Purjehduskesä 2017, osa 1

Kesäkuu alkoi purjehduspainotteisesti. Kävin ensin heti Purjehduskoulu Abregolla purjehtija-kurssin, jossa oli todella intensiivinen opetus erittäin laadukkaasti toteutettuna. Aiemmasta purjehduskokemuksesta mulla oli sen verran paljon aikaa, että vaikka toisaalta tiesin mitä tehdä, oli ehdottomasti ammattilaisen seurassa järjestettävä opetus nyt paikallaan. Abregon koko porukka oli todella osaavaa ja ennen kaikkea aivan innoissaan meidän kanssamme merellä. Sellainen superhyvä fiilis kokonaisuudesta.

Meillä oli kaikilla aivan mielettömän hauskaa ja jokainen rakastui tähän lajiin vielä palavammin, mitä oli ehkä tullessaan edes kuvitellut. Itse olin kahdella eri veneellä ja onneksi toinen sattui olemaan pinnalla, koska se toi sitä haluttua oppia oman veneen osalta. Toisaalta aikamoinen Maestro35-kuume iski myös päälle tuon toisen veneen myötä.

 Kesäkuun ensimmäisellä viikolla Lauttasaaren edustalla oli jo kovasti kuhinaa ja mekin pääsimme vesille juuri Kaivarin ilmailunäytöksen aikaan sekä samalla vielä Espoo-Suursaari Racen lähtökuhinoiden keskelle. Siihen kun vielä lisää nuo Tallinnan lauttaliikenteen tulemiset ja lähtemiset, pääsi aika hyvin kokemaan väistämissääntöjä käytännössä.

Kurssi alkoi täydessä kahden illan kaatosateessa, mutta ei me lannistuttu. Kunnon goret päällä sitä selviää :-) Itsekin kävin tekemässä ensimmäisen suuremman hankinnan, eli matkaan lähti Muston takki. Sille täydet pisteet. Ainut paikka, mikä petti oli hanskat. Onneksi olin jotenkin ollut vahingossa kaukaa viisas, ja ottanut sekä kahdet purjehdus- että kahdet lasketteluhanskat mukaan. Sain kaikki litimäriksi, mutta näpit pysyivät kuitenkin suhteellisen vähän kohmeisina, kun hanskoja kerkesi vaihtaa edellisten tultua täyteen. Purjehdushousujen hankinnan päätin jättää vielä tuonnemmas, koska vanhat vedenpitävät ulkoiluhousut olivat toistaiseksi ihan jees.

Merellä ei paljon meikkailla eikä tuo tukkkalaitoskaan niin hienona pysy pipon tai lippiksen alla. Mutta tässä oppii senkin, että muut jutut menevät yli ja muilla on ihan sama tilanne. Kukaan ei taida ihmetellä, vaikka olisi vähän rähjääntyneen näköinen merireissujen jälkeen.

Kurssin viikonloppuosuus olikin sitten yhtä aurinkoa ja ihanuutta! Onneksi näin :-)

Myös ensimmäinen purjehdus omalla veneellä Airistolla myyjäperheen kera oli melkoisen kostea :-D Oltiin niin märkiä, ettei voitu kuin nauraa. Lisäksi tuuli oli nollassa, mutta mehän nostimme purjeet ihan kokeeksi silti. Mietittiin että mahdetaan me näyttää huvittavilta, kun vielä laitettiin reivit siinä samalla. Toki ihan vain siksi, että näin systeemin :-)

Oma vene, Maxi Fenix, haettiin sitten Turusta kesäkuun puolivälissä. Meillä oli sellainen "tuuri", että koko matkan ajan oli joko tuulen osalta lähes nollaa tai sitten se puhalsi suoraan vastaisesta. Koska meillä oli kuitenkin aikataulu painolastina, jouduimme jättämään kryssimiset sikseen ja ajelimme todellakin koneella sen noin 45 tuntia, mitä reilun viiden solmun nopeudella tällainen vene kulki.

Aikataulut olivat painaneet jo ennen lähtöäkin, koska lopulta oli aika paljon mukaan hankittavaa, samalla luin viimeiseen tenttiini OKL:ssä ja kävin tekemässä sen ja ennen Turkuun lähtöä piti vielä käydä hakemassa keskimmäinen pojista Helenalta, jolla hän oli tullut kolmen yön reissun Turusta Helsinkiin. Minä olin siis lähdössä samaa reittiä perästä.

Ensimmäisen illan ihanuudet, auringonlasku Saaristomerellä. Olin unohtanut hakea meidän pursiseuran lipun veneen perään, ja matkalla Turkuun nappasin Biltemasta tuon tavallisen Suomen lipun. Veneen perässä oleva lippu on yhtenä hienona osana tätä lajia ja kuuluu tapaan, vaikka reissussa näkee myös paljon veneitä, joilla ei ole lainkaan lippua. 

Pursiseuraan kuuluvilla lippu on hieman erilainen kuin tavallinen Suomen lippu. Saa toki sitäkin käyttää, mutta tapana on liputtaa oman seuran väreissä. Lipussa siis yläkulmassa oman seuran logo.
Tämä matka tultiin kuitenkin näin.

Lähdimme torstai-iltana, jolloin ensimmäinen yö meni Pensar Sydissä. Sinne rantauduimme suurin piirein kello 24. Uni maistui ja sisällä oli lämmintä, kun kone oli tietysti sen verran lämmittänyt myös tiloja tuon neljän tunnin ajon jälkeen. Ihan hyvä, ettei tarvinnut alkaa Wallasta sytyttelemään :-) Jännitti koko matkan jotenkin ihan hirveästi, mutta hyvin meni pientä yllättäen ilmaantunutta koneongelmaa lukuunottamatta.  Se vähän stressasi ja harmitti, mutta tämä on juurikin sitten sitä vene-elämää. (Ja siis sekin oli onneksi sitten sellainen, jonka kanssa pystyimme elämään tämän siirtoreissun Turusta Espooseen plus hyvä kun se hoitui sitten kuntoon ja myyjä hankki huollon heti saavuttuamme Espooseen. Tosin siinä meni viikko jos toinenkin, kun odotimme huoltomiestä. Kesällä ei kannata olla veneessä mikään sellainen rikki, jota ei itse osaa fiksata :-)

Toisena päivänä, eli perjantaina oli ensimmäinen meistä hereillä hyvissä ajoin puoli kahdeksalta. Eikun kone käyntiin ja matkaan. Sää oli melko pilvinen, mutta tuulta ei ollut silti juurikaan. Ainakaan meidän kurssin suuntaan. Ja kryssimään ei haluttu lähteä, koska aikataulu oli olemassa. 

Ajelimme sekä Kasnäsin että Högsåran ohitse.  Kasnäs alakuvassa, Högsåra yllä. Vielä oli todella hiljaista näin ennen juhannusta ja viikolla. Käytännössä ei juuri ketään.

Jonkin verran tuli veneitä vastaan Högsåran kohdilla. Yksi niistä oli tämä brittiläisen David Osbornen omistama vanha ruotsalainen vuonna 1937 - 1938 rakennettu puuvene Korybant, jolla hän seilaa ympäri etelä-Suomen saaristoja. En saanut parempaa kuvaa, kun oli vain kännykkä kädessä, ohitus meni melko kaukaa ja ilma hieman pilvinen. Onneksi ilma vaihtui ennen Hankoa totaalisen mahtavaksi, mutta siitä sitten seuraavassa jaksossa lisää :-)