Vakavia ajatuksia, iloisia odotuksia

Kohta taas kotona! Jippii!!

Sitä aina odottaa pääsevänsä kotiin, vaikka välillä on ihan kivaa olla poissakin.

Reissufamily menee ja tulee ja välillä ollaan osa porukka muualla kuin toiset. Ensin olin ihan ihmeissäni, miten tällainen voi koskaan toimia tai miten ihmeessä tästä selvitään. Mutta näköjään hengissä ollaan. Tiedossa taas enemmän ja vähemmän Suomessa olemista - henkiöstä riippuen. Vaikeinta on mun mielestä olla yksin vastuussa lapsista 24 / 7, etenkin kun ei puhuta viikosta tai kahdesta vaan kuukausista. Viime syksynä ja talvena kyllä ihmettelin, kuinka ikinä yksinhuoltajat jaksaa. Sellaiset yksinhuoltajat, joilla ei ole edes sitä viikonloppuvanhempaa olemassa. On jostain syystä ihan yksin. 

Tänä keväänä toukokuun lopussa kävi pahin mahdollinen eräälle sukulaiselleni. Häneltä jäi nyt vaimo ja kaksi pientä lasta. Olen surrut menetettyä ihmistä, mutta ollut ihmeissäni, miten jäljelle jäänyt vanhempi tulee kaikessa jaksamaan. Ihmetystä on herättänyt myös se, että hän on itse reipas ja aikaansaava ja lapsia todella paljon ajatteleva. Kyseli kaupungilta, voisiko saada tukiperheen ainakin nyt pahimman yli. Että jollain tavalla selviäisivät pahimman yli koko perhe - äiti ja lapset. Kaupungilta tuli suoraan ilmoitus, ettei ole resursseja. Ei ole ongelmaperhe. Oma tajuaminen siihen, että ennaltaehkäisevä apu lasten isän kuoleman jälkeen olisi nyt melkoisen tärkeää, ei auttanut mitään. Se oli ennemminkin huono asia. Olet reipas, kyselet itse = et ole ongelmatapaus.

Mutta näin se taitaa mennä. Resurssit vähissä, ennalta ei oikein ehditä tai kyetä enää ehkäisemään. Harmittaa tämä asia todella hirveästi, koska en ole itse auttamassa :-( 

Tulipa nyt tämäkin tähän avattua, vaikka ei oikein ensin pitänyt. En ole ennen menettänyt ketään ikäistäni ja tämä on ollut aikamoisen riipaiseva kokemus. Etenkin, kun sukulainen oli melko läheinen ollut pienestä saakka.  

Mutta elämää on jatkettava. Sain jonkinlaisen ahaa-elämyksen tässä siitä, että meidän ei auta jäädä suremaan vaan pitää jatkaa elämää niin hyvin, kuin mahdollista. Menneelle ei mahda mitään, mutta tulevaan ja tähän hetkeen voi vaikuttaa. Täytyy vaan yrittää jaksaa muistaa pitää se mielessä!

Rakkaan kodin kuvia tällä kertaa, minä odotan innolla että pääsen kaivamaan multaa ja riipimään rikkaruohoja. Ja ehkäpä siellä on jokunen myöhäinen pionikin vielä jäljellä!

Kesämiehiä

  

Kesäterveisiä Marple Headin niemeltä, joka on noin tunnin ajomatkan päässä Bostonin keskustasta, Salem-nimisen kaupungin lähellä. Ollaan usein käyty tässä paikassa, koska se tuo mieleen elävästi Suomenlinnan. Saa bongata retkiltä palaavia ja matkaan lähteviä purjeveneitä, heitellä kiviä, kiipeillä kallioilla. Se on meidän poikien mielestä paljon hauskempaa, kuin rannalla lotraaminen.

Minä saan aina purjevenekuumeen päälle ja mökötän puoliksi paluumatkan, kun en saa ketään innostumaan veneilystä. Kyllähän sitä yksinkin, mutta ei oikein tällä porukalla sekään ole fiksu valinta. Ei voi ottaa niin paljon omaa aikaa. Pitäisi saada koko perhe mukaan harrastamaan! No, jospas tänä kesänä päästään saareen Lappeenrantaan, niin vähän saa vene-elämää kuvioihin. Minun vaari aikoinaan rakensi tämän mökin, ja se on onneksi nyt pidetty meidän perheen paikkana. Itse en ole käynyt siellä moneen vuoteen, kun ei ole vain oikein saatu mentyä tämän köörin kanssa. Täällä USA:n puolella mulla aina kamala hinku kesämökille saareen, mutta sitten siellä Suomessa tuntuu että jämähdän kotiin, eikä tule lähdettyä siitä yhtään minnekään. Nyt kun lapset on jo aika isoja - pienetkin täyttivät juuri 7 vuotta - uskaltaa saareenkin lähteä eri tavalla, kuin silloin, kun nämä pienimmät olivat pahimmassa karkailuiässä :-)

