Mehumaija ja Meri

Sain ämpärillisen punaviinimarjoja Etana Ellin kautta. Ehdin kaipailla niitä Facebookin kautta ja somehan toimi taas :-) Mulla oli tarkoitus lähinnä laittaa marjoja pakkaseen piirakkatarpeiksi, mutta niitä olikin NIIN paljon, että en kertakaikkiaan lopulta jaksanut enää pussittaa. Pakastaja-Elvinä siis oltu, mutta myös Mehumaijan tittelin voisin kohta saada. Sen verran paljon on nyt tullut mehujakin keiteltyä. 

Vaikka muuten tykkään, että saa olla melko vähän "roinaa" ymärillä, en osaa ollenkaan elää minimalistisessa keittiössä. Taas on kaivettu siis säilössä olleista laatikoista kaiken maailman kippoa ja kuppia, mitä tietysti tarvitseekin. Mutta siis en osaa pistää näitä vain kaappiin piiloon. Siinäpä sitten nököttävät pöydällä. Onneksi on myös tuo avohylly, jonne niitä uppoaa. 

Mehupullot ("Korken") hain Ikeasta, kun en ollut sitten tietenkään mitään pulloja säilönyt varastoon mehutarpeiden varalle. Näihin Ikean pulloihin meni kyllä tuota tiiviiksi keittettyä mehua aika reippaasti. Vetoisuus varmaan toista litraa.

Vähän sellainen Muumimamma-olotila ollut, kun tässä on näiden kanssa puljannut ja sitten vielä mehut tarjonnut Arabian Myy-kaatimesta, jonka oikea nimi on kyllä Juhlahetki. Onnekseni sain sen Iittalan alesta, kun koko viime kevään haikailin Bostonin päässä tuota kannua. Niitä saattaa olla vieläkin tarjolla, vilkaise tästä, kliks.

Mehumaijailun lisäksi on tässä viimeiset päivät käyty uimarannoilla. Meillä on yksi suosikki, jossa olen käynyt jo pienestä asti. Silloin mentiin aina fillarilla Suvisaaristoon joko Hanikan rantaan (siinä Suinon salmea ennen mantereelta tultaessa) tai tänne Svinön rantaan, joka vähän kauempana. Kun olin pieni, matkanvarrella oli lampaita laiduntamassa. Monta vuotta meni, ettei lampaita näkynyt, mutta nyt iloinen ylläri oli kyllä taattu, kun huomasin laiduntavia päkäpäitä ison joukon heinän kimpussa. Lupasin, että joku päivä käydään katsomassa lampaita lähempääkin. Viimeksi alkoi sataa, kun meillä oli tarkoitus kävellä aitauksen viereen, mutta ehkäpä tällä viikolla. En tosin tiedä, kuinka kauan lampaat nyt laiduntavat. Varmaa niin pitkään, kun ruokaa riittää?

Suvisaaristo on kyllä sellainen Espoon helmi, että ei ole toista. Onnelliset ihmiset he, jotka siellä voivat asua. Paljon on veneitä laitureissa ja ihania vanhoja taloja uusien lisäksi. Onneksi Espoossa pääsee merelle, vaikka ei olisi omaa venettä. Saaristoveneillä näkee mukavasti myös ympäristöä. Täytyisi saada tuolle toiselle puoliskolle veneilykuume tartutettua, jos jossain välissä sitten itsekin pääsisi vesille. Jos ei sitten purjein, niin vaikka moottorilla. Tosin purjehdus nyt on se, mistä lähtökohtaisesti "lähdetään" :-D

Sinilevää ei tällä rannalla näkynyt, mutta inhottavaa vaahtoa oli rannassa vaikka kuinka. 

Huomasin myös, että Svinön ranta on kohta ummessa tuon kaislan takia. Sen rantaviiva on pienentynyt vuosi vuodelta. En tiedä, eikö tätä rantaa vain haluta hoitaa, kun se on vähän syrjässä, vai mikä on syynä? Resurssipula?

Tässä vielä loppuun minun "kesäunelmani". Ei paljon muuta tarvisisi olla. Laituri, meri (tai järvi) ja rantasauna. Tämä vanha uimahuone on kyllä erityisen houkutteleva!

Tähän on hyvä päättää, kun Muumi-juttuja muutenkin sivuttu :-)

Iloisia ilmeitä tähän viikkoon!