Käinby, pala taivasta.

maanantai 15. lokakuuta 2018













Olipas sunnuntai. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja tehdä jotain kivaa. Ja jotain sellaista, josta saisi hyötyä, inspiraatiota ja energiaa. Ja mikäs sen parempaa, kuin päästä kuvaamaan vanhaan upeaan koulurakennukseen, joka nykyään on Käinby1925-tuotemerkin koti ja yrityksen takana olevien Kimin ja hänen vaimonsa upeaakin upeampi ja inspiroiva koti. En oikein tiedä mikä oli se suurin onni, mutta olihan tämä nyt aivan kuin jonkinlainen taivas ottaa sisustuskuvia. Sää ei oikeasti olisi voinut olla paljon parempi. Vanhojen ikkunaruutujen takaa loisti syksyinen keltasävytteinen "valotapetti", jota halusin tallentaa täydellisenä. Opinkin onnekseni uuden tekniikan, jolla pystyn nyt kuvaamaan hankalampiakin sisustuskohteita vastavaloon, ilman että joku kohta palaa puhki valkoiseksi. Tässä kuvasarjassa näkyy jollain tasolla myös se oma "kädenjälkeni", mitä valokuvilla haen. Jokaisella se on erilainen ja jokainen näkee myös kuvattavat kohteet omalla tavallaan. Siksi samastakin paikasta otetut kuvat ovat upean uniikkeja. Käinby1925 uniikit pöydät ovatkin sitten oma juttunsa. Tässä sitä jo haaveillaan jos ei pelkästä uudesta sohvapöydästä, niin vaikka mistä tasoista ja ehkä koko kodinhoitohuoneen kalustuksesta. (Tai ainakin saarrekkeesta!) Luulenpa, että pian meillä on tilaus vetämässä Käinbyn Kimin verstaalla :-)

Jäähyväisiä

tiistai 7. elokuuta 2018










Elokuu ja paluu Bostoniin taas häämöttää. Ainakin mielessä ja rutiineissa, mutta oikeasti elämä jatkuukin tällä kertaa Suomessa! Kevään mittaan suunniteltiin muuttoa Suomeen ja odoteltiin sen järjestymistä kaikilta osin. Vähän samalla harkittiin, jos sitten jäisimme vielä keski-Eurooppaan, mutta nyt teini-ikäisten koulunkäynti ja lukio haluttiin rauhoittaa hetkeksi ja päätimme ottaa etapiksi kotimaan. Suomen "kesäkoti" on siis muuttunut tässä vähitellen nyt mielessä taas vakituiseksi ja ainoaksi asuinpaikaksi, vaikka oikeasti tätä ei oikein ihan vielä ole sisäistänyt. Sitä kun on tosiaan kesät muutenkin viettänyt Suomessa ja vasta elokuun lopulla palannut takaisin Uuden Englannin maisemiin. Tämä talo on myös myyty ja uusi omistaja sai avaimet heinäkuun lopussa. Rehellisesti sanottuna sitä ei tule yhtään ikävä. En oikein koskaan kotiutunut tuohon pieneneen kaupunkiin, jossa siis pari viimeistä vuotta asuimme. Kuvissahan nyt näyttää kaikki ihan kivalta, mutta se ei ole aina koko totuus. 

Viisi vuotta sitten kesällä teimme päätöksen lähteä Bostoniin ja nyt olemme siis palanneet pysyvästi. Paljon on mahtunut erilaista sopeutumisahdistusta, stressiä ja Suomen kaipuuta tuohon ajanjaksoon. Nyt sitten tekisi mieli käydä läpi kuvia ja miettiä tätä mennyttä aikaa. Onneksi on myös blogissa paljon "dokumentointia", jota ei ehkä muuten muistaisi. Tällä hetkellä mennyt tuntuu sumulta, johon ei saa oikein kosketusta. Mutta luulen, että kunhan tässä arki ja elämä lähtee rullaamaan, on kiva alkaa palata kaikkeen koettuun ja nähtyyn. Nyt kuitenkin tässä osa meidän talon myyntikuvista. Ilokseni nuo mustat tuolit nököttävät tällä hetkellä meidän olkkarissa odottaen kokoamista ja harmaat verhot silittämistä. Vaikka tavaraan ei ole hyvä kiintyä, oli kiva että sain edes jotain mukaan. Se tuo omanlaistaan jatkuvuutta ja kotoisuutta, kun se haikeus menneeseen iskee.

Kesäkuun kiireitä

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018
















Kesäkuussa on ollut taas hoppu, kun ensin meni aika opiskelujuttujen parissa ja sitten veneen kanssa ja ylipäätään on pitänyt ehtiä vain ulkolla niin paljon kuin mahdollista! Sitä elää kuin viimeistä kesäpäivää, ihan melkein hädässä, jos tämä ihana autuas sää ottaa ja loppuukin. No, kesähän on vasta alussa. Juhannus edessä. 

Ajattelin, että jos ei muuta, niin ainakin kuvia blogiin. Vähän fiilistä, jota voi käydä katsomassa vaikka pahimpana hetkenä talvella. Kesähän menee, mutta myös tulee uudelleen. Ja nyt vielä onneksi se kaikki heinäkuu helteineen edessä. 





Sininen toukokuu ja vähän sitä purjehdustakin

tiistai 29. toukokuuta 2018
























Heipparallaa!

