Kaikenlaisia kuumeiluja

torstai 27. huhtikuuta 2017


Mulla ollut aivan kamala koiranpentukuume jo toista vuotta. Mulla oli suunnitelmat viime keväänä viime syksyn varalle, mutta toisin kävi. Se on sellaista, kun joutuu miettimään moneen kertaan, miten koira lennätetään tarpeen vaatiessa ja mitä kautta se ylipäätään onnistuu järkevästi. Meidän cairn on lentänyt sujuvasti Iceland airin lennoilla ja se onkin tosi kiva yhteys koiran kanssa. Mutta siellä on myös painoraja, ja esimerkiksi kultaista noutajaa tai labbista ei pysty aikuikokoisena sitä kautta tuomaan. Lontoon läpi koira menee taas tylsästi rahtiterminaalin kautta, ja sekään ei kiva asia. 



Paras on, jos ei tarvitsisi tehdä vaihtoa ollenkaan, mutta meillä taas ainoa vaihtoehto silloin olisi Finnair ja NYC:n suora lento. Finski veloittaa vain koirasta aika suolaisen hinnan ja sen takia tätäkään ei ole nyt pidetty sellaisena parhaana vaihtoehtona. Lufthansa olisi sitten vielä yksi toimiva operoija, ja Frankfurtin kentän läpi mentäisiin silloin. Joka tapauksessa koiraa ei ihan huvikseen lennätä tätä Atlantin ylitystä. 


Tällä hetkellä meidän koira on ollut Suomessa jo pidempään. Fannyhän oli täällä yhden vuoden, mutta lähti takaisin silloin, kun me olimme lähdössä itsekin takaisin. Pari vuotta sitten. Mutta lopultahan suunnitelmat taas muuttuivat, ja me tulimme tänne viime keväänä taas - olemaan vähäksi aikaa :-) Silloinkaan ei viitsinyt ottaa koiraa mukaan, koska olimme taas tietysti kesän Suomessa. Ja viime syksyn olin vain hetken täällä Bostonissa, kun taas menimme Suomeen lasten kanssa mun opiskelujen vuoksi. Nyt sitten taas sama juttu, kun tultiin helmikuussa tänne, ei viitsitty lennättää koiraa turhaan kolmen kuukauden takia. Koska kesä menee jälleen Suomessa. 




No joo, joka tapauksessa, ilman koiraa ei ole kivaa. Ja kun haluaisi sen toisenkin koiran, mutta ei ole edes sitä yhtä kotona, niin vähän harmittaa. Koiran kanssa päivät menisivät mukavammin ja olisi kaveri. Nyt kun olen kotosalla päivät muutenkin, voisin hyvin kasvatella pennunkin. Mutta se kuljetus... Aina sitä ajattelee, että miten kesät tai mitä jos tullaankin kokonaan Suomeen.


Toisaalta nyt kun meillä ei ole täällä koiraa, ollaan voitu reissata hyvin ja olla hotelleissa missä tykätään. Eli on se tuonut vähän helpotusta. Joihinkin hotelleihin saa toki koiria viedä, mutta niistä joutuu usein maksamaan aika suolaisen hinnan. Voi piipahtaa kahvilaan lenkin jälkeen suoraan tai haahuilla kameran kanssa missä huvittaa. Mutta toisaalta, en mene koskaan lenkin jälkeen kahville :-)


Koira-asioita on kuitenkin vatvottu ja niitä tulee pohdittua aika ajoin. Katsotaan taas syksyllä, mikä tilanne. Muuttuuko kuviot mihinkä suuntaan, vai pysyvätkö ne ennallaan - ja miten pitkään. Sen suhteen joutuu koira-asioita pitämään odotustilassa vielä siis ainakin vähän aikaa. Tässä oppii sitä kärsivällisyyttä, ainakin vähän. 


