Rantavahteja

Kesäpäivää vietetty rannalla ja pihalla. Tai oikeastaan nämä kuvat ovat osittain viime viikolta. Tänään oli asteita huimat plus viisi! Huh. Viime viikolla oltiin 25-30 asteen helteessä. Samaa rataa taitaa homma mennä myös Suomessa juuri nyt.

Rannalla oli oikein kivaa! Ja siellä oli mukavan matala vesi. Meitä oli neljä suomalaista siellä - muita lapsia ei vielä näkynyt.  Yksi porukan äideistä tiesi tämän paikan ja taidetaan joskus mennä toistamiseen...


Taitavat suomalaiset uida vaikka jäähileessä, totesi joku :-D

Itse en uimaveden lämpöä vielä testannut. Viikonloppuna oli kyllä merenrannalla jo ihmisiä uimassa ja kahlaamassa. Ei ollut enää kauhean kylmää tuo vesikään. Etenkään siellä missä me olimme. Se oli iso lahti, missä tietysti vesikin lämpenee nopeammin. En tiedä miten vaikuttaa se, kun aurinko lämmittää maata. Lasku- ja nousuveden vaihtelut ovat tosi isot ja päivällähän ranta on tosi pitkälle pelkkää hiekkaa. 




Tämä pikkuinen järvi oli asutettu rannoiltaan. En tiedä kuinka tuo venekin oli sinne eksynyt, koska se ei ollut oikeast mitenkään suuri. Voi olla, että joku joki menee sitten reittiväylänä isommille vesille.




Melko hulppeita taloja!


Kotipihallamme vielä illalla. Pikkupojat tykkäävät ajella noilla potkareillaan. 
Täkäläiset sanovat scooters. 

Ihanan lämmintä todellakin! Toivon, että sama sää jatkuu :-)

4

Maailman paras Mäkkäri

Veikkaan, että maailman ihanin Mäkkäri löytyy Washington DC:stä kadun varrelta ihan lentomuseon (Smithsonian air and space) vierestä "pääpuiston" reunalta. Käytiin tuolla huhtikuussa, mutta kuvat tulevat vähän tipotellen.


DC:ssä oli huhtikuussa jo tosi lämmin ja minäkin poltin naamani. Onneksi oli ohut pitkähihainen puuvillapaita päällä, joten muuten säästyin auringolta. Nyt on opittu, että täällä isketään aurinkorasvaa naamaan ja muuallekin aika helposti, kun vähänkin paistaa. Aurinko on meidän Bostoninkin leveysasteilla paljon paljon kuumempi ja voimakkaampi, kuin Suomessa.

Kuvat tällä kertaa siis MacDonaldsista, kuulostaako vähän oudolta!? 

Tämähän onkin ihan erilainen konsepti, kuin mikään muu mun tietämäni Mäkkäri. Täällä on klassiset "vankilatuolit" punaisena ja harmaana metallin värisenä ja ruokakaverina oravat. Lisäksi valon tarjoaa oma Aurinkomme ja maisema muuttuu vuodenaikojen mukaan. Eikös olekin ihana :-) Olin noista tuoleista erityisen innoissani, koska mulla on samanlaisia Suomessa ja olen pitänyt niitä ulkona terassilla. Haluaisin noita punaisia hankkia itse myös.


Me käytiin tässä vetäisemässä yhdet jätskit ja ranskalaiset, lounas syötiin nurtsilla istuen. Satuimme löytämään ihan mielettömän hyvän turkkilaisen "ruoka-auton", josta saatiin hyvät sapuskat koko perheelle. Tuolla DC:n pääpuiston varrella on niitä ruokavaneja tosi paljon, siis pakettiautoja, joista voi ostaa ruokaa. Ravintoloita ei sitten olekaan siellä lainkaan, joten jos haluaa mennä katsomaan hallinnollisia maamerkkejä, kannattaa varata ruokaa varten käteistä. Jätskiä ja lämmintä ruokaa on tarjolla runsaasti. Tämä McDonalds on myös ihan tällainen "liikkuva ja siirrettävä", mutta saanut kuitenkin oman vakituisen paikkansa. Tuolla olisi viitsinyt istua kauemminkin!


