Bostonin purilaiset beach house tyyliin

torstai 18. elokuuta 2016


Retkillä yksi parhaista jutuista on ulkona syöminen. Voi että miten se juustosämpylä onkaan erimakuinen, kun sen kaivaa repusta rannalla. 


Hampurilaispäivä on aina odotettu juttu! Ulkona se on vielä parempaa. Grilli kuumaksi ja ainekset mukaan pihalle. Kastike on ainut, joka pitää tehdä etukäteen. Sekään ei tosin vie edes viittä minuuttia, jos tarvikkeita ei tarvitse lähteä metsästämään lähikaupasta. Mutta kaikista hauskinta on tehdä hampurilaisia retkellä. Suomessa on hienoa, kun melkein missä vain ulkoiluretkikohteissa - etenkin saaristossa ja metsissä - voi jollain tavalla käyttää tulta. On tulentekopaikkoja nuotioista keittokatoksiin. Jos jonkinlaista pannua viitsii repussaan roudata, saa tehtyä mahtavat eväät itse. Ja kun ottaa jauhelihan hieman jäisenä mukaan, se ehtii mukavasti sulaa ja samalla pysyä kylmänä.



Melkeinpä ihmettelen, miksi näitä hamppareita ei tule tehtyä useammin. Helppoa ja nopeaa ruokaa, josta jokainen tykkää. Ainoa, mikä USA:n puolella tökkii, on hyvän jauhelihan törkeän kallis hinta. Mitään muuta en suostu ostamaan, koska en halua yhtään antibiootteja tai hormooneita lihan kautta itselleni tai perheelleni. Vähän se on arveluttavaa, voiko edes luomuun luottaa, mutta yleensä luotan. Tai sitten ostan pihvikarjanlihaa, jossa luvataan rasian päällä, ettei kyseiselle elukalle ole syötetty mitään tauhkaa. Suomessa tämä niin helppoa, kun voi luottaa, ettei liha sisällä mitään outoja juttuja, vaikka niiden puutetta ei ole erikseen mainittu. USA:ssa pitää lukea aina lapuista, mitä tuote EI sisällä. Muuten voit luottaa, että saat kunnon kemikaalikoktailin :-D



Minä, ruokaharrasteija - en niinkään ruokahifistelijä, tykkään kokeilla vähän erilaisia juttuja. Tavanomaista en vain aina jaksa. Tämän kesän löytö oli country ketsupit. Sattumalta osuin maistatukseen Whole Foodsissa ja siitä se sitten lähti. Voi että, nämä ovat niin paljon parempia, kuin mikään perus-Hxxxxz. Tai no, riippuu keneltä kysytään. Ehkä ei niin lasten makuun. Mun makuun kyllä ja ehdottomasti.

Kun kerran löysin tämän tuotteen ylipäätään, olen testannut eri firmojen valmisteita. Suosikkia ei ole ehkä vielä löytynyt, maukkaita jokainen. Kuitenkin tuo oikeanpuolinen menee useammin ostoskoriin. Suosittelen nappaamaan vaikka kotiin tuliaisiksi, jos USA:n puolella matkaatte. Näille löytyy myös paljon reseptejä netistä, kun lähtee hakemaan. Minä en ole vielä itsetehtyä testannut, vaikka vähän miettinyt kyllä. Saatan kokeilla jossain vaiheessa, jos tuntuu tekemisenpuute ottavan niskalenkin allekirjoittaneesta.

Tällä kertaa meillä käytettiin kuitenkin jokaisen pojan ja minun, ainokaisen tytön hampurilaiseen näitä maalaisketsuppeja.


Meillä oli sipulisämpylät vuorossa. Tavallinen valkoinen hampparisämpylä ei ole yleensä meillä käytössä. Tosin välillä menee niitäkin. (Yritän totutella lapsia vähän erilaisiin makuihin. Joskus huonolla menestyksellä tosin. Esim. nämä sipulisämpylät eivät saaneet varauksetonta kiitosta :-)




Kaasuliesi on paras kaveri, kun haluaa paistaa ihan mitä tahansa :-D Tai no, tykkään melkein vieläpä enemmän ulkogrillistä!