Oltiin ulkoilemassa Charlestownissa, joka yksi kauneimpia paikkoja Bostonin kupeessa. Paikka on ihan Bostonin vieressä, mutta oma kaupunkinsa. Täältä pääsee vesibussilla hetkessä Bostonin keskustaan. Rakennukset ovat vanhoja ja aivan mielettömiä. Katsokaa nyt noita kattojakin!


Ja joillain aika epäreilun ihania kattoterasseja... Ylipäätään nämä talot ovat niin houkuttelevia.


Minusta on tullut ihan kaupunkilaisihminen. Rakastaisin asua ihmisten ilmoilla ja kaupunkimiljöössä. Tämä nykyinen asuinpaikkamme ei ole kyllä lainkaan minua varten. Meillä ei ole täällä landella kävelyteitä ja lenkille pitää lähteä autolla. Jotenkin hankalaa. 


Kaupungit ovat lastenkin mielestä kivoja. Paljon paikkoja, joissa kiipeillä, tutkia tai juosta. Oikeasti kaupungeissa on kivaa olla lasten kanssa. Ennen olin ihan eri mieltä!


Viime viikolla New Yorkissa olin ihan innoissani, kun sain tehdä lenkkejä pitkin poikin Manhattania. Sieltä kun ostaisi asunnon, saisi ehkä yksiön puolikkaan meidän budjetilla :-D Mietin jo myös taas Helsinkiä. (Siis tulevaisuuden suhteen!) Mutta ei, ei me sinne tulla varmaankaan muuttamaan. Ollaan liian espoolaisia kuitenkin. 


Muta koirista vielä. En ole yksin koirakaipailujen kanssa. Meillä kans pojat kaipaavat koiraa. Tai kaksi. Kaksi taas ei ole lainkaan koiraihmisiä, mutta toki tottuneet niihin, kun meillä aina koiria on ollut. Huomaan vain sen, että kahdelle koira tekisi oikeasti hyvää. Kuten myös minulle. Koirat ovat sellaisia ihania terapeuttikavereita :-)


Pienenä haaveilin koirasta jatkuvasti. Se oli sellainen unelma, mitä ei vain saanut. Meillä minun isäni ei halunnut koiraa mistään hinnasta. Ulkoilutin sitten naapurin koiria ja meillä olikin ihana labbis samassa talossa, jota sain hoitaa aina, kun perhe oli matkoilla. 


Jaksoin kuitenkin kinuta koiraa aina säännöllisesti :-) Kun olin 15 tai 16 vuotias, sain lopulta ottaa koiran. Jos maksaisin sen itse. Menin lukiossa sitten iltatöihin ja säästin rahaa. Ja sitten meille tuli Tuisku. Ensimmäinen koira, joka oli ollut kasvattajalla vuoden ikäiseksi asti. Tämä oli meille aivan loistava koira. Tuisku oli musta cockeri, ja ehkä ainutlaatuisin koira koskaan. Me innostuimme silloin rodusta ja cockereita taisi olla perheessämme nyt sitten yhteensä kuusi. 



Viimeisin näistä kiharakorvista, Emma, kuoli muutama vuosi sitten. Cockerien jälkeen alkoi cairnien valtakausi, ja se on jatkunut ehkä siksikin, että meillä Mikon perheellä on ollut niitä myös. Cairn on tosi kiva rotuna, ja sopii erinomaisesti lapsiperheeseen, mutta minulle se ei ole koskaan ollut kuitenkaan se omin rotu. Lintukoirien - spanielien ja noutajien luonne on enemmän se, mitä kaipaan. 


Koiria on täällä Bostonissa tosi paljon. Yleisimmät rodut tuntuvat olevan juuri noutajat ja sitten erilaiset puudelisekoitukset. Meinaan kuolla joka kerta koirakuumeeseen, kun näen labbiksen tai kultaisen noutajan!  Tämäkin tapaus oli niin suloinen. Hän opetteli rappusia omistajansa kanssa ja sai sitten aina levätä vähän aikaa puruluun kera ylimmällä askelmalla. Tässä taas oli kovin hankalaa lähteä alaspäin. Ei uskalla, ei!


