Lintuja ja sisustusta


Heippa!

Vaikka on jo lokakuu ja syksy on hyväksyttävä tosiasia, ajattelin laitella muutaman vanhan sisustuskuvan viime keväältä ja viime vuoden syksyltä. Kaivelin näitä kuvia ihan siksi, että nyt olen tehnyt isompaa muutosta olkkarissa, enkä sattunut muistamaan mitään ennen-kuvausta tässä tänä syksynä. Kauheasti ei ole kuitenkin muuttunut tästä, mitään uutta ei oikeastaan ole. Siksi vanhat kuvat saavat kelvata. Lähdetään siis vielä liikkeelle vanhoilla kuvilla, eli alkutilanteesta.



Paikalliset rakennusfirmat laittavat pääasiassa aina seinät keltaiseen taittavalla valkoisella. Minulle se on kyllä kaikkea muuta kuin miellyttävä väri. Etenkin meidän oudon sävyisen katon kanssa kontrasti on ollut suoraan sanottuna aika kamala.


Kuvissa tätä väri-inhokkini kamaluutta ei saa edes kunnolla esiin, koska oikeastaan ainoa kohta missä se on kohtuullisen ookoo, on juurikin sisäkuvat. Mutta kaikki, jotka täällä ovat käyneet, voivat varmasti mun mielipiteen tässä asiassa vahvistaa.


No mutta maalia saa kaupasta ja se on vieläpä melko helppo sutia tai teloa...  (hmm... teloa :-D  ??) Levittää siis telalla. Ainut ongelma on siinä, jos pinta-alana on yksi omakotitalo, jonka jonkainen seinä vaatisi käsittelyn. JA että talossa asutaan samaan aikaan.


Eräänä päivänä tänä syksynä kuitenkin tuumasta toimeen. Etsin ensin täydellistä sävyä useamman koepurkillisen verran, kunnes päädyin sekoittamaan sen itse ja teettämään värimittarilla saadun lukeman mukaisena just oikean sävyisen maalin. 



Mulla on sekä riesa että lahja nimeltään absoluuttinen värisilmä. Se tarkoittaa sitä, että tiedän ja näen värin sävyn tarkalleen päässäni ja näen värien pienetkin vaihtelut tai poikkeamat. Olen siis vähän liiankin tarkka näiden väriasioiden kanssa. Se ei tarkoita, että meillä olisi aina täydellistä kotona - ei todellakaan ole. Mutta jos joku asia saa minulla ärsytyksen päälle, se on juurikin tuo väärä värisävy jossain kohdassa. Tai niin kuin nyt, koko talossa!


Jostain syystä näen myös yleensä sen värin, mikä sopii mihinkin huoneeseen ja mihinkin valoon. Muilla voi olla täysin erilaisia näkemyksiä näistä väriasioista samoissa tiloissa, mutta jos itse pääsen vaikuttamaan tai suunnittelemaan, näen ja tiedän värin oikeastaan saman tien. Joskus on haasteita, kun tila ei kerro suoraan väriä ja sitten joudutaan testaamaan. Tai on tilanteita, kun en usko itseäni vaan väkisin laitan jotain väri-intuitiosta poikkeavaa ihan siksi, että haluan käyttää ehdottomasti jotain tiettyä tapettia vaikkapa. Mutta näissä se menee pääasiassa sitten kuitenkin lopulta niin, että vaihto tulee ennemmin tai myöhemmin ajankohtaiseksi. Siksi pitäisi oppia itseltään ja tehdä vastaisuudessa vain ja ainoastaan se valinta, mihin fiilis ohjaa.


Tämän meidän olohuoneen uuden värisävyn kanssa jouduin hieman neuvottelemaan perheen toisen päättävän puoliskon kanssa. Hän yleensä tietää, että minä kyllä teen järkevät päätökset, mutta nyt oli kovinkin epäilevä liian erikoisesta ja tummasta valinnasta. Ehdotin, että maalataan yksi seinä ja näet sitten, olenko oikeassa vaiko en. Blue Jay pihallamme kyllä vakuutteli, että sinisen kanssa, jota hänen sulissaan on, ei voi mennä metsään. 


