Menneen viikon muistiinpanot


Viikkoraportin nimeksi valikoitui sitten "Menneen viikon muistiinpanot".
Ja täältä löytyy sitä sun tätä ja vaikka mitä muuta. Eli asioita, joita olen tehnyt, joihin olen törmännyt tai pohtinut menneellä viikolla. Pitkäveteisiä jorinoitakin saattaa olla. 

Lukee, ken jaksaa :-)


MAANANTAI

Viikko alkoi täydellisellä ilmalla.

Aamulla ja aamupäivällä oli ihan käsittämättömän lämmintä.
Mulla oli kuuma pitkähihaisessa trikoopaidassa ja neuletakissa. Huh. 
Päätin jo sunnuntaina, että laitan kunnolla aamupalaa. Kaivoin oikein kuva-arkistoistani inspiraatiota, mitä olen "joskus tehnyt". Aamu meni kuitenkin niin, ettei mulla ollutkaan jääkaapissa mitään, mitä olin ajatellut, joten eikun kananmunien keittoon ja kahvia kyytipojaksi. Menihän se niinkin. 


Tein nopsasti omat, kotiuunissa paahdetut granolat jugurtin ja rahan kavereiksi. 
Laitoin mukaan kaurahiutaleita, chian siemeniä, kookosrouhetta, auringonkukan siemeniä, vähän vaahterasiirappia ja saksanpähkinäöljyä. 5 minuuttia uunissa ensin, sitten hieman kääntelyä ja pari minuuttia lisää paahtoa. Tosi nopeaa ja helppoa ja ennen kaikkea hurjan hyvää!

 (Kaupasta saa pääasiassa vain tosi makeita. En tykkää, että mukana on sokeria tai mitään muuta kökköä. Lue fruktoosisiirappia tai hfcs.. Arvaatte varmaan, että täällä todellakin joutuu syynäämään nuo pakkaukset ja sisällöt aika tarkkaan.)



Menimme maanantaina syömään neljän muun suomalaisen naisen kanssa lounasta. Paikka oli tuttu Burton's Grill. Otin myös vanhan tutun annoksen. Mutta se ei ollut nyt niin onnistunut, kuin aiemmin.

Oli hauska nähdä pitkästä aikaa myös kahta lounastajaa, joita en ollut tavannut aikoihin. Kaksi muuta seurueestamme oli jo tullut treffattua täällä nyt helmikuussa useampaan kertaan. Hyvä aloittaa maanantai jollain tekemisellä, ettei jää norkoilemaan kotiin.

Olin päättänyt, että käyn vielä lounaan jälkeen askartelukaupassa ja menen lenkille. 
Mutta kuinkas sitten kävikään. Meillä on tämä sää vähän kuin Lontoossa. Sade voi yllättää. Ja se yllätti taas. Iltapäivän ajan sadesää härnäsi. 

Askartelukaupassa kyllä kävin, ja löysin hyllystä kerrankin mulle mieluisan aikuisten värityskirjan! Tosin en tiedä tarviikos tällaisia mustavalkoisia kuvia edes lopulta värittää, ne menisivät ihan tuollaisenaan. Lopulta en edes ostanut koko kirjaa. Ja juuri siitä syystä, että mun mielestä noi kuvat olivat kivampia ilman väriä. Värityskirjan metsästys siis jatkuu! Voisi varmaan löytyä netistäkin kuvia, joita printtaa. Tiedän jo nyt, kuinka jäisin tuohon värittämiseen koukkuun.



TIISTAI

Toisella kaksosista nousi kuumetta maanantaina illalla, ja jätin hänet kotiin koulusta sen vuoksi. Itse heräsin vaihteeksi migreeniin, joka johtuu ihan vain liian kirkkaasta aamuauringosta, joka tunkee verhojenkin läpi silmiini. Ei ole taas tottunut tähän valoisuuteen ollenkaan! 

Note to self: etsi ikkunaan toiset verhot.

