Lempeän levolliset talvikuukaudet

Olen kuulkaa kiitellyt itseäni, että syksyllä joskus päätin ex-tempore tilata 1,5 kuutiota klapia meidän pihaan. Kasasin ne autokatoksen nurkkaan ja ajattelin, että saa nähdä meneekö mökkiviemisiksi. Täällä ei kauheasti tule tuota kaminaa lämmiteltyä, jos ei ole pakkasta. 

Mutta nyt on kyllä on poltettu. Vaikka kyllähän tässä ehdin syksylläkin viritellä tulta uuniin aina silloin tällöin, on viimeiset pari viikkoa pidetty tulta pesässä suurin piirtein koko ajan, kun ollaan paikalla ja hereillä. Ja voihan nenä, kohta on puukasasta jäljellä enää vajaa kolmannes.

Meillä alkaa olla taas osa porukasta pikkuhiljaa Suomen lomansa lomaillut ja lähtö pilkottaa edessä. Mutta nyt ei sitten tosiaankaan ole tiedossa sitä mielettömän ahdistavaa monen kuukauden erossa oloa. ONNEKSI. Voin sanoa, että se on aika kamalaa. Kyllä perheen on paras olla pääosin ainakin saman katon alla :-) Kaikestahan jollain tavoin selviää ja tilanteet tulevat ja menevät usein niin, ettei se ole pelkästä itsestä tai omasta tahdosta kiinni. Mutta jos jotain hyvää voi tuosta kahdessa maassa asumisesta sanoa, on se kyllä ehdottomasti se, että osaa täysin eri tavalla arvostaa ihan tavallista arkea, jossa kaikki kuusi ihmistä on jollain tavoin fyysisesti läsnä! 

Tiedän jo nyt tosi monta perhettä, jolla on samanlaisia kuvioita, ja sellaista se elämä vaan nykyisin on. Toisaalta olen niin vaihtelun haluinen, että minulle ainakin sopii tämä. Lapset nauttivat, kun jotenkin ihan omalla tavallaan osavaat ottaa irti kummastakin paikasta parhaat puolet ilman mitään stressiä. Sellaistahan se on ollut vaikkapa diplomaattiperheilläkin jo pitkään, eikä tietääkseni mitään hirveän haitallista sivuvaikutusta ole kenellekään minun tuntemalle maailmankansalaiselle aiheuttanut :-) 

Joillain lukijoilla on ollut huoli, miten tässä käy tämän Suomen talomme kanssa? No, kaikki varmasti ymmärtävät, että pidemmän päälle on aika hankalaa pitää kahta isoa taloa kahdessa maassa, jos asuu toisessa vain kesällä tai loma-aikoina, mutta toistaiseksi ollaan onni

stuttu sumplimaan asiat niin, että voimme käyttää tätäkin jatkossa ihan omana kotinamme. Joskus tilanne voi muuttua, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Katse on selkeästi kevääseen, ainakin jos ulos on katsellut nyt viimeisen viikon aikana yhtään :-)

Tämä suomalainen talvi on ihana!

Kuura ikkunoissa on jotenkin rauhoittavaa. 

Se on talven pitsiä, jota nyt ihan vapaana kaikesta väristä ja puutarhan kukkaloiston ja runsauden voimakkuudesta saa katsella taustanaan täysin levossa oleva luonto. Lumipeite peittona kaikelle.

Minä tykkään, että pari talvikuukautta on todellakin tarpeen siihen mielen "retriittiin", ja sitten taas on ihan erilaista voimaa katsoa värikästä kevättä, kesää ja syksyä!