Tässä välissä, kun olen tehnyt näitä alakerran maalausprojekteja, olen saanut myös päähäni idean laittaa kaksosten huone Harry Potter -teemalla ainakin löyhästi. Kunhan tässä alakerran maalaukset saadaan hoidettua ja talo siltä osin myös siistiksi ja valmiiksi, on seuraava projektini se. 

Hoidan nyt  keltaisen maalin pois ensihätään sillä suunnitelmalla, pelastetaan silmäni keltaiselta niissä tiloissa, joita näen eniten. Pikkupoikien huone osuu silmiin aina, kun menen yläkertaan ja joka ikinen kerta harmittaa ettei se ole kiva. Keltainen seinä se vain kertakaikkiaan ahdistaa.


Koska toinen kaksosista rakastaa lintuja yli kaiken, meinasin myös tehdä seinille omista lintukuvistani vähän tauluja. Harry Potter ja linnut sopivat kyllä muutenkin mainiosti yhteen.


Jos löytäisin jostain vanhan lintukirjan, siis tosi vanhan, kehystäisin sellaisestakin kuvia. Mutta vielä en ole onnistunut asiassa. Ehkäpä netissä on valmiina jossain jotain, mikä tähän tilanteeseen sopisi. Meillä on muuten yksi ihana vintagesisustuskauppa, jossa on täytettyjä lintuja ja eläinten pääkalloja. Kuulostaa kamalalta, mutta jotenkin sopii sinne. NIITÄ en kuitenkaan meille halua :-D 


Ensi kerralla jos sitten pääsisinkin esittelemään tämän olkkarin maalauksen ja miten tunnelma muuttuikin koko tilassa täysin. Odottelen, että saadaan naulattua listat katonrajaan, ja sitten onkin valmista!


Tässä viimeisessä kuvassa kuin enteilevästi joku höyhen lattialla... Mutta sille taitaa olla ihan selitys. Tyynynpäällisten vaihto :-) Sisätyynyt meillä olkkarissa höyhtentäytteisiä, koska ne säilyttävät parhaiten muotonsa. Nukkua en niillä pysty kuitenkaan, allergia estää. Ei siis lintuja ole sisällä vieraillut noista höyhenbongauksista huolimatta!

0

Purjehduskesä 2017, osa 2: Siirtopurjehduksella


Olimme lähteneet aamulla aikaisin Pensar Sydistä ajamaan kohti määränpäätämme eli Espoota, kuten kirjoittelin aiemmin täällä , Purjehduskesä Osa 1 -jutussa. Matka-ajaksi arvioimme vielä kaksi päivää riippuen vähän tuulista ja muutenkin säästä sekä reittivalinnoista. 

Ohitimme täydessä pläkässä (täysin tyyni keli) Hangon molemmat selät. Minä, joka olin valmiiksi hieman "panikoinut" tuota Hangon selän ylitystä ja napannut pahoinvointipillerinkin varmuuden vuoksi, olin ihan ihmeissäni, että tällainen sää sitten annettiin! Kauneus merellä oli käsittämätöntä.



Tämä maisema jäi jotenkin sielun sopukoihin. Eihän tällaista täydellisyyttä edes ole. Oltiin kuin unessa. Täysi tyyni ja hiljaisuus, jonka ainoa ääni oli meidän Nanni unettava dieselin rupsutus. Jokunen masto aina välillä vastassa ja muutamat purjeilla lillumassa :-) Paljon lintuja. Toisaalta olin koko ajan tosi jännittynyt. Jännitti, onhan vene varmasti ok ja kaikki toimii. 

Jossain vaiheessa siinä Hangon kohdilla aloimme katsoa mahdollista seuraavan yön pysähdyspaikkaa. Kiitos edellisen illan pitkästä legistä, olimme aikataulusta jo hyvinkin edellä. Hanko, joka oli päivän tavoite, ohittui jo puolen päivän aikoihin.

Teimme matkaa kolmen naispurjehtijan voimin. Kahdelle nämä vedet olivat hyvinkin tuttuja. Itsehän olin ekaa kertaa tekemässä tällaista pitkää matkaa. Olin aiemmin ollut kyllä Saaristomerellä ja sitten ihan Espoon ja Helsingin saaristossa, mutta suurin osa maisemista oli minulle ihan uutta. Samoin kohteet, minne mennä. Olikin siis kiva, että mukana oli ihmisiä, jotka tiesivät, mitkä paikat kannattaa joko kiertää kaukaa tai läheltä.



