lauantai 25. lokakuuta 2014

Perjantain kuvat

 



 
Tämän viikon teemana ollut syksy, sade, huonot uutiset, epäonnistumiset, väsymys ja alakuloisuus.
Huolimatta siitä, että olen todellakin yrittänyt myös ottaa hyvistä asioista kiinni. Joskus sitä on ihan tietoisesti pakotettava itsensä ajattelemaan asioita positiiviselta kannalta ja myös odottamaan seuraavaa päivää. Aivot saavat levätä yön yli ja yllättäen homma ei olekaan enää niin kamalan tuntuinen, kuin silloin edellisenä päivänä, kun aivojen etuotsalohkot "leikkaavat kiinni", ja koko maailma tuntuu menevän mönkään. Kissa (ongelma) pöydälle tai aivot narikkaan hetkeksi, niin jo helpottaa!
 
Nyt olen istunut sohvalla ja juonut inkivääriteetä. Tehtaillut lapasia kaverin lapsille ja samalla vähän lepoa omille hermoille ja kurkulle sekä keuhkoille. Ärsyttävä syysflunssa painaa päälle. Mun piti mennä hakemaan influenssarokote, mutta nyt en tiedä, voiko sitä ottaa, jos on toinen flunssa päällä? Kuumetta ei kyllä ole, mutta kurkussa kutina ja keuhkot täynnä limaa.
 
 
 
 
Laitoin koiralle pehmopaikan sohvalle, mutta mieluisampaa on silti ryömiä sohvan alle puoliksi piiloon :-) Jos tarkkaan katsoo, näkee, kuinka hitsin huonolaatuista kangasta tuossa viime keväänä ostetussa nojatuolissa on. Ihan vain kuriositeettina, että tuolia myydään eräässä sisustuskaupassa (iso ketju, misä itsekin tykkään...) hintaan 895 taalaa. Onneksi en sitä ole siitä maksanut, mutta ärsyttää silti. En tykkää kertakäyttöisistä huonekaluista. Ihan täyttä tuhlausta jokaiselta kantilta katsottuna.
 
Alakuvassa näyttää taas Ektorpista unohtuneen päälliset matkan varrelle. Oikeasti ne ovat kuivumassa pesukonekierroksen jäljiltä :-)
 

 
Tänään olimme elementaryssä (kolmen nuorimman koulussa) halloween partyissä. Oli oikein hauskaa. Meillä tuli tuon neljäsluokkalaisen kanssa oikein pelihimokin päälle, kun spooky bingoa piti pelata ja pelata kierros toisensa jälkeen. Mutta ei, me ei kukaan voitettu mitään. Lopulta jätettiin bingot ja mentiin vielä seuraamaan ihan oikeasti kovan luokan The Yo-Yo Showta. Minä en yleensä edes tällaisista tykkää, mutta tämä oli hyvä! Koulun isätoimikunnan järkkäämä "Hounted Hay Ride" oli taas ihan jäätävän karmea, vaikka me mentiin "vähemmän" scaryyn versioon näiden 5v. eskarilaistemme kanssa. Minä ja neljäsluokkalainenkin kiljuttiin kun muun muassa zombit hyökkäivät aivan yllättäen metsästä ja niitä oli muuten paljon. Eskarilaisista toinen "sähkötti" Power Rangers "powervekottimella" zombeja aivan tosissaan. Täällä niin totuttu näihin halloween-pelotteluihin, ettei muut lapset oikein olleet moksiskaan :-)

 
Mutta nyt mukavat viikonloput! Ensi perjantaina se halloween sitten onkin ja sen jälkeen loppuu kurpitsajutut vähäksi aikaa... Marraskuun loppu häämöttää ja mulla alkaa kovasti kihelmöimään nuo jouluprojektit! Niistä lisää myöhemmin.


keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Muutto takana, vaikka ei nyt ihan putkeen mennytkään...




