Weekly Newsletter



Viikko alkoi koululla. Lapsilla loppui talviloma ja paluu uuteen tai vanhaan uuteen kouluun oli edessä. Innolla olivat aloittamassa ja näkemässä kavereitaan täällä puolella merta pitkästä aikaa! Viime kesänä jätettiin hyvästit ja nyt oli taas mukava tulla takaisin. Tätähän ei edes oikeastaan vielä tiedetty viime kesänä varmaksi. 

Mulle koulun alkaminen täällä tiesi sekä päiväohjelman kehittämistä itselleni sekä eväsrumbaa :-) Pientä hakemista molemmissa. 
Päädyin alkuun käyttämään vapaa-aikani mm. ruokakaupoissa, jotta illat menisivät sitten enemmän kotona. Maanantaina tuli kuitenkin heti tarve käydä katsomassa tilannetta meidän raksalla. 


Muutenhan ei siellä juuri käydä, koska se tulee avaimet käteen -systeemillä, mutta nyt olin sattumalta huomannut, että ainakin yksi ikkuna oli erilailla kuin kuvissa ja yksi ikkuna puuttui. Oli pakko mennä katsomaan paikan päälle, ettei olisi enempää ikkunavirheitä, sillä siellä oltiin jo laittamassa julkisivun laudoitusta (=vinyyliä). 



Meillä oli myös ollut pientä vääntöä ovesta, joka oli luvattu vaihtaa erilaiseksi, mitä alunperin oli suunniteltu. Ovaali ovi oli mulle nimittäin ihan kauhistus. Sellainen sinne oli sitten kuitenkin asennettu. No, nyt sekin oli vaihdettu, ja olin tosi iloinen asiasta. Lampsin vesisateessa ympäri taloa ja totesin, että kaikki ok.


Koska olin maisemissa, päädyin suosikkipaikkaani eli Spring Brook farmin myymälään. Siellä on perinteinen farm stand -myymälä ja lisäksi kukkia sekä antiikkia. Vesisateesta huolimatta oli pakko napata kännykällä kuva tuosta kukosta. Ihania kevätkukkia kaupassa, mutta jostain syystä en ostanut mitään! 




Jotain pientä sisustuspuolen juttuakin teki mieli. Yritin pysyä sen suhteen tiukkana, koska en halua yhtään lisää kannettavaa muuttoon. Muutto lähenee sekin, mutta vielä on aikaa. 20 toukokuuta pitäisi olla avaimet kädessä uuteen "mökkiin". 


Viikolla saimme aika hurjan ukkosmyrskynkin tänne. Tuli valvottua yksi yö kamalan räminän keskellä ja samalla pelkäsin että tuuli vie meidän talosta katon. Ei vienyt! Parvekkeen ovikin oli vielä aamulla paikallaan, vaikka tuntui että se oikeasti irtoaa ja lentää tiehensä. Connecticutiin oli annettu varoitus mahdollisesta tornadosta. Me saimme tuulen rippeet tänne Massachusettiin, mutta ei ne kyllä rippeiltä tuntuneet oikeasti ollenkaan. Seuraava päivä meni ihan puihin, koska tuli nukuttua päivällä yöunien korvikkeet. Alkuviikon sateiden sää muuttuikin ja muuttui ulkona tullut oltua tosi paljon. Pleikkarilla on silti väännetty "änäriä". 

Ajelin myös kerran melkein Bostoniin. Mulla asuu ystävä Charlestownissa, joka on ihan Bostonin keskustan kyljessä. Näin myös ihanan uuden suomalaiskasvon kaverin luona. Uusia ihmisiä tulee ja menee, useisiin tutustuu ja joistain tulee myös hyviä kavereita. Nyt olen jo tavannut tässä 3 viikon aikana 2 uutta kasvoa. Tällä kertaa ei kesällä ollut suurpakoa Suomeen tai muualle, vain kaksi minun tuttuani lähti täältä pysyvästi. Vuosi sitten lähti taas tosi paljon enemmän ihmisiä.


