Olimme viime viikon lopulla vähän metsäretkitunnelmissa lasten kanssa. Puolarmaari on kiva paikka retkeillä ja ens kerralla otetaan myös mukaan tulitikut. Löydettiin nimittäin makkaranpaistopaikkakin! Metsästä voi ensin hakea vähän kuivuneita risuja ja muita kepukoita tai sitten napata pari kalikkaa kotipihalta reppuun. Miten vain.
Napsin muutaman kuvan. Vielä oli kovin hiljaista. Paikkahan on Espoon Puolarmetsässä oleva siirtolapuutarha-alue, joka aikoinaan rakennettiin asuntomessujen tyyliin. Viime vuonna paikka täytti 20 vuotta! Huh, hassua, koska olen siellä niin paljon ollut. Ja muistan myös ajan ennen mökkikylän ilmestymistä. Olemme aina asuneet sen lähistöllä ja siksi paikka on hyvinkin tuttu. Moni lähtee siitä myös lenkille, koska Espoon keskuspuisto ulkoilureitteineen rajoittuu myös Puolarmaariin. Kun olin itse vielä ala-asteella, hiihdimme Olarista Akilleksen majalle juomaan kuumaa mehua ja syömään makkaraa. Samainen maja - alunperin Bolarskogin Maarilan tilan
torppa Pirttibacka - kunnostettiin kun siirtolapuutarhaa rakennettiin. Torppa itsessään on ollut paikalla jo vuodesta 1912. Hiihtomajana paikka toimii edelleen!
Lapsille Puolarmaarissa on tosi kiva leikkipaikka, jossa mekin taisimme parkkeerata varmaan toista tuntia. Puutarha-alueen läpi menee joki, jossa on yleensä paljon lintuja. Kerran muistan sieltä käärmeenkin bonganneeni - alueella on valitettavasti myös kyitä. Niitä näkee etenkin kesällä usein, mutta onneksi ei ole mitään tapahtunut. Nyt jo 15 vuotias vanha neiti Linda-cairnimme pelästytti minut muuten samaisella alueella ihan pienenä pentuna, roikottaessaan kyytä suussaan! Onneksi käärme oli silloin jo tullut tarkemman tutkistkelun myötä aiemmin auton yliajamaksi, joten koiralle ei olisi mitään käynyt. Mutta sen jälkeen käärmeitä osasi ruveta paremmin varomaan.
Ennen Puolarmaarissa oli myös juhannusjuhlia ja siellä poltettiin kokkoa. Vuosiin en ole sitä käynyt katsomassa, enkä tiedä, onko tämä perinne enää voimassa.
Muuten jos käyt sattumoisin keräämässä auringonkukkia Puolarmetsäntien varrelta loppukesällä, tässä (kliks) pdf-julkaisussa on myös juttua kukkien viljelijästä. Hänellä näyttää olevan myös oma siirtolapuutarhamökki Puolarmaarissa.
Mutta tässä nyt tuli tällä kertaa tännekin muutama kuva meidän retkeltä. Varmaan laittelen kesän myötä lisääkin, jahka tuolla käymme :-)
Olin just vapun jälkeen lenkillä samoissa maastoissa koiran kanssa, kun olin pikavisiitillä Suomessa. Vielä silloin oli keskuspuistossa muutamassa notkossa lunta.
VastaaPoistaMuistan hyvin myös Puolarmaarin rakentamisen ja ne lukuisat retket alueella lasten kanssa. Samoja latuja olen myös itse koululaisena Olarista hiihdellyt, välillä ihan vapaaehtoisestikin koulun jälkeen.
Kiva, että paikka on edelleen käytössä ja voi hyvin, välillä näytti huonommalta.
Terveiset täältä Münchenin lämmöstä +27 tänään.