Kevät otti viime viikolla takapakkia, mutta nyt on taas aika lämmin. Ihmiset pitävät jo orvokkeja ruukuissa, vaikka yöt ovat melko viileitä. Minä odottelen edelleen sitä, että pääsisin maalaamaan terassin. Ja lapset ovat alkaneet laskea päiviä kesälomaan! Meillä lennot jo kesäkuussa taas Suomeen! 




Se sisustus, joka jämähti

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017
















 Mulla on vähän jämähtänyt tämä sisustus täällä USA:n kodissa tähän tällaiseen, mikä kuvissakin näkyy :-) Ehkäpä olen sitten jossain määrin siihen tyytyväinen?

Se muuten oikeasti vaikuttaa paljon, kun joutuu pakosti miettimään jokaisen hankinnan aika tarkkaan. Ihan jo siksi, ettei täällä ole mulla Akseli-kirppiksen pöytää, jonne roudata sitä tavaraa, johon sattuu olemaan kyllästynyt syystä tai toisesta.

Ei tule ostettua sisustusjuttuja kertakäyttöisesti ja miettii myös tosi tarkkaan sen, mitä tuo Suomesta. 

Eli jotenkin sitä pääsee tällä tavoin siihen aika kivaan tilanteeseen, että päätökset ovat oikeasti sitä, mistä tykkää. On meillä täällä kyllä sellaistakin, millä voisin heittää vesilintua vaikka heti. Mutta nyt noin suuremmalta osin ei oikein tule vaihdettua mitään tyynynpäällisiäkään kovin usein.

Samat harmaan ja beigen sävyt ovat passelit ja miellyttävät silmää. Voisi olla vähemmän Ikeaa, mutta toisaalta se on tässä tilanteessa just hyvä. 

Nyt kuitenkin sellainen pieni kesäkipinä päällä. Tekisi mieli hankkia jostain sinivalkoraitaisia tyynynpäällisiä ja laittaa muutenkin sellaista pirteää merellistä väriteemaa sinne tänne. Ihanat pirtelö- tai jätskilasit löytyi jo mukaan Crate & Barrel -nimisestä kaupasta, jossa vielä kaiken lisäksi sattui olemaan suomalainen myyjä. Onneksi olin liikkeellä lasten kanssa, muutenhan ei oltaisi varmaan tajuttu, että kumpikin puhuu suomea :-D Terveisiä vain!

Kukilla saa onneksi vaikka joka viikko uudet väriskaalat, 
mutta nyt tuli silti hommattua Ikeasta taas lisää kangasta. Ostin punavalkoraidallista pöytäliinaksi ja meidän pienelle terassiparvekkeelle taas hommasin uuden maton. (Ja joo, IKEA on kyllä täällä suomalaisten keskuudessa erittäin suosittu.)

Vähän tuoksukynttilöitä, joita täällä on tarjolla tosi laajasti, ja tuota vihreää väriä sivuun. 
Jospa niillä saisi jo uutta ilmettä. 

Maanantaina meillä alkoi taas arki, ja tässä melkein listaa on joutunut tekemään, että tulee tehdyksi kaikki suunnitellut jutut. Meinaan viikon aikana ainakin raivata alakerran pöydälle tilaa ompelukoneelle ja ainakin sen liinan reunat päräyttää valmiiksi. Ja jos sateet vähäksi aikaa loppuisivat, aloitan terassin maalausurakan. Mieluiten mahdollisimman nopeasti. Eilen oli ihanan lämmin, tänään taas aivan kamala ilma. Mikäs siinä, vietin aikaa meidän keskikerroksessa raivaten kaksosten huoneen, vaatehuoneen ja pari lipastoa. Huh!

Samaan aikaan, kun täällä tuntuu olevan sisustus jämähtänyt paikoilleen, mulla on jo ajatukset Suomen talossa. Puuh, olen saanut taas kamalan vimman tehdä siellä remonttia, johon taas oikeasti ei ole mitään todellisia rahkeita. No, saahan sitä suunnitella!
Mutta kyllä mä täällä vielä laitan kesäistä sisustusta, ja siksi piti ottaa tästä moodista nyt kuvia. Ilta taitaa mennä Targetissa ja Homegoodsissa, jos löytyisi jotain kivaa.