Tiistaina päästiin myös pitkästä aikaa käymään oikojalla. Toiveissa oli, että vanhimmalla pojalla loppuisi vuoden piina hammasrautojen kanssa. Saatiinkin uusi aika viikon päähän, jolloin raudat poistetaan ja otetaan vielä muotit yösuojia varten.

Mutta yläkuvaan liittyen, West Concordin (eli nykyisen kaupunkimme) ehkä paras löytöni on tämä leipomo ja kahvilta nimeltä Nashoba Valley Bakery, kliks. 

Se on kyllä oikea piiloutunut aarre, mitä ei voisi mitenkään löytää, jos sitä ei tiedä olevan olemassa. Minä sen bongasin aivan silkasta tuurista, mutta esimerkiksi meidän pojat ja mies eivät tajunneet etsiä minua tuolta eräänä päivänä, kun olin sanonut meneväni sinne ja heidän piti tulla perästä - ja mun puhelimesta oli loppunut akku. Mies oli nähnyt paikan, mutta ajatellut, että tuo se ei nyt AINAKAAN voi olla. Täältä ostan leipää ja joskus käyn salaatilla. Leivät ovat jotain aivan käsittämättömän hyvää. Taikinat nostatetaan pitkään ja leivät paistetaan kiviuuneissa. Kutsuvat itse menetelmää "slow rise" -nimellä. 

Mulla on kaksi suosikkileipää, joita siis käyn ostamassa tuolta leipomosta. Toinen on Pepperjack Cheese ja toinen Rosemary and Garlic. Pepperjackia saa tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin. Rosmariinia taas maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Tällä kertaa teki mieli tuota ensimmäistä, joten ajoitin käyntini alunperin tiistaille. 

Kuumepotilaan kanssa en päässyt kuitenkaan päivällä lähtemään, mutta alkuillasta kävin katsomassa tilanteen. Oli ehtinyt tällä kertaa mennä jo kiinni. Suunnittelin, että kävelen leipomoon torstaina. Saan siitä mukavan 45 minuuttia suuntaansa kestävän kävelylenkin.



KESKIVIIKKO

Toinen kaksosista oli vielä parantelemassa kotona. 

Puhuin puhelimessa ystäväni kanssa ja pohdittiin sekä valokuvausta että blogeja. Jotain kivaa pitää keksiä! Ihanaa, kun on täällä lähellä ihminen, jonka kanssa on niin paljon samoja inspiraation kohteita. Ystäväni on myöskin opettaja, mutta tehnyt nyt valokuvausopintoja täällä. Yritti kovasti houkutella minua myös siihen suuntaan. (Ja minä siis, edelleen, melkein opettaja. 4 kurssia puuttuu. Jos joku nappaa tähän, niin sanonpa etukäteen :-)

Puhelun jälkeen varailin hotellia Lontooseen ja chattailin Suomen päähän myöhemmin keväällä reissukaveriksi lähtevän ystäväni kanssa. Ja kuvasin pikkaisen sisustuspainotteisesti täällä kotona. Aurinko paistoi tosi kirkkaana. Sain olkkariin pari keväisemää tyynynpäällistä. Kyllä se on mieluista, kun niin helposti saa tunnelman vaihdettua. 

Viikon talokierros tuli tehtyä myös keskiviikkona. Ajoin talon ohi matkalla kauppaan. 
Meillä on kohta talo verhoiltuna.

Täällähän uudet talot verhoillaan suurin piirtein aina vinyylillä. Vanhat, 1800-luvun hirsirunkoiset talot onneksi pidetään suurimmaksi osaksi järkevästi puupinnalla. Tämä lämmittää sydäntä. Täällä tuota oikeasti vanhaa rakennuskantaa arvostetaan ja sitä korjataan. 

