Marraskuinen Helsinki. Rauhallinen, hiljainen, turvallinen, tuttu, harmaa, kellertävä, seisahtunut. Joulua odottava Helsinki on kuin pysähdystilassa, mutta kun valot pääsevät pääosaan, se herää todelliseen loistoon. Tämä kuvasarja on otettu muutama viikko sitten, ennen lumien tuloa. Marraskuinen talvi meni, mutta Helsingissä joulu on aivan omaa luokkaansa. Oli se sitten mustalla tai valkoisella pohjalla. Näitä kuvia seuraavaksi, mutta jos tänään vielä pysähdytään tähän hetkeen ja menneen syksyn harmoniaan.
Olen miettinyt kovasti, millä Helsinkiä kuvaisi, mutta se on hankalaa. Suhde tähän kaupunkiin minulla itselläni on erikoinen. Toisaalta tunnen etenkin keskustan monet kulmat kuin omat taskuni. Ennen käytiin Hesassa ostoksilla, kun ei ollut pahemmin isoja omppuja tai selloja. Toki Tapiola ajoi asiaa, mutta Hesassa oli Forum. Ja me espoolaiset, tai ainkain minä, sanottiin aina Helsinkiä Hesaksi. Stadi ei tule oikein luontevasti kielen päältä. Kyllä me spåralla ajettiin silti ja dösällä mentiin tietty myös.
En ole koskaan ollut helsinkiläinen. Se ei ole minun sieluni siellä. Mutta Helsinki on silti Helsinki. Hyvä naapuri, jossa on kiva käydä. Espoolaisen identiteetistä en kuitenkaan päästä irti :-) Joskus sitä miettii, miten sitä sopeutuisi asumaan keskustaan. Voisiko se ollakin kivaa. Mitä, jos ryhtyisi helsinkiläiseksi? Vanhojen kerrostalojen fiilistä ei toista ole. Mutta silti... Aika näyttää. Ehkäpä. Tai sitten ei. Onneksi Helsinki ottaa vastaan vieraana ja kaverina oikeastaan koska vaan. Huomennakin, toivottavasti.
Lähetä kommentti