Mulla on ollut järkyttävä selkäkipu tässä tänään. Yrittänyt hoidella kävellen ja jääpusseilla. Nyt ei taida auttaa kuin lähteä tapaamaan kiropraktikkoa.


Meillä aukesi uima-allas tänään ja totta kai sekin on korkattu tämän kevään tai kesän osalta. Nyt vietetään Memorial Day Weekendiä, ja maanantaina vapaata töistä ja kouluista. Me suunnataan nenät huomenna taas Manhattanin suuntaan. Pojat haluaa mennä katsomaan dinoja… 
Joten tällaiset terkut tällä kertaa.








6

NYC: autolla hurautettiin pieni viikonloppumatka, eli New Yorkia taas kerran



Mulla on ollut melkoisen rasittava viikko tässä takana. Suurta turhautumista asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa, mutta mihin joutuu pistämään superhirveästi paukkuja. Onneksi tänään "kiitos seisoi", ja hommat on reilassa. Nyt saa taas vähän relata - sain nimittäin hommattua itselleni paikallisen ajokortin...


En kertakaikkiaan jaksa siitä nyt kertoa yhtään mitään, mutta ei kyllä paljon auttanut kirjallisen suorittamisessa, että osaa liikennesäännöt. Täällä Massassa pitää osata sanktiot ja etenkin junior-kuskien kaikki mahdolliset jutut. Monta kymmentä sivua erilaisia tuomioita ulkoa opiskeltuna ja tuntui ettei niitä voi edes muistaa. Mutta nyt meni homma läpi, eikä tartte enää murehtia.




Nyt laitankin sitten vain Nykin kuvia teille, koska niistä tulen ainakin itse aina hyvälle tuulelle. Mulla oli alunperin tarkoitus mennä tuonne nyt viikonloppuna, mutta näköjään en lähtenyt. Olisi ollut "aiheellinen" syy mennä, koska ikä sattuu kertymään tässä toukokuussa lisää. (Kuten toki aina, mutta nyt sellaisia pyöreitä lukuja.) Tyydyn hakemaan kivan kakun Whole Foodsista tai Cheesecake Factorystä. 








Minä en tässä kaupungissa halua auton ratissa istua, mutta onneksi tuo mies ajaa sujuvasti Manhattanilla :-)



Tässä ollaan Central Parkin laidalla keskikaupungin puolella.


Kirsikkapuut kukassa!












Valitettavasti vain nyt auton ikkunasta napsittuja kuvia, kun me ajettiin tällä kertaa ainoastaan kaupungin läpi. Mutta jotain silti :-)
18

NYC: Kirsikkapuiden juhlaa Central Parkissa

Kun kävimme huhtikuussa New York Cityssä, kävimme Keskuspuistossa, ja
oli siellä juuri kirsikkapuiden kukinta upeimmillaan. Puita oli valkoisenaan!

Löysimme muutamien puiden alta japanilaisia äitejä lastensa kanssa juhlimassa Hanamia. (Hanami siis japanilaisten oma juhla, jota he viettävät silloin, kun kirsikat kukkivat.)

Puihin oli ripustettu valkoisia, vaaleanpunaisia ja vihreitä ilmapalloja. Olisinpa ollut rohkea ja pyytänyt saada kuvata heitä enemmän. Japanilaiset ovat minusta todella kuvauksellisia ja kauniita ihmisiä.


Tänä vuonna kirsikkapuiden kukinta osui New York Cityssä pääsiäisen tienoille.


Meillä Bostonin seudulla kirsikkapuut ovat olleet kukassa nyt noin viikon ajan. Täällä vähän rannikosta sisämaahan kukat ovat juuri nyt parhaimmillaan, ja osittain vielä avautuvat. Bostonin down townissa kukinta alkaa pikkuhiljaa olla ohi.



Voisin lanseerata Suomeen omenankukkajuhlan. 

Eikö olisikin hyvä idea! 


