Konmarinointia



Minusta tuli Marie Kondo fani viime keväänä. Ystäväni USA:n puolella luki kondausopuksen jo reilusti vuosi sitten ja minähän siinä olin ensimmäisenä naureskelemassa, miten nyt lasten kaapeissa etenkään voi mikään ihmeellinen taittelutekniikka toimia. Siis ihan oikeasti. 

Minä, joka en ole koskaan mistään elämäntapaoppaista juuri perustanut, saati sitten neuvoista mitään lopulta toteuttanut oikeassa elämässä. Tämä on nyt sitten todellakin ihan oma juttunsa. Tilasin nimittäin kirjan joskus viime syksynä ja luin sitten sen oikeastaan saman tien lähestulkoon nukkumatta lainkaan. 

Soraäänistä olen lukenut monista blogeista muun muassa ilmaisulla Konmari on täyttä roskaa. Pöh. Konmarinoitu koti on unelma! Tosin pitäähän kirja lukea niin, että löytää sieltä ne omat juttunsa. Tuskin sinkkunaisen kotia voi kovinkaan hyvin verrata neljän pojan ja kahden aikuisen taloon. 

Mutta ideoita ja suhtautumista asioihin voi silti käyttää hyväksi. Ja on siellä esimerkkejä vaikka kuinka ja paljon. Minulle, tunnearvokeräilijälle, oli suuri oivallus se, kuinka voin luopua tavaroista, joista en ehkä enää pidä. Joita säilyttää, koska... No siis siksi että niistä ei voi luopuakaan. Nyt voi! Ja on luovuttu. Ja vaikka välillä on sotkua, niin nyt tiedän, että ei paljon tarvitse, että homma saadaan haltuun.





Konmari ei tarkoita välttämättä täydellistä minimalistia. Se tarkoittaa sitä, että et säilö turhaan sellaista, mitä et tarvitse tai mikä ei tuota iloa. Se tarkoittaa sitä, että oikeasti kaikella on paikkansa ja kaikki kuuluu jonnekin. Siivoaminen on kamalan helppoa, kun koti on konmaritettu. Kaikella todellakin on silloin paikkansa. 

Nyt vuoden onkin sitten hyvä tehdä pieni tilinpäätös, miten on vuosi mennyt? Onko koti edelleen marinoitu vai ollaanko takaisin vanhassa kamalassa kaaostilassa?




Havaintojani tällä hetkellä:

-  Meillä on kotona edelleen usein epäjärjestys, mutta sen raivaaminen kestää todellakin aika vähän aikaa

- Keittiön pöytätasot ovat edelleen muruissa, kun lapset ovat käyneet laittamassa välipalaa... (Liittyykö tämä edes Konmariin? :-D )

- Ikkunat ovat edelleen pesemättä. Kahdessa eri talossa. (Pitääkö ostaa pesuri??)

- Ostokäyttäytymiseni on muuttunut todella radikaalisti. Ostan vain sitä, minkä tiedän kestävän ja mitä jaksan katsoa. Ostan ehkä nykyisinkin turhia juttuja, mutta todellakin vähemmän. Siis oikeasti hurjasti vähemmän. Ja jos teen virhehankintoja, palautan herkästi. En kestä krääsää tai turhaa tavaraa ja yritän saada lapsetkin ymmärtämään tämän.

- Olen konmarittanut jääkaapin ja se on nykyään ihanan järjestelmällinen. Hukkaruoka on vähentynyt kamalan paljon. Ostamme nykyään paljon enemmän pakasteita, kuin ennen. Leivät säilyvät myös pakastimessa ja ne ovat siivutettu valmiiksi. (Ja ostan mm. brokkoli-parsat aina pakasteena, koska muuten ne menevät 80% varmuudella ennen aikojaan pilalle ja roskiin.) Huippuja säilytys- ja järjestelyideoita on löytynyt aiheen mukaisilta face-palstoilta.

- Vaatekaappini tai oikeastaan sen sisältö on nykysin tosi selkeä. Olen niin tylsä, että voisin ostaa vaikka 10 samanlaista paitaa ja käyttää vain niitä. Jos siis paita on sellainen, mistä tykkään. Ostan nykyisin vähintään kaksi samanlaista, jos löydän tosi hyvän vaatteen. Ja pidän väriskaalan todella rajallisena. Tiedän jo tässä iässä, mitkä vain jäävät niin helposti käyttämättä, ja mitkä pidetään loppuun. Musta, tummansininen, beige, harmaa ja farkku, sekä pinkki ja vaaleanpunainen ovat minulla varmaa värisarjaa. Muita ei kannattaisi oikeastaan edes ostaa.