Hannan hampurilaiseen tulee yleensä sämpylän väliin perusjuttuja. Kastike, ketsuppi, sinappi, tomaatti, punasipuli, salaatti, cheddarjuusto. Paistan usein itselleni pari kalapuikkoa tai kanafilettä, koska en syö pahemmin punaista lihaa.





Kuten jo edellä tuli mainittua, perheelle paistetaan USA:n puolella yleensä luomunaudan jauhelihapihvi. Suomessa valmistan lihapuolen yleensä Thorsvikin Hereford-tilan huippu hyvästä jauhelihasta. (Jota siis ostan vuosittain pakkaseen suoraan tilalta.)

Salainen hampparikastikkeeni yllä. Eli ei ole enää kovin salainen.

Soossi sisältää majoneesia, sinappia, curryä ja suolakurkkua / kurkkupikkelsiä. Suhde suurinpiirtein sellainen, että majoneesia on 1 CUP, sinappia 1/4 CUP, kurkkusalaattia noin 2/4 cup ja curryä joku teelusikallinen. Menee todella mutu-tuntumalla. Maistelen sitten aina onko ok ja lisään tarvittaessa aineksia.

Yksi CUP on 2,39dl. Suhteessahan laittaisin ehkä 2dl majoneesia, 1/2 dl sinappia, 1 dl kurkkusalaattia ja se sama teelusikallinen curryä.

Tämä on meidän lasten herkkua ja käytämme sitä myös ihan vaikkapa club sandwichin väliin, missä yleensä mukana tomaattia, salaattia, kanan rintafilettä ja pekonia.


Eli eikun paistohommiin! 



Retkiruokanakin tosiaan oikein mainio, jos vain jonkinlainen grillausmahdollisuus on olemassa. Ja jos ei ole, paista kotona ja kääri folioon mukaan. Kuten me teimme tällä rannalla ollessamme. 



Minulla on vielä haaveena, että ehtisin jonnekin saareen tässä elokuun aikana. Säistä riippuu ja muutenkin aikatauluista. Ja jos ei muuta, ajetaan vaikka Porkkalaan autolla retkelle. Sekin on vähän kuin olisi saaressa. Vaikka tietty se veneretki on aina itsessään jo "the thing". Joskus on vain otettava se paras mahdollinen vaihtoehto, vaikka kaikki toiveet eivät toteutuisikaan.




Nämä rantakuvat ovat Atlantin rannalta napattuja ja paikkana on paikallisten suosima, hienohiekkainen Crane Beach. Meiltä on sinne reilun tunnin ajomatka. Ranta on Bostonista linnuntietä noin 40-50km päässä pohjoiseen. Kuvat on otettu kesäkuussa, kun ei ollut vielä kovin lämmin. Ja oli muuten kovat tuuli. Ja paljon merilokkeja, jotka olivat aikamoisen aggressiivisia ruoan perään. Kauppatorin jätskivaraslokkeja eivät kyllä silti voita!

Sadetta karkuun Turkuun

maanantai 15. elokuuta 2016


Olen sellainen, etten tule kirjoittaneeksi itsestäänselvyyksiä välttämättä blogiin. Sellaista, mitä jokainen näkee itse, kun vaikkapa katsoo ulos. Nyt on se loppukesä tullut tai onpas saatu sadetta. En osaa tai se ei ole minun tyylini. Mutta tänään, kaikesta huolimatta, on pakko aloittaa näin. Sataapa paljon ja onpa kökkö sää. Heräsin sateen ropinaan ja tässä ihmetellyt koko aamupäivän, että kylläpä piru vie sataa ja paljon. Elokuun loppu ei ole Suomessa välttämättä se otollisin lomailuhetki, mutta minkä teet, kun yhden perheenjäsenen kesälomasta puolet nyt vain osuu tähän. Sitten otetaan avuksi sadetutka ja ihmetellään, minne auton nokka pistetään osoittamaan, ettei pää kastu ulkona ainakaan sateen takia. Tänään näyttää siltä, että kannattaisi lähteä Turkuun. Mutta vaikka olen lomaillut mökkeilun vuoksi lähellä Turkua aika paljon, en vieläkään osaa tuosta vain heittää, mitä siellä tekisin. Että siis mitä ihmettä tehdään Turussa?


