Voihan meri!

maanantai 8. toukokuuta 2017










Boston on siirtynyt kesäaikaan!

Täällä on purjeveneitä taas rannat täynnä ja Bostonin keskustan satamassa oli sunnuntaina todellinen kuhina, kun ihmiset ilmeisestikin testasivat rannan tuntumassa veteen laskettuja veneitä. Se kävi nyt äkkiä - viikko sitten näin vasta ihan muutaman.

Mutta voi että, aivan MIELETÖN tuuli, huima purjehduskeli. Lämpöä oli kuitenkin 20 astetta, eli ei haitannut viima. Olisin ollut niin itsekin veneellä, jos olisin voinut. Seuraavaksi meinaankin selata charter-purjehdukset, joita on tässä meidän hoodeilla. Ei tästä tule yhtään mitään, kun on niin kauhea hinku suolaisen veden perään. Näillä kuvilla siis meriterkut muillekin, kaikille lukijoille ja etenkin nyt erityisesti teille sitlåda-istujille :-D

Konmarinointia

sunnuntai 7. toukokuuta 2017



Minusta tuli Marie Kondo fani viime keväänä. Ystäväni USA:n puolella luki kondausopuksen jo reilusti vuosi sitten ja minähän siinä olin ensimmäisenä naureskelemassa, miten nyt lasten kaapeissa etenkään voi mikään ihmeellinen taittelutekniikka toimia. Siis ihan oikeasti. 

Minä, joka en ole koskaan mistään elämäntapaoppaista juuri perustanut, saati sitten neuvoista mitään lopulta toteuttanut oikeassa elämässä. Tämä on nyt sitten todellakin ihan oma juttunsa. Tilasin nimittäin kirjan joskus viime syksynä ja luin sitten sen oikeastaan saman tien lähestulkoon nukkumatta lainkaan. 

Soraäänistä olen lukenut monista blogeista muun muassa ilmaisulla Konmari on täyttä roskaa. Pöh. Konmarinoitu koti on unelma! Tosin pitäähän kirja lukea niin, että löytää sieltä ne omat juttunsa. Tuskin sinkkunaisen kotia voi kovinkaan hyvin verrata neljän pojan ja kahden aikuisen taloon. 

Mutta ideoita ja suhtautumista asioihin voi silti käyttää hyväksi. Ja on siellä esimerkkejä vaikka kuinka ja paljon. Minulle, tunnearvokeräilijälle, oli suuri oivallus se, kuinka voin luopua tavaroista, joista en ehkä enää pidä. Joita säilyttää, koska... No siis siksi että niistä ei voi luopuakaan. Nyt voi! Ja on luovuttu. Ja vaikka välillä on sotkua, niin nyt tiedän, että ei paljon tarvitse, että homma saadaan haltuun.





Konmari ei tarkoita välttämättä täydellistä minimalistia. Se tarkoittaa sitä, että et säilö turhaan sellaista, mitä et tarvitse tai mikä ei tuota iloa. Se tarkoittaa sitä, että oikeasti kaikella on paikkansa ja kaikki kuuluu jonnekin. Siivoaminen on kamalan helppoa, kun koti on konmaritettu. Kaikella todellakin on silloin paikkansa. 

Nyt vuoden onkin sitten hyvä tehdä pieni tilinpäätös, miten on vuosi mennyt? Onko koti edelleen marinoitu vai ollaanko takaisin vanhassa kamalassa kaaostilassa?




Havaintojani tällä hetkellä:

-  Meillä on kotona edelleen usein epäjärjestys, mutta sen raivaaminen kestää todellakin aika vähän aikaa

- Keittiön pöytätasot ovat edelleen muruissa, kun lapset ovat käyneet laittamassa välipalaa... (Liittyykö tämä edes Konmariin? :-D )

- Ikkunat ovat edelleen pesemättä. Kahdessa eri talossa. (Pitääkö ostaa pesuri??)

- Ostokäyttäytymiseni on muuttunut todella radikaalisti. Ostan vain sitä, minkä tiedän kestävän ja mitä jaksan katsoa. Ostan ehkä nykyisinkin turhia juttuja, mutta todellakin vähemmän. Siis oikeasti hurjasti vähemmän. Ja jos teen virhehankintoja, palautan herkästi. En kestä krääsää tai turhaa tavaraa ja yritän saada lapsetkin ymmärtämään tämän.