Viikolla meni kolme iltaa jääkiekon parissa. Viikonloppuna oli tällä kertaa vain yksi peli. Nähtiin samalla Boston Bruins vs. Philadelphia Flyers juniorijoukkueiden peli, kun meidän pojalla sattui olemaan matsi viereisessä kaukalossa. Peli oli meidän alueen suurimassa jäähallissa, New England Sports Centerissä. Siellä on  yhteensä 6 kaukaloa ja jokaisessa isot katsomot. Viime joulukuussa istuin muuten lentokoneessa suomalaismiehen vieressä, jonka vaimo oli töissä tässä hallissa ja valmensi muodostelmaluistelujoukkuita työkseen. Harmittaa vieläkin, etten muista hänen nimeään. 



Viikonloppuna oli myös Suomi-koulu. Se on Lexingtonissa, eli meidän naapurikaupungissa. Matkalla koululle nähtiin ekaa kertaa kanadanhanhet taas parveilemassa pelloilla. Niitä riittää täälläkin.



Maalaismaisemissa ajellaan usein, kun täällä Bostonin länsipuolella ollaan.


Viikonlopun hauskin näky oli tämä boxeri, joka nautti vauhdista! 


Viikonloppuna tein lohta ja kokeilin, jos löytäisin jonku idean lehtikaalin valmistukseen. Sainkin jopa lähes syötävän makuisen lehtikaalihöystön aikaan. Kukaan muu ei tosin suostunut sitä syömään. Lapset olivat enemmän innoissaan letuista. 



Myrskyn jälkeen ilma lämpeni hurjasti. Saimme siis jonkun ilmamassan etelästä myrskyn tuomana. Täällä ollut todella lämmintä. Eilen kuulin uutisista, että tämä talvi ollut Bostonin alueen lämpimin koskaan, kun näitä on mitattu. Kaksi edellistä talvea taas tehneet ennätyksiä kylmyyden ja lumimäärän suhteen. Tällä hetkellä otan kuitenkin kaiken irti tästä lämpöisyydestä ja ennen kaikkea valosta ja auringosta. Ulos on vain päästävä!





Sunnuntainakin oltiin lähileikkipuistossa ennen jääkiekkopeliä. Nurmikotkin ovat nyt kuivia lumien sulamisen jälkeen. Meillä on kolme tosi hyvää leikkipuistoa ihan lähietäisyydellä. Lapset tykkäävät usein valita tämän, koska puistossa on hassu pomppuliukumäki. 


Tämän ohi ajan melkein joka päivä. 
Joulukranssit vielä kaupungintalon seinissä. Kirkosta olivat ottaneet jo pois. 
Pääsiäiseen meneessä taitavat kyllä viimeistään napata nuokin alas.


Hyvin meni siis loppujen lopuksi viikko ja viikonloppu! 
Mukavaa alkanutta viikkoa siis täältäkin päästä.
6

Talvivärien vaihtoa


Meillä on täällä ollut yllättävän keväistä. Ei tietoakaan sellaisista talvista, mitä on ollut kahtena edellisenä vuotena. Aurinko paistaa kirkkaana ja on tosi keväisen oloista. Mutta ulkona voi olla vielä tosi kylmä. Tänään ainakin oli tosi tiukka tuuli, kun tuossa kävin partsilla ihmettelemässä, mitä sitä laittaisi ulos päälle. Ilman lämpötilaa ei voi siis ikkunasta oikein välttämättä ollenkaan päätellä.


Sisustus (tai no, tekstiilit) on vielä talvimoodissa. Mutta ajattelin vähän kaivella, jos mulla olisi jotain keväisempää jossain laatikossa. Meillä on täällä nyt sellainen todellinen camping-meininki. Ollaan tässä asunnossa nyt tosiaan vain väliaikaisesti ja meillä on aika vähän tilaa. Kolmen makkarin kanssa ollaan kyllä ihan suhteellisen hyvin tultu toimeen, mutta nyt on vain kaksi. 