Ollaan muutettu nyt viime viikonloppuna tänne uuteen apartmentiin, joka on tosi avara ja tilava sekä ennen kaikkea valoisa. Harmi, että ei nyt mennyt ihan putkeen tuokaan muutto - näinhän sitä tuppaa usein käymään. Jotenkin olisin vain toivonut, että olisi ollut tällä kertaa helpompi homma, koska oltiin tilattu muuttomiehet ja muuttomatka oli tosiaan 200 metriä. Mutta ei. Muuttomiehet eivät koskaan tulleet, vaikka asia oli vielä edellisenä päivänä varmistettu!!  (Firmakin oli tämän taloyhtiön suosittelema.) Ja täällä kun ollaan periaatteessa oman perheen kesken vain, ei voinut sukulaisiakaan hälyttää paniikkihätiin tms. Lauantaina iltapäivällä oli myös kaikki pakuvuokraamot kiinni. (Eikä oikein tiedetty edes, saako meidän ajokorteilla niitä täällä ajaa.) Viereisen naapurin perhe olisi voinut olla apuna, koska heillä picup-auto, mutta olivat koko päivän jossain muualla. Ja tottakai tilanne oli se, että talo piti olla illalla tyhjä.



Onneksi kahdet kaverit olivat jo aikaisemmin sanoneet, että saa kysyä apua jos tarvitsee, joten nyt eikun "hätäpuhelua" peliin. Ja miehen työkaveri sitten hurruutteli tunnin ajomatkan päästä isolla autollaan tänne auttamaan. Voi että, ei voi kuin olla onnellinen, että saatiin apua ja tuo auto myös. Meidän isot huonekalut kun eivät olisi millään edes purettuina mahtuneet omaan autoomme. Sitä on tullut niin kauhean nolostuttavaksi, että pyytää ns. talkooapua. 



Saa nyt nähdä, miten tänne sopeudutaan. Asunto on tosiaan kuin omakotitalossa olisi, mutta kerrostalossa ollaan. Nyt yritän vain laittaa paikat kuntoon ja saada jollain tavalla viihtyisää. Verhotangot on ainakin saatava. Kysyttiin jos taloyhtiön huoltomiehiltä, jos voidaan tilata heidän kautta verhotankojen asennus. Mm. maalaushommia voi myös tilata. Yllättäen ei sitten onnistunutkaan se verhotankohomma, koska vastuukysymykset menevät taas vinksin vonksin. Jos verhotanko tippuukin ja jollekin sattuu jotain, ei taloyhtiön huoltomiehet saa siksi asentaa niitä. Tämä on tätä.


Viikonlopun jäljiltä on univelkaa ihan määrättömästi ja odotan, että piristyisin ja jaksaisin järjestellä tavarat ja huonekalut. Nyt iski syysmyräkät ainakin pariksi päiväksi, joten kotosalla tulee oltua. Tänään toinen pienistä oli vähän kipeä, joten jätin pois koulusta. Sai sitten puuhastella rauhassa omiaan koko päivän. 


Kaikki on vähän enemmän kuin vinksin vonksin näin muuton jäljiltä. Iltaisin kukaan ei jaksa tehdä mitään. Viikonloppuna meillä reissu New Yorkin puolelle (mutta ei cityyn). Toisaalta, täälläpä tämä odottaa. Ei ole pelkoa yllärivieraista tai kenestäkään sukulaisesta, joka tulee kauhistelemaan meidän epäjärjestystä :-D Mutta joka tapauksessa sikäli hyvä asia, että täällä on taas pitkästä aikaa tullut sellainen pieni inspiraatio siihen, jos vaikka sisustaisi hieman. Kun näyttää siltä, että nyt tässä jonkin aikaa kuitenkin ollaan. 