Keskuspuiston kirsikkapuut ovat isoja ja vanhoja.

Miten ihana olisikaan ollut itsekin istua tuonne picnicille. Emme kuitenkaan olleet näin pitkälle suunnitelleet asioita, joten meidän ruokailut sijoittuivat vähän muualle. 

Mutta tietääpä varautua ensi kerralla!


Heppakärryjä oli liikkeellä taas niin paljon, ja kyllähän asiakkaitakin riitti. 
Ainakin siitä päätellen, että eivät ne tyhjänä kiertäneet.


 Huhtikuinen Central Park oli muuten vielä melko harmaa, kevät on täällä päin vähän myöhässä. Puiden lehdet eivät olleet vielä juurikaan päässeet ainakaan hiirenkorvaa pidemmälle. Ei se menoa haitannut. Sitäpaitsi upeat magnoliat ja kirsikkapuut loistivat kukkiensa kanssa sitä taustaa vasten ehkä kaikkein parhaiten.

Lasten kanssa tuonne puistoon on helppo upottaa kokonainen päivä! Meidänkin piti vain vähän käydä kävelemässä ja hupista olimme olleet useamman tunnin huomaamatta. Eläintarhassa ei käyty kuin ohikulkien, mutta tietääpä lapset nyt ainakin, mistä Alex-leijona on kotoisin :-) Isotkin pojat tykkäsivät, kun osasivat bongata Madagasgar-leffasta tuttuja juttuja. Leffakin katsottiin heti kotona pariin kertaan uudelleen, kun nyt sieltäkin osasi katsoa paremmin New Yorkissa nähtyjä paikkoja.

Ajatukseni oli kerätä lapsille sopivia paikkoja New York Cityyn omaksi postaukseksi. Kaupunki on nimittäin ihan jees lastenkin kanssa, vaikka ehkä voisi alkuun toisin ajatella. Voisinpa sanoa, että kiinnostavaa tekemistä riittää niin paljon, että helposti saa kulutettua viikon jos toisenkin.

Suosittelen kyllä käymään, vaikka olisi pienempiäkin lapsia mukana. NYC on minusta aika helppo lasten kanssa!

13

NYC: Empty Sky ja muita New York Cityn huippuja




Jatketaan NYC:n kuvilla! 

Voi että kuinka tykkään Manhattanin saaresta.

Empire State Building (keskellä) on hieno päivänvalossa, mutta vielä hienompi illalla.  Koko kaupunki on illalla aivan upea, kun valot näkyvät hienosti ja silhuetti piirtyy tumman taivaan eteen.

Yksi oma suosikkini Manhattanin rakennuksista on tuo Art Deco -tyylisuuntaa edustava The Chrysler Building, joka näkyy kolmantena huippuna oikealta. (Terävä huippu) Se on valmistunut vuonna 1930 ja sekin ehti olla muutamia kuukausia maailman korkein rakennus. Arvatenkin tuo keskellä pönöttävä komistus tuli ja otti potin itselleen sen jälkeen :-)



Vaikka olisin jotenkin halunnut heittää teidät nyt just ja heti aivan ihaniin Central Parkin tunnelmiin juuri silloin, kun kirsikat kukkivat parhaimmillaan, päätin laittaa tuohon Matkalla Manhattanille -postaukseen jatkoa saman tien. 


Me siis alitimme Hudson Riverin Manhattanin puolelta. Tulimme New Jersey Cityn puolelle ja ajelimme suht helposti suoraan Liberty State Parkiin. Sieltä lähtee lautat niin Vapaudenpatsaalle kuin Ellis Island -saarelle. Liberty State Parkissa voi myös vuokrata fillareita, ja tehdä lenkin polkien tai ihan vain kävellen. Siitä on myös todella kivat näkymät Manhattanille ja etenkin tuohon Wall Streetin alueelle.