Onneksi on sellainen parvi (loft), jossa nyt kaksi lapsista pitää huonettaan. Täällähän on pimeää aika aikaisin nyt ja kesälläkin jo ysin aikaan pimenee, ettei haittaa, vaikka tuo on sellainen avoin tila. Ja toukokuun lopussa meidän talon pitäisi valmistua. Nyt on saatu jo päivämääräkin ja sen pitäisi pitää hyvin. Näyttäisi, että talo valmistuu etuajassa. 


Tänään voisin ainkain laittaa tuon villasaalin ja peuratyynyn vähäksi aikaa jemmaan. Punainen ei istu yhtään kevätauringon kanssa yhteen!





 Ensi viikolla ajelen IKEAan kavereiden kanssa. Täytyy katsoa, jos siellä olisi samalla tavalla vaikka orkideoja, kuin Suomen myymälöissä. Jotain kukkia pitää nyt saada. 

Mutta nyt taidan lähteä kaivelemaan niitä tyynynpäällisiä. Ainakin Marimekon kankaita on täällä mukana vaikka mitä, joten ehkäpä samalla voisin ottaa ompelukoneen esiin ja surauttaa muutaman päällisen niistä. Katsotaan, minne inspis vie :)


4

Säker, säker... vet du vad?


Ostin matkalukemiseksi Säker Stil -kirjan, joka taitaa olla ollut käsittelyssä aika monessa muoti- ja tyyliblogissa. Olen muutamaa sellaista seurannutkin ja huomannut, että sekä bloggarit että heidän lukijansa ovat aivan hullaantuneet tähän vaaleanpunaiseen kaunokaiseen. Kirjahan on itsessään ihanan näköinen! 


Kirjan hankkiminen oli ensin vain nopea päähänpisto, mutta toisaalta ajattelin, että hauskaa päästä hieman sisään ihan uusiin maailmoihin. En nimittäin kyllä ollenkaan seuraile sellaisia tyyli- ja muotiblogeja, joissa periaatteessa keskitytään vain niihin aiheisiin. Seuraan kyllä tyylikkäiden ihmisten blogeja, mutta sellaisia, joissa kokonaisuus on minusta mieluinen. Koska minulla on toisaalta ollut aina hyvin oma tyylini, mistä en hurjasti ole poikennut koskaan, en ehkä sitten myöskään näitä tyylioppaita ole tullut lukeneeksi. 

Toisaalta en ole missimittainen tai lähellekään sitä, ja joudun kyllä pukeutumista miettimään myös sen suhteen, mikä oikeasti sopii. Täällä USA:ssa tulee ostettua selkeästi enemmän vaatteita, mitä Suomessa, mutta jännästi myös tyyli on erilainen, mitä käytän Suomessa. Virheostoksia teen silti! Ja nyt juuri olenkin ajatellut alkaa käymään tätä omaa amerikkalaista vaatekaappiani läpi raa´alla kädellä. Konmari on myös luettu ja sen höpöhöpöiksikin melkeen osittain ainakin luettavat opit sisäistetty. Sen mukaankin osaisin siis vaatekaapin karsia. Mutta ehkäpä saan jotain ihan uutta ajatusta Ebbalta ja Emilialta. (Vaikka uskotteko, epäilen tosi paljon mahtaako tuo kirja olla mitenkään sopiva tällaiselle keski-ikäiselle ämmykälle. Jossain vaiheessa tapahtui jotain, ja 30 vuotiaat tuntuvat nykyisin ihan teineiltä. En tajua :-)


Lapseni on sitä mieltä, että hän kyllä osaa oman tyylinsä. Ei kelpaa enää äidin ostamat vaatteet. Vähän kyllä on pakko joskus näitä vaatevalintoja ohjata, mutta olen yrittänyt antaa lapsille tuossa omaa valinnan valtaa, mitä haluavat sitten päälleen pistää. Lapsethan niissä vaatteissa kulkevat. En minäkään tykkäisi, jos mies päättäisi, miten pukeudun :-) Mutta nyt hänestä pitää ottaa myös kuvia ja kertoa vastaus kysymykseen "oonks mä nyt cool?".