- Olen konmarittanut jääkaapin ja se on nykyään ihanan järjestelmällinen. Hukkaruoka on vähentynyt kamalan paljon. Ostamme nykyään paljon enemmän pakasteita, kuin ennen. Leivät säilyvät myös pakastimessa ja ne ovat siivutettu valmiiksi. (Ja ostan mm. brokkoli-parsat aina pakasteena, koska muuten ne menevät 80% varmuudella ennen aikojaan pilalle ja roskiin.) Huippuja säilytys- ja järjestelyideoita on löytynyt aiheen mukaisilta face-palstoilta.

- Vaatekaappini tai oikeastaan sen sisältö on nykysin tosi selkeä. Olen niin tylsä, että voisin ostaa vaikka 10 samanlaista paitaa ja käyttää vain niitä. Jos siis paita on sellainen, mistä tykkään. Ostan nykyisin vähintään kaksi samanlaista, jos löydän tosi hyvän vaatteen. Ja pidän väriskaalan todella rajallisena. Tiedän jo tässä iässä, mitkä vain jäävät niin helposti käyttämättä, ja mitkä pidetään loppuun. Musta, tummansininen, beige, harmaa ja farkku, sekä pinkki ja vaaleanpunainen ovat minulla varmaa värisarjaa. Muita ei kannattaisi oikeastaan edes ostaa.

- Harmittelen virheostoksia. Esimerkiksi shampoota, joka ei vain toimi omassa hiuslaadussa. Laitan kiertoon ne kuitenkin nopeasti, enkä jätä lojumaan kaappeihin. Pidän meikit ja muut kosmetiikat minimissään, mutta ostan laadukasta.

- Sisustuksessa olen yrittänyt myös päästä edelleen selkeämmälle linjalle. Yritän pitää hankinnat minimissä ja tehdä itse tai hankkia kirpparilta, jos jotain ostan.

- Panostan tuotteisiin, jotka ovat kestäviä ja tuovat hyvän mielen. Yritän välttää massatuotantoa, jos vain kykenen.

- Raaskin luopua tavaroista, en jää miettimään tavaroiden perään tai säilö epäsopivia kaapeissa. 

- Pystyviikkaus on parasta!!!



Konmaritus eli koko kodin konmarittaminen ei ole parin päivän juttu, vaan se vie aikaa enemmän. Mielestäni se pitää sisäistää. Se vaatii myös sen takia aikaa, että koko talon hoitaminen kerralla kuntoon ei ole nopea juttu. Mutta kun pääsee alkuun, se sujuu. Ja kun siihen jollain tavoin sitoutuu tai innostuu, ei edes haittaa, vaikka ei tulisi heti valmista. Moni on sanonut, että on käyttänyt juuri sen vuoden koko projketiin aikaa.


Silti vuoden aikana ehtii kuuden hengen perheessä kaikenlainen järjestys mennä monta kertaa umpisolmuun. Toisten tavaroita ei saisi marittaa ja toistaalta miten saat koko perheen noudattamaan sitä haluttua kaavaa? No, hankalaa välillä se onkin! Mutta kun pitää aina aika ajoin "marituspäivityksen" ei mikään ehdi  räjähtää käsiin lopulta lainkaan. Jos joku paikka rupeaa näyttämään vähän turhan roinaiselta, pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja miettiä, mikä on vikana. Koska jos joku paikka tahtoo mennä kaaokseen jatkuvasti, on tavaroiden omat paikat ehkä vähän kadoksissa tai liian hankalat. Konmarissa järjestyksen pitäisi tulla kuin itsekseen. Tavaroita ei saisi siis olla sen suhteen liikaa, että järjestystä olisi vaikea noudattaa. Tämän takia jonkinlainen minimalismi ehkä on tarpeen, jos ihan aidosti haluaa suoriutua kirjan oppien mukaisesti.



Minusta ei minimalistia tule, koska olen ehkä vähän boheemi. Mutta siltikin konmaritus on ollut hurjan suurena apuna tässä vuoden aikana. Ehkä suurin anti itselleni on ollut ajattelun muuttuminen. Ja erityisesti se, ettei mitään sellaista oikeasti kannata jemmata, josta ei tykkä. Ei, vaikka sen olisi saanut lahjaksi tai se olisi jonkinlainen perintö. Ja toisekseen, äidille ei pitäisi koskaan kertoa, että on viemässä tavaraa kierrätyskeskukseen. Äidit tulevat ja hakevat sen kuorman ja sitten ottavat ne tavaraonglelmat itselleen :-)


Konmaritus on vienyt mieltäni enemmän siihen suuntaan, että voin maksaa mieluummin palveluista tai harrastuksista, kuin jatkuvasti uusia sisustusta tai hommata uusia vaatteita. Ja tämä on tuonut myös elämään uutta. Ehkä se on myös ikäkysymys. Se kodinlaittovimma on jäänyt 30-puolelle ja nyt 40-puolella tehdään jotain muuta. 