Vanha suosittu nähtävyys on Central Railroad of New Jersey terminaali. Se oli suljettu vieläkin hurrikaani Sandyn jäljiltä. Terminaali oli käytössä vuosina 1892 - 1954. Tämä juna-asema on siksi todella historiallinen, koska maahanmuuttajat, jotka tulivat Euroopasta New York Cityyn, näkivät ensin Vapaudenpatsaan ja selvitettyään Ellis Islandilla maahantulokäsitteyn, he ostivat junaliput tästä terminaalista ja matkustivat kohti uutta elämää ympäri USA:ta. Mun ei tullut otettua nyt oikeastaan yhtään kuvia tästä terminaalista tätä yläkuvaa lukuunottamatta. Se ei suoraan sanottuna ollut nyt kovinkaan kuvauksellinen. Jotenkin aika romuna. Vanhoista pylväistä sai kuitenkin hieman kuvitelmaa, että joskus tämäkin paikka on ollut melko hieno.


Uusin Liberty State Parkin nähtävyys on The Empty Sky -muistomerkki. 


Tähän viittasin jo tuossa edellisessä postauksessa, kun sanoin, ettei tätä haluaisi olla olemassakaan. Mutta elämä on tätä. Silti tämä tuntui ehkä enemmän luissa, kuin sellaiset, joiden tapahtuma-aikana ei ole itse elänyt. Muistan aina, missä olin, kun sain tiedon, että lentokone on törmännyt WTC-torniin...



Suoraan muistomerkin edessä on World Financial Center ja sen takana One World Trade Center.

Se on kyllä ihan himputin korkea. Gound Zero jää


Hassu homma, kun yritin varmaan pari tuntia tässä eri systeemien avulla tunnistaa tuota yläkuvan oikeanpuoleista taloa, eikä sellaista vaan löytynyt mistään. Lopulta sitten vain kävin yksitellen katuja Here mapsin avulla läpi (siellä hyvä 3d-kuvakulma) ja googletin taloja osoitteiden nimillä. Ei siis osunut. Joku tässä nyt oli pahasti vialla. Lopulta löysin syyn: Siinähän onkin kaksi taloa :-) Tuo vihreä torni vain näyttää kuuluvan tuohon taloon, joka etualalla. Tästä kuvasta kliks, jonka löysin netistä, näkee talot sivusuunnalta. Edessä on Barclay Tower ja takana huippuna on Woolworth Building osoitteessa Broadway 233. Woolworth Building on muuten sitten todella kaunis. Se on yksi vanhimmista pilvenpiirtäjistä ja kannattaa käydä katsomassa. Se näkyy tosi hienosti kokonaisuutena, koska sijaitsee puiston laidalla. Ja sekin ehti muuten olla vuodesta 1913 vuoteen 1930 maailman korkein rakennus.


(Ja jos olisin tajunnut katsoa muita omia kuviani tarkemmin, olisin huomannut tuon päällekkäisen talohomman suoraan niistäkin, näkyy nimittäin aina hyvin tuon OWTC-tornin oikealla puolella kumpainenkin.)


Empty Sky on tehty 911-iskussa menehtyneille New Jerseyn asukkaille tai niille, joilla oli joitan yhteyksiä NJ-osavaltioon. Sen nimi on virallisesti 9/11 Memorial, mutta sitä kutsutaan ilmeiseseti yleisesti "Empty Sky" -nimellä.





Kun tulet muistomerkille, kohtaat epämääräisen näköisiä ruostuneita palkkeja. Niitä ei oikein edes ensin huomaa tai tajua. Etenkin jos on paljon ihmisiä. Sen jälkeen menet käytävään. Se on metallinen korkea käytävä. Hopeiset, korkeat seinämät molemmin puolin. Seinämät ovat täynnä nimiä. Tunnelin edessä on suoraan One World Trade Center. 


Seinämät on rakennettu niin, että tunnelin suu osoittaa kohti Ground Zeroa.


Kuvat on otettu muistomerkin keskellä. 


Suoraan edessä Barclay Tower ja suoraan sen takana Woolworth Building.



Vaikea saada tätä tunnelmaa ja mieltä välitettyä tekstin ja kuvienkaan kautta.

Kun muistomerkkiä katsoo kauempaa, se näyttää samalta, kuin kaksoistornit olisivat pystyssä.