Loppuviikon projekteina mm. ruisleivän tekoa (juuri tekeytymässä) sekä lapasten kutomista kaverin lapsille :-) Taidanpa lähteä taas surffaamaan kivoja lapasmalleja, ennen kuin viitsin mennä nukkumaan!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Katon rajaan asumaan!



Huh, huh tätä haipakkaa menoa täällä. Meillä ollut talon etsintä meneillään USA:n puolella ja Suomessa tehty remppaa tai enemmänkin ehkä maalausta ja paikkojen pientä viimeistelyfiksausta viimeiset viikot. Suomessa Espoossa olisi kohta (tai melkein heti) talo valmiina vuokrattavaksi, kun vain hyvä perhe siihen löytyisi. Jotenkin niin huoli siitäkin, mutta mitäpä se huolehtiminen auttaa. Eipä juuri mitään. Otetaan, mitä tuleman pitää. Optio on mulla myös vielä auki, haaveilen jos voisin saada tehtyä opintojani vielä tuossa keväällä Suomessa. Silloin olisi myös hyvä, jos olisi paikka, missä asua. Mutta jos osaisi hetken olla stressaamatta!! Ainakin jouluun asti. 

Uuden talon etsiminen taas Bostonissa on ollut ihan tuskaista. Niin kamalia tarjokkaita, ettei voi uskoa. Ihmiset tarjoavat taloja vuokralle, mutta niissä ei ole tehty mitään vuosikymmeniin. Viimeisin talo oli niin hirveä, että sen nähtyäni päätin, etten enää jaksa edes etsiä. Tiskiallas (valkoinen) oli esimerkiksi pohjasta täysin ruskea, pinttynyttä likaa ja naarmuja. Hirveän kiva sellaiseen olisi mennä, etenkin kun on tällainen kliinistä pintaa haluava. Omat sotkut tietysti eri asia :-D

Meinasin luopua jo toivosta ja tyytyä kohtalooni, ettei mitään vaan löydy. Onneksi sitten jotenkin vain keksittiin "jotain ihan muuta". Kerrostalo! Ei ollut edes käynyt mielessä. Kun tämän kerrostalovaihtoehdon keksin perjantai-iltana, oltiin lauantaina katsomassa lähistöltä "kattohuoneistoa" loftilla, eli parvella. Voihan sitä fiilistä, kun astuin tuonne sisään ja sanoin sitten välittäjälle ihan suoraan, että mä muutan tänne nyt ja tästä ei ole epäilystäkään. Voi mikä valoisuus ja avaruus siellä oli! Ylimmän kerroksen asunnossa olohuone-keittiö on lisäksi harjakattoinen korkea tila. Ja just sellaista olen aina halunnut. Loft on myös kiva, tykkään tuollaisista vähän erilaisista ratkaisuista. Parveketerassikin löytyy, joten saan kasvatella ne tomaatit, jos haluan. Mutta en tiedä, haluanko. Koirapuisto on suoraan talon edessä.
Ja mehän muutetaan - tämän viikon lauantaina :-D
Että nyt täällä pakataan, vaikka tai onneksi tavaraa aika vähän. Saimme myös muuttomiehet hoitamaan kantamisen tällaisella pienellä varoitusajalla, joten tyytyväinen saa olla. 

Hieman on outoa muuttaa kerrostaloon, mutta nyt tulee testattua sekin. Mikäs siinä!!