Äkkiseltään tuli mieleen Aura-joen varrella oleva merimuseo. Otetaanpa se kohteeksi, ja jätetään sadepäivittelyt sikseen.


Käytiin siis sitten siellä! Ja Turussa ei satanut :-D Ei muuten satanut Espoossakaan enää illalla, joten hyvä reilun tunnin lenkki koiruuden kanssa teki autossa istuskelun jälkeen oikein hyvää. Olipas aikakin käydä tutustumassa Suomen Joutseneen, joka kuuluu tähän merimuseoon parin muun laivan kera. Pojat innostuivat ehkä eniten sotalaiva Karjalasta. Minä ihmettelin kovasti, kuinka Suomen Joutsen oli oikeasti niin upea. Todella, todella kaunis.


Merimuseon toinen rakennus Suomen Joutsenen komentosillan (komentosiltakoppi, mikälie?!) ikkunasta kuvattuna.


Lapsien mielestä kivoin juttu oli Ruotsin laivojen pienoismallit sekä tämä museon edustalla oleva jättikokoinen päivänkakkara.



Toki ehkäpä tulevan merimiehen piti testata riippukeinua nukkumiseen :-)







Tässä vielä vähän maisemaa kuvattuna taas Suomen Joutsenen kannelta. Edessä näkyy meille jo entuudestaan parin vuoden takaa tuttu kuunari-Helena sekä saatiinpa yksi Nautor's Swan nähdä. Eira-Swan tuossa yllä ja etualalla alakuvassa. Swanien nimihän juontaa juurensa Suomen Joutsenesta. 50-vuotta tuotannossa jo ollut upea upea purjevene juhli tänä kesänä synttäreitään Turussa ja Suomen Joutsenen sisällä oli edelleen pienimuotoinen historiikkiesittely Nautorin historiasta. Harmiksi ei itse päästy katsomaan juhlavuoden kunniaksi järjestettyä regattaa. Isot pojat intoutuivat muistelemaan Helena-viikkoaan, kyllä se upea Saaristomeri jättää jälkensä!


Ei saatu Turussa yhtään sadetta niskaan, vaikka pilvet vähän synkiltä näyttivätkin. Kun tulimme illalla Espooseen, sää oli  täälläkin taas oikein hyvä. Nyt on menty sadetutkan avulla näitä päiviä läpi, jotka ovat kyllä kieltämättä olleet hieman ärsyttävänkin epävakaisia. Mutta kun et asialle mitään voi, pitää tehdä asiat parhaalla tavalla olosuhteisiin nähden :-) Pitäisi muistaa tuo muutenkin ihan jokapäiväisessä elämässä!

Tammisaaren venesatamassa

tiistai 9. elokuuta 2016


Fiksua tai ei, olen ruokkinut purjevenekuumettani tänä kesänä oikein olan takaa. Se on sellainen tauti, että ei taida helpottaa kovin hyvin kuin siihen hankittavan täsmälääkkeen avulla. Etenkin, jos sitä on potenut lähestulkoon 20 vuotta. Voi olla vuosia muutama sinne tänne suuntaansa, mutta jotakuinkin tuota kokoluokkaa vuosien määrissä on saatu siitä nautiskella. Tai no, kärsiä. Onneksi kuumeeseen on kuulunut myös toinen sivujuonne. Hevoskuume. Se on kestänyt jo noin kymmenen vuotta tuosta kauemmin. Nämä kumpikin kuume ovat vähän sellaisia laadultaan, että lääkeen saamisen jälkeen toinen ainakin nujertuu (toivottavasti ainakin!). Eli kun yksi hoituu, hoituu toinen siinä sivussa - tai se lamaannutetaan :-D Perheellisenä pönkitän venejuttua enemmän, koska siihen voivat osallistua kaikki. Tallilla kukaan muu ei minun kanssani halua kyllä aikaansa viettää. Mulle käy molemmat - suuria intohimoja kumpikin.