Mulla on täällä karsea kaaos muuton jälkeen, joka olis tosi kiva selättää ennen Suomeen tuloa. Mutta vähän on epätoivoista! Otin Marie Kondo -kortin tänään esiin ja se tarkoittaa sitä, että autotalliin on kuskattu yksi jos toinen säkki vaatetta ja muuta tavaraa. Yritin just Mikollekin vähän vinkata, että jos pikkaisen karsisi vaatekaappiaan... Marie Kondon mukaanhan toisten tavaroihin ei saa koskea, mutta tein poikkeuksen ja otin täysin käyttämättömiä vaatteita pois ihan vain siksi, että jos niihin ei ole tullut kolmeen vuoteen koskettua, ei varmaan tule myöhemminkään käyttäneeksi. Luulen, että ei pysty tuo minun mies edes nimeämään poistoon menneitä vaatekappaleita. En muuten osaisi minäkään. Voisin ottaa uuden elämän vaatteiden suhteen ja ostaa tästä lähtien vain mustaa ja pinkkiä. Niihin en kyllästy ikinä ja ne sopivat aina. Tykkään ostaa värivaatteita, mutta sitten en osaa niitä oikein käyttää. Lukuunottamatta siis pinkkiä. Ennen mulle sopi punainen hyvin, mutta nykyisin se näyttää kamalalta. Mistähän sekin johtuu? Rypyistä?

Mutta ei auta, kuin jatkaa puurtamista. Laittelen täältä kuvia, jahka saan vähän jotain kuvakulmaa aikaiseksi. (Lue kaaosvapaaksi!)

Palstapuutarhalla ja finaalipelissä

Kesäkuussa on tullut käveltyä paljon hieman eri reittejä, mitä normaalisti. Kun meidän keskimmäisen pojat baseball-peli tai -treenit ovat olleet meidän kaupungin keskustassa, olen ottanut omaa aikaa ja käynyt siinä kävelemässä aina ihanien vanhojen talojen lomassa mukavan iltalenkin. Baseball peli kestää aina vähintään 2,5 tuntia, joten siinä ehtii hyvin lenkin jälkeen vielä seurata otteluakin. 

Valkovuokot, jotka ovat paljon isompia (korkeampia), mitä Suomessa metsässä näkee, ovat tosi yleisiä pihakasveja monien talojen aitojen vierustoilla. En ensin tajunnut, että kyseessä on valkovuokko. Jotenkin ehdin useampaan otteeseen ihmetellä, kuinka tuo kasvi näyttää niin tutulta, mutta en tajua mikä se on. No, sitten raksutti lopulta :-)

Concord on aika pieni paikka ja sellainen kyläpahanen ehkä monessa mittakaavassa. Minusta ehkä eniten positiivisessa mielessä kylämäinen. Meidän perheen lapsista 3 on vielä alakoulussa ja heidän koulunsa sijaitsee tässä ihan keskustan kupeessa. Koulun takana on kaupungin palstapuutarha. Siellä on ollut kesäkuun alussa paljon touhuajia. Hirveästi ennen kesäkuuta ei ole istuttajia näkynyt.

Ruohosipulipuskia oli joka toisen palstan mailla. Ihan huumaava tuo tuoksukin. Meillä on sitä ollut aina mökillä saaressa Suomessa, mutta nyt myös olen yrittänyt saada sitä kasvamaan Espoon talon pihalla. Mökillä se tuntuu silti menestyvän paremmin.

Nämä ihanat liilat pallot olivat myös useissa penkeissä kukassa. Minähän olen näissä kasvien nimissä aivan onneton. En tiedä siis näiden pallojenkaan nimeä.

Ruohosipulin sentään siis tunnistan!

Tomaattiviljelmille oli kyhätty jos jonkin sorttisia tukiviritelmiä. Jos nämä nyt siis edes ovat tomaatteja :-D

Omasta mielestäni nämä keppikyhäelmät olivat kyllä kaikista kivoimpia.

Aurinko paistaa näillä levelysasteilla noin puoli yhdeksään saakka kesäkuussa. Ysiltä on pimeää. Baseball kentällä pelit loppuvat aina viimeistään kahdeksalta.



Vaikka nyt tämä kuvassa oleva peli oli semifinaali, täytyy kertoa hyvät uutiset.
Pojat voittivat viikonloppuna lopulta aluemestaruuden baseball kevätliigassa :-) Nyt on mestaruuspysti koristamassa keskimmäisen pojan huonetta! Kyllä oltiin tyytyväisiä!

Ihanin ravintola ikinä!

Meidän pikkukaupungin "kakkoskeskustassa" (West Concord) on avattu nyt vuoden sisään kaksi uutta "farm to table" -tyylistä huippukokkien omistamaa ravintolaa. Aiemmin olen kertonutkin meidän siitä suositusta leipomosta, jossa tehdään slow rise -tyylisesti pitkään kohottamalla juureen leivottua vehnäleipää, joka voittaa kaikki leivät mitä olen koskaan syönyt. (Paitsi ruisleipää ei lasketa!) Kun Concordin vanha perinteinen keskusta on keskittynyt ehkä enemmän palvelemaan turistivirtaa, nämä kaksi uutta ravintolaa ovat selkeästi paikallisille, herkullista ja puhdasta lähi ruokaa arvostaville asukkaille suunnattuja.

