Sisustuksen talvi

perjantai 26. helmikuuta 2016










Meillä on täällä ollut yllättävän keväistä. Ei tietoakaan sellaisista talvista, mitä on ollut kahtena edellisenä vuotena. Aurinko paistaa kirkkaana ja on tosi keväisen oloista. Mutta ulkona voi olla vielä tosi kylmä. Tänään ainakin oli tosi tiukka tuuli, kun tuossa kävin partsilla ihmettelemässä, mitä sitä laittaisi ulos päälle. Ilman lämpötilaa ei voi siis ikkunasta oikein välttämättä ollenkaan päätellä.

Sisustus (tai no, tekstiilit) on vielä talvimoodissa. Mutta ajattelin vähän kaivella, jos mulla olisi jotain keväisempää jossain laatikossa. Meillä on täällä nyt sellainen todellinen camping-meininki. Ollaan tässä asunnossa nyt tosiaan vain väliaikaisesti ja meillä on aika vähän tilaa. Kolmen makkarin kanssa ollaan kyllä ihan suhteellisen hyvin tultu toimeen, mutta nyt on vain kaksi.

Onneksi on sellainen parvi (loft), jossa nyt kaksi lapsista pitää huonettaan. Täällähän on pimeää aika aikaisin nyt ja kesälläkin jo ysin aikaan pimenee, ettei haittaa, vaikka tuo on sellainen avoin tila. Ja toukokuun lopussa meidän talon pitäisi valmistua. Nyt on saatu jo päivämääräkin ja sen pitäisi pitää hyvin. Näyttäisi, että talo valmistuu etuajassa. 

Tänään voisin ainkain laittaa tuon villasaalin ja peuratyynyn vähäksi aikaa jemmaan. Punainen ei istu yhtään kevätauringon kanssa yhteen!

Ensi viikolla ajelen IKEAan kavereiden kanssa. Täytyy katsoa, jos siellä olisi samalla tavalla vaikka orkideoja, kuin Suomen myymälöissä. Jotain kukkia pitää nyt saada. 

Mutta nyt taidan lähteä kaivelemaan niitä tyynynpäällisiä. Ainakin Marimekon kankaita on täällä mukana vaikka mitä, joten ehkäpä samalla voisin ottaa ompelukoneen esiin ja surauttaa muutaman päällisen niistä. Katsotaan, minne inspis vie :)


Coffeetable Diary - tyyliä sohvapöydän päälle

torstai 25. helmikuuta 2016


Ostin matkalukemiseksi Säker Stil -kirjan, joka taitaa olla ollut käsittelyssä aika monessa muoti- ja tyyliblogissa. Olen muutamaa sellaista seurannutkin ja huomannut, että sekä bloggarit että heidän lukijansa ovat aivan hullaantuneet tähän vaaleanpunaiseen kaunokaiseen. Kirjahan on itsessään ihanan näköinen! 


Kirjan hankkiminen oli ensin vain nopea päähänpisto, mutta toisaalta ajattelin, että hauskaa päästä hieman sisään ihan uusiin maailmoihin. En nimittäin kyllä ollenkaan seuraile sellaisia tyyli- ja muotiblogeja, joissa periaatteessa keskitytään vain niihin aiheisiin. Seuraan kyllä tyylikkäiden ihmisten blogeja, mutta sellaisia, joissa kokonaisuus on minusta mieluinen. Koska minulla on toisaalta ollut aina hyvin oma tyylini, mistä en hurjasti ole poikennut koskaan, en ehkä sitten myöskään näitä tyylioppaita ole tullut lukeneeksi. 