Tässä tyylikirjassa odotan kovasti sitä, kielletäänkö minulta värit. Ja pitääkö jatkossa pukeutua ainoastaan harmaaseen, beigeen, valkoiseen, vaaleansiniseen, mustaan, navy-raitaan ja nuden värisiin ballerinoihin? No, ehkä se olisi juuri se VARMA tyyli. Mutta minä en osaisi elää ilman pinkkiä!!


Kirja odottaa siis vielä lukemista. Samalla taidan joutua vähän tsemppaamaan tuon ruotsin kielen kanssa. Ihan hyvä vaan :-) Saa nähdä, kuinka paljon saan lukea sanakirja kaverina, että edes jotain tolkkua löytyisi. 


Jos olette sattuneet lukemaan kirjaa, kertokaapas mitä tykkäsitte. Minä meinaan aloittaa nyt ja katsotaan kuinka kauan menee, että saan sen luettua. 


Muuten jos joku ihmettelee, miksi meillä on Yankeesin lippis pojan päässä, voin kertoa, että meillä on yksi lapsista ehta NY-fani. Ja minäkin olin ennen. Nyt vihdoin viimein olen vaihtanut kotikaupungin joukkueeseen. Mutta tuo lippis oli nyt vain sitten osunut isoveljen hyllystä pikkuveljen päähän. Normaalisti se on kyllä todellakin tässä perheessä Red Sox :-D 



Ja jos ei kirjasta ole lopulta muuta hyötyä, on se edelleen ihanan kaunis "kahvipöytäkoriste". Elän silti toivossa, että saan jonkun huikean ahaa-elämyksen. Eli eikun kirjan kimppuun!
6

Aikamatkalla Manhattanilla 1800-luvulle


Kerran viime kesänä, kun oltiin käymässä Manhattanilla, käveltiin siinä rauhassa autoamme kohti. Suuntasimme Central Parkin vierustalta E 78 streetille ja ihmeteltiin, kun siellä oli katu autoilta suljettuna ja täynnä erilaisia hevoskärryjä ja tosi vanhanaikaisia autoja. 
2

Never Give Up?


Mitä pitäisi tehdä, kun omat tärkeät unelmat hajoavat aina, vaikka kuinka yrittäisi ponnistella...


Muuttuvat mustavalkokuviksi pään sisälle.
Tulevat niin raskaiksi lopulta, ettei niitä kohti jaksa enää lopulta taistella tai pinnistellä.



Ja peilikuvaksi, jossa ei niin ole väliä, onko se oma toive ykkösenä vaiko eikö. Lapset ensin. Ja mies kanssa. Että perhe pysyy iloisena! Sehän on kai äidin kuin äidin tavoite. Ei niin itsestä väliä. Vaikka oikeasti ei se ihan niinkään mene. Kaikilla taitaa olla kivempaa, jos perheen äiti on hyvällä tuulella ja hyvässä kunnossa muutenkin :-D


Ne omat jutut ovat sitten sellaista, mitä löytää arjesta. Sellaista, jotka ovat mahdollisia joka tapauksessa. Ruusu omasta pihasta.


Mutta myös se pitäisi muistaa, että kaikesta, mitä omistaa ja missä on mukana, pitäisi muistaa olla onnellinen. Pitäisi muistaa, että ehkäpä jotkut omat unelmat eivät toteudu, koska on tehnyt erilaisia päätöksia aiemmin. Kaikkea kun ei vaan voi saada.

