Sinistä ja harmaata


Voihan nenä, kun on vaikeeta elää ilman kunnon kameraa. Olen niin tottunut siihen, että on aina kamera mukana ja saa otettua sellaisia kuvia, mistä tykkää...


Meilläkin ihan yhtä synkkää (melkein) kuin Suomessa,  mutta mikä on suurin ero, niin aamuisin on aika varhain jo ihan valoisaa. Vaikuttaa koko päivään. Illalla pimeä tulee noin tuntia myöhemmin, mitä Suomessa nyt. Mutta pimeää on! Meillähän täällä ei ole juurikaan katulamppuja. 

Ja kun ei asuta kaupungin keskustassa, niin ei ole niitä kaupungin valojakaan kauheasti. Illalla tuntuu, että ei näe mihinkään, kun on niin sysimustaa. Ihmiset ovat kyllä laittaneet talojaan mielettömän hienoiksi.



Tässä kaupungissa, missä meidän perheellä on tämä nykyinen USA:n koti (Concord),  on lähes tulkoon pelkästään upeita vanhoja taloja. Siis oikesti sellaisia vanhoja kuvakirjataloja 1700-1800-luvuilta. Ne kun koristellaan pihoilta upeasti havuköynnöksillä ja valoilla jouluisiksi ja jokaisella ikkunalla palaa (sähkö)kynttilä, on kuin olisi jossain ihan oikeasti Winter Wonderland -taikamaassa.
Ajatus olisi, että käyn illalla vähän kuvaamassa, mutta voi olla, ettei tuolla kameranpahasella saa mitään aikaan. Jätin siis järkkärin Suomeen, kun nyt me tultiin vain muutamaksi viikoksi tänne käymään.


Ollaan lasten kanssa vähän puuhailtu joulukortteja... 
Minä innostuin tekemään sormivärityylillä kaikenlaista :-)
Ja sitten on tehty hama-helmistä koristeita. Siis uskomattoman koukuttavia nuo hamikset! Meillä kaikki pojat innostuivat niistä. Täällä sitten silitelty kuvioita jos toisia ja niille pitäisi keksiä jotain käyttöä.



Meidän uusi koti ei ole täällä samassa kaupungissa, missä nyt olemme, vaan vähän "landempana". Sopii mulle. Löytyy tosi kivasti ratsastuspaikkoja ja meidän lähellä on alueen laskettelu- ja lumilautailukeskus, Nashoba Valley Ski Center. Siitäpä tuo meidän keskimmäinen on innoissaan. Käytiin tsekkaamassa mäet ja lumetus on jo aloitettu. Mäkien korkeuseroa ei saa kyllä helposti näkyviin... Tuolla on 17 rinnettä ja pisin lasku muistaakseni 430 metriä, eli samaa kokoluokkaa nuo mäet, mitä Kirkkonummen Peuramaalla. Ei mikään jättipaikka, mutta lumilautailuun ihan jees. 


Taas tuli tänne laitettua vähän maisemia. Näihin mä en vain kyllästy. Joku valitti kerran täällä blogin kommenttiboksissa, että minne hitsin landelle me ollaan oikein muutettu. Mutta minä tykkään näistä. Välillä on vähemmän asutusta ja enemmän metsää, välillä enemmän taloja ja vähemmän metsää. Tämä on New England:-)


4 kommenttia

  1. Ihana blogi ja niin kauniita kuvia, kameran puutteesta huolimatta. Todellakin nyt on niin pimeää ja synkkää, että kuvaaminen ei meinaa onnistua missään vaiheessa päivää. Onneksi nuo jouluvalot vähän piristää ja valaisee.
    Tunnelmallista joulukuuta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Meri! Kiitti kommentista ja anteeksi kun vastaus viipyi... Jouluisia ajatuksia sinne!

      Poista
  2. Olen aina hinkunut päästä käymään juurikin New Englannissa päin kun kaikissa jenkkiohjelmissa ja -sarjoissa näkyneet maisemat sieltä on jotenkin niin muhun vetoavia. Olisi kiva nähdä enemmänkin kuvia tuolta jos vaan mahdollista :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tietty laitan lisää kuvia ja jos selailet blogia taakse päin, niin näitä kuvia pitäisi jonkin verran ollakin parin vuoden ajalta, mitä ollaan oltu Bostonin seudulla.

      Poista

Kaunis kiitos kommentista :-) Yritän vastata aina jokaiselle, joskus voi olla pientä viivettä…