Lokakuun tavoitteita

















Hello! Huh, meinaan hengästyä itse tässä koko touhussa, vaikka todellisuudessa oikeasti olisi syytäkin hengästyä muuta, kuin henkisesti! Voisi olla tarpeen kunnonkohotuskuuri ja todella tehokas sellainen. Olen jotenkin henkisen paineen ja väsymyksen takia vain ollut lähinnä kotioloissa ja hipsinyt ruokakaupoissa. Vielä on hakusessa kivat lenkkimaastot täällä uudessa kodissa, ja siis autolla pitää valitettavasti lähteä, jos mielii ulos liikkumaan. 

No, joka tapauksessa, jos tämä taas tästä vähitellen. Ei ole siis mitään suurempaa ihmeellistä ikävää, mutta vain sellaista stressiä usealta eri suunnalta johtuvien "pitäisi" -asioiden sekä lähitulevaisuuden avoinaisuuden vuoksi. Paljon pieniä juttuja, ja sen lisäksi aivan mahdotonta aikataulutusta tulevan puolen vuoden osalta. Liikaa liikkuvia osia, joista ei edes pysty kaikista vielä sanomaan, mihin paikalle loksahtavat. Missä ollaan milloinkin ja kuka on. Säätäminen tällaisessa kuuden hengen perheessä ottaa välillä vähän koville, ja toivoisikin, että saisi vain mennä tyynesti vähän aikaa ilman mitään ihmeitä. Onneksi minä taidan olla ainut tässä perheessä, joka stressaa ja ottaa paineita, muut eivät jaksa murehtia. Onneksi oikeasti. Olisin itsekin mieluummin sellainen. Mutta kun en osaa olla. Tykkäisin edetä ylipäätään suunnitelmallisesti, mutta kun ei voi vaikuttaa juurikaan itse aina kaikkeen etenkään täällä asuessa, niin meinaa välillä tippua raiteilta :-)

Päätin nyt kuitenkin, että yritän 

A) Ottaa rennosti tässä viimeiset pari viikkoa täällä Bostonin päässä, koska sen jälkeen tiedän että pitää puristaa vähintäänkin kuukausi täysillä Suomessa. 

B) Teen pientä retail therapya pelästään itselleni. (Hankalaa! Ostaisin aina vain lapsille!)

C) Yritän syödä järkevästi, mutta en ota myöskään siitä nyt paineita. Ehdin taas kevätpuolella olemaan täysin ilman mitään ihmeitä stressejä, ja sitten toivottavasti lenkkikin maistuu paremmalta!

Aloitan homman huomenna ajamalla vähän pidemmälle alueen suurimmalle outlet mallille, Wrenthamiin. Sinne ei sinänsä ole mikään mahdoton matka, mutta en halua lähteä välttämättä sellaisena päivänä reilun tunnin ajomatkan päähän, jolloin olen yksin kotosalla. Jos sitten sattuisikin jotain paluumatkalla, niin huono homma lasten koulustahakemisen kannalta. Mutta mies on huomenna etäpäivällä, joten sopii lähteä shoppaamaan. Ostoslistalla on lapsille pari paitaa (JOO! Lapsille. Taas!), mutta myös minulle jotain. Toivon, että saan uudet popot Suomen talvikylmään UGG:silta. Viikonloppuisin UGG:n outletliikkeeseen on jono, enkä ikinä viitsi mennä sinne norkoilemaan. Luulen, että tiistai on aika mainio päivä päästä ihan suoraan sisään. 


Jospa tämä siis tästä. Ystäväni täällä opiskelee mindfullnessia paikallisen yliopiston lääkiksessä. (Tai vastaavassa, en ole varma mikä se on, mutta yliopiston maisteritutkinto on siitä aiheesta tulossa ja koulu "medical".) Hän sanoi yksinkertaisesti, ota asiat asioina. Älä stressaa, älä mieti tarkemmin. Älä anna asioille mitään latausta. Ota ne neutraaleina asioina. 

Mietin ensin, että onpa hölmöä, koska minä otan kaikki melkein joko mielettömän positiivisesti tai sitten menee liiankin negatiiviseksi. Että mitä, enkö saa hyminöidä innoissani? No, ei kai tuossa sitä kielletä, mutta se, että ei lähdetä liiaksi mitään tiettyjä asioita arvottamaan, vaan käsitellään ne sellaisenaan. Jännä juttu, miten se ei ole lainkaan helppoa. Mutta yrittämisen arvoista kuitenkin.

Toinen on, että pitää miettiä mikä on pahin mahdollinen skenaario, jos asia epäonnistuu. Vähän surkuhupaisaa, mutta kerron silti eilisen tapahtuman. Me nimittäin juteltiin poikien kanssa, mitä tehdään, jos purjehtiessa tapahtuu mies yli laidan -tilanne. Toinen kaksosista vastasi siihen suoraan: "kuollaan". Ei nyt ihan ollut hakusessa tuo vastaus ;-) Onneksi yleensä asioiden pahin mahdollinen skenaario ei ole tuo manan majoille lähtö, vaan ehkä aikataulumuutos tai muu vastaava. Yleensä niistäkin selviää, ja ne saattavat olla "kuin tarkoitettuja tapahtumaan". Itse tällaisena kontrollifriikkinä tai ehkä enemmänkin "mulle kaikki heti" -ihmisenä (TAI molempina) on vain hankala opetella välillä sitä, että ei voi hallita kaikkea. Täällä ekspattina ollessa se tietynlainen solmujen ja narujen kontrollointi on kyllä ehkä liiankin voimakkaasti tärkeää, koska oma elämä on niin erilaista. Suomessa sitä on ihan eri tavalla rennompi. En yhtään tykkää "tuuliajolla" olemisesta, mutta kun se on puoliksi pakollista, menee välillä narut solmuun. Ja tuuliajolla tarkoitan siis sitä, ettei voi kontrolloida itse oikein paljon mitään, eikä voi hoitaa myöskään asioita, kuten Suomessa. 