Minulla ainakin on niin hurjan paljon asioita, joista olen kiitollinen, mutta jotka ehkä tulleet niin arkisiksi, ettei niitä osaa aina ajatella tai arvostaa niin korkealle, mitä pitäisi. Kiitollisuuspäiväkirjaahan moni tekee. Voisi vaikka aloittaa ihan listasta, mitä kaikkea upeaa omassa elämässä on, ja mistä kaikesta voi olla onnellinen ja kiitollinen. Minulla ainakin on todella pitkä lista tiedossa!


Mutta miksi sitä jää märehtimään sitten tavoittamattomien unelmien perään?


Asiat painavat vaakakupissa ja niitä punnitaan. Lopulta perhe-elämä on kuitenkin kompromissia. Erilaisia päätöksiä, mitä tehdään yksin ja yhdessä. Painotuksia, joiden takia joku muu asia on pakko jättää taka-alalle. Oikeastaan sellaisia on ihan turha edes sitten harmitella.


Bostonissa on ollut mielettömän lämmin viikonloppu. Ihan, kuin oltaisiin huhti-toukokuussa jo nyt! Ei mitään tietoa lumesta, jota oli vielä viime viikolla ihan kinoksiksi asti.


Aurinko saa ihmiset ulos! Ja ihmiset jättävät hetimiten takit ja pitkälahkeiset housut kotiin. Täällä ei olla "hitaita" vaihtamaan kesämoodiin. Ei tunneta mitään välikausitakkeja :-) Se on heti teeppari ja shortsit, jos sää vain sallii.


Kevät voi olla kuitenkin oikeasti vielä kaukana. Tai sitten ei. Uuden Englannin sää on tosi vaihtelevaa etenkin talvella ja keväällä. Mutta tänä talvena ei taideta saada sitä lumimäärää todellakaan, mistä on "nautittu" kaksi viimeistä talvea.


Tai sitten saadaan lisää LUNTA :) Koskaan ei voi tietää, miltä säätila näyttää aamulla.


Ja sitten on pakko yrittää pitää lippua korkealla, ettei masennu, vaikka kesäpäivä talven keskellä muuttuu seuraavana aamuna lumimaisemaksi!


Silloin voi löytää onnen vaikka lähellä olevan maatilan ihanasta myymälästä ostetusta päärynähillosta. Tai lähileipomon huippumaukkaasta leivästä.


Osaisipa sitä olla luovuttamatta! Osaisi jatkaa unelmointia ja elää ilolla elämäänsä joka päivä. Mutta kun joskus vain tuntuu, että voisi päivittää oman päänsä ja unelmat versioon 2.0. Sellaiseen, jossa vanhat "bugiset" unelmat olisivat vaikka poistuneet. Tilalla olisi vain niitä, joihin on jotain mahdollisuuksia. Ei käyttäisi energioitaan turhaan sellaiseen, mikä ei ole toteutuskelpoista. 

Toisaalta aarrekartan teossa sanotaan aina, ettei mitään unelmia saisi kuopata siksi, ettei tiedä miten ne toteutetaan. Tai jos ne ovat täysin utopistisen tuntuisia sillä hetkellä. Joskus vain tuntuu, ettei siinäkään ole järkeä, vaikka toisaalta olen monia asioita saanut aarrekartan kautta toteutumaan. Ehkä pitäisi tehdä kevään kunniaksi uusi. Vaikka ihan omaksi iloksi ja inspiraatioksi!!


Jatkan tästä vielä joku päivä... Ja pitää sanoa ja todeta, etten minä ole yhtään masentunut, vaikka tämä teksti voi sellaista ehkä kuvastaa. Joskus vain tulee niitä hetkiä, kun ei oikein tiedä mihin suuntaan menisi. Juuri nyt on taas sellainen tilanne, että toisaalta olen vapaa tekemään mitä haluan, mutta toisaalta en voi eri syistä mennä ainakaan nyt heti töihin tässä maassa, missä asumme. 

