Stressiä, stressin sietoa, kissoja ja Kreetaa


Pitäisi oppia ajattelu, 
ettei turha huolehtiminen kannata.
Sellainen, mikä vie voimat ja mikä aiheuttaa lopulta vain stressiä ja enemmän huolta.
Vatvominen.
Tulevaisuuden pelko.
Sehän on ainakin osittain ihan turhaa. 
Silloin ainakin, 
jos siihen ei voi itse vaikuttaa.
Helpommin sanottu, kuin tehty! 
Nimimerkillä mahalla stressaava.




Luin jostain meidän yliopiston stressinhallintaoppaasta, että on olemassa kolmenlaisia ihmisiä.

Niitä, joille stressi tuottaa psyykkisiä oireita, eli vaikka unettomuutta ja väsymystä, toiseksi niitä, joille tulee fyysisiä oireita (minä!) eli muun muassa mahakipua, selkäkipua, päänsärkyä jne. Kolmas ryhmä on sitten sellainen onnekas, että heihin kuuluvat eivät reagoi stressiin mitenkään muuten kuin maksimissaan hieman suorituskyvyn laskulla.

OMG. Miksi minä en ole se??




Elämä on sellaista, ettei sitä vain voi kaiken tavoin määrätä.
Suuntaa voi antaa, mutta ohjata ei voi pelkästään yksin.

Tämä on tällaista pienimuotoista ajelehtimista sienimetsässä.
Et tiedä koskaan, minkä sienen seuraavaksi löydät tai missä se on.
Mutta et huolestu metsässäkään yleensä, vaikka sieniä ei heti löytyisi.

Ja noh, aasinsiltana tuo metsä. Sehän on yksi parhaista stressilääkkeistä. Ja liikunta!




Joskus stressi ottaa vain otteeseen liikaa.
Turhan paljon asioita, joista pitää olla vastuussa.
Turhan paljon asioita, joista pitää huolehtia.
Turhan paljon asioita, joiden suhteen joutuu kiirehtimään.
Puroista se stressikin yleensä syntyy.

Miten sitä estäisi parhaiten?
Ehkä sillä, että hahmottaisi tärkeimmän.
Mikä on juuri nyt se, mihin kannattaa panostaa.
Mikä on juuri nyt se, minkä voi tehdä myöhemminkin.


Kaikista parasta on päästä LIIKKUMAAN.
Toiseksi parasta on SIIVOTA.
Kolmanneksi parasta on kirjoittaa lista, mitä kaikkea mielessä painaa.
Neljänneksi parasta on LUOPUA ja PERUA sellaisista menoista ja asioista, joita ei voi vain sillä hetkellä suorittaa, ja jotka eivät ole JUURI NYT VÄLTTÄMÄTTÄ TEHTÄVIÄ.
Minimointia siis!

Minimointia niin TAVAROIDEN kuin SUORIUTUMISTEN tiellä.
Liika paine ja liian paljon kuormaa sen stressin yleensä tuottaa, vaikka yksittäiset asiat olisivat melko pieniä. Ja asiathan eivät ole välttämättä edes kurjia. Minulle esimerkiksi viikottaisen ratsastustunnin skippaaminen ohjelmistosta auttoi osittain, koska vapauduin siitä pakollisesta aikataulusta. On ristiriitaista, että kiva asia voi myös olla stressaavaa!



Kuvat ovat tällä kertaa syksyn reissultamme Kreetalta.

Olimme vuokranneet vanhan "kiviraunion" tai siis kiviraunioista tehdyn talon Vamoksen kylästä.
Alueella oli paljon niin villinä eläviä kissoja kuin koiria.
Tuntuivat tosin hyväkuntoisilta.
Pieni koiralauma eli erään ravintolan terassilla.
Olivat ihania.

Meidän pienimmäinen eli perheen koirakuiskaaja sai lauman heti peräänsä :-)
Samoin, kuin kaikki mahdolliset muut kissat ja koirat.

