Talvitunnelmia ulkona ja sisällä

tiistai 28. helmikuuta 2017

id_kuva














Viikonloppu mennyt seuraavan kaavan mukaan: Ulkona - syömässä - kotoilua - ulkona - syömässä -  kotoilua - rinteessä - saunaan... Vitsit mikä sää!!! Huippua! Just nyt pitäisi mennä lämmittämään taas sitä saunaa, mutta kirjoitanpa ensin tämän loppuun. 

Mulla ollut kaiken tämän lisäksi ohjelmassa matkalaukkujen pakkailua ja siivousta, siivousta ja siivousta! Kohta ollaan valmiina. Hiihtoloma vie viimeisiään.

Viimeiset joulukoristeet on nyt myös napisttu pois ja kotia laitettu enemmän kesää odottavaan tunnelmaan.

Voin sanoa, että yksi parhaista asioista meressä on jää. Jäällä voisi olla koko päivän. Jäällä oleminen on niin rentouttavaa ja todellista hetkessä elämää. 


Voi, kun jäätä olisi ollut tänä vuonna enemmän tai siis että se olisi tullut sellaiseksi, että varmasti uskaltaisi samoilla Espoon saaristossa kävellen tai suksilla. Huomasin itse muuten sen, että todella harvalla jäällä liikkuvalla on mitään turvavarusteita. Naskalit kaulaan ja mielellään joku lisäköysi mukaan. Oikeasti. Lisäksi moni menee salmikohtien yli, missä on virtauksia ja missä jää ei välttämättä edes kovien pakkasten jälkeen tule kovin kestäväksi.

Ja jos jäillä on lasten kanssa, pitäisi opettaa myös heille pelastautuminen - aina varmuuden vuosi - vaikka tietäisi, ettei mene kuin varmasti vahvalle jäälle. 

Meidän kaksosten mukaan se harjoitteluryömiminen jäällä oli muuten ihan parasta - sitä tuossa joskus aiemmin tehtiin, kun ekan kerran päästiin jäälle pitkiin aikoihin. Pojat muuten keksivät, että pitäisi olla lisäksi aina repussa ensiapukassi, jossa olisi avaruuspeite mukana. Nehän eivät paljon mitään paina. Sillä saisi ensiapua kenelle tahansa, jos joutuisi veden varaan. Jos kesälläkin ruumiin lämpö menee todella nopeasti alas, jos on pitkään vedessä, se on talvella todella pienestä ajasta kiinni.

Minusta on tärkeää opettaa näitä luonnossa liikkumisen taitoja niin talvella ja kesällä - maalla ja merellä. Kun oppii ja tietää miten toimitaan turvallisesti, se jää yleensä sinne selkäytimeen loppuelämäksi. 

Saaristossa ja vesillä kun liikkuu, ei tätä voi millään tavalla ohittaa. Kuitenkin kun jäät ovat hyvät, sinne on aivan ihanaa mennä. Tänä vuonna en uskaltanut mennä kuin ihan rannan lähellä, missä oli samaan aikaan muitakin kävelemässä. Lauantaina Espoossa oli etenkin Matinkylän ja Haukilahden välissä jäällä melkein ruuhkaa!

Siispä, merellä niin talvella kuin kesällä, kannattaa tai oikeastaan pitää olla ehdottomasti toimintasuunnitelma niin itselle kuin lapsille, jos jotain sattuisi. Turvallisuus ennen kaikkea. Älä ole uhkarohkea, pelaa varman päälle, äläkä joudu tilanteeseen, jossa joudut pelastautumaan.

Mutta nyt menen napsimaan kaikki loput joulukoristeet pois, ja jatkamaan pakkailua. Saa nähdä, pääseekö talvesta enää tänä talvena nauttimaan. Bostonissa on ollut nyt reilusti 20 asteen (C) lämpöjä, huh. Helmikuu!

P.S: Motonetissä ja Honkkarissa oli ainakin naskaleita myynnissä, mutta luulen että missä vain, missä myydään vaikkapa pilkkivälineitä.

Riemuhuuto Paratiisista!

sunnuntai 26. helmikuuta 2017



Olen ollut aina totaalisen koukussa hyvään grafiikkaan ja etenkin kortteihin ja julisteisiin. Kaikki vanhat matkailumainokset ovat olleet yksi suuri suosikkini ja olen myyty esimerkikisi ihanille 1900-luvun alkupuoliskon alppihiihtomainoksille. Niitä saa aika mukavasti etenkin USA:sta, markkinoilla on paljon uustuotantoa. Vanhoja alkuperäisiäkin on joskus kaupan, tosin erityisen kovaan hintaan.