Vähän jännittänyt, miten sitä osaa, kun aikaa on mennyt vuosia (lue kymmeniä!) viimeksi kun olen edes ollut veneessä. Sitä tekee itselleen näitä esteitä, miksi ei voisi jotain asiaa tehdä. Ei voi, kun ei ehkä osaakaan. Olen takonut muutaman vuoden nyt itselleni päähän, että voihan sitä opetella. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka. Harva katsoo myöskään kieroon, jos maksava asiakas tulee purjehduskurssille, että onko toi jo nelkyt plus :-D Mulle tämä ikäkriisi aiheuttaa tällaistakin. Onneksi nuorentava asianhaara on mukana, eli toinen näistä isommista pojista.




Purjevenekuumeen suhteen olen jo jonkin aikaa siirrellyt palikoita ja yrittänyt samalla sekoittaa pakkaa niin, että oikeat kortit asian mahdolliseen toteutukseen löytyisivät. Ja näinpä alkaa vähitellen käymään. 

Siinä vaiheessa, kun huomaa, että mahdollinen unelma voisi vihdoin - parin vuoden sisään nyt vähintäänkin - toteutua, voi jollain tavoin ehkä huokaista mutta myös tulla entistä hullummaksi. Kuume voi nimittäin nousta korkeammalle. Ja samalla sitä ihmettelee, että nyt juuri syntyneet ne kaksoset ovat kouluikäisiä ja osaavat uida. Mutta tylsästi kohta toinen vanhemmista lapsista on niin vanha, ettei halua enää meidän mukaan mihinkään. Yhtäkkiä meillä on kaksi lasta, joiden kanssa voi tehdä mitä vain ja kaksi, jotka haluavat jäädä mummin hoidettaviksi, jos vanhukset (me) ja pikkuveljet reissaa. Oikeasti outoa :-) 





Tosin vanhemmista pojista toinen on onneksi ihan innoissaan purjehduksesta. Meillä oli tänä kesänä tiedossa meno yhdessä viikon purjehdusleirille, mutta hitsi vie jouduttiin peruuttamaan se ajankohtien mennessä ristiin. Ja mikä tylsintä, nyt ne ajankohdat sitten menivätkin ok, mutta ei tietysti enää päästy, kun paikat oli jo loppuunmyytyjä. Ensi kesänä uusi yritys. Puhuttiin myös kaksosten kanssa, että voisivat mennä ensi kesänä aloittamaan jollailua. Toinen olisi halunnut mennä jo tänä vuonna, toinen on sitä mieltä, ettei kiinnosta lainkaan. Nähtäväksi jää, mikä tilanne ensi keväänä.




No joo, dilemman nimeltä purjevenekuume ratkaisu ei ole siis vielä läheskään lähellä. Mutta se on jo todella monta askelta tai pitäiskö sanoa meripeninkulmaa lähempänä, mitä se oli viime keväänä. Juuri nyt harmittaa kuitenkin se, ettei mun isä pääse mukaan. Entinen kilpapurjehtija kärrätään kyllä jollain konstilla satamaan, kunhan hankinta on tehty :-D Se on yksi minua eteenpäin vievä voima. Meillä - minulla ja lapsella - on sellainen hullu idea, että pärjäisimme veneen kanssa joskus kahdestaan. Aika pitkään varmaan vielä menee kyllä siinä, ja siihen asti mies saa olla varmistelemassa, ettei sössitä pahasti.




Eräs tuttuni sanoi, on ihan mielettömän mahtavaa, jos itse tietää mistä tulee onnelliseksi. Siinä ollaan jo puolivälissä matkaa ja oikeaan suuntaan menossa. Silloin pitää vain antaa sille unelmalle lisää ruokaa ja antaa sen lentää. 