Ne talot, mitkä yleensä jäävät jyrän alle, ovat 50-60-luvulla rakennettuja tai sitten tosi pitkään tyhjillään olleita tai täysin hoitamatta jätettyjä vanhoja taloja. Ilolla näkee, kun vanhoja upeita huviloita rempataan todella hyvällä maulla. Mutta meillä siis uusi talo ja vinyylipintainen. Eipähän tartte maalata. 



TORSTAI

Torstai oli sikäli kiva päivä, että minulla oli toiset lounastreffit tällä viikolla suomalaisten naisten kanssa. Tänään tosin eri porukka, kuin maanantaina. Olimme meksikolaisessa, jossa mielestäni maailman paras riisi. Annokset niin ylisuuria, ettei kykene tyhjentämään lautastaan millään. Onneksi loput voi ottaa kotiin.

Kävin samalla katsastamassa Wegmans-nimisen ruokakaupan. Se on sellainen jonkin tason "luksus" ruokakauppojen maailmassa. Menee samaan kategoriaan Whole Foodsin kanssa. Tarkoittaa, että olispa niin paljon rahaa, ettei tarvitsisi tuijotella hintoja, vaan voisi vain ostaa kaikkea ihanaa :-) Etenkin valmisruoat tiskien takana ovat houkuttelevia. Nappasin mukaan lampaan jauhelihaa ja suunnittelin tekeväni jossain välissä musakaa. 



PERJANTAI

Täydensin teinillemme hieman vaatevarastoa. Tavoistani poiketen kävin Burlingoton Mallilla. Yleensä en osta vaatteita kuin outlet mall´eilta jo ihan hintasyistä.

Jossain olen kai sitten onnistunut, kun tiedän tarkkaan tuon vanhimman pojan tyylin. Ei siis tarkoita sitä, että käyttää mitä vain kaapista löytyy - kaikki kelpaa mitä äiti tuo. Ei. Mutta olen tällä hetkellä aika hyvässä jamassa sen suhteen, että tiedän, mikä kelpaa.

Poika on kamalan huono lähtemään ostoksille, joten äiti tilaa tai ostaa. Sitten pidetään tai palautetaan. Tällä kertaa tilauksessa oli jotain paitoja ja huppari. Merkkitoive Under Armour tai GAP.

Sain hommattua GAP:lta paidan ja hupparin. Ja lippiksen. H:lle sopii tosi hyvin punainen ja tummansininen. Punainen oikeastaan ihan ykkösväri. Hän oli vahingossa jättänyt joulukuussa silloisen ihan uuden lippiksen lentokoneeseen tullessaan pelimatkalta Minnesotasta tänne Bostoniin ja olin luvannut että ostetaan uusi jossain välissä. Nämä New Eran lippikset eivät ole täällä niin kalliita, mitä Suomessa, mutta eivät kyllä ilmaisiakaan. Tällä kertaa satuin vielä löytämään tarjoustagilla just sopivan meidän jenkkifutisjoukkueen New England Patriotsin lippiksen. 

Lisäksi löytyi GAP:lta hupparia ja paitaa. Jossain välissä ostettiin tosi paljon Hollisterin vaatteita. Ollaan nyt sitten todettu, että laatu huppareissa ja verkkareissa on ollut niin heikkoa, ettei huvita maksaa edes sitä vähää, mitä ne täällä kustantavat. Eli nyt sitten testataan vähän muita merkkejä.

Perjantai-illan vietin jäähallissa ja ehdin käydä siinä välissä nopeasti kaupassa. 
Runkosarja molemmilla isoilla pojilla on nyt suurin piirtein ohi, eli play offsit edessä ja sitten kesälajiin (baseball) vaihto. 

Tuossa kuvassa itselleni ostamani olan yli -laukku. En tiedä onko se nyt hitti vai huti. Olin ottanut sen perjantaina mukaan, jos palauttaisin. Mutta en raaskinut. Kai mä sitten siitä tykkään :-D Ja oikeasti tilanne se, että tätä tarvitsen. Mutta väri ei ole nyt ihan täysin 100% mun juttu. Vaikka vadelmanpunaisesta tykkään. Onneksi ei ollut kallis, mutta Fossil on kuitenkin tosi kivaa laatua ja täyttä nahkaa. 



