Whiteface

perjantai 22. huhtikuuta 2016
















Hip hei! En ole oikeasti ehtinyt bloggaamaan moneen viikkoon kunnolla. Mutta kyllä tämä taas tästä :-) Toivottavasti. Tosin hieman tullut ihmeteltyä ylipäätään bloggailun syvintä olemusta. Että viitsiikö jatkaa tätä vaiko ottaako joku muu linja kuulumisten ja kuvien jakoon. Nimittäin harmittelen usein sitä bloggausta, mitä ei oikein enää ole. Sitä, mitä oli vielä joskus 5-6 vuotta sitten. Itse aloitin vuonna 2007. Silloin meininki oli totaalisen erilaista. Nykysin tuntuu siltä, että pitää olla jotain, mitä esittää. Pitää olla koti, jota esittää. Pitää olla kroppa, jota esittää. Pitää olla lapset, joita esittää. Pitää olla tip top ja huippu kaikessa. Ei voi olla harrastelija tai keskinkertainen. Ja kukaan ei oikein viitsi kommentoida. En tosin ole siinä itsekään enää niin aktiivinen, mutta oikeasti itselleni bloggauksen suurin ilo on kommentit ja se vuorovaikutus toisten kanssa. En tee blogia työkseni, en saa siitä rahaa. Toisaalta jos blogiin laitan kuvia, haluan panostaa niihin. Sitten on ihana seurata niitä ihmisiä, joihin on tutustunut matkan varrella tai jotka tuntee muuta kautta. Että mitäs tässä nyt sitten tekisi. Enpä tiedä :-) Luulen, että blogeja on liikaa ja nykyisin se vie jo kiinnostavuutta pois. Pitää löytää se täydellinen oma kohderyhmä. 

Mutta ei se nyt mitään, minä täällä taidan roikkua hamaan tappiin asti. En osaa lopulta edes lopettaa, vaikka välillä tulee postattua harvakseltaan. Tällä kertaa kuvat ovat läheltä Lake Placidia sekä Whiteface vuoren alueelta. Tuollahan on olympialaisetkin pidetty 1980. Me käytiin ihan huvikseen katsomassa paikkoja, kun täällä nyt ollut loma. Mutta harmiksi nyt juuri oli off season -kausi, joka paikassa kaikki kiinni ja hurjan hiljaista. Toukokuussa aukeaa kesäkausi ja hiihtokausi on juuri päättynyt tai päättymäisillään. Whitefacen rinteillä oli muuten vielä laskijoita!


12 kommenttia

  1. Poikien menoa on kiva seurata! H on kasvanut tosi paljon!
    Minä tunnistan nuo fiilikset bloggaamisen muuttumisesta. Täällä se toinen roikkuja... Yhdessä sitten mummoina blogataan! :)

    VastaaPoista
  2. Pidän aidoista, elämänmakuisista blogeista ja olen myös laiska etsimään uusia. Mukava seurata vanhoja tuttuja ja turvallisia blogeja ja niitä, jotka eivät pyri täydellisyyteen. Aijuliini.

    VastaaPoista
  3. Mä oon kanssa miettinyt bloggailun tarkoitusta jostain viime syksystä asti, jolloin aloin kyseenalaistamaan omien asioiden kertomista. Osaksi se juontui terveyden reistaamisesta ja onhan mun postailut vähentyneet roimasti. Niihin kun kuluu aikaa, koska panostan juttuihin tunnollisesti ja se aika on pois tärkeistä jutuista, kuten neulomisesta ja puutarhanhoidosta ;) Neulomuksista en saa juttuja aikaan, kun en saa kuvattua valmiita tuotoksia. Muutama ystävä onkin sanonut, että kirjoitan blogiin liian harvoin :) Suurin osa lukijoistani onkin ystäviäni, jotka saavat tietää kuulumiseni henk.koht tai facebookin välityksellä. Parhaiten mun menoja voi seurata instasta, joka on niin helppokäyttöinen. Noissa on myös syy, miksi luen nykyisin tosi harvoja blogeja, kun moni jakaa samat jutut myös facessa ja instassa, niin ne riittää mulle. Tykkään lukea juttuja ja nähdä kuvia muista maista, joihin en esim. itse pääse ja sitten on kiva saada vihiä kivoista kotimaan kohteista tai vaikka vaan kivoista kahviloista. Sun kuvia on siksi hauska nähdä, kun en ikinä muuten saisi kosketusta noihin paikkoihin. Olen vain nykyään huono kommentoimaan, kun mun jutut tahtoo rönsytä liikaa :)