Onneksi suurin osa ihmisistä on niitä, jotka tsemppaavat eteenpäin ihan innoissaan, vaikka sitten matkalla on niitä, jotka tulevat kommenteillaan latistamaan. "Järjen äänen" puhuminen ei juurikaan auta, jos ihmisellä on palava intohimo. Muutenkaan en ole vielä koskaan ymmärtänyt, miksi joidenkin ihmisten pitää tulla kertomaan kuinka huono sun haave on, jos ei itse tykkää tai ymmärrä asian ihanuutta. Meillä on niin monia erilaisia ajatustapoja ja näkemyksiä. Unelmissa kun ollaan jo niin suurten asioiden äärellä, ettei niitä järjellä voikaan miettiä välttämättä fiksuiksi. Silloin se järki on vain siinä, että tulet onnelliseksi. Ja lopulta sehän on aika hitsin tärkeä asia!




Tänä kesänä ollaan autoiltu satamiin. 
Käyty katsomassa veneitä (no joo, minä etunenässä!) ja syöty jätskiä.

Ja sitten taas istuttu autossa. 



Tammisaaren satamaan tuli ilta-auringon alla höyrylaiva Sunnan II, kun olimme pällistelemässä sekä upeaa puurakenteista purjevenettä sekä vierasvenelaiturissa lepuuttavaa reilun 15 metrin pituista sinistä Beneteau 50 -venettä.  Tuossa yläkuvassa molemmat. Avance 24 siinä vieressä näytti aika pikkuruiselta vieressä, vaikka oikeasti se olisi ehkä enemmänkin meidän harrastukseen sopiva niin kooltaan kuin budjetinkin suhteen :) Meidän taidoilla ei toistaiseksi paljon yli kymmenmetriselle lähdetä seikkailemaan.

Väittelimme mieheni kanssa, mitä hintaluokkaa mahtaa tuo sininen Beneteau olla, ja lopulta kysyttiin googlelta vastausta. Olisikohan ollut sama paatti kyseessä, mitä myydään parhaillaan täällä.  Minä hävisin hinta-arvailun!




110-vuotis synttäreitään viettävä Sunnan II tuli aika ripeää vauhtia satamaan, taitaa olla höyrykoneet eläkkeellä ja diesel pelissä. 



 Punapaitainen, veneilystä vähemmän innostunut kapteeninalkukin oli ihan tyytyväisenä matkassa.






En ollut ennen käynytkään Tammisaaren satamassa ja nytpä tuli sitten todettua, että olipas kaunis ja mukava käyntikohde. Budjettivastaavan iloksi vierasvenepaikkojenkaan maksu ei ollut kovin korkea. Me kun ollaan näiden suhteen ihan noviiseja, täytyy kaikenlaista tarkistaa.






















Syytä puupurjeveneen juhlaliputukseen en tiennyt, mutta se oli hauska nähdä. Näitä iloisia lippuja kuvailin vähän enemmänkin. Eikös näitä pidetä yleensä lähinnä juhannuksena? Vai onko siinä jotain tiettyä sääntöä?


Mutta tällaisia tunnelmia siis tällä kertaa. Pitäkäähän peukkuja, että täällä tämä venekuume saadaan joskus hoidettua :-)

Kuvat parin päivän takaa lauantailta, eli elokuun puolella oltiin myös näissä. Lisää venesatamia tulossa, kunhan kerkeän käsittelemään kuvia.

Elokuu, alkuja ja loppuja

maanantai 8. elokuuta 2016




Elokuu tuli jostain puskan takaa ja toi samalla selkästi loppukesän fiilikset. On se kesä kyllä hurjan lyhyt täällä Suomessa. Tai siltä se vain tuntuu. Etenkin ehkä, kun on itse tullut tänne vasta heinäkuun puolivälissä. Ensi vuonna tulen kyllä kuukautta aiemmin. Vähintäänkin!