Erityisen ilahtunut olinkin, kun postiluukusta löytyi kutsu julistenäyttely "Riemuhuuto Paratiisista" avajaisiin Kansallismuseoon. Lopulta harmikseni jouduin jättämään avajaiset välistä, mutta ehdottomasti halusin käydä katsomassa näyttelyn silti. Menimmekin sitten viikko sitten meidän kaksosten ja heidän kummitätinsä ja minun serkkuni kanssa sunnuntainviettoon museolle.


Voi että, ai että. Olin todella lähes liikuttunut nähdessäni näitä alkuperäisiä matkailujulisteita. Ja niitä oli paljon! Monessa yllätti ehkä huonompi kunto, mitä olin ajatellut (tai joka siis ei tietenään tule ilmi uudelleen painetuissa versioissa), ja joissain taas koko, jonka olin arvioinut ihan metsään. Vanhoista julisteista minulla kaksi lempparia yli muiden. Toinen tuossa yllä näkyvä Hanko ja toinen Aero-lentokonejuliste, josta ei nyt kuvaa. Näissä on ollut todellinen työ keräämisen ja kokoamisen kanssa.



Näyttelyyn oli koottu myös onnistunut sarja nykytaiteiljoiden tekemiä matkailujulisteita. Tietysti samalla teemalla: "Come to Finland". Ensimmäisen kuvan postikortti oli näistä minusta kaikkein kaunein, ja olisinkin halunnut sen myös julisteena seinälle. Niitä ei vielä ollut kuitenkaan saatavissa. 


Näyttelyn yhteydessä oli myös kattava shoppi, josta sai ostaa sekä julisteita, postikortteja että muuta aiheeseen liittyvää Come to Finland -tuotetta. Yleisöä oli paljon ja kaupassakin oli mukava vilinä. Hyvä juttu! 

Onkin suuri onni, että Magnus Londen, mies kaiken tämän takana, näki eräänä päivänä - joitakin vuosia sitten - Helsingissä vanhan suomalaisen, Helsinkiä mainostavan julisteen roikkumassa näyteikkunassa. Alkuperäisessä julisteessa 1930-luvulta oli keltasävyinen tausta ja nainen istui sen reunassa etualalla shampanjalasi kädessään katsellen vihreää raitiovaunua. Tästä se kaikki lähti ja Magnus Londen päätyi julistemetsästäjäksi. 


Riemuhuuto se todellakin oli meille julistefaneille ja grafiikan ystäville, sillä tämä kokoelma ei varmasti olisi muuten syntynyt ja tullut vieläpä uudelleen tuotantoon. Londenin yritys valmistaa nykysin matkailujulisteista printtejä sekä tosiaan tätä muuta materiaalia, muun muassa kortteja ja tarjottimia. 


Olisin voinut tyhjentää koko kaupan! 

Voin luvata teille sisustusaiheista juttua näiden tuotteiden osalta, jahka saan ne paikoilleen :-) 
Niin inspiroivia, etten parempaa tiedä!

Ainakin postikortteja saa myös mm. Ateneumista ja Kauppatorilla on Come to Finland -yrityksen oma pöytä tuon Kansallismuseossa olleen näyttelyshopin myyjän mukaan. Helppoa on myös käydä tilaamassa mieluisia tuotteita yrityksen nettikaupasta, ja toimittavat muuten myös ulkomaille. 



Julistenäyttely oli lastenkin mieleen. Meillä oli valmiiksi kotona Come to Finlandin seinäkalenteri ja pojat tykkäsivät etsiä samoja julisteita, mitä kalenterin sivuilla oli nähty. Lisäksi historialliset videot ja kuuntelupisteet olivat suosittuja. Toiselta tuli sitten tämä perinteinen kysymys: "Oliko maailman ennen mustavalkoinen". Muistan itse, kun joskus havahduin siihen, että todellakin, maailma ei ollut ennen mustavalkoinen :-) 

Aina niin hyvä, kun lapset pohtivat ja saavat sitten taas eväitä eteenpäin. Ei muista itse kaikkea selittää tai kertoa. Yhdestä asiasta tulee monesti iso puro ja joki. Tässäkin oli useampi kärpänen yhdellä iskulla meidän museoretkellä. Gallen-Kallelan Kalevala-freskot aulan katossa ja kuninkaan tuoli (joka oli nähty jo Tatussa ja Patussa) sekä sitten vielä museon vintin lastenpaja. 