Toisaalta en ole missimittainen tai lähellekään sitä, ja joudun kyllä pukeutumista miettimään myös sen suhteen, mikä oikeasti sopii. Täällä USA:ssa tulee ostettua selkeästi enemmän vaatteita, mitä Suomessa, mutta jännästi myös tyyli on erilainen, mitä käytän Suomessa. Virheostoksia teen silti! Ja nyt juuri olenkin ajatellut alkaa käymään tätä omaa amerikkalaista vaatekaappiani läpi raa´alla kädellä. Konmari on myös luettu ja sen höpöhöpöiksikin melkeen osittain ainakin luettavat opit sisäistetty. Sen mukaankin osaisin siis vaatekaapin karsia. Mutta ehkäpä saan jotain ihan uutta ajatusta Ebbalta ja Emilialta. (Vaikka uskotteko, epäilen tosi paljon mahtaako tuo kirja olla mitenkään sopiva tällaiselle keski-ikäiselle ämmykälle. Jossain vaiheessa tapahtui jotain, ja 30 vuotiaat tuntuvat nykyisin ihan teineiltä. En tajua :-)


Tässä tyylikirjassa odotan kovasti sitä, kielletäänkö minulta värit. Ja pitääkö jatkossa pukeutua ainoastaan harmaaseen, beigeen, valkoiseen, vaaleansiniseen, mustaan, navy-raitaan ja nuden värisiin ballerinoihin? No, ehkä se olisi juuri se VARMA tyyli. Mutta minä en osaisi elää ilman pinkkiä!!

Lapseni on sitä mieltä, että hän kyllä osaa oman tyylinsä. Ei kelpaa enää äidin ostamat vaatteet. Vähän kyllä on pakko joskus näitä vaatevalintoja ohjata, mutta olen yrittänyt antaa lapsille tuossa omaa valinnan valtaa, mitä haluavat sitten päälleen pistää. Lapsethan niissä vaatteissa kulkevat. En minäkään tykkäisi, jos mies päättäisi, miten pukeudun :-) Mutta nyt hänestä pitää ottaa myös kuvia ja kertoa vastaus kysymykseen "oonks mä nyt cool?".


Kirja odottaa siis vielä lukemista. Samalla taidan joutua vähän tsemppaamaan tuon ruotsin kielen kanssa. Ihan hyvä vaan :-) Saa nähdä, kuinka paljon saan lukea sanakirja kaverina, että edes jotain tolkkua löytyisi. 


Jos olette sattuneet lukemaan kirjaa, kertokaapas mitä tykkäsitte. Minä meinaan aloittaa nyt ja katsotaan kuinka kauan menee, että saan sen luettua. 


Muuten jos joku ihmettelee, miksi meillä on Yankeesin lippis pojan päässä, voin kertoa, että meillä on yksi lapsista ehta NY-fani. Ja minäkin olin ennen. Nyt vihdoin viimein olen vaihtanut kotikaupungin joukkueeseen. Mutta tuo lippis oli nyt vain sitten osunut isoveljen hyllystä pikkuveljen päähän. Normaalisti se on kyllä todellakin tässä perheessä Red Sox :-D 



Ja jos ei kirjasta ole lopulta muuta hyötyä, on se edelleen ihanan kaunis "kahvipöytäkoriste". Elän silti toivossa, että saan jonkun huikean ahaa-elämyksen. Eli eikun kirjan kimppuun!

Aikamatkalla 1800-luvulle Manhattanin kaduilla

sunnuntai 21. helmikuuta 2016


Kerran viime kesänä, kun oltiin käymässä Manhattanilla, käveltiin siinä rauhassa autoamme kohti. Suuntasimme Central Parkin vierustalta E 78 streetille ja ihmeteltiin, kun siellä oli katu autoilta suljettuna ja täynnä erilaisia hevoskärryjä ja tosi vanhanaikaisia autoja. 

Keltaista ja keväistä - hotelli-iltapala Lontoossa

torstai 18. helmikuuta 2016



Kaivelin kuvia ja blogitekstejä, joita olen jostain syystä jättänyt julkaisematta. 
Tässä yksi sellainen setti.
Kuvat ovat sekä hotellista Lontoosta viime toukokuulta ja meidän kotitalosta Suomesta.