Voisikohan sitä opetella olemaan vain tuuliajolla? Ei huolehtisi mistään turhasta. Antaisi olla ja ottaisi päivät kerrallaan, hetki hetkenä ja iloitsisi siitä. Siinä on minulle oppimista ja tavoitetta.

Tulikos vähän asian vierestä, kun mun piti vain kertoa, että menen ostamaan huomenna kenkiä ja että olen saanut laitettua olkkaria täällä USA:n päässä kuntoon. Antaapa olla. Hyvähän sitä on välillä päästää vähän narisemaan tänne, niin on taas kuulkaa niin kevyt olo! Kirjoittaminen on erittäin loistavaa terapiaa.

P.S: Miten englantilaiset teepurkit ovat aina niin kauniita. Ja miksi ostan niitä, vaikka en juurikaan juo teetä :-D No, minkä voi, kun ovat niin kauniita.

4 kommenttia

  1. Kiva uusi ja raikas layout sulla! Mä aamulla just pesin töihin lähtiessä hampaita ja stressasin muutamaa juttua. Sitten ajattelin just samaan tapaan, että olkoot vaan ja antakoon tapahtua. ;) Hiukan helpotti, kun tajusin, että voisin mennä niitä miettimiäni asioita kohti ihan vain olemalla. Mutta joo välillä tekee tiukkaa, kun on tarve hallita elämää. Mulla on sama myös, että ulkomailla asuminen on varmaankin saanut tuon piirteen voimistumaan. Meillä on aina ollut nopeasti työn puolesta tuttavapiiri melkein heti valmiina, mutta silti ajattelen, että jotenkin sitä on aina alitajuisesti varustautunut selviytymään yksin. Just tuo klassinen koulukuljetusjuttukin, että varmaan omassa maassa lähtis vaan ja shoppailis viime tinkaan, mutta nyt ei tule minullekaan mieleenkään "ottaa sellaista riskiä", kun mitä sitä sitten oikeesti tekee jos ei onnistukaan pääsemään ajoissa takaisin. No, keksiihän sitä hädässä aina ratkaisujakin, mutta ehkä se kuvastaa enemmän vaan omaa tunnetta siitä, että itse pitää pystyä hoitamaan asiat tai muuten ne lipeää kädestä. Toivottavasti kengät löytyi. :)
    t. Johanna (www.ajatuksiakaukana.blogspot.com)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Vitsit, miten sen saisi tehtyä. Stressittömän päivän. Antaisi vain olla :-D

      Ja on muuten totta, että Suomessa ei paljon jaksaisi stressata. Jos olisi joskus jostain myöhässä, hoitaisi sen tavalla tai toisella. Siellä on noita sukulaisiakin paikkaamassa. Täällä on tasan oma perhe. Mutta hei, kengät löytyi :-D

      Poista
  2. No voi, tuntuu, että ainoa, mitä pystyy sanomaan, on pelkkiä latteuksia, kuten asioilla on tapana järjestyä jne, kun ei nyt ihan käynyt selville, minkätyyppisistä ongelmista/avoimesta tilanteesta puhut. Mutta niinhän se on, elämä kyllä lutviutuu ilman stressaamistakin. Tietty rentous ja irti päästäminen kontrollista on varmaan myös opeteltava juttu. Itsekin olen opetellut ja toisaalta niissä kohdin, missä ei ultimatum voi tai halua päästää irti, yritän hallita tilannetta vieläkin paremmin. Eli esim. ajatukseen, että mies joutuisi yli laidan, ajattelen, että opettelen pari perusasiaa niin, että osaan ne unissanikin, että pystyn hänet noukkimaan sieltä ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo, mutta näinhän se on - asiat järjestyvät jossain vaiheessa omalla tavallaan. Nyt siis ongelmat lähinnä logistisia, ja kuuden hengen perheessä välillä hieman haastavaa, kun joutuu eri syistä reissaamaan Suomen ja USA:n väliä. Eikä siis edes nyt oikein edes tiedä, milloin pitäisi olla missäkin, ja sen takia ei voi vaikkapa ostaa edullisia lentolippuja, kun niitä on vielä saatavilla.

      Mä olen ollut sellaisessa turvallisuuskoulutuksessa entisen työpaikan puolesta, jossa just naarattiin ihmisiä vedestä ja hypittiin jääkylmään veteen aika korkealta. Siinä vaiheessa, kun tajusi, ettei tule itselle paniikki, oli homma jo aika hyvin hallussa :-D (Tein erään firman henkilöstöpuolella työtiimeille purjehduksia Saaristomerelle.)

      Poista

Kaunis kiitos kommentista :-) Yritän vastata aina jokaiselle, joskus voi olla pientä viivettä…