Inspiroiduin itse kaivamaan kuvista kaikenlaisia Suomea kauniisti kuvaavia otoksiani ja meinaan tehdä oman julistesarjan, kun vain pääsen vauhtiin! 

Suosittelen käymään tuolla julistenäyttelyssä, joka on auki 28.5.2017 saakka. Lisätietoja löytyy täältä. Täytyykin tiedustella, mihin julistenäyttely on tulossa USA:ssa! Saa nähdä, saammeko sen Bostoniin. 




Hygge-viikko ja kirjavinkki

sunnuntai 19. helmikuuta 2017


Jos kirjan nimi on Hyvän Elämän Kirja, se on ehkä ihan pakko lukea. Näin ollen Meik Wiking on tehnyt loistavan valinnan kirjansa nimeämisessä. 

Tanska mainitaan usein maailman onnellisimpana maana, kertoo kirjan takakansi. Ja mikä selittää tanskalaisten onnellisuuden? No, hygge, hyggeily tietysti. Näin se on, ja koska koko hygge-sana on jäänyt ainakin itselleni pikkaisen irralliseksi, piti ottaa selkoa, mitä tämä kirja ja koko hyggismaailma pitääkään sisällään.



Hygge on tunnelmaa ja kokemista.
Kodikkuutta.
Turvallisuutta.
Nauttimista hetkestä.



Hyggeilyyn pääsee oivasti sisään sytyttämällä kynttilän. Hygge ehdottomasti edellyttää kynttilöitä. Tai ainakin sitä tunnelmaa. Nuotiokin käy! 

Eli neuvosta vaari. Kynttilät palamaan ja lueskelemaan lisää vinkkejä. Haluan ehdottomasti päästä käsiksi siihen tietoon, miten nyt hygge muuttaa elämän ihanaksi. Kirja kertoo, että hyggeilyyn kuuluu todellakin tuo kynttilöiden poltto. Tiesitkö, että 85 prosenttia tanskalaisista liittää kynttilät ja hyggen yhteen. No, nyt tiedät :-) 




Meik Wiking on tutkijana Happiness Research Institutessa, joka nimensäkin puolesta tutkii hyvinvointia, onnellisuutta ja elämänlaatua. Mitkä syyt vaikuttavat siihen, että ihminen on onnellinen? Millä sitä voi parantaa? Kirja ei olekaan siis minkään sortin hölyn pölyä vaan se perustuu ehtaan tutkimustietoon. 



Meinasin jo, että en ala koko hygge-kirjaa täällä vinkkailemaan, koska olen ottanut sellaisen pienen blogitavoitteen, että jokainen aihe liittyisi jollain tavoin merelliseen elämään tai veneilyyn. No, en varmaan kykene tuohon muutenkaan, mutta hyvänä yllärinä oli se, että hyggeilyyn liittyy myös veneet! Hyggen keskuksena pidetään omaa kotia, mutta luonnossa on myös oma mahdollisuus päästä kokemaan hyggeilyä. Ja minulle ainakin luonto, mökkeily ja retkeily ovat ihan juuri sitä, mistä voisin kuvitella löytäväni parasta mahdollista mielenrauhaa ja iloa. Ja tietenkin se vene! Sitäpaitsi minulla alkaa jo kesän kalenteri täyttyä, kun kaverit ovat aika mukavasti ilmoittautuneet tulevansa meidän båtille tunnelmoimaan! Sehän on just sitä, mitä tässäkin haetaan. Pitäisiköhän veneen nimeksi laittaakin Hygge tai Hyggis :-D 


(H:lla se alkaa nytkin - vaan en ehkä taida raaskia vaihtaa nimeä. Tästä oli puhetta jo aiemmin..)



Koska ulkona oli niin kiva ilma, ja toisaalta lasten piti saada jotain ohjelmaa - muutakin kuin kotona kököttämistä äidin lukiessa hyggeilystä - päätin keittää ensin kaffet lempimukiini ja sen jälkeen lähteä poikien kanssa nautiskelemaan tästä talvisäästä, joka meinaa pahasti nyt kadota ennen aikaisesti maisemista! Haluaisin niin nauttia tämän viimeisen Suomen-viikon oikeasti pakkasesta, lumesta ja meren jäällä kävelystä. No, hyggeä löytyi ja siitä lisää niin pian, kuin vain ehdin taas koneen ääreen! 