Koska matka taittui edelleen joutuisasti, päätimme ajaa Tammisaaren Algö-saareen ja siellä Rödjanin retkisatamaan. Ja oli meillä sitten sen lisäksi plan B, jos paikka olisi täynnä. Oli kuitenkin perjantai-ilta ja hyvä sää. Paikaksi valikoitui Rödjan, koska sieltä saattaisi saada savukalaa. Rödjan kuuluu Tammisaaren kansallispuistoon, ja on ihan väylän varrella. Samalla alueella olisi paljon muitakin yöpymismahdollisuuksia.



Saavuimme paikalle siinä puoli kahdeksalta illalla ja nappasimme viimeisen paikan, johon meidän pienehkö vene mahtui lopulta oikein mainiosti. Huh, siinä tuli tälle pinnanaiselle melkoinen hiki, kun piti ajaa kahden ison veneen väliin olemattomalta näyttävään aukkoon... Mutta näistä ne kokemukset karttuvat!

Ajoin kaikki rantautumiset itse tälläkin matkalla itse, vaikka jännitti todella paljon joka kerta. Tässä Rödjanin rantautumisessa meinasi kyllä tulla slaagi, etten tuhoa muiden veneitä. Ihanat kanssapurjehtijat olivat vastassa viereisillä veneillä ja kaikki sujui kuitenkin hienosti. Suurin haaste on saada vene pysymään ohjauksessa mahdollisimman hitaassa vauhdissa ja osata antaa nopeasti tarvittaessa vähän kaasua ja sitten mahdollisesti myös jarrua. Jos vauhtia on liian vähän, ohjaus kärsii ja vene lähtee menemään minne sattuu. Onneksi oli lähes tuuletonta, joten tehtävässä ei ollut sikäli sään antamia haasteita mukana.



Rödjan oli ihana paikka. Harmiksi saunavuorot menivät liian myöhäiselle meidän väsymystasoon nähden. Laitoimme rannassa ruokaa ja testattiin vanhan Origo-keittimen toimivuutta. Vaikka kello ei ollut kamalan paljon, oltiin tosi väsyneitä ja ennen kaikkea nälkäisiä. Päivän aikana olimme syöneet savulohi- ja ruisleipävarastomme tyhjiksi ja nyt piti tehdä jotain lämmintä nopeasti. Onneksi Origo toimi mainiosti. Menu käsitti gurmeesapuskaa siihen hetkeen, eli spaghettia jauhelihakastikkeella. Kokki taisi lisätä aurinkokuivattuja tomaatteja, oliivia ja fetaa myös joukkoon.



Tutustuin Rödjaniin ja kävin jututtamassa paikan isäntää ja kalastajaa. Seuraavaksi päiväksi oli luvassa taas savukalaa myyntiin, mutta meillä ei ollut mahdollisuutta jäädä odottamaan. Teen Rödjanista oman jutun myöhemmin!




Olimme päättäneet lähteä ajamaan eteenpäin heti, kun vain aamulla taas heräisimme. (Tämä kuva taisi olla napattu illalla ennen nukkumaan menoa. Ei näistä ota selvää. Meikkaaminen jää merellä saman tien :-) Pyysimme viimeisiä saunojia jättämään vähän reilummin vettä saunan vesisäiliöön, jos menisimme aamulla vielä pesulle. Aamulla oli vähän nuhjunen olo, olisin voinut jäädä saareen mielellään pidemmäksi aikaa. Oli hyvä, että kuitenkin pesuhommat saatiin lämpöisessä vedessä nopeasti hoidettua.


Alkuperäinen tarkoitus oli jäädä vielä yhdeksi yöksi Barösundin kohdille ja ottaa meidän kaksoset sieltä kyytiin. Etenimme kuitenkin tämän lautantainkin niin reippaasti, että jossain vaiheessa laskimme ajan suhteen olevamme itse asiassa Espoossa hyvinkin jo alkuillasta, jos jaksaisimme ajaa.