Tuli myös hieman outo olo, onko tämä nyt "oikea" nähtävyys. Ihmiset kuvaavat itseään siinä. Tuli olo, että ei… Mutta toisaalta, otinhan minäkin kuvia. Ja ehkä ihmiset eivät unohda ainakaan näin.

Sanoisin, että tämä muistomerkki oli oikeasti paljon koskettavampi, kuin itse "911-poolit". Tässä näkee sen, mitä nyt puuttuu ja tajuaa jotenkin asian suuruusluokan, kun tuijottaa samalla noita pilvenpiirtäjiä.





Seinämissä on seitsemänsataaneljäkymmentäyhdeksän nimeä.

Nimet ovat suuria. Niihin voi koskea.

+

Ihmiset kävelivät käytävässä hissukseen ja tunnustelivat nimiä.

Kukaan ei oikeastaan puhunut.






Harvassa paikassa on tullut oikeasti pala kurkkuun, mutta tässä tuli.

Tässä oli jotenkin saatu tunnelma niin tiukasti läsnäolevaksi. 


+


 Hiljaiseksi veti. 


Huomasin, että vakavia olivat myös isot pojat. 


Niin kuin ihan oikeasti. 
Mutta suosittelen käymään.




Rannalta näkyi 40 Wall Street, eli tuo vihreäkattoinen nykyseltä nimeltään The Trump Building, joka sekin ehti olla kuukauden verran maailman korkein rakennus vuonna 1930. Monilla Manhattanin taloilla on siis hallussaan tämä samainen ennätys.


Vanhat pilvenpiirtäjät tässä (oman tunnistukseni mukaan ja tämän hetkisiltä nimiltään) Wall Streetin keskittymässä vasemmalta J.P. Morgan Chase Bank Building (toinen huippu vasemmalta), The Trump Building (kolmas huippu vasemmalta), American International Building / 40 Pine Street  (neljäs vasemmalta) ja vasemmainen The Farmers Trust Buildig. Uudet eivät niin kiinnosta, mutta nämä vanhat ovat tosi hienoja.


Mustakattoinen, uudempaa rakennuskantaa oleva pilvenpiirtäjä keskellä kuvaa on ilmeisesti tämän hetkiseltä nimeltään 60 Wall Street, mutta se on ollut myös J.P. Morganin päämaja ja Deutche Bank Building.



Katottiin rannalla Manhattania ja yritettiin tunnistaa taloja. Rannalla on kaukoputkia, jotka kiinnostivat etenkin meidän pieniä. Vielä ei ollut purjeveneitä, mutta lautat kulkivat kyllä. Tästä puistosta olisi voinut muuten lähteä myös kajakkisafarille. Mitä olisikaan melonta pitkin Manhattanin rantoja!



Kovasti oli porukkaa muuten filmauttamassa itseään. Tässä eräs pariskunta kahden valokuvaajan kuvaamana plus kolmantena minun. Vastapäisellä rannalla Battery Park. Vanhassa talossa yläkuvan alareunassa vasemmalla, uusien pilvenpiirtäjien keskellä, on National Museum of American Indians.




Meidän tarkoitus oli siis mennä katsomaan Vapaudenpatsasta, mutta viimeinen lautta olikin jo lähtenyt. Ei oltu oikeastaan niin harmissamme siitä, koska meillä oli mennyt päivä mukavasti ihan vain Manhattanin reunoja ihmetellessä. Tässäkin puistossa meni aikaa ihan reiluisti. Lasten kanssa pitää aina vähän katsoa, miten jaksavat ja mikä nyt onkaan tärkeintä. Niin ja nähtiinhän me se patsaskin, tosin sieltä vähän kauempaa. Mutta ehkä joku toinen kerta. Jotenkin nämä skycrapersit vain houkuttelivat niin, että tuijoteltiin niitä tosi pitkään.


Battery Barkin kevät huhtikuun lopussa ei ollut vielä tämän pidemmällä. Central Parkissa oli jo ihan toinen meininki! Siitä sitten ensi kerralla lisää.

4