Hygge-kirjaa suosittelen ilopilleriksi ja iloisen elämän inspiraattoriksi. Ihana sohvapöytäkirja selailuun, mutta toisaalta ehtaa tietoa tilastojen kera. Monia asioita olen tehnyt jo ennenkin ilman että koko hyggeilystä mitään tiesin. Kirjan kivoin anti oli ehkä se, että se "antoi luvan" tehdä kaikkea sitä kivaa, mitä joku muu voi pitää ihan turhana. Hygge on varma verenpainelääke ja hyggepitoisten hetkien luominen voi auttaa ihan oikeasti hymyherkkyyden kasvamisessa :-D

Kunhan pääsen vauhtiin, kerron, miten tämä tuleva viikko on mennyt. Nimeän sen nimittäin Hyggeily-viikoksi! Kerron samalla lisää, mitä uutta olen kirjan kautta oppinut.

Hygge - Hyvän Elämän Kirja (Meik Wiking) on readme.fi:n kustantama, ilmeistynyt vuonna 2016 ja alkuperäiseltä nimeltään The Little Book of Hygge. Oman kirjani sain kustantajan kirja-arvostelukappaleena. Katso lisää täältä, kliks. 

Vain hullu rakastaa merta

maanantai 13. helmikuuta 2017












Terveiset Vene 17 Båt -messuilta! Kävimme pikaisesti perjantaina aamupäivällä kiertämässä messuhalleja Marjan kanssa. Hauskan sattuma oli, kun löysin vanhan tutun purjehdusseuramme kurssilla tammikuussa. Ja mitä ihmettä, meidän venepaikat olivatkin samassa laiturissa! Marjan perhe on tosin jo kokenut Suomenlahden kävijä ja Ruotsikin jo "korkattu", ja hänen Venelomalla-blogiinsa pääset tästä

Samalta Veneilijä-kurssilta löytyi myös ihanasti toinen tuttu - tosin sikäli tuttu, että tunsin veneen erään toisen blogin kautta (jos näin voi sanoa :-) ja kun vene viime syksynä lähti uusille omistajille, istuivat hekin meidän kurssilla. Jotenkin sellainen positiivivisten sattumien käsittämätön suma. Muutenkin tuntuu, että tämä purjehdusharrastuksen aloittaminen on ollut oikeasti todella kokonaisuudessaan positiivisten ihmisten kohtaamista. Tuntuu uskomattomalta, että ihmiset puhuvat "samaa kieltä" :-) Ihan kuin uusi elämä olisi alkanut tästä. Harmittaa, että veneen hankintaa tuli jahkailtua näinkin pitkään, mutta toisaalta ehkä nyt se hetki oli oikea.

Marjan kanssa tosiaan kierreltiin messuja purjehtijoiden silmin. Marja kertoili kaikkea, mikä kannattaa ottaa huomioon, ja mitä voisi nyt hankkia. Hankintalistalla meillä mm. noita kunnollisia pelastusliivejä. Käytiin useammalla standilla katsomassa niitä. Balticilla oli lapsille uusi tosi hyvä malli, joka sekä kääntää kasvot ylös, mutta jossa on myös kunnolliset kiinnitykset turvaköysiä varten. Meille taitaa lähteä pari sellaista, joskin en vielä ostanut. Hinnat eivät olleet messuilla ainakaan perjantaina mitenkään erikoisen hyviä, joten ei jaksanut kantaa nyt sieltä sellaista, jota voin käydä ostamassa Lauttasaaresta milloin vain. Mutta tosiaan nämä Balticin lasten liivit ovat nyt ostoslistalla ja tarkoitus tehdä näistä erikseen vielä blogiinkin juttua, kun käydään noita lasten kanssa vähän sovittamassa.

Neljät paukkuliivit pitäisi myös hankkia. Vähintään kolmet. En ostanut vielä niitäkään, jäin vähän pähkäilemään ja tosiaan saattaa olla, että liivihankinnat jäävät meiltä sitten sinne Lauttasaaren shoppailumestoille, kun ei ollut juuri nyt ihan pakko saada hankittua, eikä oikein osannut päättää, minkä valitsee. Pikkaisen painavia nuo paukkuliivitkin olivat, ja tuntui, että ehkä olisi hyvä jokaisen sovittaa itselleen mukava malli. 