Rödjanin jälkeen putputtelu jatkui tuttuun tapaan. Sää ei juurikaan suosinut purjehtimista, mutta koko reissun ajan olimme kuitenkin päässeet nauttimaan mielettömän hienosta auringonpaisteesta, joka tuntui jo nenässä. Huolimatta aurinkorasvasta, jossa luki kertoimen kohdalla 50. Lähdimme ajamaan ulkokautta ennen Orslandetin saarta, vaikka olisi tietysti ollut kiva mennä Barösundin Skolaan lounaalle. Se nyt jäi ensi kertaan.


Porkkalanselän ylitys oli tähän astisista kokemuksista ehkä "jännin": Porkkalassakin oli aivan tyyntä, mutta lähestyessämme Rönskäriä alkoi tuuli selkeästi nousta ja puhaltaa ehkä enemmän jo sivusta. Ajoimme suorinta reittiä, eli Vastaantulijoilla oli purjeet ylhäällä, mutta me ajoimme koneella muiden mastojen kanssa siistissä jonossa.



Huomasin, etten ottanut yhtäkään kuvaa enää tässä viimeisen päivän aikana. Nyt vähän harmittaa, ettei ensimmäisestä Porkkalan selän ylityksestä ole "todistusaineistoa" :-) Se kesti sellaiset parin tunnin verran, ajelimme keskimäärin hieman yli viiden solmun nopeutta. Suoraa linjaa vain eteenpäin ja eteenpäin...



Vaikka merellä oli ollut tähän saakka hiljaista, alkoi mastojonoa tulla vastaan melkoisen paljon juuri täällä. Meilläkin oli muutama masto edellä ja takana, joiden välissä ajaminen oli oikein rentoa. Muutama isompi purjevene kyllä ohittikin.



Vähän ennen Kytötä se purjehduskeli sitten alkoi! Veneitä oli vaikka kuinka paljon purjein liikkeellä. Voi että. Me ei vain enää jaksettu muuta, kuin ajaa satamaan. Pitkät päivälegit vaativat sen verran veroa, että purjehdus jätettäisiin myöhemmäksi. Eikä siinä olisi enää ollut montaa merimailia edes jäljellä. 


Ensimmäistä kertaa omalle satamapaikalle ajaminen sai taas jännityksen aikaan. Ensimmäinen ajo omaan karsinaan ja sehän ei sitten mennyt ollenkaan nappiin. Ei me silti mitään rikottu - ei omaa venettä eikä laituria. Karsinakaveri ei ollut myöskään paikalla, joten sen rikkomista ei sitten päästy edes onneksi kokeilemaan.



Meidän satamapaikalle tullaan melko tiukassa käännöksessä ja suoraan ajamiseen ei jää kauheasti aikaa. Tuuli lännestä ei auta asiaa, koska se painaa venettä tosi paljon. Myöhemmin juttelin muiden laiturikavereiden kanssa ja tässä ei ole kuulemma kokeneillakaan kovin helppoa. Joka kerta se rantautuminen on oma juttunsa, mutta siihen pitää nyt panostaa ja saada hallintaan. Ehkä yksi vaikein osuus purjehduksesta!




Perille siis päästiin Nuottaniemeen hyvissä ajoin lauantai iltapäivänä. Äitini tuli tekemään heti rantaan tsekkauksen :-) Harmitti tietysti se, ettei oma - entinen purjehtija - isäni pääse koskaan tänne veneelle, ainakaan purjehtimaan.



Hengästytti melkein, niin paljon jännitystä ja odotusta oli tälle reissulle ladattuna. Purjeet pussien alle ja vene kiinni. Olipas tosi jännä fiilis, kun vene oli sitten siinä. Kävin siinä vaiheessa niin pahasti ylikierroksilla tästä kaikesta tapahtuneesta, että päätin saman tien vielä ottaa ensimmäisen mahdollisen junan Turkuun. Mulla oli auto siis jäänyt Ruissaloon parkkiin. Kaksoset eivät halunneet jäädä enää mummille yöksi, joten he lähtivät elämänsä ensimmäiselle Pendolino-matkalle kivana kesäiltana. Syötiin herkkuja ja ihmeteltiin maisemia. Turku oli yllättävän lyhyen junamatkan päässä. Taksilla vielä TPS:n satamaan ja autolla takasiin Espooseen. Sen jälkeen uni sitten maistuikin - omassa sängyssä, mutta vähän kyllä keinuttaen :-)

0

Hyvän mielen mattokauppa


Muistan elävästi sen kerran, kun ahdistuin totaalisesti täällä USA:ssa tajutessani sen järkyttävän tavaramäärän, mikä jatkuvasti on maailmassamme tuotannossa. Ihan vain nettikauppoja selaamalla, kaupoissa käymällä, katalogeja lukemalla. Uutta, uutta, uutta. Sain silloin ahdistuksen siitä, millä ihmeellä tämä tuotetaan. Mistä se kaikki puuvilla tulee, mitä uusiin vaatteisiin täytyy käyttää. Muovi, puu, kaikki. Apua!


