Pipariksi mennyt piparitaloviritys ja muita kuulumisia

perjantai 20. joulukuuta 2013








Yritin kovasti tänään tehdä piparitaloa tai oikeastaan lyhtyä.

Tein piparitaikinan myös itse ja käytin Kotiliesi-lehden piparitalolle varta vasten ollutta taikinaohjetta. Mutta eipä onnistunut tämä mamma silläkään. Turposivat pahuksen paljon noi mun viritelmät ja vaikka malli oli hyvinkin yksinkertainen itämainen lyhty, ei niiden seinien liimaaminen sokerilla onnistunut taaskaan.

Joskus päitäisi saada kädestä pitäen neuvoa, miten tää oikein OIKEASTI onnistuu!?
Ensi jouluna sitten varmaan Työväenopiston kurssi kutsuu.

Tuo taikina, minkä tein, oli muuten älyttömän hyvä leipoa ja hyvältä se maistuikin. Miksi sitä ei tule tehtyä useammin itse piparitaikinaa, kun se on NIIN nopea ja helppo tehdä. Sultaattaa vaan rasvan, sokerin ja mausteet ja sen jälkeen pyörittää jauhot, munat ja soodan mukaan. Mulla meni oikeasti vain 5 minuuttia siinä. Eikä voi kyllä samana päivänä puhua noiden kaupan pakastetaikinoiden kanssa.



Ruisleivästä krutongiksi ja vuohenjuustotoastit

tiistai 26. marraskuuta 2013


Kuvasimme tätä reseptiä eräänä päivänä kässäkerhomme miitingissä tuossa meidän naapurissa.

Meillähän on kässäkamujen kanssa nykyisin tullut tavaksi kokata ystäville lounas. Ja välillä meillä on ehkä pientä kilpailuhenkeäkin sen suhteen, kuka keksii parhaita reseptejä ja mitä uutta voisimmekaan testata.

Nyt oli siis oiva tilaisuus testauttaa nämä sapuskat, nimittäin gourmet välipalamme sattui sopivasti päivään, jolloin hieman juhlistimme joulumyyjäisprojektimme loppumista.


Kaverit olivat aivan intona näistä herkuista, ne todellakin kävivät hetkessä kaupaksi. Ja täytyy sanoa, että kyllä ne minullekin maistuivat :-) Etenkin ylläri on tuo gorgonzola-juusto, joka on sellaisenaan melko vahvaa, jos ei pidä sinihomejuustoista. Tässä reseptissä viikunahillon ja päärynän makeus sekä chilin kipakkuus taittaa maun erityisen ihanaksi. Suosittelen siis testaamaan ilman mitään ennakkoluuloja :-D

Minulla oli tarkoitus tarjota tätä menua itsenäisyyspäivänä, jolloin juhlistamme myös esikoisen syntymäpäiviä. Meidän oli tarkoitus pitää walk-in-bileet, jolloin ihmiset voivat tulla ja mennä milloin haluavat sovittuna päivänä. Näitä järjestetään USA:ssa aika paljon, ja minusta se on kiva systeemi. Nyt kuitenkin joudun tuota päivää hieman muuttamaan, koska muut reissut menevät hieman päällekäin. Mutta ei se haittaa. Tarkoitus kuitenkin saada ystäviä ja sukulaisia piipahtamaan pikkujoulujen ja syntymäpäivien merkeissä joulukuun puolessa välissä. Lisään menuun vielä yhden herkun, mutta kerron siitä myöhemmin.


Tällä kertaa siis mukana VAASAN RUISPALAT Mini -leivästä tehtyjä herkkuja. Olin mukana Indiedaysin kampanjassa, jossa meillä oli tarkoitus tehdä juuri näistä miniversioista herkkuja tai tuoda esiin uusia ideoita.

Nuo pienet ruispalat ovatkin erityisen kätevän kokoisia näihin pikkusyömisiin. Ja suosittelen, että ylipäätään ei kannata laittaa kuin 3-4 erilaista versiota tarjolle, koska sillon pääsee todellakin itse helpommalla, mutta vierailla on silti valinnan varaa. Ja se, mitä ehdottomasti myös suosittelen, on ruokarajoitteisten huomiointi. Teen nämä yleensä aina kokonaan laktoosittomana ja kasvisversioina niin pitkälle, kuin voin. Mutta yksi saa kyllä olla kalatuotteita sisältävä - usein kasvissyöjätkin huolivat kalaa.







RESEPTINI GOURMET VÄLIPALAKSI


GORGONZOLA-PÄÄRYNÄ VAASAN RUISPALAT Mini


viikunahillon, savuchilimantelin sekä herneenversosalaatin kera




- pussillinen VAASAN RUISPALAT mini -leipiä
- luomu gorgonzola juustoa noin 200g
- 2-3 suippoa päärynää
- viikunahilloa
- savuchilimanteleita
- paketillinen tai 2 ruukkua herneenversoja


*1* Voitele ruispalat viikunahillolla

*2* Leikkaa päärynät pyöreiksi siivuiksi ja silppua herneenversot.

