Mikä fiilis!


Ihan hypenä jotenkin edelleen tästä viikosta. Se on ollut niin huippu. Siis HUIPPU.

Koiran kanssa on tullut käveltyä joka päivä hyvät lenkit. Loppuviikosta lenkkimaastot tuntuivat hieman liukkailta, ja Massachusettsin kuiviin teihin tottuneena en muistanut, että lenkkareissa ei välttämättä pärjää. Hidasta menoa oli pidettävä, ettei nyrjähtäisi joku paikka tai olisi nenällään maantasalla. Harkitsin Icebugien hankkimista. 




Aloitin maananataina tekemään meidän pursiseuran Veneilijä-kurssia, kun se onnekseni sattui juuri näin samaan aikaan, kun olen a) itse Suomessa ja b) mulla on myös koko perhe Suomessa. Eli kun mies on täällä, saan lastenhoidon illaksi. Voi vitsit miten helppoa elämä joskus voikaan olla! 


Tällä viikolla olen myös istunut yliopistolla, koska mulla muutama kurssi siellä, mitä teen vielä tässä tammi-helmikuussa. Päivät olleet täynnä, mutta ihan parasta kun olen saanut autokyydin ovelta ovelle. Sellaista palvelua osaa erityisesti arvostaa, kun on läpeensä kyllästynyt matkustamaan lähes Kirkkonummen rajalta Länsiväylän päästä Kruununhakaan Helsinkiin. Se matka kuulostaa ihan simppeliltä, mutta se voi ottaa reilusti tunnin tai yleensä puolitoista. Riippuu hieman busseista, bussien vaihdoista, metrosta ja kävelyvauhdista. 



No mutta siis takaisin veneilyn pariin. Maanantai-ilta meni siis istuessa Soukan Klobbenilla, jossa pidettiin viiden espoolaisen pursi- ja venekerhon yhteisen Merikoulun kurssi. Meitä oli siellä toista kymmentä, ja junioreita edusti lähes puolet osallistujista. 


Kurssilla tuli opittua ja menetettyä yöunia. Ensimmäisen illan jälkeen oli jo sellainen olo, että olikohan oikeasti mitään järkeä koko hommassa. Ei tästä mitään tule. En voi selvitä ikinä hengissä! Ja sitähän mietittiin alitajunnassa sitten myös yöunissa. 


No, onneksi meitä oli muitakin, joilla fiilis vähän "vaihteli" :-D Että pikkaisen pelon sekaisin tuntein mentiin, ja toisaalta onnistumisen ja ymmärtämisen ilo oli suurta. Ehkä paras aika tällaiselle kurssille olisi ollut jo se alkukesä, koska sitten olisi voinut saman tien mennä kokeilemaan asioita myös käytännössä. Käytäntö jää meillä tosiaan sinne pidemmälle.  

Pienten taukojen aikana ehti vähän tutustua ihmisiinkin. Minähän taas yliaktiivisena menin kyselemään kaikilta meidän seuran jäseniltä, että mikäs vene teillä ynnä muuta.


Hyvää tuuria, että meitä oman seurani edustajia olikin iso joukko. Ja naisia kans. Aika ihana ylläri oli vanhan tutun löytyminen kurssilta. Ja ihan mieletön sattuma oli se, että yhden suosikkiblogini entisen veneen uudet omistajat, istuivat minun edessäni. Ja heillä on nyt tämä ihana vene siis samassa satamassa. Olen siis lukenut Nooran blogeja (vanhaa ja uutta) molempien blogien alkuajoista lähtien, ja jotenkin heidän veneensäkin on sitten tullut tässä aikaa myöden tutuksi. Onneksi kehtasin kysyä, onko vene mahdollisesti tämä kyseinen yksilö, kun sain kuulla mallin ja millon se oli ostettu. Osui niin sopivasti yksi yhteen. Ja näinhän se sitten oli. Pieni maailma! 


Aina se jännittää, kun menee uutta harrastusta kohti ja etenkin kun "joutuu" tutustumaan uusiin ihmisiin. Sitten, kun jää on rikottu, on vain aivan huippu fiilis! 