- Harmittelen virheostoksia. Esimerkiksi shampoota, joka ei vain toimi omassa hiuslaadussa. Laitan kiertoon ne kuitenkin nopeasti, enkä jätä lojumaan kaappeihin. Pidän meikit ja muut kosmetiikat minimissään, mutta ostan laadukasta.

- Sisustuksessa olen yrittänyt myös päästä edelleen selkeämmälle linjalle. Yritän pitää hankinnat minimissä ja tehdä itse tai hankkia kirpparilta, jos jotain ostan.

- Panostan tuotteisiin, jotka ovat kestäviä ja tuovat hyvän mielen. Yritän välttää massatuotantoa, jos vain kykenen.

- Raaskin luopua tavaroista, en jää miettimään tavaroiden perään tai säilö epäsopivia kaapeissa. 

- Pystyviikkaus on parasta!!!





Konmaritus eli koko kodin konmarittaminen ei ole parin päivän juttu, vaan se vie aikaa enemmän. Mielestäni se pitää sisäistää. Se vaatii myös sen takia aikaa, että koko talon hoitaminen kerralla kuntoon ei ole nopea juttu. Mutta kun pääsee alkuun, se sujuu. Ja kun siihen jollain tavoin sitoutuu tai innostuu, ei edes haittaa, vaikka ei tulisi heti valmista. Moni on sanonut, että on käyttänyt juuri sen vuoden koko projketiin aikaa.

Silti vuoden aikana ehtii kuuden hengen perheessä kaikenlainen järjestys mennä monta kertaa umpisolmuun. Toisten tavaroita ei saisi marittaa ja toistaalta miten saat koko perheen noudattamaan sitä haluttua kaavaa? No, hankalaa välillä se onkin! Mutta kun pitää aina aika ajoin "marituspäivityksen" ei mikään ehdi  räjähtää käsiin lopulta lainkaan. Jos joku paikka rupeaa näyttämään vähän turhan roinaiselta, pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja miettiä, mikä on vikana. Koska jos joku paikka tahtoo mennä kaaokseen jatkuvasti, on tavaroiden omat paikat ehkä vähän kadoksissa tai liian hankalat. Konmarissa järjestyksen pitäisi tulla kuin itsekseen. Tavaroita ei saisi siis olla sen suhteen liikaa, että järjestystä olisi vaikea noudattaa. Tämän takia jonkinlainen minimalismi ehkä on tarpeen, jos ihan aidosti haluaa suoriutua kirjan oppien mukaisesti.





Minusta ei minimalistia tule, koska olen ehkä vähän boheemi. Mutta siltikin konmaritus on ollut hurjan suurena apuna tässä vuoden aikana. Ehkä suurin anti itselleni on ollut ajattelun muuttuminen. Ja erityisesti se, ettei mitään sellaista oikeasti kannata jemmata, josta ei tykkä. Ei, vaikka sen olisi saanut lahjaksi tai se olisi jonkinlainen perintö. Ja toisekseen, äidille ei pitäisi koskaan kertoa, että on viemässä tavaraa kierrätyskeskukseen. Äidit tulevat ja hakevat sen kuorman ja sitten ottavat ne tavaraonglelmat itselleen :-)

Konmaritus on vienyt mieltäni enemmän siihen suuntaan, että voin maksaa mieluummin palveluista tai harrastuksista, kuin jatkuvasti uusia sisustusta tai hommata uusia vaatteita. Ja tämä on tuonut myös elämään uutta. Ehkä se on myös ikäkysymys. Se kodinlaittovimma on jäänyt 30-puolelle ja nyt 40-puolella tehdään jotain muuta. 



P.S: Koska nyt leikittiin minimalistia, meinasi tämä postaus tulla ensin ilman kuvia. Sitten päätin, että otetaan tuolta vanhasta päästä ja hei nämä ovat kaikki vuodelta 2011. Tällainen modernimpi talo meillä oli silloin, mutta itse koin olevani liian kovassa ja kliinisessä ympäristössä. Olemme kaikki niin erilaisia, ja mistä se johtuu - en tiedä, mutta itse viihdyn paremmin sellaisessa vähän klassisemmassa ja perinteisemmässä talossa. 

Ei kommentteja

Kaunis kiitos kommentista :-) Yritän vastata aina jokaiselle, joskus voi olla pientä viivettä…