*3*  Ripottele herneenversosilppua jokaisen leivän päälle.

*4* Laita päärynäsiivu jokaiselle leivälle

*5* Leikkaa päärynäsiivun päälle pala gorgonzolaa

*6* Rouhi mantelit ja ripottele niitä juuston päälle









PAAHDETTUJA VAASAN RUISPALAT mini -SUIKALEITA


ARTISOKKA-LIME-VALKOSIPULIDIPIN KERA



- pussillinen VAASAN RUISPALAT mini -leipää
- purkki öljyssä yrttimarinoituja artisokannuppuja

(Voit lisätä yrittimausteen myös itse, noin 1 tl, jos käytät maustamatonta versiota. Käytä kuitenkin aina öljyssä säilöttyjä artisokkia tähän reseptiin.)


- 2 limettiä
- valkosipuli

*1* Valuta artisokista öljy ja laita ne sauvasekottimelle sopivaan astiaan.

*2* Kuori valkosipulinkynsi ja lisää se sekoitusastiaan. 

*3* Purista puolikas limetin mehu joukkoon ja soseuta todella tasaiseksi tahnaksi. Se saa jäädä hieman löysäksi. Voit lisätä öljyä tarvittaessa.

*4* Pilko miniruispalat noin neljään osaan pitkittäisiksi siivuksi

*5* Murskaa 4-5 valkosipulinkynttä tai pilko ne pieneksi. Lado leipäsiivut, valkosipuli ja noin 1/2 - 1 dl oliiviöljyä kulhoon. Sekoita tasaisesti yhteen. Tarkista, että jokainen siivu maustuu.

*6* Paahda uunissa 225 C asteessa noin 5 minuuttia tai niin kauan, että leivät ovat saaneet hieman väriä ja paahtuneet rapeiksi.

*7* Kaada leipäsiivut kulhoon ja purista päälle puolikkaan limetin mehu. 


Tarjoile heti artisokkadipin kanssa.

(Resepti riittää 4-6 hengelle.)









Toivottavasti maistuu!

Pinkkiä puutarhasta

sunnuntai 4. elokuuta 2013






Mä en vaan malta olla laittamatta näitä kuvia, mitä napsin heinäkuun lopulla Margaretebergin lumoavasta muotopuutarhasta. Sinne täytyy taas päästä, vaikka en tiedä kukkiiko lopulta enää kauheasti mikään elokuun puolella. Heinäkuussa olivat jo niin monet syyskauden kukatkin loistossa. Mutta kiva paikka se on käydä. Ja vieressä oleva Primus-talli pitäisi jossain vaiheessa myös tsekata.

Eikö olekin upea tunnelma tuolla puistossa!

Mä niin rakastan kuvata kukkia, että ei meinaa tulla kukkakuvista loppua millään.

Unelmapuutarha Espoossa

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013







No huh. Kesä tuli takaisin ja voi että mikä kostea eteläeurooppalainen ilma täällä on! Oltaisiin voitu olla vaikka koko yö pihalla.  

Tunnelma oli tuona iltana aivan huippu kuvaamiseen ja sellainen loppusyksyn väre kyllä näytti tulleen kuviin. Onneksi se kesä kuitenkin tuli takaisin :-)


Huomenna taas biitsille lasten kanssa, kyllä kelpaa!

Toukokuisella metsäretkellä ja Puolarmaarin puutarha-alueella

keskiviikko 15. toukokuuta 2013


Olimme viime viikon lopulla vähän metsäretkitunnelmissa lasten kanssa. Puolarmaari on kiva paikka retkeillä ja ens kerralla otetaan myös mukaan tulitikut. Löydettiin nimittäin makkaranpaistopaikkakin! Metsästä voi ensin hakea vähän kuivuneita risuja ja muita kepukoita tai sitten napata pari kalikkaa kotipihalta reppuun. Miten vain.



Napsin muutaman kuvan. Vielä oli kovin hiljaista. Paikkahan on Espoon Puolarmetsässä oleva siirtolapuutarha-alue, joka aikoinaan rakennettiin asuntomessujen tyyliin. Viime vuonna paikka täytti 20 vuotta! Huh, hassua, koska olen siellä niin paljon ollut. Ja muistan myös ajan ennen mökkikylän ilmestymistä. Olemme aina asuneet sen lähistöllä ja siksi paikka on hyvinkin tuttu. Moni lähtee siitä myös lenkille, koska Espoon keskuspuisto ulkoilureitteineen rajoittuu myös Puolarmaariin. Kun olin itse vielä ala-asteella, hiihdimme Olarista Akilleksen majalle juomaan kuumaa mehua ja syömään makkaraa. Samainen maja - alunperin Bolarskogin Maarilan tilan 


torppa Pirttibacka - kunnostettiin kun siirtolapuutarhaa rakennettiin. Torppa itsessään on ollut paikalla jo vuodesta 1912. Hiihtomajana paikka toimii edelleen!