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Vanhoja ovia ja syysarkea




 Eilen päästiin vihdoin kameran ja sään kanssa suurinpiirtein samalle aaltopituudelle, eli napsin meidän kävelylenkin varrelta parit kuvat ruskaväreistä. Yllärinä (kyllä, kyllä :) taas muutamat kurpitsat. Mutta minkäs teet, niitä on joka paikassa, minne vain katsot. Kohta tulee kuulkaa tuo oranssi jo korvista ulos! Haluaa joulua tilalle!!! Ihan hyvä toisaalta, kun täällä tosiaan on noi Halloween- ja Kiitospäivän vietot ennen joulua. Eipä juuri kaupatkaan laita mitään joulukoristeita tai muita härpäkkeitä esille ennen niitä. Nyt on siis odotettava kiltisti Halloweenin ohi ja sitten pääsee katsomaan jouluisia uutuuksia. Paitsi että Pottery Barnin katalogissa oli jo joulut. Potteryltä tulee postissa katalogeja melkein koko ajan, luulisin että ainakin kahden viikon välein. Usein niissä toistuu samat kuvat, mutta aina jotain uutta. Nyt siis Halloween- ja syyssisustuksen perään oli laitettu punaista ja valkoista. Ja joulusukkia tietty kans.

 
Olisi kova hinku päästä ostamaan jotain ANTIIKKIA. Ei nappaa nämä uutuudet aina kovinkaan paljon. Etenkin, kun täällä on kaikki tavara meidän kotonakin suurin piirtein IKEAsta, voisi olla jotain vähän syvemmän historian omaavaa mukana. Huonekaluostoksista varoitellaan kovasti, että omaan kotiin ei kannata tuoda käytettyjä huonekaluja tai tekstiileitä ilman ludekäsittelyä. On yrityksiä, jotka käsittelevät antiikkihuonekalut ennen kuin viet ne sisälle. Tähän on kuitenkin jäänyt multa ostelut jotenkin, kun tuntuu liian hankalalta. Olen päätynyt ihan vain pientavaroiden ja astioiden ostamiseen antiikin osalta. Eipä ne vain oikein miltään täällä meillä näytä. Tämä nykyinen talo on siis rivitalon pääty. Erittäin hajuton ja mauton. Muovia ja laminaattia. Yök. Jotain sellaista aitoa ja alkuperäistä täytyisi löytää. Täällä meidän seudulla suurin osa taloista on vanhoja. Ja siis oikeasti vanhoja. 1700-1800-luvulla rakennettuja.

Arvatkaa, miten tällainen ulko-ovihullu saa hepuleita, kun näkee noiden vanhojen talojen IHANASTI laitettuja sisäänkäyntejä. En kehtaa vain kuvata ihmisten taloja tänne blogiin. Rajasin tämän talon pihapiirin vain oveen, vaikka se olisi ollut kokonaisuutena aivan upea. Jotenkin sitä on niin innoton tosiaan täällä muovitalossa, kun ympärillä tuota kaunista vaikka millä mitalla. Haluaisin niin laittaa itsekin :-) Mutta tosiaan kuten taisin jo aiemmin kertoa, niin meidän naapuri kasaa kaikkea tuohon ovensa eteen. Ja joulua on jo esillä... Meillä on ovet ihan vierekkäin, että ei paljon auta, vaikka itse laittaisi jotain muuta. Ovi ja talon seinätkään eivät nyt kauheasti esteettisyydellään loista. Onneksi on väliaikaista tämä olo ja joulun jälkeen sanotaan näille seinille heipat...

Laitoin kyllä meidän ovelle nyt kurpitsoja penkin päälle. Mietin, miten rajaisin meidän ovet toisistaan halloweenin ajaksi, ja päädyin että viritän jotain seittikangasta siihen "seinäksi". Sillon ei näkyisi naapurin joulu suoraan meidän ovelle :-D
 



Ostin myös itselleni jo Halloweenia varten naamion :-D Lisäksi olen tehnyt mustasta seittikankaasta "kaavun", joka on kuin hartiahuivi. Kaavussa roikkuu suuria mustia hämähäkkejä. Jotain pitäisi keksiä vielä päähän. Olin nähnyt kaupassa aivan upean vintage-tyylisen lintunaamarin pitkällä "nenänokalla" ja tyhmänä en ostanut sitä silloin. Tietysti joku muu osti. Nyt sain tyytyä tähän.
 


