Me ajeltiin yksi päivä Brooklyneen. Ei oltu sillä käytykään koskaan varsinaisesti, vaikka siis kaikkihan jos JFK:n kautta lentää, menee "joutuu" sinne väkisin. Meillä ei ollut oikeastaan mitään ihmeitä mielessä, koska en ollut edes jaksanut katsoa, minne voisi mennä. Mun piti tsekata, missä olisi Mast'n suklaatehdas, ja että olisimme käyneet siellä, mutta unohdin. Oikeasti unohdin.
Sen sijaan sain jostain päähän, että käydään Coney Islandin rannassa kävelemässä. Tosi fiksu idea näin pääsiäissunnuntaina, koska aika moni muukin oli ajatellut samaa. Ja siis autolla. Nou. Paikka näytti lopulta niin epämääräiseltä, ettei me edes uskallettu jättää autoa sinne. Olisi ollut järkevämpää mennä Manhattanille ja jättää auto sinne, ja ottaa metro tuonne rannalle.
Mutta mehän ei oltu tosiaan nyt fiksuja ollenkaan. Olin jo toooosi huonolla tuulella jossain vaiheessa, kun tuntui ettei mikään onnistu, kunnes sitten päätin, että käydään edes katsomassa Vapauden patsas Brooklynen puolelta. Se näkyy kivasti juuri siihen suuntaan. Katsoin kartasta, että jos osuisimme Red Hookiin ja Louis Valentino Jr.Parkiin, olisi varmasti hyvät maisemat. Ja näin muuten olikin!
Älkää kysykö, miten monta kertaa ajettiin jostain syystä mihin sattuu, kunnes sijoituimme oikeaan osoitteeseen :-) Ja tuntui aika monta kertaa, että ei ehkä olisi kannattanut niiden alueiden läpi myöskään ajella, missä menimme. Mutta kun saavuimme tänne puistoon, yhtäkkiä KAIKKI olivatkin valkoisia. Siis oikeasti totaalinen muutos. Tulin siihen tulokseen, että tämän on pakko olla joku uusi trendialue. Harmiksi kaikki oli kiinni sunnuntaina, joten en päässyt koluamaan kauppoja tai kahviloita.
Koiranulkoiluttajia riitti ja tuntui, ettei me oltu ainoita, jotka olivat tulleet katsomaan tuota patsasta tästä rannasta. Paljon fillarilla kulkevia "selkeitä turisteja" liikkui myös alueella. Alue itsesään oli aika rämähtänyt, vaikkakin ehkä juuri siksi mielenkiintoinen. Paljon seinämaalauksia ja pieniä firmoja. Muun muassa viskipanimo.
Vanhoissa tehdas- ja varastorakennuksissa oli vaikka mitä yrityksiä. Juustokakkutehdas, lastenvaateyrityksen tukku, arkkitehtitoimisto, huonekaluvalmistajia ja piiloutuneita ravintoloita. Päälle päin hieman epämääräisen näköinen alue ei tuntunut pelottavalta, koska tosiaan valkoisia paikallisia ihmisiä oli niin paljon. Ja älkää ottako tätä loukkauksena mihinkään suuntaan.
Valitettavasti täällä päin maailmaa joutuu itse katsomaan oman ihonvärinsä mukaisia paikkoja, minne uskaltaa mennä. On alueita, joissa leikkipaikoillekaan ei oikein kannata nenäänsä tunkea, koska siellä ei ole yhtään samanlaista. Meille suomalaisille, jotka katsomme kaikkia tasa-arvoisina, tämä tuottaa haastetta jo ihan siksi, ettei osaa oikein suhtautua tällaiseen jakoon järkevästi. Mutta silti joutuu myös tekemään "järkeviä ratkaisuja", ettei turhaan mene aiheuttamaan närää itse väärän värisenä.
Seinissä oli paljon taidetta. Näitä olisi varmasti löytynyt lisää, jos olisimme ajelleet enemmän. Meillä oli lähinnä idea käydä katsomassa se Vapauden patsaan näköala, ja lähteä pois. Tosin olisin halunnut oikeasti myös jäädä kuvailemaan ja ehkä myös etsimään kaikkea kiinnostavaa ja kuvauksellista, mutta muita ei huvittanut, joten ei auttanut kuin lähteä.
Jonkinlainen kuvasaalis oli kuitenkin tallennettuna muistikortilla.
Ja muutamia kuvia itse patsaastakin.
Tästä rannasta pitäisi päästä myös lautalla Manhattanille, eli jos tänne haluaa tulla pistäytymään, tekisin itse ehkä sen. Jos siis ei ole autoilemassa.
Tajusin vasta myöhemmin, että nämä betonikuutiot olivatkin sellaisia "kirjainkuutioita", ja harmitti, etten ottanut enemmän kuvia tästä hauskasta kohdasta. Hyvä paikka viettää aurinkoista pääsiäissunnuntaita!
Vanha auto tuossa kuvan vasemmassa laidassa edusti Key Lime Pies Companya, jolla oli ilmeisestikin leipomo tuossa aaltotalossa. Pääsiäissunnuntaina kaikki paikat olivat kuitenkin New York Cityssäkin kiinni, jotenka en päässyt tällä kertaa maistelemaan. Kartta kuitenkin kertoi, että tässä sijainnissa voisi olla juurikin hyviä juustokakkuja. Suosittelen testaamaan paikan, jos tänne saavut.
Moottoritien varrelta napattu kuva seinätaiteesta, jossa sanomaa.
Kirppis, joka jäi tällä kertaa koluamatta.
Nämä aallot olivat tosi vaikuttavat.
Ja jos ruostetta haluaa kuvata, sitä löytyi myös ihan tarpeeksi.
Kirsikankukkiin ei koskaan ehdi kyllästymään, sen verran nopeasti kukinta tulee ja menee. Ihania ovat!
Seinäkukkiakin löytyi :-)
Patsas oli aika kaukana tavallisen kameran kuvattavaksi, mutta teleputkella olisi tästä kohdasta saanut huippukuvat.
New York on sen verran etelämpänä Bostonista, että täällä kirsikat kukkivat aina muutamaa viikkoa aikaisemmin. Osuimme kerrankin juuri oikeaan aikaan. Joka paikka oli kukassa ja lehtien silmuja puissa.
Brooklyn ei nyt ihan hurjasti sykähdyttänyt minua, vaikka moni kehuu. Jotenkin tuli sellainen olo, että olisi pitänyt olla jonkun oikeasti paikallisen matkassa, joka olisi tiennyt ne paikat, minne kannattaa mennä. Ja ne, minne ei. Jotenkin sellainen fiilis, etten itsekseni lähtisi seikkalemaan ainakaan. Moni alue siellä kuitenkin ilmeisen suosittu nykysin ja siistiytynyt lähivuosien aikana.
Brooklynille ominaiset seinämaalaukset olivat kyllä tosi hienoja!
Ja Brookyn Bridgen kautta Manhattanin puolelle. Se oli taas aivan tukossa turisteista, ilmeisesti on "must" käydä se kävelemässä. Me ei olla vieläkään sitä tehty. Autolla menty ainoastaan. Mutta hieno kohde! Mulla vain tällä hetkellä sellainen pieni väkijoukkokammo, että en mielellään mene paikkoihin, joissa kunnon tungos. Jotain kuvia ehtii kuitenkin autostakin napsia :-)
Lähetä kommentti