istua ja ne ovat kestäneet. Nyt 10 vuoden jälkeen tuntuu vähän siltä, että valkoiset istuimet olisi ihan kiva vaihtaa uusiin. Ne alkavat vähän kulahtaa. En saa niitä enää aina puhtaaksi ja toisaalta niissä on naarmuja. Mutta annetaan toistaiseksi olla.


Tänään olisi kyllä ollut ihan loistava päivä ottaa sellaisia kuvia, joita en suostuisi julkaisemaan mistään hinnasta. Kaaos ei ole luksusta, mutta sitä on. Siihen pitää vain saada ote. Ja kun se on kunnossa, ollaan hyvällä tiellä. Välillä vain tulee niitä huippuja, kun joku projekti on menossa, mutta siinä onneksi tietää sen, että lopputulos yleensä auttaa kokonaisuudessa. Blogissa en tykkää esitellä kuvia, jotka eivät ole minusta visuaalisesti kivoja. Blogit kuitenkin ovat niitä inspiroitumispaikkoja - ainakin sisustusblogit yleensä. Siksi olen päättänyt pitää myös aika tiukkana linjaa, että oma boheemius saa näkyä, mutta sen yli ei mennä. Eli vähän - jos ei luksusta, niin ainakin toivottavasti sitä inspiraatiota kuvien välityksellä myös tänne :-) 





Oodi pioneille

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018


Eipä ole kauheasti kauniipaa maailmassa, kuin mansikkajäätelön mieleen tuova, ihanan pullukka ja rehevä pionin kukka. 


Siispä niitä tulee kuvattua aina pioniaikaan ja toivoisi, että voisi olla mahdollista muulloinkin kuin sen lyhyen hetken kesässä. 


Onneksi leikkokukkia saa, eli ei ole pelkästään oman puutarhan antimien varassa. 


Meillä on yli kuusi vuotta nyt kasvatettu pihalla pioneita ja vasta nyt ne alkavat olla tosi isoja kasvustoja. 


Tekisi mieli ostaa vain lisää ja lisää! Eihän pionin taimia voi kertakaikkiaan olla liikaa. 


Pionikesää siis odotellaan! Oodi pioneille on kuitenkin paikallaan aina :-)


P.S: KIITOS viesteistä! Minulla on ollut ongelmaa niiden kanssa - eivät tule ensinnäkään läpi hyväksynnän jälkeen ja toisekseen en saa itse läpi kommentteihin mitään vastauksia. KIITOS kuitenkin ja yritän palata vastaamaan niin pian, kuin blogger vain sen suo. Tämä ei siis nyt minun vallassa, valitettavasti.