Voitto kotiin :-)


Tein eilen viimeisen tentin tältä erää Helsingin yliopistossa kasvastustieteisiin liittyen - se on siis sitä osin voitto kotiin, että tehdyt suunnitelmat on saatu hoidettua ja yksi extra siihen päälle :-) 
Sitten se on taas eikun uusia tuulia kohti. Mulla on nimittäin mielessä opintojen jatkaminen Bostonissa. En ole vielä päässyt kauheasti tästä "aiepäätöksestä" pidemmälle, mutta meillä on siellä yliopistoja kyllä tarjolla ihan mukavasti. Kerron lisää, kun jotain kerrottavaa tulee.

Kauhea hinku päästä New Yorkiin! Ei keretty käydä joulukuussa ollenkaan, vaikka käytiin kaksi kertaa siis fyysisesti siellä: Ajettiin vain sitten Manhattanin ohi JFK:ltä ja posotettiin Bostoniin / Bostonista JFK:lle. Harvemmin lennämme tuota reittiä, mutta nyt oli Finnairilla sen verran hyvät hinnat, että ne peittosivat kaikki muut.
6

Pienissä mäissä!


Espoolaisena Peuramaa on ollut ainakin jossain määrin tuttu jo silloin yläasteaioista lähtien, jolloin kaverit morkkasivat Peuriksella kävijöitä. Nolo mäki. Ihan kauheen pieni. Ei siellä nyt kukaan käy. Messilä oli siihen aikaan "eteläisin" mäki, missä espoolainen "juppi" kävi laskemassa ja samalla katu-uskottavuuden säilyttämiseksi tietenkään ei voinut mitään muuta sanoa. 

Mulla oli huono ja hyvä tuuri. Hyvä tuuri oli se, etten koskaan käynyt Peuramaalla. Huono tuuri oli se, ettei meidän perhe käynyt ylipäätään yhtään missään rinteessä. Kamalinta oli se, kun Tapiolassa koulumme rehtori oli lasketteluhullu ja kaikki talviurheilupäivät vietettiin jossain mäissä. Ja luuletteko, että yläasteikäinen kehtaa mennä jonnekin laskettelukouluun, kun eihän siihen aikaan VOINUT tunnustaa, ettei oikeastaan ollut ikinä edes skimbamonoja pistänyt jalkaansa.
11

Talviviikon kotikuvia ja rinnekuumetta


Heipparallaa! Kädet ihan kohmeessa, tulin juuri ulkoa. -18 näyttää mittari. Ei haittaa, mutta näpit jäätyy helposti. 

Mulla on ollut tässä pari viikkoa tarkoitus käydä autokatoksemme yläpuolella olevalla vintillä, mutta yksin en ole uskaltanut lähteä siihen projektiin. Olin ihan varma, että siellä on meidän kaikki laskettelumonot ja sukset jemmassa. Olin suunnitellut, että saan sieltä tuolle toisellekin kaksoselle sukset ja itselle myös. Toinen rämäpäisempi vetää jo sujuvasti laudalla, mutta tämä toinen pitäisi saada opetettua ihan vaikka vain suksilla tulemaan alas. Sitten päästään kaikki mäkeen vihdoin viimein!


Vintin rappuset ovat sellaisessa luukussa kiinni, joka saattaa rojahtaa alas, jos ei ole toinen ihminen varmistamassa vieressä. Tänään vietettyäni aamupäivän urheilukaupoissa hankkimassa (metsästämässä) sopivia lumilautakenkiä ja itse lautaa tuolle toiselle kuusivuotiaalle, päätin, että menen avaamaan vintin oli miten oli. Pakkohan mun on suoriutua yhden vintin luukun avaamisesta. 

8

Stressiä, stressin sietoa, kissoja ja Kreetaa


Pitäisi oppia ajattelu, 
ettei turha huolehtiminen kannata.
Sellainen, mikä vie voimat ja mikä aiheuttaa lopulta vain stressiä ja enemmän huolta.
Vatvominen.
Tulevaisuuden pelko.
Sehän on ainakin osittain ihan turhaa. 
Silloin ainakin, 
jos siihen ei voi itse vaikuttaa.
Helpommin sanottu, kuin tehty! 
Nimimerkillä mahalla stressaava.
3

Meidän talvinen päivä


Aamut alkavat vähän ennen kahdeksaa. Sitten vien pikkupojat eskariin.
Ja palaan kotiin hommiin. Tässä yleensä maisema, jonka näen, kun istun pöydän ääressä läppärillä ja yritän saada muutamaa työ/opiskeluprojektia (epätoivoisesti) valmiiksi...


12

Joulu- vai kevätkukka?