P.S: Koska nyt leikittiin minimalistia, meinasi tämä postaus tulla ensin ilman kuvia. Sitten päätin, että otetaan tuolta vanhasta päästä ja hei nämä ovat kaikki vuodelta 2011. Tällainen modernimpi talo meillä oli silloin, mutta itse koin olevani liian kovassa ja kliinisessä ympäristössä. Olemme kaikki niin erilaisia, ja mistä se johtuu - en tiedä, mutta itse viihdyn paremmin sellaisessa vähän klassisemmassa ja perinteisemmässä talossa. 

Syreenit ja keväinen koti

torstai 4. toukokuuta 2017




Onpa ollutkin kiire viikko! Heti, kun tulee vähän kivoja töitä, niin sitten sitä tekee niitä ihan innolla ja antaumuksella. Ja ajan kulua ei edes huomaa. Piti laittaa jo heti maanantaina viikonlopulta kuvia, mutta tässä sitä ollaan. Toinen viikonloppu jo edessä. Toukokuu alkoi, niin näyttää aikakin menevän taas kuin siivillä. Mutta tässäpä sitten tulevat. 



Kuten instassa tunnustani seuraavat ehkä tietävät, meillä kukkii jo syreenit. Mutta kun ei ole omia pensaita, on onni, että kaupasta löytyi oksia. Näitähän sitten kuvailin aivan hulluna ja kamera täynnä syreeniä edestä ja takaa...



Aivan ihana tuoksu kesti kolmisen päivää, mutta sitten menivät yhtäkkiä. Eivät siis kovin pitkään maljakossa kestäneet, mutta kyllä oli kaiken rahan arvoista silti.




Onneksi luulen tuon vähän viileän kevään myöhästyttäneen myös Suomessa syreenin kukintaa, joten todennäköisesti ehdin nauttimaan sitten niistä vielä omalla pihalla.




Nauratti tuo Muumi-muki, joka oli sunnuntaiaamuna olkkarin pöydällä. Täytyy sanoa, että just tuo fiilis ollut monta kuukautta!




Hyvähän se on nukkua talvella varastoon, niin ehtii kesällä kirmata. Mutta oikeasti, ei se kivaa ole, kun talviaika on niin väsyttävä. 




Ehdin jo innostua siitä, että nyt ollaan pirteitä ja väsymys pois, kun meillä paukkasi allergiat yhtäkkiä päälle. Jokainen puu oli nyt sitten lähtenyt kukkimaan yhtä aikaa, ja sen näkee silmistä ja sen näkee ihosta. Ja sen tuntee, kun minulla nuo allergiat aiheuttavat kamalaa väsymystä. Että pitkästä aikaa tullut nukuttua päiväunia, kun ei kerta kaikkiaan pysy pystyssä. Sadesää helpottaa heti, ja kyllähän nuo kukinnat menevät toki nopeasti ohi.




Onneksi syreenistä ei tule mitään allergiaoireita!





Viikonloppuna meidän oli tarkoitus käydä ajelemassa Cape Codissa, mutta sää muuttuikin niin kylmäksi, ettei viitsitty sitten ajaa sinne saakka. Meiltä sinne ei kovin pitkää ajomatkaa ole, mutta jäätiin kuitenkin puolitiehen. Rannalle pääsee nopeasti joka tapauksessa tosi nopeasti. Täytyy käydä siellä nyt toisen kerran. Cape Cod on täällä tosi suosittu viikonloppukohde ja tiet ovatkin todella tukossa aina etenkin paremmalla säällä sunnuntai-iltaisin paluuliikenteestä. 




Sisustusta tulee vähemmin tässä talossa kuvattua, koska meillä on oikeasti hankala kuvata. Valo tulee aina jotenkin väärin ja tässä pientä sokkeloisuutta myös, joten laajoja kuvakulmia on mun objektiiveilla vähän haastava tehdä. No, tuossa nyt tuollainen kohta, josta ei ole ehkä ennen ollut mitään täällä blogissa. Meillä siinä "keittiökärry", jonne laitan yleensä erilaisia välipalatarpeita lapsille.




Siinä myös mun keittokirjat laatikossa, kun meillä aika vähän hyllytilaa keittiössä. Ja mulla ei ole mitään kirjahyllyä täällä erikseen.