Olen toisaalta tosi yksinäinen, mutta toisaalta voin päättää haluanko tavata ihmisiä lisää. Toisaalta olen aina ollut yksin viihtyvä tyyppi! 

Lapset ovat päivät koulussa ja minä teen "mitä tykkään". Kun osaisi ottaa siitä kaiken irti ja osaisi nauttia siitä ajasta! On outoa, että tähänkin "vapauteen" on vain sitten totuttava, eikä se oikeasti ole kauhean helppoa. Moni samassa tilanteessa oleva "lamaantuu" kotiin, eikä oikein jaksa aktivoitua. 

Sitten taas paikallisiin on hyvin hankala tutustua, vaikka yrittäisi koulunkin kautta. Mutta en minä täällä aijo valittamaan ruveta. Yritän lähinnä saada ajatuksia taas selväksi ja tietä sileämmäksi, jotta olisi kivempi tarpoa eteenpäin :-) Ja olen myös siitä iloinen, että suomalaisia ystäviä kyllä on! Uusiakin taas tavattu ja viikon päästä meillä vaihteeksi "suominaisten" lounastreffit. Että kyllä täällä sen suhteen pärjätään.

No, nyt tuli ihan sillisalaatti tästä jutusta. Mutta ehkäpä joku sai jotain tolkkua siitä, mitä yritin kertoa :-D 


12

Keltaista ja keväistä



Kaivelin kuvia ja blogitekstejä, joita olen jostain syystä jättänyt julkaisematta. 
Tässä yksi sellainen setti.
Kuvat ovat sekä hotellista Lontoosta viime toukokuulta ja meidän kotitalosta Suomesta.


Näissä kuvissa on muuten mun söpö kukkakimppu, joka odotti ystäväni tuomana, kun tulin käymään Suomessa kotona viime vuonna vapun tienoilla. Samalla reissuilla kävin myös Lontoossa ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa. 


Kuvissa on myös hotellihuoneessa nautiskeltu "iltapäiväteekattaus", joka tosin meni iltaan ja teekin oli oikeastaan siideriä :-)  Hain herkut Marks & Spenceriltä. (Eikä noita leivoksia kyennyt syömään, kuin yhden. Ihania, mutta liian liian makeita...) Iltalukemisena ruotsalainen Lantliv.. 



Ja huomoikaapa nyt, että mukana oli Charlotten kunniaksi ostettu keksipakettikin. Pakkohan se oli hommata! Vaikka harmiksi osuttiin paikalle vasta pari päivää h-hetken jälkeen. (Olisimme olleet tosi lähellä sitä suurta tilaisuutta, koska hotelli Paddingtonissa oli ihan melkein vastapäätä Saint Maryn sairaalaa. )


Nyt saattaa olla samanlainen reissu tiedossa. Saa nähdä onnistuuko. Meidän koira nyt Suomessa tämän kevään, koska tässä nykyisessä asunnossa on lemmikkikielto. Minun ei alunperin pitänyt tulla tähän asuntoon ollenkaan, joten sen takia ei haitannut, ettei lemmikkiä saa pitää. Mutta sitten aikataulut taas vähän muuttuivat, ja täällä ollaan. Mutta koira tulee sitten perässä. 



Koiran nouto ja Lontoo voisi mennä periaatteessa kivasti taas samassa paketissa, mutta ongelma on se, että koiran kanssa mennään Islannin kautta ja sitten taas Lontooseen täältä kannattaisi lentää BA:n siivin. Saa nyt nähdä. 


Mutta nämä kuvat nyt ovat sellaisia, mistä itse tykkään ja ihmettelen, miksi ne jäivät alunperin laittamatta blogiin!  Nämä keltaiset värit antavat juurikin nyt sellaista toivottua aurinkoenergiaa!


Toisaalta en pistäisi pahakseni, jos pääsisin maistamaan noita herkkuleivoksia pikapuoliin uudestaan :-)



8