    VastaaPoista
  4. Hmmmm. Olen tuoreena bloggaajana ollut kans vähän yllättynyt, miten ammattimaiselta ja tavoitteiselta muiden toiminta tuntuu. Ja miten vähän ihmiset kommentoivat lukuunottamatta muutamien suosikkiblogien saamia kymmeniä ellei satoja kommentteja. En ole yhtään some-ihminen, mulla on vaan tää blogi, kun tykkään kuvata ja kirjoittaa. Katotaan, miten kauan motivaatio pysyy yllä :)
    Kiva nähdä jenkkimaisemia ja nähdä elämää siellä!

    VastaaPoista
  5. Löysin tämän blogin kolmisen kuukautta sitten ja täytyy tunnustaa, että lähes päivittäin käyn katsomassa, onko mitään uutta. Tämän viehätys on juuri todenmukaisissa, siloittelemattomissa päivityksissä. Hannis kiitos, jatka samaan malliin, älä lopeta:)

    VastaaPoista
  6. Hei! Kiitos juuri tällaisenaan ihanasta blogista! <3 Minä olen lukenut tätä jo varsin pitkään, aikana ennen teidän nuorimmaisia. Oma esikoiseni on suurin piirtein heidän ikäinen. :) Tähän loistavaan, mutta juuri sopivan arkiseen blogiin tulee aina palattua, vaikka monia muita on jäänyt lukulistalta pois. Eli jatkathan samaan ihanan aitoon malliin! Täällä on aina mukava vierailla. :) Terkuin, vakkari lukija ja laiska kommentoija Oulusta

    VastaaPoista
  7. Hei, Roiku vain :-). Minä käyn epäsäännöllisen säännöllisesti lukemassa kuulumisianne, katselemassa kuvia. t. Taina

    VastaaPoista
  8. Taviselämää on niin parasta lukea. Että miten muilla? Ja että oi, just näin meilläkin ;) Kiitos kun kirjoitat! On mukava seurata! Alun perin löysin blogisi, kun etsin Amerikka-aiheisia, 5 kk Seattlen alueelle muuttaneena kiinnostaa!!! Keep up the good work!

    VastaaPoista
  9. Kiva kun kirjoitat blogia edelleen! Mä olen lukenut sun blogia ihan sen alkuajoista ja tykkään siitä ihan tällaisenaan! Ja kiva kun seuraat meidän arkea instassa �� t. Jenny

    VastaaPoista
  10. Jatka ihmeessä, yksi parhaimmista mitä seurailen. :) Tällaiset ovat juuri parhaita blogeja, sinulla on ihania kuviakin aina täällä. ;) t. Jutta

    VastaaPoista
  11. Lyhyesti ja ytimekkäästi, tykkään. Toivottavasti et lopeta. Pelkät kuvat eivät aja samaa asiaa, kuin kuvat ja teksti.
    Hyvää syntymäpäivää! Täällä jo vuorokausi vaihtui, mutta sikäläistä aikaa.
    Sirkku Pirkanmaalta

    VastaaPoista
  12. Hei hitsi mä en ole tänne vastannut mitään! Oli ilmeisesti niin kamala kiire toukokuussa. Mutta nyt yhteisesti kaikille tuhannet kiitokset viesteistä :-D Näitä oli ilo lukea näin vielä elokuussakin!

    VastaaPoista