Menneitä muistellen ja tulevaa miettien


Mulla meni tänään monta tuntia, kun löysin vanhan blogini jotenkin oudosti. Ja se oli siis ihan luettavana versiona. Luulin, ettei sitä enää ole edes olemassa. Mutta oli. Todennäköisesti se on kuitenkin minun toimestani joskus suljettu niin, ettei sinne pääse enää kukaan muu lukemaan. Mielenkiintoista, miten sitä on kertonut aivan erilailla elämästä ja muutenkin ollut tietyllä tavalla rohkeampi suustaan. Sanonut mielipiteitä tai tuonut esiin epäkohtia. Musta ei ole enää siihen. En jaksa lähteä täällä nettimaailmassa taistelemaan kenekään kanssa mistään. Olen ehkä vähän tylsyyden perikuva, mutta nykyisin aika varovainen. Tuntuu, että aika monista asioista saa helposti edelleen vettä niskaan. Siksi olen mieluummin hiljaa. 



Mikä oli silmiin pistävää, oli kommenttien määrä! Piti ihan hieroa silmiä, että siellä oli vuoden 2009 ja 2011 välillä postauksia, joihin oli tullut noin 50 - 100 kommenttia. Siis ihan oikeasti mitä ihmettä. Menin lukemaan kommentteja, kun olin jo ihan epäuskoisena, onko tämä tottakaan. Mutta se oli. Mun blogilla on siis ollut joskus kultakausi :-D 


Nykyisin tämä allekirjoittanut bloggaaja on kaikesta päätellen aika hiipuneena blogimaailmassa, mutta eipä tuo mitään.  Vuonna 2010 blogit olivat ihan eri, mitä ne ovat nyt. Blogeja ei ollut todellakaan tätä määrää. Nykysin monikaan vähänkään suositumpi blogikirjoittaja ei ehdi itse kommentoimaan toisten blogeja. En osaa sanoa, ehtiikö lukemaan(kaan). 

Itse olen jämähtänyt muutamiin blogeihin. Tykkään lukea sellaisia, joissa on aitoa elämää, tarinoita, vähemmän siloteltua pintaa. Niitä olisi kiva löytää enemmänkin. Juuri nyt tosin olen löytänyt uusia seuraamisen arvoisia blogeja purjehduskategorian alta. Purjehdus on juuri nyt se juttu, mitä haluan edistää elämässäni muutenkin.  Ehkä hitaasti, mutta ainakin varmasti.


Joskus olisi hauskaa päästä jonnekin blogitapahtumiin, esim. sisustusaiheisiin lanseerauksiin, mutta toisaalta aika monta vuotta on mennyt niin, ettei aikataulullisesti olisi ollut edes mahdollista. Toisaalta, olenpa niissäkin saanut mennä. Juuri nyt pärjään ihan hyvin ilmankin. Ja olisi se tietysti aika kurjaa, jos en pärjäisi. Mutta mietin myös sitä, miten sitä VOISI pärjätä ja päästä ja olla pop. Pitäisi markkinoida. Pitäisi olla itse läsnä. Näyttää vähintään enemmän naamaansa. Ja ehkä myös asua Suomessa ihan vakituiseen. Eli not my business juuri nyt. 




Joskus toivoisi, että olisi vähän enemmän itsevarmuutta ja sitä markkinointihenkisyyttä. Sitä voisi keksiä vaikka mitä. Olen maailman huonoin markkinoimaan itseäni ja töitäni. Mistä sitä löytäisi sen suuren uskon itseensä, joka oli vielä olemasssa ehkä kymmenenkin vuotta sitten. Outoa huomata, että se on kadonnut. Jonnekin mennyt. Ehkä jonkun pitäisi patistaa tai kertoa, että kyllä sen vielä löytää. 
  

Kovasti meillä lähtökin lähenee sinne toiseen kotiin. Meren taakse menossa jo ajatuksissa. Iloista, kun saa tämän Suomessa alkavan kylmän kauden vielä katkaistua. Shortsikelit odottelevat toivon mukaan. Meidän Concord oli muuten nyt uutisissakin. Siellä kävi tornado riehumassa. Huh. 



Lähtemisiä ja tulemisia on taas tosiaan ollut vaikka kuinka, mutta jotenkin ne jalat tuppaavat juurtumaan tänne Espoon kotiin hyvinkin nopeasti. Ei sillä, ettenkö lähtisi. Se on kumma juttu, miten expattielämä vie mennessään. Sitä on aina lähdössä. Ei osaa jäädä paikoilleen. En tosin ole koskaan ollut siinä hyvä. Olisin aina menossa. Nykysin ehkä vähemmän. Vanhuus ei tule yksin :) Pikkaisen haikeaa sekin.