Yksi ongelma minulla vielä on. 
Pitäisi päättää, pidetäänkö veneessämme

a) sen vanha nimi
a 2) vanha nimi, johon lisätään yksi sana
b) valitaanko nimivaihtoehto A
c) valitaanko nimivaihtoehto B

Haluaisin kuitenkin päättää asian pian, koska olisi kiva tilata uudet tarrat kylkiin. Ne tilataan joka tapauksessa, koska vanha on... vain vähän jotenkin sellainen "ei mun fonttia". Visuaalisena sitä on aina näiden juttujen äärellä, kun haluaa, että kaikki näyttää hyvältä. 

Eilen M sanoi mielipiteensä veneen nimestä ja vähän luulen, että se on melkeinpä valittu. En sitä vielä paljasta, koska vene ei ole vielä meillä. Omistusoikeushan siirtyy vasta sitten, kun me ollaan keväällä päästy tarkistamaan merikelpoisuus ja maksetaan loppuhinta kaupoista. Venekaupoissa monesti tehdään näitä kaksiosaisia kauppasoppareita, että uusi omistaja näkee tilanteen niin maalla kuin vesillä. 


Meillä on pientä reissua tässä tiedossa, instasta kuulumisia sen osalta, jos vain nettiyhteys pelaa! Viimeistään maanantaina.

6 kommenttia

  1. Hei!
    Onko nykyisin yleistäkin, että veneen nimi vaihdetaan? Olen merikarhujen sukua (purjehtijoita monessa polvessa) ja se, minkä olen jo lapsuudessa oppinut on, ettei veneen nimeä koskaan saa vaihtaa, se tuottaa epäonnea.

    -kata-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa sukua meilläkin, merenkävijöitä löytyy :) Nimiä vaihdetaan usein, kun omistaja tai vaikka sponsori vaihtuu. Vähän riippuu, mitä itse haluaa. Tiedän tuon sanonnan, mutta itse en ole kovin taikauskoinen :) Etenkin, jos veneellä vaihtunut nimi aiemminkin. Mutta katsotaan, mihin päädytään :)

      Poista
  2. mulla kanssa jossain takaraivossa mielessä, että veneen nimeä EI saa vaihtoa, tosin ollaan itse moottoriveneväkeä ja pidetty aina ed nimi (vaikkei ne ole sitten olleet edes mielleen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä ollut sellainen tapa. Mutta itse kun en jaksa välittää näistä, niin laitetaan sitten mikä lopulta tuntuu parhaalta :-)

      Poista
  3. Nimenvaihto on vanha taikausko, mutta monet vaihtavat. Me ollaan vaihdettu kaksi kertaa, eikä taikauskon lupaama epäonni ole meitä vainonnut vaan päinvastoin :). Eli kannatan "vaihtoehto A:ta".

    Eräs tuttavani on vaihtanut purjeveneensä nimeä sponsorisyistä kolme kertaa. Onni on ollut myötä kilpailuissa hänelläkin ;).

    Älä turhaan pelästy kurssilla. Onhan se totta, että monet ihan oikeat vaarat ovat merellä läsnä, mutta sitten kun asiat ovat selkäytimessä tai kun edes pääsee niitä harjoittelemaan, hallinnan tunne syrjäyttää pelon. Varovaisuutta vain aluksi kun on uusi venekin, jonka käsittelyn pitää ensin opetella, mutta olen vakuuttunut, että tulette sen kanssa varmasti pian sinuiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tulee niin ihana olo Pilvi sun sydämellisistä kommenteista :) Kyllä tässä luottaa pitää ja nyt oltu yhden pojan kanssa viikonloppu merellä risteilemässä ja me valvottu yöllä ja bongattu loistoja ja pysytelty kartalla niiden avulla. Siis tässähän niin hassua se, että olen minä ennenkin navigoinut ja purjehtinut, mutta joku muu ollut se päävastuullinen. Oma vastuu on se suurin epävarmuus. Mutta ei tässä perääntymään minua saisi :)

      Nimipäätös tehty viikonloppuna samaisen pojan kanssa, ja meillä meni alkuperäinen ajatus yksiin. Eli uskaltaa alkaa hommaamaan ainakin kylkitarroja!

      Poista

Kaunis kiitos kommentista :-) Yritän vastata aina jokaiselle, joskus voi olla pientä viivettä…