Meneepä tämä aika kiireellä, kun on tekemistä. Ei ehdi perässä pysyä, ja toisaalta välillä ihan hyväkin. Vierivä kivi ei sammaloidu ainakaan saman tien :-) Harmaita hiuksia voi toki tulla. (On jo.) No, toukokuu on mennyt todellakin tohisten. Päivitystä täytyy tehdä ihan jo siksi, että saa joskus itse lueskella näitä juttuja sitten tulevaisuudessa. Toivotaan, että teitä lukijoitakin löytää taas juttujen ääreen, vaikka tosiaan vähän silloin sun tällöin nämä nyt tulevat. Muistakaahan, että insta "päivystää" tunnuksen @hannaskargard -takana koko ajan!

Olen yrittänyt pysyä tämän luonnon ja luonnonkukkien kukkimisen sekä pihankin kasvien perässä, ja kameran kanssa on saanut hillua ihan urakalla. Joka päivä on tullut jotain uutta ja ihan kuin pikakelauksella tuntuu menevän. Mitä meillä on juhannuksena jäljellä?! No, toivotaan että vähintäänkin niitä uusia perunoita. Mustikatkin ovat jo oikeasti ihan pieniä palleroita. Tänään tiirailin niiden tilannetta metsässä ja kohtako saa kerätä ensimmäiset mustikkapiirakkamarjat?

Tuleva mustikka- ja omenasato näyttää todellakin ainakin meidän alueella kukinnan perusteella melkoisen runsaalta. Pihalla on kuitenkin talven jäljiltä muun muassa yksi kuollut omenapuuntaimi ja samoin yksi kuollut luumupuun taimi. Olen huomannut, että naapurilla on mennyt myös yksi rusokirsikka ja toisella syreeni, moskovan kaunotar.  Näiden lisäksi vanha ihana piharuusu on ehkäpä heittänyt henkensä. Siinä voi olla syynä päälle useamman vuoden ajan tunkenut ärsyttävä vaahtera. Mitään elonmerkkejä ei ole ilmennyt, vaikka tuo on paikallaan ollut  vähintäänkin 40 - 50 vuotta. Vaahtera saisi kasvaakin siinä ihan vapaasti, jos naapurin sähkö ei menisi suoraan yläpuolella.

Venettä laittettu tässä toukokuussa verkkaisesti laskukuntoon. Ei mitään ihmeitä hommia ole ollut, mutta kylkiä vähän puunattiin enemmän ja vaihdoin tarroja. Hommaahan kyllä riittää edelleen, jos haluaa tuon båtin ilmettä freesimmäksi, mutta yritän kesän aikana aina vähän jotain laitella. Eniten hommaa olisi nyt sisätilojen kanssa. Nyt se on jo onnellisesti vesillä ja melkein purjehduskunnossa. Kunhan saan fiksattua maston kulkuvalon (ei vielä 100% täyttä diagnoosia / havaintoa, miksi ei toimi) ja puomin, kikin ja ison purjeen paikoilleen, aletaan olla aika lähellä.

Muutamia katsastusvarusteita pitää myös uusia. En tykkää purjehduksessa varusteista, jotka ovat kämähtäneitä tai joiden toimivuutta saa arvailla. Turvallisuus merellä on aika isossa roolissa, ja siksi haluan että mieluummin vähän enemmän panostusta uuteen, kuin ehkä vielä vuoden kestävään vanhaan. Kovasti ollaan laitettukin uutta jo viime vuonna, mutta vanhan veneen kanssa saa tietysti aina olla tekemässä jotain. Nyt on vuosi kierretty tämän kanssa, ja opittu myös nostot, laskut ja maston rikaus. Niin ja moottorin huolto. JA tietty pohjan laittaminen kesäkuntoon. Plus kaikkea siltä väliltä. Sinänsä hyvä, että meillä nyt tämä vene vielä vanhempaa sorttia, jota saa itse aika mukavasti hoideltua. Oppii nimittäin, ja toisaalta jos menee pieleen, ei ota niin älyttömästi päähän. Olisipa vain metri enemmän pituutta. Meidän perhe on nyt jo saanut todeta, että tämä hankinta on hitusen nafti. Mutta tällä uskaltaa ja on helppo treenata. Moni on näyttänyt pitävän Maxi Fenix -purjevenettä vuosikymmeniä. Se on kyllä todella kiva vene vesillä. Ja pysyy kivasti käsissä ja toisaalta vauhtiakin löytyy. Tämän kesän perhepurjehdukset jäävät tuonne loppukesän puolelle työasioiden takia, mutta toivon, että pääsen merelle vähintäänkin ilta- ja päiväretkeilyn merkeissä ihan pikapuoliin!

Kuvissa vilahtelevat ihanat Harmaja-lakanat koordinaateilla varustettuna ovat muuten kyllä niin huiput. Ne ovat KIVIkivi-merkkiset, ja yritys onkin ihan tästä meidän läheltä Espoosta kotoisin, ja jonka kanssa nyt olen tehnyt some-näkyvyys-yhteistyötä. Palaan niihin vielä täällä blogissakin, mutta jos tykästyit, käy ihmeessä heidän nettikaupassaan. Voin aidosti suositella näitä, olen aivan hullaantunut tähän materiaaliin ja superkauniiseen väriin. Lakanat ovat matkalla veneelle, mutta piti ottaa koekäyttöön jo kotona. Aivan hirveästi himottaisi ne vaaleanpunaisetkin meille, mutta merelle ehdoton väri oli tuo sininen.