Heipparallaa!
Meneepä tämä aika kiireellä, kun on tekemistä. Ei ehdi perässä pysyä, ja toisaalta välillä ihan hyväkin. Vierivä kivi ei sammaloidu ainakaan saman tien :-) Harmaita hiuksia voi toki tulla. (On jo.) No, toukokuu on mennyt todellakin tohisten. Päivitystä täytyy tehdä ihan jo siksi, että saa joskus itse lueskella näitä juttuja sitten tulevaisuudessa. Toivotaan, että teitä lukijoitakin löytää taas juttujen ääreen, vaikka tosiaan vähän silloin sun tällöin nämä nyt tulevat. Muistakaahan, että insta "päivystää" tunnuksen @hannaskargard -takana koko ajan!
Olen yrittänyt pysyä tämän luonnon ja luonnonkukkien kukkimisen sekä pihankin kasvien perässä, ja kameran kanssa on saanut hillua ihan urakalla. Joka päivä on tullut jotain uutta ja ihan kuin pikakelauksella tuntuu menevän. Mitä meillä on juhannuksena jäljellä?! No, toivotaan että vähintäänkin niitä uusia perunoita. Mustikatkin ovat jo oikeasti ihan pieniä palleroita. Tänään tiirailin niiden tilannetta metsässä ja kohtako saa kerätä ensimmäiset mustikkapiirakkamarjat?
Tuleva mustikka- ja omenasato näyttää todellakin ainakin meidän alueella kukinnan perusteella melkoisen runsaalta. Pihalla on kuitenkin talven jäljiltä muun muassa yksi kuollut omenapuuntaimi ja samoin yksi kuollut luumupuun taimi. Olen huomannut, että naapurilla on mennyt myös yksi rusokirsikka ja toisella syreeni, moskovan kaunotar. Näiden lisäksi vanha ihana piharuusu on ehkäpä heittänyt henkensä. Siinä voi olla syynä päälle useamman vuoden ajan tunkenut ärsyttävä vaahtera. Mitään elonmerkkejä ei ole ilmennyt, vaikka tuo on paikallaan ollut vähintäänkin 40 - 50 vuotta. Vaahtera saisi kasvaakin siinä ihan vapaasti, jos naapurin sähkö ei menisi suoraan yläpuolella.
Venettä laittettu tässä toukokuussa verkkaisesti laskukuntoon. Ei mitään ihmeitä hommia ole ollut, mutta kylkiä vähän puunattiin enemmän ja vaihdoin tarroja. Hommaahan kyllä riittää edelleen, jos haluaa tuon båtin ilmettä freesimmäksi, mutta yritän kesän aikana aina vähän jotain laitella. Eniten hommaa olisi nyt sisätilojen kanssa. Nyt se on jo onnellisesti vesillä ja melkein purjehduskunnossa. Kunhan saan fiksattua maston kulkuvalon (ei vielä 100% täyttä diagnoosia / havaintoa, miksi ei toimi) ja puomin, kikin ja ison purjeen paikoilleen, aletaan olla aika lähellä.
Muutamia katsastusvarusteita pitää myös uusia. En tykkää purjehduksessa varusteista, jotka ovat kämähtäneitä tai joiden toimivuutta saa arvailla. Turvallisuus merellä on aika isossa roolissa, ja siksi haluan että mieluummin vähän enemmän panostusta uuteen, kuin ehkä vielä vuoden kestävään vanhaan. Kovasti ollaan laitettukin uutta jo viime vuonna, mutta vanhan veneen kanssa saa tietysti aina olla tekemässä jotain. Nyt on vuosi kierretty tämän kanssa, ja opittu myös nostot, laskut ja maston rikaus. Niin ja moottorin huolto. JA tietty pohjan laittaminen kesäkuntoon. Plus kaikkea siltä väliltä. Sinänsä hyvä, että meillä nyt tämä vene vielä vanhempaa sorttia, jota saa itse aika mukavasti hoideltua. Oppii nimittäin, ja toisaalta jos menee pieleen, ei ota niin älyttömästi päähän. Olisipa vain metri enemmän pituutta. Meidän perhe on nyt jo saanut todeta, että tämä hankinta on hitusen nafti. Mutta tällä uskaltaa ja on helppo treenata. Moni on näyttänyt pitävän Maxi Fenix -purjevenettä vuosikymmeniä. Se on kyllä todella kiva vene vesillä. Ja pysyy kivasti käsissä ja toisaalta vauhtiakin löytyy. Tämän kesän perhepurjehdukset jäävät tuonne loppukesän puolelle työasioiden takia, mutta toivon, että pääsen merelle vähintäänkin ilta- ja päiväretkeilyn merkeissä ihan pikapuoliin!
Kuvissa vilahtelevat ihanat Harmaja-lakanat koordinaateilla varustettuna ovat muuten kyllä niin huiput. Ne ovat KIVIkivi-merkkiset, ja yritys onkin ihan tästä meidän läheltä Espoosta kotoisin, ja jonka kanssa nyt olen tehnyt some-näkyvyys-yhteistyötä. Palaan niihin vielä täällä blogissakin, mutta jos tykästyit, käy ihmeessä heidän nettikaupassaan. Voin aidosti suositella näitä, olen aivan hullaantunut tähän materiaaliin ja superkauniiseen väriin. Lakanat ovat matkalla veneelle, mutta piti ottaa koekäyttöön jo kotona. Aivan hirveästi himottaisi ne vaaleanpunaisetkin meille, mutta merelle ehdoton väri oli tuo sininen.
Oi, sininen ja harmaa <3
VastaaPoistaJa mä ainakin käyn täällä aina lukemassa :)
Ihanat, raikkaat kuvat ja voin hyvinkin allekirjoittaa että kaikki muu paitsi purjehdus on turhaa.
VastaaPoistaVoi miten kaunista sinisyyttä! Upeita kuvia! Mäkin olen alkanut pitää sinisestä. Ja myös vaatteissa. Olen alkanut etsiä vaaleansinisiä vaatteita. Aurinkoisia purjehduspäiviä teille!
VastaaPoista