Coffeetable Diary - tyyliä sohvapöydän päälle

Ostin matkalukemiseksi Säker Stil -kirjan, joka taitaa olla ollut käsittelyssä aika monessa muoti- ja tyyliblogissa. Olen muutamaa sellaista seurannutkin ja huomannut, että sekä bloggarit että heidän lukijansa ovat aivan hullaantuneet tähän vaaleanpunaiseen kaunokaiseen. Kirjahan on itsessään ihanan näköinen! 

Kirjan hankkiminen oli ensin vain nopea päähänpisto, mutta toisaalta ajattelin, että hauskaa päästä hieman sisään ihan uusiin maailmoihin. En nimittäin kyllä ollenkaan seuraile sellaisia tyyli- ja muotiblogeja, joissa periaatteessa keskitytään vain niihin aiheisiin. Seuraan kyllä tyylikkäiden ihmisten blogeja, mutta sellaisia, joissa kokonaisuus on minusta mieluinen. Koska minulla on toisaalta ollut aina hyvin oma tyylini, mistä en hurjasti ole poikennut koskaan, en ehkä sitten myöskään näitä tyylioppaita ole tullut lukeneeksi. 

Toisaalta en ole missimittainen tai lähellekään sitä, ja joudun kyllä pukeutumista miettimään myös sen suhteen, mikä oikeasti sopii. Täällä USA:ssa tulee ostettua selkeästi enemmän vaatteita, mitä Suomessa, mutta jännästi myös tyyli on erilainen, mitä käytän Suomessa. Virheostoksia teen silti! Ja nyt juuri olenkin ajatellut alkaa käymään tätä omaa amerikkalaista vaatekaappiani läpi raa´alla kädellä. Konmari on myös luettu ja sen höpöhöpöiksikin melkeen osittain ainakin luettavat opit sisäistetty. Sen mukaankin osaisin siis vaatekaapin karsia. Mutta ehkäpä saan jotain ihan uutta ajatusta Ebbalta ja Emilialta. (Vaikka uskotteko, epäilen tosi paljon mahtaako tuo kirja olla mitenkään sopiva tällaiselle keski-ikäiselle ämmykälle. Jossain vaiheessa tapahtui jotain, ja 30 vuotiaat tuntuvat nykyisin ihan teineiltä. En tajua :-)

Tässä tyylikirjassa odotan kovasti sitä, kielletäänkö minulta värit. Ja pitääkö jatkossa pukeutua ainoastaan harmaaseen, beigeen, valkoiseen, vaaleansiniseen, mustaan, navy-raitaan ja nuden värisiin ballerinoihin? No, ehkä se olisi juuri se VARMA tyyli. Mutta minä en osaisi elää ilman pinkkiä!!

Lapseni on sitä mieltä, että hän kyllä osaa oman tyylinsä. Ei kelpaa enää äidin ostamat vaatteet. Vähän kyllä on pakko joskus näitä vaatevalintoja ohjata, mutta olen yrittänyt antaa lapsille tuossa omaa valinnan valtaa, mitä haluavat sitten päälleen pistää. Lapsethan niissä vaatteissa kulkevat. En minäkään tykkäisi, jos mies päättäisi, miten pukeudun :-) Mutta nyt hänestä pitää ottaa myös kuvia ja kertoa vastaus kysymykseen "oonks mä nyt cool?".

Kirja odottaa siis vielä lukemista. Samalla taidan joutua vähän tsemppaamaan tuon ruotsin kielen kanssa. Ihan hyvä vaan :-) Saa nähdä, kuinka paljon saan lukea sanakirja kaverina, että edes jotain tolkkua löytyisi. 

Jos olette sattuneet lukemaan kirjaa, kertokaapas mitä tykkäsitte. Minä meinaan aloittaa nyt ja katsotaan kuinka kauan menee, että saan sen luettua. 

Muuten jos joku ihmettelee, miksi meillä on Yankeesin lippis pojan päässä, voin kertoa, että meillä on yksi lapsista ehta NY-fani. Ja minäkin olin ennen. Nyt vihdoin viimein olen vaihtanut kotikaupungin joukkueeseen. Mutta tuo lippis oli nyt vain sitten osunut isoveljen hyllystä pikkuveljen päähän. Normaalisti se on kyllä todellakin tässä perheessä Red Sox :-D 

Ja jos ei kirjasta ole lopulta muuta hyötyä, on se edelleen ihanan kaunis "kahvipöytäkoriste". Elän silti toivossa, että saan jonkun huikean ahaa-elämyksen. Eli eikun kirjan kimppuun!