Vapun kunniaksi laitettiin vähän jätskikippoja ja iloisen värisiä pillejä. Ja jätskitötteröitä tietty. Laitoin myös pussillisen ilmapalloja, jotka olivatkin sitten ne suosituimmat jutut :-)




Mutta nyt jos en viikonloppuna tänne ehdi, toivottelen kaikille aurinkoisia ilmoja! 


Omalta yrttimaalta yrttiperunasalaattia

tiistai 2. toukokuuta 2017


Moikka!

Vapusta selvitty ja ilmeisesti Suomessa lumetkin sulaneet? :-) Meillä oli tässä tosi lämmintä, mutta säätila taas kivasti romahti jäätävän puolelle, joten olen ollut pari päivää untuvatakissa ihan vapaaehtoisesti. Tänään oli niin kylmä, ettei kävelylenkistä tullut mitään ilman hanskoja.




Valitettavasti unohdin myös sen valkoisen pelargonian ulos yhdeksi yöksi, ja siinäpä se sitten oli. Paleltui raukka. Eli seuraavaa kukintaa saa sitten odottaa aika pitkään. Napsin paleltuneet kukinnot pois, ja nyt tuo rehu näyttää hieman tylsähköltä. Mutta ehkäpä se siitä!


Yrittien kanssa vähän paremmin, ne eivät selkeästi säikähdä niin helposti. Mutta jotenkin vielä vähän hakusessa niidenkin kasvaminen. Päätin tänään sen takia ottaa vielä isoihin ruukkuihin istuttamattomat taimet sisälle ja saman tien käyttöön.


Meillä oli eilistä broilerin rintafilettä valmiina ja perunoita sattumoisin myös jääkaapissa. Keitin perunat ja kun ne olivat melkein valmiita, otin pois ja jäähdytin hieman. Sitten leikkasin potut neljään osaan ja ladoin uuninpellille. Ripottelin reilusti valkosipulijauhetta, merisuolaa ja vähän pippuria. Silppusin runsaasti timjamia ja rosmariinia päälle ja sitten vielä oliiviöljyä. Uuniin grillivastuksen alle vähäksi aikaa ja kun olivat ruskettuneet, kääntelin ja vähäksi aikaa vielä takas.


Siinä välissä pyörittelin salaatinlehdet kastikkeen kanssa kulhossa ja kevätsipulin varsia pieneksi pilkottuina mukaan. Kun perunat olivat valmiita, laitoin broilerit vielä hetkeksi uuniin lämpenemään. Pilkoin perunat pienemmiksi ja sekoitin salaatin kanssa yhteen. Lopuksi pilkoin vielä broiskut pieneksi ja sinne samaan. Tulipas hyvää salaattia!


Jos satutte joskus käymään USA:ssa, niin tässäpä yksi salaatinkastike, jota voin todella suositella vaikka kotiinviemisiksi Suomeen. Sesame Ginger Dressing Stonewall Kitcheniltä. En ihan täysin tiedä miten laajasti tuota myydään, kun firma on tästä meidän lähistöltä. Mutta luulen, että ainakin täällä itärannikolla sitä on aika hyvin saatavilla. Muutenkin tuon firman tuotteet ovat erittäin hyviä.


Olipas ihana syödä pitkästä aikaa perunoita. Meillä jostain syystä tulee tehtyä enemmän spaghettia ja riisiä. Suomessa syödään kesällä sitten kyllä kesäperunoita senkin edestä. Nämä punakuoriset ovat tosi hyviä yleisperunoita. Ne eivät ole rosamundaa, vaikka muistuttavat sitä. Suosittelen ottamaan tähän salaattiin melko kiinteämaltoisen lajikkeen.


Salaatti meni parempiin suihin ennen kuin kerkesin ottamaan parempia kuvia lautaselta :-) Eli onnistunut jämä- ja pikaruoka! Sopii myös ilman kanaa ja mukaan voisi laittaa vaikkapa fetaa tai vuohenjuustoa. Ihan yhtä hyvää tulee. Ja tuosta salaatinkastikkeesta, kun tosiaan Suomessa pitää ottaa jotain muuta, mitä itse käytin, niin sanoisin että ottakaa joku hedelmäinen vaihtoehto. Perunoiden maku kuitenkin antaa sitten sen pääosan tälle ruoalle, joten niitä kannattaa maustaa reippaalla kädellä.

Tästä se toukokuukin siis lähtee :-) 
Palaan noihin yrttimerkintäkapuloihin myöhemmin!