Flunssaa, ensimmäinen syksyisempi viikko, Pokemon-metsästystä, meren rantaa, purjeveneitä, takapihan kalkkunalauma. Kirsikkatomaattien poimintaa, valkosipulia lähifarmin pellolta, kotiruokaa. Kukkia, oranssia, keltaista.
Syyskuu se painelee kohta taas ohitse. Nopeasti mennyt. Arjen saaminen leppoisalle vireelle ja omalla painolla meneväksi ei ole aina kovin nopeaa ja helppoa. Nyt se vähän jo siltä tuntuu, mutta kohta taas rytistään ja vaihdetaan mannerta hetkeksi aikaa. Jos tämä vuosi on ollut melkoisen rankka erinäisistä syistä, en tiedä tällä hetkellä onko tulevakaan nyt kovin helpoksi menossa. Ainakin alkuvuoden osalta tiedossa säätämistä enemmän ja vähemmän ja vieläpä niin, ettei edes itse tiedetä, missä vaiheessa ollaan missäkin. Se on ehkä se suurin haaste tällaiselle ihmiselle, joka tykkää pitää elämässä pitkäaikaissuunnitelmat kurissa ja haluaa nähdä tulevaan niin paljon kuin mahdollista. Mutta jos ei muuta, niin voihan sitä hypätä suoraan talven ja keväänkin yli niin, ettei anna niille nyt juurikaan painoarvoa.
Menkööt miten menee, minä menen jo ensi kesässä! Ensi kesänä omalla veneellä. Voiko sitä olla onnellisempi ja odottaa enempää sitä :-) Ei haittaa vaikka sataa lampaita, on kylmää ja märkää. Nimittäin kun olen veneessä, olen onnellinen. Ja eikö se olekin huippu juttu, että tietää, mistä omat unelmat ja innostuksen virrat löytyy.
Olin harmikseni täällä Bostonin puolella nyt, kun kerrankin olin saanut kutsun ihan mahtavaan blogitapahtumaan. Sen innoittamana meinaan tehdä alkuviikosta taas ja kerran uuden aarrekartan itselleni. Niistähän olen kertonut jo varmaan kymmeniä kertoja ja ekan aarrekartan väsäsin nuorena juuri omaan asuntoon muuttaneena parikymppisenä sen parikymmentä vuotta sitten. Olisipa se muuten tallella! Luulenpa kuitenkin, että kaikki siinä olleet asiat ovat totetutuneet.
Positiivisin miettein alkavaan viikkoon :-)
Ajatella miten ne haaveet sitten kuitenkin usein toteutuu! Ihana kuulla! Minäkin tein ensimmäisen aarrekarttani lauantaina. Noita Amerikan kuviasi on aina niin kiva katsoa, siellä vaan on oma tunnelmansa. Mitä nuo hurjat linnut teidän pihalla ovat? Valoisia päiviä!
VastaaPoistaAarrekartta auttaa kyllä tosi hyvin siinä, että pystyy fokusoitumaan juuri siihen, mitä oikeasti haluaa. Ja sitten ne tosiaan toteutuvat :-D Onnea ekalle aarrekartalle! Kerro sitten, kun alkaa tapahtumaan!
PoistaNoita kalkkunoita tiirailtiin lasten kanssa jo aamulla! Siis ihan vapaita, villejä??? Mulla myös suunnitteilla uuden aarrekartan tekoa. Se on sitten kivaa puuhaa! Ehkäpä pian jo yhdessä tehdään!
VastaaPoistaJoo noi on villikalkkunoita :-) Wild Turkey. Ne on nyt laumoissa tässä loppusyksystä etsimässä talviruokintapaikkoja, kesällä ovat ihan piilosilla. Huvittavan näköisiä :-D Täällä mun muistaakseni (voin olla väärässä) alueen "nimikkolintu" vai miksi niitä sanotaan. Mä en ole saanut aarrekarttaa alusta taas pidemmälle, kun ei löydy sopivia kuvia ja printteri tekee vain mustavalkoista. Mitäs tässä pitäis tehdä :-D?
PoistaVoi että, se on siis totta! Ihan mahtava juttu ja hauskasti kommentoit edellisessä vastauksessasi minulle, että veneenomistajan huolet ovat teille kohta arkipäivää, hahaa. Hyvä, että on realismia myös kaiken purjehdusromantiikan rinnalla :). Ihanat kuvat, etenkin nuo purjevenekuvat :)).
VastaaPoistaHei juu, ainakin sillä muotoa, että päätös on tehty :-D Suurin piirtein venemallikin ajateltuna valmiiksi, mutta sehän voi tässä vielä muuttua. Vois tämä talvi vain mennä pikaisesti ohi! Mutta kivaa, kun on vihdoin jotain "kättä pidempää" tämän haaveen saralta. t. intoilija
Poista