Lapsille Puolarmaarissa on tosi kiva leikkipaikka, jossa mekin taisimme parkkeerata varmaan toista tuntia. Puutarha-alueen läpi menee joki, jossa on yleensä paljon lintuja. Kerran muistan sieltä käärmeenkin bonganneeni - alueella on valitettavasti myös kyitä. Niitä näkee etenkin kesällä usein, mutta onneksi ei ole mitään tapahtunut. Nyt jo 15 vuotias vanha neiti Linda-cairnimme pelästytti minut muuten samaisella alueella ihan pienenä pentuna, roikottaessaan kyytä suussaan! Onneksi käärme oli silloin jo tullut tarkemman tutkistkelun myötä aiemmin auton yliajamaksi, joten koiralle ei olisi mitään käynyt. Mutta sen jälkeen käärmeitä osasi ruveta paremmin varomaan.




Ennen Puolarmaarissa oli myös juhannusjuhlia ja siellä poltettiin kokkoa. Vuosiin en ole sitä käynyt katsomassa, enkä tiedä, onko tämä perinne enää voimassa.

Muuten jos käyt sattumoisin keräämässä auringonkukkia Puolarmetsäntien varrelta loppukesällä, tässä (kliks) pdf-julkaisussa on myös juttua kukkien viljelijästä. Hänellä näyttää olevan myös oma siirtolapuutarhamökki Puolarmaarissa.

Mutta tässä nyt tuli tällä kertaa tännekin muutama kuva meidän retkeltä. Varmaan laittelen kesän myötä lisääkin, jahka tuolla käymme :-)






Dinosauruksen munia ja muuta keväistä sisustusta

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013




Harvensin omppupuusta vähän kuivia oksia - ovat olleet nyt vedessä viikon verran ja mitään ei tapahdu. Tyhmää. Yleensä olen saanut noi omppupuun oksat hyvin kukkimaan, mutta nyt ei tunnu tapahtuvan mitään. Silmut vain ovat ja tököttävät siinä, pientäkään vihertymistä ei ole näkynyt. Ehkä sitten täytyy olla vain kärsivällinen ja odotella... ja odotella. Omppupuun oksat ovat vain siitä parhaita, kun en saa niiden kukista mitään allergiaa. Koivunoksat ovat katastrofi tälle allergianenälle. Samoin pajut, jos ovat vedessä ja pääsevät kukkimaan. Pajunkissoja voi onneksi pitää hyvin kuivassakin..



Meillä on täällä siirrytty sisutuksen osalta kesäisempään moodiin. Sinistä, turkoosia ja tähtiä. Mut sopii tuo väriskaala mun mielestä hyvin tähän kevääseenkin. Katolta on tippunut lunta tänään oikein urakalla, joten kyllä se aurinko tekee hommia, vaikka välillä meinaa usko loppua! Muutenkin alkaa täällä meillä tämä sisustus vihdoin olla "kasassa". Vuosi siinä mulla aina menee, että pääsen sinuiksi talon kanssa, ja tiedän, mitä talo "haluaa" ollakseen paras mahdollinen.

Nämä munat ovat muuten mun uusia tuotoksia. Tein ne melko karkeasta valkosavesta, lasitin ja poltin raku-uunissa ja sitten savustuspönttöön vielä lopuksi. Ne ovat kuulemma dinosauruksen munia. No, siltä ne ehkä kyllä näyttävätkin :-) Värikokeilut ei nyt näistä kuvista kauhean hyvin erotu, mutta pieniä kivoja yksityiskohtia kyllä löytyy. Ja tää tekniikka on niin kiva, kun joka kerta tulos on satavarmasti aivan uniikki.



Tällä meidän pienimmäisellä on hirveä järjestelyhimo! Paras juttu on ensin purkaa legorakennelmat, sitten lajitella ne järjestykseen ja pistää jonossa lattialle lajiteltuina pienimmästä suurimpaan. Ja sitten kootaan taas koko jono kasaksi ja rakennetaan uudelleen. Parasta matemaattiseen ajatteluun kehittävää touhua, joka on kuitenkin täysin itseohjautuvaa leikkiä :-)




Huhtikuu tulee olemaan taas mielettömän kiireinen. Pieni pääsiäisloma tässä tekee terää, vaikka hommia todella on odottamassa kirjojen lukemisen muodossa.