Suomen perinnekukka joulun aikaan tämä hyasintti. Mutta ihan kevätkukkana se sitten USA:n puolella tunnetaan. Samoin kuin Kanadassa, jossa muistelen etsineeni jouluna joka paikat läpi saadakseni hyasintin kotiin, enkä saanut. No, pääsiäisenä niitä oli sitten tarjolla ihan joka paikassa.  Edelleen se mulle on ihan jouluinen kukka, muuksi en ole osannut ajattelua muuttaa. Mutta jos nyt tammikuussa Nuutin päivään asti noita pitää, niin sitten voin siirtyä vaikkapa tulppaaneihin! 
3

Lempeän levolliset talvikuukaudet


Olen kuulkaa kiitellyt itseäni, että syksyllä joskus päätin ex-tempore tilata 1,5 kuutiota klapia meidän pihaan. Kasasin ne autokatoksen nurkkaan ja ajattelin, että saa nähdä meneekö mökkiviemisiksi. Täällä ei kauheasti tule tuota kaminaa lämmiteltyä, jos ei ole pakkasta. 




Mutta nyt on kyllä on poltettu. Vaikka kyllähän tässä ehdin syksylläkin viritellä tulta uuniin aina silloin tällöin, on viimeiset pari viikkoa pidetty tulta pesässä suurin piirtein koko ajan, kun ollaan paikalla ja hereillä. Ja voihan nenä, kohta on puukasasta jäljellä enää vajaa kolmannes.




Meillä alkaa olla taas osa porukasta pikkuhiljaa Suomen lomansa lomaillut ja lähtö pilkottaa edessä. Mutta nyt ei sitten tosiaankaan ole tiedossa sitä mielettömän ahdistavaa monen kuukauden erossa oloa. ONNEKSI. Voin sanoa, että se on aika kamalaa. Kyllä perheen on paras olla pääosin ainakin saman katon alla :-) Kaikestahan jollain tavoin selviää ja tilanteet tulevat ja menevät usein niin, ettei se ole pelkästä itsestä tai omasta tahdosta kiinni. Mutta jos jotain hyvää voi tuosta kahdessa maassa asumisesta sanoa, on se kyllä ehdottomasti se, että osaa täysin eri tavalla arvostaa ihan tavallista arkea, jossa kaikki kuusi ihmistä on jollain tavoin fyysisesti läsnä! 




Tiedän jo nyt tosi monta perhettä, jolla on samanlaisia kuvioita, ja sellaista se elämä vaan nykyisin on. Toisaalta olen niin vaihtelun haluinen, että minulle ainakin sopii tämä. Lapset nauttivat, kun jotenkin ihan omalla tavallaan osavaat ottaa irti kummastakin paikasta parhaat puolet ilman mitään stressiä. Sellaistahan se on ollut vaikkapa diplomaattiperheilläkin jo pitkään, eikä tietääkseni mitään hirveän haitallista sivuvaikutusta ole kenellekään minun tuntemalle maailmankansalaiselle aiheuttanut :-) 



Joillain lukijoilla on ollut huoli, miten tässä käy tämän Suomen talomme kanssa? No, kaikki varmasti ymmärtävät, että pidemmän päälle on aika hankalaa pitää kahta isoa taloa kahdessa maassa, jos asuu toisessa vain kesällä tai loma-aikoina, mutta toistaiseksi ollaan onnistuttu sumplimaan asiat niin, että voimme käyttää tätäkin jatkossa ihan omana kotinamme. Joskus tilanne voi muuttua, mutta se on sitten sen ajan murhe.



Katse on selkeästi kevääseen, ainakin jos ulos on katsellut nyt viimeisen viikon aikana yhtään :-)
Tämä suomalainen talvi on ihana!


Talvisen kodin nurkissa ja seinillä piirtyy upeita valon ja varjon muodostelmia, joita niin haluaisin valokuvata. Mutta en aina onnistu. Siinä on opeteltavaa!


Kuura ikkunoissa on jotenkin rauhoittavaa. 
Se on talven pitsiä, jota nyt ihan vapaana kaikesta väristä ja puutarhan kukkaloiston ja runsauden voimakkuudesta saa katsella taustanaan täysin levossa oleva luonto. Lumipeite peittona kaikelle. 


Lumi ja aurinko antaa sitä pirteyttä, jolla toisaalta jaksaa levätä iloisena nämä talvikuukaudet.
Ilman niitä olisi tuskaisaa. 
Mutta auringon ja lumen kera talvi on ihanaa aikaa.

Kauhean moni odottaa suoraan joulun jälkeen kevättä. 

Minä en.

Minä tykkään, että pari talvikuukautta on todellakin tarpeen siihen mielen "retriittiin", ja sitten taas on ihan erilaista voimaa katsoa värikästä kevättä, kesää ja syksyä!

6

Hyvää ja Kaunista Uuteen Vuoteen!


Moittia vai kiittää?
Tänäänkin voin valita.

22
Back to Top