Puutarhaunelmia siirtolapuutarhassa

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018







 




















Lupailin instan puolella, että kirjoittelisin tänään hieman ajatuksia tulevan kesän puutarhuroinneista. Tänä keväänä ensimmäistä kertaa neljään vuoteen pääsen kuopsuttelemaan multaa oikeasti ajoissa, enkä vasta heinäkuun puolella, kun rikkaruohot ovat jo villiintyneet ja nokkoset valloittaneet ruusupenkit. Jospa saisin jotain myös kasvatetuksi ihan siemenistä! Jospa tekisin nyt sen kovasti ajatuksissa pyörineen kunnollisen kasvimaan. Saa nähdä ja ilmoista riippuu. Olen normaalisti tähän aikaan vuodesta jo kerännyt itselleni omassa kaveripiirissä jo hyvin perinteiseksi tulleen "Hannan kesästressin". Tätä on nyt vähän kummaksuttu, että mikäs stressi se nyt sellainen on, jota ei vielä ole kehitetty. Oli jo kovasti tulossa, kun meinasin lähteä mukaan yhteen isompaan projektiin. Mutta onneksi järki sanoi ei. Ei pysty, ei kykene. Joskus se järkikin osaa olla järkevä! Yleensä kun menee tunteella, järki jää vähän sinne pysäkille heiluttamaan. Toisaalta omaan myös jahkaajaminän, joka pingottaa ja odotuttaa kaikkea, eikä pysty tekemään päätöksiä. Siksi on tervetullutta, että välillä mennään vain eikä mietitä. 

Kesästressiä ei kuitenkaan sen kummemmin ole vielä keksinyt, mitä nyt yksi hiivatin ruotsin kurssi pitäisi saada tehdyksi. Mutta en jaksa murehtia sitäkään. Onko tässä menty joku keski-iän rajapyykki, kun ei viitsi murehtia juuri mistään tällaisesta. Olen kyllä paukuttanut päähäni monen monta kuukautta, ettei kannata miettiä asioita, joille ei välttämättä voi mitään, JA että oikeastihan asiat järjestyy jotenkin. What doesn´t kill you makes you stronger. 

Kaivoin tietokoneelta kuvia muihin tarkoituksiin tässä menneellä viikolla, ja pääsin oikein kunnolla kesäfiilikseen löytäessäni nämä siirtolapuutarhaotokset eräältä syyskesäiseltä päivältä. Voi mikä fiilis ja voi mikä valo. Syysvaloa, eikä tosin kyllä kevätvaloakaan voita mikään. Kesävalo, no hei sekin on ihan kiva. Mutta syysvalossa kuvat ovat aina jotekin tosi syvällisiä ja lämpöisiä. Niin on tässäkin tapauksessa asian laita. Rakastan kävellä siirtolapuutarhapalstoilla ja ihailla ihmisten tontteja. Ja kamerallahan ei olisi virkaa, jos ei niitä kuvaisi. Joten tässä tulee. Inspiraatiota maaliskuun lumimyräköiden ja lumikasojen keskelle. Hei oikeesti, kyllä se kevät on melkein täällä! Jaksaa, jaksaa...

4 kommenttia:

  1. Aivan ihanan vihreää ja valoisaa! Tällä hetkellä täälläkin on valoisaa, mutta ei vihreää, valkoinen peittää tehokkaasti alleen kaiken, joten tämä aikamatka menneeseen on todella tervetullut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tuo valo joo, totta! Mulla hirveä himo päästä kuokkimaan maata :-)

      Poista
  2. Voi, miten ihania kuvia ja tuli niin ikävä kesää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama tilanne :-) NO se on onneksi tulossa taas!

      Poista

Kaunis kiitos kommentista :-) Yritän vastata aina jokaiselle, joskus voi olla pientä viivettä…