No, nämäpä unohtuvat usein mielestä, kun elämä vain jatkaa kulkuaan. Onneksi jotain aina jääkin. Moni blogi (varmasti myös minä!) kertoo usein uusista hankinnoista, vaatekaapin päivityksestä, sisustusshoppailusta ja niin edelleen. En tiedä mistä johtuu, mutta jossain vaiheessa tämäkin alkoi hieman häiritsemään. Toki kulutan itse, en voi sitä sanoa! Mutta ajatus siitä, että jatkuva uusiminen kaikesta ihan vain muodin takia. 


Kaikkea kivaa on jatkuvasti tietysti markkinoilla. Ja uusi ilme piristää! Tässäkin taas kaappeja ja hyllyjä kolunneena voin todeta, että vähän liian usein tätä "piristysshoppailua" on tullut harrastettua. Suomessa on niin helppoa, kun voi ottaa kirppispöydän  ja pääsee vanhasta mukavasti eroon saaden siitä usein ihan kohtuullisen korvauksen. Täällä USA:ssa se on hankalampaa. Ei ihme, että porukalla on autotallit täynnä kaiken maailman vanhaa romua ja sontaa. Toki moni pitää autotallikirppiksiä, ja voihan Pelastusarmeijallekin soittaa, mutta moni kokee nämä hankalana. 


Itse olen oppinut täällä asuessa shoppailemaan selkeästi vähemmän sisustusta, kuin Suomessa. Ostan vain, jos tiedän, että ostos on varmasti aikaa kestävä minun silmissäni. En saa sisustusrompetta Akseli-kirppikselle, kuten Espoossa, mutta sen verran pihi olen silti, etten halua aina ilmaiseksi lahjoittaa. Näin ollen olenkin saanut aika mukavasti kokonaisuuden toimimaan ja vieläpä niin, että nuo satunnaishankinnat ovat selkeästi vähentyneet! Väriskaala beige-harmaa-musta toimii tosi kivasti. Vähän löytyy kyllä värejäkin, mutta mätsäävät sitten noihin perussävyihin. 


Joskus sitä silti täytyy ostaa jotain. Joskus sitä on myös niin iloisessa asemassa, että saa tehdä blogiyhteistyötä samalla, kun voi sisustaa kotiaan. Ja joskus sitä on niin älyttömän onnekas, että saa ehdotusen tuoteyhteistyöstä, joka on sekä täysin omaan ajatusmaailmaan sopiva, että tuotteena totaalisen ihana. Sain tällaisen ehdotuksen jo keväällä Sukhi-matoilta, ja pääsin valitsemaan meille testiin yhden toiveideni mukaisen maton. 



Olen ollut todella pitkään aivan hulluna huopapalloihin. Oli niitä sitten missä vain. Huopapalloissa on joku taika. En tiedä mikä se on, mutta minä ja huopapallot vain sitten sovimme yhteen :-D Kymmenisen vuotta sitten pyöritin hetken aikaa omaa maahantuontia, jossa päätuotteina olivat nepalilaiset, huovutetut tohvelit ja muut asusteet. Mukana oli myös lasten tarvikkeita ja jonkin verran sisustusta. Silloin yritin myös itse huovuttaa noita pieniä palleroita. Voin sanoa, että huh! Ei ollut nopeaa, eikä ollut myöskään ihan helppoa. Tavoitteeni tehdä itse oma huovutettu pallomatto jäi toteutumatta. 


Nyt kymmenen vuoden jälkeen sain vihdoin sen himoitsemani huopapallomaton! Tosin sitä en ole tehnyt minä, vaan nepalilainen nainen. Maton 100% villa on kotoisin Uudesta Seelannista, mutta muu käsittely tehdään Nepalissa käsityönä. Niin myös tietysti pallojen huovuttelu. Palloja on muuten todella paljon tässä pienehkössäkin matossa. Suuriin niitä voi kulua kymmeniä tuhansia. 