Meillä on koko viikko nyt viime hetken säätöjä ja menoja jos jonkinlaisia. Pitää jättää asiat aina viimetippaan. Just meidän tapaista. Rustasin eilen illalla viikon TO DO -listan, ja onneksi rustasin, koska muuten olisimme varmasti unohtaneet vaikka mitä. Nyt siitä on jo osa saatu hoidettua. Listat on kyllä hyviä.


Näin se Suomen kesä sitten hurahti. Tuntuu, että juurihan me tulimme. 
Mutta lopulta se pikkaisen reilut seitsemän viikkoa ei ole kovin pitkä aika. 
Tällä kertaa kuitenkin näin. 

15 kommenttia

  1. Mä oon aina lukenut sun blogiasi, mutta nyt en edes muista mikä tän blogin nimi oli :-) Tervetuloa takaisin, mä lähden huomenna sinnepäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos M-K :-) Mä täällä yritän sopeutua taas... Aina se ottaa ihan kamalasti aikaa. Mutta eiköhän se tästä!

      Poista
  2. Welkam pak! Pitää sitten treffit taas järjestää kun tänne saavut ja selviät jetlagista.

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia ja sun blogi on hyvä just sellaisena kun se on!

    VastaaPoista
  4. Vasta tänään jonkun ihme mutkan kautta löysin blogisi ja ihana, että löysin!
    Luin heti monta postausta taakse päin ja aion jatkaa lukemista! Hauska sattuma on, että minäkin täällä ruudun takana pohdin kuumeisesti miten saan perheeni innostumaan purjehduksesta. Miehelläni ei ole minkään sortin veneilytaustaa, minun lapsuudenperheessäni taas on jonkun verran sekä purjehdus- että moottoriveneellä, mutta pienehköillä, ei matkaveneitä. Itse päätin nyt, että jostain on aloitettava ja ilmoittauduin Saaristolaivurikurssille. Jostain se on aloitettava ja kunhan saan taidot kasaan niin ehkä se siitä sitten. Jään innolla seuraamaan, miten sinun purjehdushaaveen toteutus etenee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Onpa ihan mahtava sattuma :-D Voidaan siis jakaa näitä meidän haaveita! Ja anteeksi, kun tämä vastaaminen kesti, pieni tauko kun en saanut konetta toimimaan ja kännykällä vastaaminen oli ihan tuskaa. Tsemppiä siis meille haaveiden toteuttamiseen!

      Poista
  5. Täällä yksi lukijasi ilmottautuu ja tosi huono kommentoija. En tiedä johtuuko tuo kommentointien vähyys...siis minun kommentointivähyys siitä, kun tuntuu nyt olevan muutenkin sellainen kausi, että ei tiedä mistä kirjoittaisi ja jatkaako vai lopettako koko leikin...pitää nyt vaan katsoa miten käy...:)

    VastaaPoista
  6. Hei! Täällä yksi vakituinen lukija ( jo ainakin 6-7 v). Jatka samaan malliin ja kyllä niitä mielipiteitä saa olla, mieluustikin! Hyvää jatkoa! T neljän pojan äiti Joensuusta :)

    VastaaPoista
  7. Kyllä sen vielä löytää. Niitä hetkiä ja jaksoja tulee, kun sinä ja minä ollaan vahvoilla. Ja varmaan on jonkun ulkopuolisen silmiin nyt jo, vaikka itsestä muulta usein tuntuukin. Tsemppaan tässä katsos kommentoimalla itseäni :), nuo kirjoittamasi rivit tästä aiheesta on hyvin ajankohtaisia täälläkin.

    VastaaPoista
  8. Minäkin olen lukenut blogiasi ainakin siitä asti, kun kaksoset oli ihan pikkaraisia. Kaunis arki lapsiperheessä ja sujuva teksti ilman yhdyssanavirheitä kiinnostaa paljon enemmän, kuin yhteistyökumppaneiden mainostus, liian hiotut sisustuskuvat tai selfiet. Mukavaa alkua arkeen!

    VastaaPoista
  9. Olen lukenut aika kauan blogiasi ja tykkään siitä paljon. Kommentoinnissa olen valitettavasti laiska. Ihanaa syksyä sinulle ja perheellesi.
    Inkeri

    VastaaPoista
  10. Taisit itse vastata tuohon kommenttejen vähyyteen :D

    Olen seurannut blogiasi alusta alkaen ja täällä pysyn. Kaikenlaisista tyyleistä tykkään, mielipiteistä ja varovaisuudesta. Kiva, kun kirjoitat!

    Hyvää kotimatkaa sinne rapakon taakse. Jään odottelemaan juttuja sieltä. Niitä on kiva lukea, kun itsellä ei ole mahdollisuutta lähteä tämän maan rajojen ulkopuolelle asumaan. Osa lapsista, kun ei voi muuttaa mukana.

    Sirkku Pirkanmaalta

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentista :-) Yritän vastata aina jokaiselle, joskus voi olla pientä viivettä…

Back to Top