P.S: 
Muuten, katsokaas tuota ekassa kuvassa olevaa kukkaa vähän tarkemmin... 
Näyttääkö jossain määrin oudolta? :-)


Brooklyn

maanantai 24. huhtikuuta 2017



Me ajeltiin yksi päivä Brooklyneen. Ei oltu sillä käytykään koskaan varsinaisesti, vaikka siis kaikkihan jos JFK:n kautta lentää, menee "joutuu" sinne väkisin. Meillä ei ollut oikeastaan mitään ihmeitä mielessä, koska en ollut edes jaksanut katsoa, minne voisi mennä. Mun piti tsekata, missä olisi Mast'n suklaatehdas, ja että olisimme käyneet siellä, mutta unohdin. Oikeasti unohdin. 


Sen sijaan sain jostain päähän, että käydään Coney Islandin rannassa kävelemässä. Tosi fiksu idea näin pääsiäissunnuntaina, koska aika moni muukin oli ajatellut samaa. Ja siis autolla. Nou. Paikka näytti lopulta niin epämääräiseltä, ettei me edes uskallettu jättää autoa sinne. Olisi ollut järkevämpää mennä Manhattanille ja jättää auto sinne, ja ottaa metro tuonne rannalle. 



Mutta mehän ei oltu tosiaan nyt fiksuja ollenkaan. Olin jo toooosi huonolla tuulella jossain vaiheessa, kun tuntui ettei mikään onnistu, kunnes sitten päätin, että käydään edes katsomassa Vapauden patsas Brooklynen puolelta. Se näkyy kivasti juuri siihen suuntaan. Katsoin kartasta, että jos osuisimme Red Hookiin ja Louis Valentino Jr.Parkiin, olisi varmasti hyvät maisemat. Ja näin muuten olikin!


Älkää kysykö, miten monta kertaa ajettiin jostain syystä mihin sattuu, kunnes sijoituimme oikeaan osoitteeseen :-) Ja tuntui aika monta kertaa, että ei ehkä olisi kannattanut niiden alueiden läpi myöskään ajella, missä menimme. Mutta kun saavuimme tänne puistoon, yhtäkkiä KAIKKI olivatkin valkoisia. Siis oikeasti totaalinen muutos. Tulin siihen tulokseen, että tämän on pakko olla joku uusi trendialue. Harmiksi kaikki oli kiinni sunnuntaina, joten en päässyt koluamaan kauppoja tai kahviloita.


Koiranulkoiluttajia riitti ja tuntui, ettei me oltu ainoita, jotka olivat tulleet katsomaan tuota patsasta tästä rannasta. Paljon fillarilla kulkevia "selkeitä turisteja" liikkui myös alueella. Alue itsesään oli aika rämähtänyt, vaikkakin ehkä juuri siksi mielenkiintoinen. Paljon seinämaalauksia ja pieniä firmoja. Muun muassa viskipanimo. 


Vanhoissa tehdas- ja varastorakennuksissa oli vaikka mitä yrityksiä. Juustokakkutehdas, lastenvaateyrityksen tukku, arkkitehtitoimisto, huonekaluvalmistajia ja piiloutuneita ravintoloita. Päälle päin hieman epämääräisen näköinen alue ei tuntunut pelottavalta, koska tosiaan valkoisia paikallisia ihmisiä oli niin paljon. Ja älkää ottako tätä loukkauksena mihinkään suuntaan. 