Ekaa kertaa oikeastaan koskaan en ole ollut pätkääkään innostunut pihahommista. En sitten yhtään. Kun tulimme, revin vuohenputket kukkapenkeistä, mutta siinäpä se. En ole laittanut kesäkukkia parevekkeelle enkä kuistille, en ole ostanut uusia taimia. Olen lähinnä katsellut, mistä puskista tunkee mitäkin ja mikä olikaan viime talven viemää. Ruusuista melkein kaikki ainakin. Jostain syystä salviaa on aika monessa nurkassa. Olen nyppinyt nyt sitä ja kuivannut purkkiin. Myös minttua löytyy. Ja yllätyksesti moni niistä kasveista, jotka olivat näyttäneet menehtyneen viime talven vuoksi, onkin puskenut uutta versoa näin vasta heinäkuun lopussa. Yksi niistä on karhunvatukkapensas, joka näytti oikeasti täysin kuolleelta tapaukselta. Samaten yllätystulemisen teki köynnösruusu New Dawn.



Siemenestä leviävät malvat ja tämä kuvan akileija on myös siemenlentojen peruja. Tällä yksilöllä oli todella minikokoinen kukinto verrattuna akileijoihin, mitä minulla on pihalla ollut valmiina. Ja joista tämäkin luultavasti levinnyt. Kukan koko oli vain hitusen peukalon päätä suurempi.


Yksi vuodesta toiseen kukkiva ilon aihe on liila suurikukkainen kärhöni, jonka olen ilmeisesti onnistunut istuttamaan erittäin fiksusti terassin alle. Se tulee aina varmasti ja niin teki tänäkin kesänä. Kukat ovat ihania ja suuria ja vieläpä jaksavat ilahduttaa vähintään kuukauden ajan. Kukkii siis ilahduttavan pitkään.


Nimeä tälle kärhölle en tosin tiedä. Kuvattua tulee joka tapauksessa todella paljon!


Kotona on ihanan siistiä ja rauhaisaa, kiitos Marie Kondo. Täytyykin kirjoittaa ihan oma postaus aiheesta, kuinka yksi vaaleanpunakantinen kirja muutti elämäni!  Tässä kuvassa tosin kotoisat vaatteiden roikutukset portaikon kaiteella :-D Välillä on kiirusta, minkäs teet. Lapsistakaan ei meinaa saada kuvia, kun ovat aina menossa!


Välillä sitä ihmettelee, kuinka aika menee nopeasti. Nykyisin saa juoda kahvikuppinsakin jopa liian rauhassa. Päätin ottaa kaapin kätköistä tämän säästössä olleen Iittalan "ruotsalaisten" muumi-mukin käyttöön. Marie Kondon jälkeen en enää säästele turhaan kaapissa mitään. En jemmaile säästöön juttuja tai muutenkaan sääli tavaraa. Jos tuolla on joskus satasen verran arvoa, se on sitten sen ajan murhe. Minulle se tuottaa iloa, joten juon tästä lähtien kahvini siitä. Se tuo myös upeasti mieleen tämän kesän "pääteemani", joka liittyy saaristoon. Siitä joskus myöhemmin.


Mikäs siinä ulkona kahvia juodessa, kun saa ihastella samettisia kärhöjä ihan omassa rauhassa. (Jos unohtaa ampparit, jotka pörräävät ympärillä :-D


Ja kyllä ne lapsetkin joskus malttaa istua paikoillaan!


Keräilin vielä päivän mittaan akileijojen siemenkodista mustat helmet ja heittelin niitä vähän uusiinkin paikkoihin.


Pohdin, miksi tietyt värit ovat mieleeni vuodesta toiseen, ja miksi auringon valon vaalentama puulaatikko säilyy pihassa ja tuottaa iloa. Jostain syystä se vain tekee niin. 


Samoin kuin lohisoppa ja tähtikuvioiset tekstiilit. Olivat ne kuinka "out of everything" tahansa.


Pinkkiä ja harmaata, niillä pärjään aina :-D

Ensi viikolla tiedossa ainakin merenaaltojen kohinaa ja hyvää ruokaa.
Toivon mukaan myös aurinkoisia päiviä.

Aloittelen aarrekartan tekoa ja toivon, että saan mukavasti käyntiin uuden vuoden.
Tuntuu monesti, että elokuun puolivälistä se uusi vuosi oikeasti alkaa.
On ladannut akut ja pääsee taas vauhtiin.