LAUANTAI

Lauantai meni pääosin jäähalleilla ja käytiin myös koko perhe ajelemassa vähän New Hampshiren puolella ja siellä meidän vakituisella outlet mallilla (Merrimack) ostamassa isoille pojille lenkkarit. Päätyivät samanlaisiin Reebokeihin molemmat. Kuva löytyy tuosta edellisestä postauksesta.

Ensin olin kärvistelemässä Nikellä ja ärsyttävänä äitinä nipottamassa, etten maksa yli 80 dollaria lenkkareista. Jotka siis kuitenkin ja joka tapauksessa ovat 3 - 4 kuukauden päästä entiset lenkkarit. Annoin rajaksi 50 taalaa maksimissaan per pari. Tähän hintaan pääsee Niken outletissä, jos ostaa alennushyllystä. Alennushylly ei ole mikään pieni, se on oikeasti ihan tosi tosi iso.  Pitää vain antaa vähän periksi väreistä. 

Nike pitää pintansa selkesti suosituimpana urheilumerkkinä tuolla meidän outletissa, jos katsoo asiakasmääriä. Liike on suuri, mutta aina täynnä.

Nuorempi isoista ei löytänyt mitään, mikä edes suurin piirtein osuisi hintakategoriaan. Tai sopi jalkaan. Naisten mallistossa olisi ollut mustaharmaa tosi hyvä kenkäpari, mutta siihen ei voinut siis tietysti edes koskea tikulla. Sain vain kamalan tuimia ja "ootko äiti oikeesti urpo" -katseita. 

Vanhin löysi itselleen popot, mutta vaikka saatiin extra -20% ale, ei päästy siihen viiden kympin hintaan. Olin luvannut, että jos maksaa itse, saa ottaa tietysti kalliimmat. Mutta ei viitsinyt omia rahojaan noihin kuluttaa. 

Oli tarkoitus katsastaa sitten toiselle pojalle Adidaksen mallistot, mutta osuttiin Reebokin liikkeen eteen. Mainostivat -40% extra-alea jo alennetuista kengistä. Eikun katsomaan. Nike-uskollinen poika innostui tosi paljon Reebokeista (joka on taas mun jalalle paras merkki), koska ne olivat nyt tosi mageen värisiä ja vielä tosi hyviä jalassa. 

Lopulta valikoitui memory foam -pohjallisella olevat kengät. Alen ja alen alen jälkeen hintaa jäi vaivaiset 23 dollaria. Niken pussi kädessä toinenkin poika päätti testata veljensä innostuksesta Reebokeja. Ja eikun hänellekin napattiin samanlaiset lenkkarit ja sitten kassan kautta ulos. Nikellä käytiin vielä palauttamassa alkuperäiset hankinnat. Alle 50 dollaria kahdesta hyvästä kenkäparista, jes. 

Itse en jaksanut edes katsoa mitään kauppaa läpi, koska oikeasti en tarvitse mitään. Paitsi ehkä verkkarit. Mutta nekään eivät ole pakolliset. Katsoin GAP:lta ohimennen, mutta en jaksanut jonottaa. GAP:n outletissa on aina jono, vaikka tuntuisi, että muuten koko paikka on ihan tyhjä :-)



SUNNUNTAI

Sunnuntaina oli aamulla ja aamupäivällä kaksi lätkäpeliä. Kun ne oli hoidettu, päätettiin lähteä Bostoniin lenkille ja puistoon. Laitoinkin siitä jo oman jutun aiemmin, katso vaikka täältä. 