Valitettavasti täällä päin maailmaa joutuu itse katsomaan oman ihonvärinsä mukaisia paikkoja, minne uskaltaa mennä. On alueita, joissa leikkipaikoillekaan ei oikein kannata nenäänsä tunkea, koska siellä ei ole yhtään samanlaista. Meille suomalaisille, jotka katsomme kaikkia tasa-arvoisina, tämä tuottaa haastetta jo ihan siksi, ettei osaa oikein suhtautua tällaiseen jakoon järkevästi. Mutta silti joutuu myös tekemään "järkeviä ratkaisuja", ettei turhaan mene aiheuttamaan närää itse väärän värisenä.


Seinissä oli paljon taidetta. Näitä olisi varmasti löytynyt lisää, jos olisimme ajelleet enemmän. Meillä oli lähinnä idea käydä katsomassa se Vapauden patsaan näköala, ja lähteä pois. Tosin olisin halunnut oikeasti myös jäädä kuvailemaan ja ehkä myös etsimään kaikkea kiinnostavaa ja kuvauksellista, mutta muita ei huvittanut, joten ei auttanut kuin lähteä. 



Jonkinlainen kuvasaalis oli kuitenkin tallennettuna muistikortilla.


Ja muutamia kuvia itse patsaastakin.


Tästä rannasta pitäisi päästä myös lautalla Manhattanille, eli jos tänne haluaa tulla pistäytymään, tekisin itse ehkä sen. Jos siis ei ole autoilemassa.


Tajusin vasta myöhemmin, että nämä betonikuutiot olivatkin sellaisia "kirjainkuutioita", ja harmitti, etten ottanut enemmän kuvia tästä hauskasta kohdasta. Hyvä paikka viettää aurinkoista pääsiäissunnuntaita!


Vanha auto tuossa kuvan vasemmassa laidassa edusti Key Lime Pies Companya, jolla oli ilmeisestikin leipomo tuossa aaltotalossa. Pääsiäissunnuntaina kaikki paikat olivat kuitenkin New York Cityssäkin kiinni, jotenka en päässyt tällä kertaa maistelemaan. Kartta kuitenkin kertoi, että tässä sijainnissa voisi olla juurikin hyviä juustokakkuja. Suosittelen testaamaan paikan, jos tänne saavut.



Moottoritien varrelta napattu kuva seinätaiteesta, jossa sanomaa.


Kirppis, joka jäi tällä kertaa koluamatta.


Nämä aallot olivat tosi vaikuttavat. 


Ja jos ruostetta haluaa kuvata, sitä löytyi myös ihan tarpeeksi.


Kirsikankukkiin ei koskaan ehdi kyllästymään, sen verran nopeasti kukinta tulee ja menee. Ihania ovat!


Seinäkukkiakin löytyi :-)


Patsas oli aika kaukana tavallisen kameran kuvattavaksi, mutta teleputkella olisi tästä kohdasta saanut huippukuvat.


New York on sen verran etelämpänä Bostonista, että täällä kirsikat kukkivat aina muutamaa viikkoa aikaisemmin. Osuimme kerrankin juuri oikeaan aikaan. Joka paikka oli kukassa ja lehtien silmuja puissa.


Brooklyn ei nyt ihan hurjasti sykähdyttänyt minua, vaikka moni kehuu. Jotenkin tuli sellainen olo, että olisi pitänyt olla jonkun oikeasti paikallisen matkassa, joka olisi tiennyt ne paikat, minne kannattaa mennä. Ja ne, minne ei. Jotenkin sellainen fiilis, etten itsekseni lähtisi seikkalemaan ainakaan. Moni alue siellä kuitenkin ilmeisen suosittu nykysin ja siistiytynyt lähivuosien aikana. 

Brooklynille ominaiset seinämaalaukset olivat kyllä tosi hienoja!


Ja Brookyn Bridgen kautta Manhattanin puolelle. Se oli taas aivan tukossa turisteista, ilmeisesti on "must" käydä se kävelemässä. Me ei olla vieläkään sitä tehty. Autolla menty ainoastaan. Mutta hieno kohde! Mulla vain tällä hetkellä sellainen pieni väkijoukkokammo, että en mielellään mene paikkoihin, joissa kunnon tungos. Jotain kuvia ehtii kuitenkin autostakin napsia :-)