Mun ehdoton suosikkipaikka on Saltbox Kitchen. Aika pieni ravintola, jossa on bistro tyylinen tiski noutoruokaa ja kahvilatuotteita, plus täysimittainen keittiö, joka on avoin ravintolan saliin. Pöytiä ei ole paljon, mutta se ei haittaa, kun ne ovat "community table".  Täällä saat juttukaverin, jos haluat, tai sitten voit olla ihan rauhassa. Joka tapauksessa saat aivan mieletöntä ruokaa ja erittäin hyvää palvelua. Ja voi että paikan sisustus, se ihan täydellistä hipova, jos tykkää simppelistä country cottage / industrial -tyylien miksauksesta.

Ruoka on vain niin hyvää. Ja se on niin kaunista. Ei meinaa raaskia syödä. 

Saltboxissa on tosi suppea menu, joka päivä on jotain spesiaalia, joka on suunniteltu farmilta saaduista aineksista. Saltbox Kichenin omistajalla on saman niminen vanha farmi, jossa hän viljelee mahdollisimman luomusti. Paikka on omistajan isovanhempien peruja. Omistaja itse on ennen yrittäjäksi siirtymistään tehnyt pitkän uran fine dine -kokkina. Nyt hän suunnittelee menut, mutta ei juurikaan enää ruokia valmista. Paikassa ei haluta pitää kiinteää kirjoitettua ruokalistaa, jotta innovatiivisuus säilyy ja vapaus tehdä päivittäin saatujen raaka-aineiden mukaan säilyy. Vuodenaikojen kierto näkyy näin myös selkästi. 

Tänään söin lounaslistan päivän spesiaalin. Kylmää tomaattikeittoa ja BLT-sandwitch. Annokset eivät ole kovin suuria, mutta maku ja kokonaisuus on niin hieno, että nämä ovat juurikin sopivia. Voi vaikka sitten ottaa lisäksi jälkkäriä, jos nälkä sattuu jäämään. Itse yritän nautiskella niin pitkään, kuin mahdollista, koska nämä maut ovat jotenkin niin uniikkeja. Perusjuttuja, mutta kuin taideteoksia lautasella.

Pionikausi on meillä parhaillaan, joten niitä löytyy myös pöydiltä maljakoissa. Kunhan tästä saadaan meidän muutto tehtyä, täytyy itsekin hommata kotiin pari kimppua. Ja istuttaa pioneita. Tietty!

 

Laittelen joku kerta kuvia enemmän sisäpuolelta, nyt tuli lähinnä napsittua kukista ja ruoasta näitä ikuistuksia. Minähän menen sekaisin noista pionien kauneudesta!

Ravintolan kylkeen muuten ollaan puuhaamassa paikallista olutpanimoa. Harmi, kun ei itse tuota olutta tule juotua. Muuten tulisi varmasti testattua!

Yritän käydä täällä vähintään kerran viikossa kaffella tai lounaalla. Olen nimittäin aina sen jälkeen tosi hyvällä tuulella.

Täällä muuten järkätään myös kokkikursseja. Osittain ne pidetään farmilla. Menevät täyteen kamalan nopeasti. Täytyy yrittää saada itsensä syksyllä mukaan! Jos oppisi edes hitusen tätä taikaa, millä ruoka saadaan näin ihanaksi :-) Harva nyt tänne varmaankaan eksyy käymään, mutta laitan silti nettisivut tähän, kliks , jos joku haluaa ihan huvikseen tutustua paikkaan lisää.

Kesäterveisiä

Meillä mennään vielä kiltisti pari viikkoa aamuisin koulubussille. Lomat alkaa vasta reilusti kesäkuun puolivälin jälkeen. Vielä myös pyörineet kevätharrastusten pelit. Kaksi pelaa meillä baseballia, jonka kevätkausi kestää huhtikuun lopulta kesäkuun puoliväliin. Yksi on käynyt ahkerasti jääkiekon extratreeneissä, osallistui ns. kevätliigaan. (Systeemi on hieman erilainen, kuin Suomessa.) Yksi ollut sekä lätkän kevätliigassa että baseballissa. Yksi ui niin paljon, kuin ikinä ehtii. Meillä ei ole koskaan talvisin näin täysiä aikatauluja lasten harrastusten takia :-) Mutta ihan kiva, kun suurin piirtein kohtuulliset ilmat, niin tykkään roikkua kentän laidalla. 

Meillä aukesi taloyhtiön uima-allas toukokuun lopulla, nyt sitä käytetty niin paljon mitä ilmat vain ovat sallineet. Vähän vaihtelevaa täälläkin. Jonain päivänä vain +15 celsiusta, toisena päivänä trooppinen helle +30 tai yli. Yritän saada vähän väriä naamaan ja jalkoihin, ennen kuin tullaan taas Suomeen :-D

Mutta nyt tällä kertaa näiden kuvien myötä vain alkukesään terveisiä!

Ja onnea kaikille koulunsa päättäneille Suomeen.