Oli vaikeaa ymmärtää, ettei uutta ystävää voinut vain napata mukaan lentokoneeseen.


Toisaalta, täällä alueella tuntui siltä, että näistä eläimistä huolehditaan.

Ei tullut sellaista sääli-tunnetta lainkaan.

Stressitöntä ja hyvää elämää elivät kissat ja koirat, joita näimme.
Joku niistä huolehti. 


Tutustuimme hyvin kissalaumaan, joka eli talomme ympärillä oli.
Yhdellä kaverilla taisi olla taas pentuja tulossa.
Pari pikkupentua leikki iloisesti kuumilla kivimuureilla.




Eräänä yönä kaksi kollia tappeli äänekkäästi. 
Aamulla toisella oli pahat haavat naamassa.

Mutta elämä jatkui.


Minä nautin kissojen kuvaamisesta.

Vihdoin viimein joulun välipäivinä ehdin ilokseni myös vähän käsitellä kuvia.
Se on minun harrastus. 
Tykkään. 
Saan siinä myös ajatukset irti monesta muusta.
Vähän sama, kuin tämä bloggaaminen.
Ajatelkaapa, että minäkin olen blogannut jo vuodesta 2007!
Sitten tykkään käydä vauhdikkailla tanssitunneilla (uutuutena jazzerice!) ja ratsastamassa. 
Ja maalata. Ja tehdä käsitöitä.

Täytyy löytää niitä asioita, joista nauttii. 
Ja luvata myös itselle, että tekee niitä. 
Mutta sittenkin niissä rajoissa, että kivasta ei tule stressiä :-)

3 kommenttia

  1. Onkohan muuten niin, että tuo stressaaminen myös suojelee ja auttaa oppimaan rajojen löytymisessä. Jos ei stressaisi, niin olisiko elämä kivempaa? No, toinen asia on sitten turha stressaaminen. Toiset asiat vaan täytyy suorittaa, ja helpointa se on ilman stressiä. Minä tykkään listoista, ja ne auttavat asioiden selkeyttämisessä. Mutta jutellaanpa sunnuntaina lisää... :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus. Mahalla stressaava täälläkin. Ja aina näin vuoden vaihtuessa huomaan vatuloivani samoja, samoja asioita. Mitä noihin aikatauluihin tulee, tiedän tunteen -kivastakin asiasta voi tulla stressaava jos arjen pyörittäminen vie kaikki mehut.

    Kaikkea kivaa ja stressitöntä sinne! :)

    VastaaPoista
  3. Olen opetellut vähentämään stressiäni mm. seuraavilla keinoilla
    a) osaan sanoa EI
    b)lähden ajoissa liikkeelle, vältän itseaiheutettua stressiä aikataulun suhteen
    c) jätän asioita tekemättä esim. kuka sanoo, että sängyt on pedattava joka päivä?
    d) olen opetellut istumaan kahvikuppi ja naistenlehti kädessä, vaikka keittiössä olisi tiskivuori odottamassa koneeseen pääsyä. So what! Kyllä ne siellä pysyy.
    e) otan itsekkäästi aikaa itselleni ja asioille, jotka lataavat akkujani. olen opetellut nauttimaan siitä = en kärsi huonoa omaatuntoa
    f) aikataulutan kalenteriini aikaa, jolloin ei ole mitään sovittua.
    g) syön terveellisesti ja nautin herkkuja silloin kun siltä tuntuu
    h) nukun riittävästi ja ulkoilen päivittäin
    i) Pysähdyn, hengitän syvään, nostan hartioita ylös ja annan niiden pudota alas. Kyllä se siitä.

    Näillä resepteillä olen vähentänyt mm. migreeniäni aika merkittävästi ja lisännyt onnellisuuttani (ja perheen onnellisuutta) rutkasti.

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentista :-) Yritän vastata aina jokaiselle, joskus voi olla pientä viivettä…

Back to Top