Kävin myös kyselemässä purjeasioita, ja North Sailsin pisteellä tuli erittäin mukavasti tietoa ja kattava paketti asiaa uusittavan purjeen valinnasta näin aloittelijan silmin. Meillä ei välttämättä ole nyt vielä sille tarvetta, mutta jossain välissä keulapurje pitää uusia. Iso on vain pari vuotta vanha, joten se menee varmasti hyvin nyt useamman kesän eteenpäin. Jäi vain vieläkin vähän mietityttämään se, että miten se sitten käytännössä on. Meillä veneessä nyt rullagenua valmiina, mutta olisiko se sitten järkevämpää hankkia nyt vaikka heti uusi fokka siihen rinnalle vai mitä. No, tähän ei tarvitse vielä tietää vastausta. Katsotaan, kun vesille päästään :-D Joku purjeenostovimma vain nyt päällä, en tiedä miksi! 

Kävin myös liittymässä Pidä Saaristo Siistinä Ry:n jäseneksi. Ja ostin muutaman Roope-tiskirätin sekä kauppakassin. 

Kaupan päälle kassiin sujahti Elina Nuortien aivan ihana valokuvakirja "Kuohu - koukussa saaristoon", www.taskurapu.fi jossa erilaisia tarinoita saaristomaisemien suojista.  Kirjasta nappaan runon nyt tähän loppuun. 



Vain hullu rakastaa merta,
väitti viisas,
vain sellainen, joka ei tunne sitä tiedä miten säälimätön ja ruma se voi olla.

Ei raukka tunne rakkautta.







P.S: Venemessut jatkuvat vielä ensi viikonloppuun saakka! 
Menkäähän käymään!




Vadelma-aamupalaa ja raakahunajaa

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

id_kuva















Kamera oli tauolla varmaan reilun kuukauden tai ehkä ylikin. Ei jaksanut ajatella koko kuvaamista yhtään, sellainen fiilis, että antaa olla. 

Tammikuussa sain vieraan, joka kuvaa ammatikseen. Stailattiin ja laitettiin paikkoja. Voihan inspiraatio. Sieltä se taas tuli!! Ehkä myös pieni osuus on sillä, että valoa on taas hitusen enemmän. Kyllä jaksan marmattaa tästä valon puutteesta.

No, kaksi juttua piti kertoa.

1) Mun suosikkiaamupalani on tässä. Teen sen niin, että illalla kiehautan ensin pakastevatut kasarissa. Sen jälkeen kun ne on suurin piirtein jäähtyneet, laitan joukkoon siemensekoituksen ja lopulta sekoitan rahkat mukaan joukkoon. Vähän riippuen tilanteesta, käytän joko luonnonjogurttia, kreikkalaista jogurttia tai rahkaa. Mitä on kaapissa.

Koko sörsseli sekaisin ja kahteen kippoon. Teen saman tien kaksi annosta aamuksi ja illaksi. Kun tämän viitsii tehdä illalla, kiittää itseään aamulla. Vadelmat ovat ykkösherkkuani, mutta unohdan aina sen kuumennuksen. Ja jos on kiire aamu, ei ehdi jäähdytystä tehdä.

2) Olen ottanut käyttöön paikallisen (Massachusetts, US) raakahunajan. Jostain lukenut, että sen syöminen talven yli ja keväänkin ajan voisi auttaa pahaan siitepölyallergiaan edes vähän. No, tämä on testattava. Onneksi meillä on hunajantuottajia paljon tuolla Bostonin seudulla. Tämä on suosikkini. Ja huom. hunajan pitää olla sekä raw että paikallinen, jotta se toimisi. En ota vastuuta, jos ei toimi, mutta tosiaan halpaa testata. Lisään hunajaa ruokalusikallisen verran tähän aamupalamössööni. Siinä se menee hyvin mukana, ja yleensä näin sen muistan ottaa. Muuten unohdan helposti, enkä oikein tykkää sinänsä makeasta niin paljon, että tulisi lusikalla kauhottua hunajaa suoraan suuhun :-D Olen kuitenkin allergiakauden USA:n puolella, joten siksi myös sen puolen kodin hunajaa. En edes tiedä, saisiko täältä Espoosta vastaavanlaista hunajaa? USA:ssa on ihanasti paikallisten tuottajien luomutuotteita saatavilla ja niitä yritän todellakin myös ahkerasti ostaa.

Ja kuten kuvastakin näkyy, vielä on jaksanut poltella kynttilöitä, mutta kyllä tuntuu, 
että kohta sekin aika on taas menneen talven lumia. Ihan hyvä niin! 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Olisin niin toivonut, että pakkaset vielä jatkuisivat, mutta näyttää pahalta sen suhteen. Juuri aloin saamaan tästä kevättalven ilosta kiinni, ja se meinaa heti hävitä... Mutta sitten jotain muuta.