Castle Islandissa oli tosi kylmä, mutta koiria vaikka kuinka. Kuten aina. Ja sitten tietysti itse ikävöin taas meidän koiraa, joka on Suomessa. Se tulee taas kyllä tänne, kun saadaan tuo uusi "mökki" valmiiksi. Ei olla päätetty vielä, mennäänkö kaikki Suomeen kesällä vaiko eikö, oli järkevintä jättää koira nyt muutaman kuukauden ajaksi Suomeen. Lennättäminen ei ole kuitenkaan niin kivaa, että sitä yrittää välttää kaikin keinoin. Vaikka koira ei sinänsä ole ollut koskaan moksiskaan siitä. 

Ja pakko nyt käydä kesällä Suomen päässä joka tapauksessa ihan talonkin takia. 

Onneksi meidän koiralla on koiran päivät kahden mummin hoivissa ja mikäs siellä riekkuessa kaverin kanssa :-)


Sunnuntaina tuli vielä haettua vähän kananmunatäydennystä. Tässä yllä olevassa "ladossa" (barn) on meidän kananmunakauppa. Sieltä saa self service -periaatteella ostaa pienen farmin kananmunia. Täyttä luomua ja lähiruokaa. Ja vielä siitä kivaa, että aivan tuoretta tavaraa. Tällä kertaa ostin tuplasatsin, koska sunnuntaina oli vielä illalla letunpaistoa edessä. (Kuvan nappasin edellisellä kerralla, sää ei ollut sunnuntaina yhtään pilvinen.) Ajattelin, että käyn kiertämässä seuraavalla viikolla tämän farmin ympärillä olevan puiston. Siitä sitten lisää myöhemmin.

8 kommenttia

  1. Tosi kiva lukea elämästäsi siellä ison veden takana. Sinulla on mukava tapa kirjoittaa. Hymy huulilla sitä lueskelen. Aitoa elämää, aitoja tunteita. Mukava tutustua näin blogin välityksellä. Palaillaan, Celia C

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kun jätit viestiä! Tulee aina tosi kiva fiilis jos saa palautetta näin. Täällä todella välillä ottaa päähän, välillä on kivaa. Kun on paljon yksin, on kiva kun voi blogin kautta höpötellä ;)

      Poista
  2. Harmi, kun meillä täällä ei ole noita kivoja Outlettejä :( Ja laukku on ihanan pirtsakan värinen, varmasti ihana kesällä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ne ovat todellakin niitä plussia, mitä tämä maa tarjoaa! Saa todellakin ainakin välillä tosi hyvillä hinnoilla vaatteita yms. Normaalihinnat ovat aika kalliita nykysin.

      Poista
  3. Mä jaksoin hyvin lukee loppuun asti! :) Kivalta ja erilaiselta meiningiltä vaikuttaa meno siellä. Lenkkeilemään Bostoniin.. ihanku jossain elokuvissa :) Ja teidän uusi talo näyttää tosi symppikseltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei huippua! mä nimittäin ajattelin, että tulipahan liian pitkä ja pitkäveteinenkin juttu :-) Paljon samaa, paljon erilaista. Pitääkin joskus verrata noita asioita!

      Poista
  4. Tuo on ihan huippu tuollainen leipomokahvilla, olisipa täällä Suomessakin. Täällä Suomessa, en tosin ole varma, mutta ei taitaisi niin kovien säädösten takia tuo kananmunien ostokaan noin helposti tapahtua, tai ehkä onnistuu sitten jos tilalla on kaikki luvat kunnossa. Hieno palvelu kuitenkin tuokin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä nämä farmimyymälät on tosi suosittuja. Ja paljon pidetään juuri vaikkapa kanoja takapihalla. Tykkään siitä, ettei kaikki ole ihan niin kamalan säänneltyä. Vaikka tosin sitäkin on. Mutta täällä on helppo yrittää ja tehdä pientä sivubisneistä. Miettinyt paljon, miten voisi Suomessa tehdä vastaavia asioita joskus tulevaisuudessa.

      Poista

Kaunis kiitos kommentista :-) Yritän vastata aina jokaiselle, joskus voi olla pientä viivettä…

Back to Top