Mutta nyt on lähdettävä käymään asioilla. Ja saatan käydä myös kangaskaupassa. Mulla on nimittäin nyt OMPELUKONE :-D Jee, kohta alkaa yhden hengen ompeluseura surruuttaa Singeriä päivät pitkät. (Paitsi että kone taisikin olla Brother!, no ei sen väliä.)

tiistai 7. lokakuuta 2014

Harmaata, blurria ja vähän synkkää säätä

 
Muutama kuva ja sana viikonlopulta... Harmaata ja harmaata. Ei sillä, etten pitäisi harmaasta. Se on yksi lempiväreistäni. Mutta ulkona se ei ole niin kiva väri. Etenkin siksi, että se taitaa tietää yleensä sadetta ja sumua!

 
Koiran ilme kertoo kaiken - vähän on siis harmahtavaa ollut.
 Ja mun oli otettava nuo kuvat, kun nauratti, että on niin sävy sävyyn koira, tuoli ja tyynyt :-D
Mutta koira oli väsynyt. Ei jaksanut tässä poseerata. Oltiin oltu pitkä päivä menossa ja ulkona tietty myös.


Leikittiin koiranäyttelyä pikkupoikien kanssa.
Yksi kuvasi. Vähän tärähti järkkäri pienten kädessä :-)
 
Koira olisi ihan näyttelykuntoinen. En ole vaan yhtään nyt saanut aikaan selvitellä näitä jenkkien koiranäyttelyhommia. Suomessa harrastin pitkään näyttelyitä näiden cairnien ja cockerspanielien kanssa, mutta harrastus jäi tuossa jossain välissä, kun vanhat koirat ikääntyivät ja meille tuli lapsia. Tämä neitokainen, mikä meillä on nyt ainokaisena, olisi kyllä ulkomuotonsa takia kannattanut näyttelyuralle pistää. Toisaalta, eipä se nyt ketään haittaa, vaikka siellä ei käytäisi. Kiva harrastus silti! Etenkin tällaisen melko luonnollisen rodun kanssa. Cairnin turkki on kuitenkin tunnettava hyvin, jotta sen saa pidettyä näyttelykunnossa. Ja sitä pitää trimmata ja siistiä säännöllisesti. Juuri nyt olisi siihen aikaakin taas. Pitkästä aikaa.
 



Käytiin pitkästä aikaa parturissa. Onneksi satuin saamaan walk-in-ajan, koska meillä oli juuri sopiva sauma mennä käyttämään tunnin luppoaika järkevästi.
 
Tämä pikkumies sai siis "Robin-tukan", ainakin omasta mielestään.
Siitä on puhuttu jo pitkän aikaa. Ensin itketti vanhan tukan menetys ihan hirveästi ja se, ettei kampaajalla laitettu geeliä. "TÄÄ ON IHAN VÄÄRÄ", huusi kaveri hädissään. No, mamma fiksasi kotona ja kun saatiin vähän vahaa etuhiuksiin, niin eikun jo kelpasi. Donitsia oli sitten mukava syödä "oikeanlaisella" tukalla :-D Suurin jännitys oli nyt sitten se, että huomaakohan opettaja, että "mulla on Robin-tukka" :-)
 


Oltiin varattu lauantain iltapäivä pientä retkeä varten. Ajateltiin ajaa vuoristoon päin katsomaan, olisiko jo ruskamaisemia näkösällä. Kuva kertoo kaiken. Sää vaihtui yhtäkkiä täysin sumuksi ja sateiseksi. Ei sitten ollutkaan ihan paras päivä kuvata yhtään mitään.
 


Blurria, blurria ja blurria...
 


Ja vähän lisää sumua.
Olis siellä niitä upeita värejäkin jo ollut, olisi vain nähnyt :-)
 
 Tällaista harmaata siis tällä kertaa.
Täytyy yrittää saada niitä ihania syysmaisemia talteen joku muu päivä.
 
Kivaa viikkoa kaikille!