Päädyin kaikista mahdollisista ja mahdottomistakin väriyhdistelmistä näin neutraaliin. Ensin mietin, olinko ihan pöllö. Miksi en tilannut punaista mattoa, joka päällä voisin seisoskella kuin Suomen Kaunein Koti -ohjelmassa, ja miettiä, mihinkäs sen meillä sijoittaisin. Ei, meille tuli totaalisen tylsä beige. Mutta enpä ole lopulta tätä värivalintaa katunut. Se on niin kaunis, elävä ja aito, vaikka väri onkin vain beige. Se käy mihin vain, ja se istuu niin valkoisen tammilankun päällä (Suomessa) kuin täällä Bostonissa parketilla. Se tykkää minun muistakin suosikkiväreistä ja sen kanssa sopii niin farkkujen sininen kuin vadelman punainen. 


Se on ihana syksyllä kurpitsakoristeiden kanssa. Se on maailman paras jalkojen alla. Jos minulla olisi rahaa, hankkisin näitä varmaan viisi: Makuuhuoneeseen, vessojen ja kylppäreiden matoiksi, keittiöön useamman niihin kohtiin, joissa tiskataan tai laitetaan ruokaa. En raaskisi olla edes sukilla maton päällä, koska se on niin ihana jalkojen alla. Paljain jaloin saa parhaan tuntuman.


Nyt melkein puolen vuoden käytön jälkeen matossa ei juuri ole mitään näkyvissä. Pientä nukkaa on tullut, jonka otin tarkoituksella tuohon kuvaan. Se on kuitenkin sellaista pinnassa olevaa, että lähtee helposti irti. Matto vain paranee käytössä. Sen hoidoksi riittää yleensä imurointi, mutta itse olen pitänyt sitä välillä ulkona terassin kaiteella roikkumassa. 


Mikäs täällä siis syksyä viettää, kun polttelee ompun tuoksuisia kynttilöitä ja saa pitää ihanaa huopapallomattoa jalkojen alla!


Suhki-matot eivät ole aivan ilmaisia, mutta eivät kyllä kalliimmasta päästäkään. Ja kun muistaa, että nyt ei ole kyse halpatuotannosta ollenkaan, ei voi ihan massatuotantotuotteisiin edes verrata. Sukhin idea on sekä järkevä hinta meille ostajille, että ehdottoman tärkeänä asiallinen palkka mattojen tekijöille. Suhki-matto tulee myös aina suoraan käsityöläiseltä. Mattoja ei ole varastossa, vaan ne teetetään aina sen jälkeen, kun asiakas on jättänyt tilauksen. Sen vuoksi toimitusaikaa on jonkin verran, mutta toisaalta se näkyy hinnassa: Suhkilla ei mene erikseen rahaa varastointiin, joten ostohintakin voi olla alhaisempi. Suhkilla myynti tapahtuu aina netin kautta.


Nepalin lisäksi Suhkilla on tuotantoa Marokossa, Turkissa ja Intiassa. Kaikissa maissa toimitaan samojen periaatteiden mukaan. Käsityöläiset valmistavat tuotteet usein kotonaan ja voivat samalla silloin hoitaa myös perhettä. Lapsia ei tarvitse viedä erikseen hoitoon ja näin naisilla on yksi hyvä mahdollisuus työhön ja samalla tuloihin. Sitä ei varmasti itse oikeasti osaa edes kuvitella, kuinka erilainen elämä meillä on. Sukhilla on muuten valikoimissa blogimaailmassa paljon näkyneet Beni Ouarain -matot. 



On mukavaa, että voin Suhki-maton avulla auttaa myös maton tekijää ja hänen perhettään. 
Harvalla yrityksellä on muuten antaa asiakkaalle suora linkki tuotantoon. Suhki-mattojen osalta tämä on hoidettu niin, että käsityöläisille voi lähettää sähköpostia! Ja mattojen tekijän nimi löytyy maton mukana. 