Näissä kuvissa on muuten mun söpö kukkakimppu, joka odotti ystäväni tuomana, kun tulin käymään Suomessa kotona viime vuonna vapun tienoilla. Samalla reissuilla kävin myös Lontoossa ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa. 


Kuvissa on myös hotellihuoneessa nautiskeltu "iltapäiväteekattaus", joka tosin meni iltaan ja teekin oli oikeastaan siideriä :-)  Hain herkut Marks & Spenceriltä. (Eikä noita leivoksia kyennyt syömään, kuin yhden. Ihania, mutta liian liian makeita...) Iltalukemisena ruotsalainen Lantliv.. 



Ja huomoikaapa nyt, että mukana oli Charlotten kunniaksi ostettu keksipakettikin. Pakkohan se oli hommata! Vaikka harmiksi osuttiin paikalle vasta pari päivää h-hetken jälkeen. (Olisimme olleet tosi lähellä sitä suurta tilaisuutta, koska hotelli Paddingtonissa oli ihan melkein vastapäätä Saint Maryn sairaalaa. )


Nyt saattaa olla samanlainen reissu tiedossa. Saa nähdä onnistuuko. Meidän koira nyt Suomessa tämän kevään, koska tässä nykyisessä asunnossa on lemmikkikielto. Minun ei alunperin pitänyt tulla tähän asuntoon ollenkaan, joten sen takia ei haitannut, ettei lemmikkiä saa pitää. Mutta sitten aikataulut taas vähän muuttuivat, ja täällä ollaan. Mutta koira tulee sitten perässä. 



Koiran nouto ja Lontoo voisi mennä periaatteessa kivasti taas samassa paketissa, mutta ongelma on se, että koiran kanssa mennään Islannin kautta ja sitten taas Lontooseen täältä kannattaisi lentää BA:n siivin. Saa nyt nähdä. 


Mutta nämä kuvat nyt ovat sellaisia, mistä itse tykkään ja ihmettelen, miksi ne jäivät alunperin laittamatta blogiin!  Nämä keltaiset värit antavat juurikin nyt sellaista toivottua aurinkoenergiaa!


Toisaalta en pistäisi pahakseni, jos pääsisin maistamaan noita herkkuleivoksia pikapuoliin uudestaan :-)



Yllätysyö Islannissa

tiistai 16. helmikuuta 2016



Oltiin tuossa viikko sitten lähdössä Bostonin kotiin. Vietimme viimeisen yön lentokenttähotellissa, jotta välttyisin aamuhärdelliltä kotona ja voisin jättää talon "lopputarkastuksen" rauhalliseen hetkeen edelliselle päivälle ja tilata taksin kentälle, kun siltä tuntuu. 

Ihanasti Hilton Airportissa menikin. Ottivat meidän 8 pakaasia alakerran säilytykseen ja palvelu oli huippua muutenkin. Aamulla saatiin hirveä tavarakasamme kaksin meidän 11veen kanssa työnnettyä terminaalin puolelle ja siitä eteenpäin. Laukut laitettiin suoraan Bostoniin, totta kai. 

Me tykätään lentää Iceland Air:lla. Reitti on simppeli ja nopea. Helsingistä reilut 3 tuntia Keflavikiin ja siitä toinen pätkä noin 5 tuntia Boston Loganin kentälle.

Top of the Rock

perjantai 12. helmikuuta 2016


Vanhin meidän pojista halusi käydä synttäripäivänään huipulla.

Oli toivonut kovasti pääsevänsä Empire State Buildingin näköalatasanteelle, mutta minä, joka kammoan korkeita paikkoja ja etenkin niitä hissejä, halusin valita Top Of The Rockin ihan siitä syystä, että siitä näkee hienon Empire State Buildingin SEKÄ upeat maisemat mun suosikkipaikkaan eli Central Parkiin.