Olen nyt miettinyt kovasti seuraavan maton tilaamista. Intialainen palmikoitu huopamatto on ollut kovasti mielessä. Se jatkaisi samaa väriskalaa, kuin entinenkin sisustus, olisi yhtä ihana jalkojen alla, kuin huopapallomatto, mutta se toisi taas uudenlaisen pinnan mukanaan. 



Nämä kaikki muut sisustustukseen kuuluvat tavarat ovat melko juurettomia. Lintutaulun tekijän tiedän, koska olen ostanut printin suoraan häneltä Etsyn kautta. Kurpitsa on tullut naapurifarmin pellolta. Lipaston takana on kirjoitusta, josta selviää hieman jotain. Muuten en kovin lähelle pääse. 


Haluaisinkin ostaa lisää tuotteita, joiden tekijältä olisi jonkinlainen tervehdys mukana. 
Mielestäni se nostaa tuotteen arvoa. Ehkä juuri siksi kaikessa käsin tehdyssä on arvokas leima mukana. Niissä on monesti se "hyvä henki", jota on vaikea kuvailla. 



Sukhin logossakin oleva sydän kertoo yrityksestä. Sukhi on nepalin kieltä ja tarkoittaa onnellista. Vaikka tavara ei sinänsä tuokaan onnea, ja raha ei ole kaikki kaikessa, on molemmille silti paikkansa. Minun mattoni tekijä on Januka KC. Käy vaikka katsomassa täältä hänen ja muiden iloisten ilmeiden tiimi! Ehkäpä löydät tulevan mattosi tekijän :-)




1

Eat Local - Syyssatoa lähifarmeilta






















Olemme saaneet ihanasti nautiskella koko syyskuun todella lämpöisestä ilmasta. Tekee hyvää tuon Suomen kesän jälkeen. Ei ole haitannut yhtään, vaikka välillä mennyt tukalaksikin kosteuden hipoessa sataa prosenttia. On ollut niin kosteaa, että autoissakin ikkunat pitänyt välillä pestä kosteuspisaroiden tehtyä ne aivan pilkullisiksi. 

Omppu- ja kurpitsasato parhaimmillaan. Paikaillisia omppufarmeja on tässä useita ihan vierssä, lähin vain parin minuutin automatkan päässä. Omenat menneet hyvin parempiin suihin tässä perheessä. Kiva vain, kun tekevät kauppansa. Kurpitsaan ei olla sinänsä totuttu vielä kovinkaan hyvin. En osaa käyttää sitä järkevästi ruoanlaitossa ja makukin ehkä koko perheelle vähän vieras. Kurpitsasosekeitto ehkä paras mitä hallitsen. Pumpkin Spicestä tykkään kyllä sitten sitäkin enemmän. Melkoisen samaa seosta se tosin on, kuin meidän suomalaisten piparkakkumauste. Viime vuonna käytinkin sitä joulupiparien leipomiseen ihan suoraan, eikä kyllä ollut mitään eroa maussa. Nimi vain hieman hämää, mutta sisältä tietysti ratkaisee. 

Muuten tuntuu, että kiirettä vain riittää. Koneella en jaksa istua edes iltaisin, ja ehkä hyvä niin. Taitaa olla monilla vähän saman suuntaiset tilanteet. 

Meillä laitettiin viime viikolla vene talvisäilytykseen Suomessa. Vaikka en ollut itse paikalla, hoidin aika paljon asioita täältä käsin. Onneksi se kausi alkaa olla Suomessa kuin täälläkin melkoisen lopuillaan. Muuten harmittaisi vielä enemmän, kun muut vielä iloisesti purjehtivat tämän menneen syyskuunkin kauniissa ilmoissa. Näitä asioita kaipaan Suomesta, mutta toisaalta täällä on lämmin. Kaikkeahan ei voi saada. Välillä sen tasapainon löytäminen on hankalaa. Suomessa haikailen takaisin Amerikan maisemiin, täällä taas jaksan olla pari viikoa ilman koti-ikävää... Onneksi marraskuussa pääsen taas kuluttamaan lentokoneen penkkiä Atlantin ylitysessä, ja käymään koti-Suomessa.

Pirtsakat terveiset joka tapauksessa! Meillä oli aamulla mittari reippaasti alle 10C-asteen, ja kaivon jo piponkin esiin. Kyllä se taitaa olla syksy tulossa tänne Bostoniinkin.
2