Simppelimpää tammikuuta kohden...


 Tänään lähti kuusi pihalle. Yleensä tykkään pitää kyllä joulukuusta ihan tuonne loppiaiseen tai vähintäänkin uuden vuoden yli, mutta kun karisi taas pahus tuo metsäkuusi, ettei jaksanut nyt sitten pitää sitä enää sisällä.

Onneksi on parveke, joten se on nyt valoineen siellä. Näkyy kivasti sisälle. Saa varmaan olla koko tammikuun siellä, jos mut tuntee. En varmaan jaksa tehdä sille mitään kauhean nopeasti :-D

No, päivällä oli ihanan valokuvauksellinen huurteinen ilma, mutta se päivä meni muissa puuhissa, enkä ehtinyt ulos pahemmin kuvailemaan. Ihanat vaaleanpunaiset ruusut pöydässä ja napsin sitten muutaman pimeäkuvan tänne blogiin. Juuri nyt yritän vielä vähän aikaa pitää tätä jouluflowta yllä, mutta jotenkin sellainen "puhdistautuminen" kaikesta ylimääräisestä ympärillä on jo mielessä. Se, mikä tulee minulle aina tammikuussa. Pitää saada paikat tyhjiksi ja pinnat puhtaiksi mistä vain ylimääräisestä. Uuden alkua ja puhtaalta pöydältä lähtemistä uuteen vuoteen. Sitä kai se on? 

Kynttilöiden valossa mennään ja oleillaan vaan. Yritetään kerätä voimia ja kohta sitä on taas intoa puuhata kaikenlaista, mihin ei ole syksyllä jaksanut yhtään paneutua. Onneksi on nämä vuoden kierron erilaiset ajat. 

Kävin tänään myös katsomassa vähän alessa vaatteita. Innostun aina Odd Mollyn vaatteista, kun näen niitä kuvissa. Mutta ei. Ei ole mun kropan kanssa samaa maata Odd Mollyn suunnittelu. No, onneksi on muitakin kivoja!

Mutta nyt eikun laiskottelemaan leffan pariin. 
Will Hunting tulee telkkarista ja tutuista Bostonin maisemista.
Sinne palataan pian.




1

Joulutunnelmilla jatketaan vielä



Leppoisasti mennyt jouluaatto ja joulupäivä ja huomenna vielä päästään Tapanin päivää viettelemään sukulaisten parissa. Jääkaapin ovi käy vähän väliä, suklaat katoaa sen tien, kun ne esille pistää ja koiraa häiritsee kinkun haju nenässä. Harmi, ettei tuo pohjaton nälkäkurki koskaan saa kyllikseen, vaikka jonkun makupalan saakin varsinaisten omien ruokiensa lisäksi.





Meiltä vielä kuvia. Kuten näkyy, tällaista huvila- tai hulivilihenkelä meillä. En minä osaa olla mikään minimalisti tai pitäytyä jossain tietyssä värissä tai tyylissä. Nykysin en jaksa edes muuta ajatella, kuin että kunhan itse tykätään ja viihdytään, niin sepä on tärkeintä.


Ennen ihan rehellisesti sanottuna stressasin siitäkin, mitä mieltä muut ovat mistäkin. Muun muassa meidän kodista. Nykysin se on mulle täysin sama. On muuten iloista, kun pääsee tällaisissakin asioissa joskus sinuiksi itsensä kanssa. Kai sitä ei tässä iässä enää jaksa pingoittaa? Hyvä juttu mun mielestä!


Huomiselle ajattelin vielä vähän käsitellä jouluisia kuvia Country Living messuilta New Yorkin osavaltiosta. Jouluisia kuvia, vaikka tapahtuma olikin kesällä. Nimittäin joulua oli myynnissä aika paljon. Ihanaa vintagea, voi että. Se harmi, etten osannut ostaa yhtään mitään jouluista hirveässä helteessä kesäkuun alussa :-) Kuvia onneksi on. Mutta ne sitten ensi kerralla.

Leppoista joulun jatkoa kaikille!
2

Joulurauhaa!! (Niin kuin Jarkko Ahola sen laulaa :-)



Pitihän mun ehtiä vielä tekemään joulutoivotuspäivitys tänne, vaikka todellakin tiukkaa teki. Mulla selkä prakasi oikeasti ihan kunnolla, kun tultiin Suomeen viime viikolla pidemmän kaavan kautta (lue: autolla Nyciin, sieltä Lontooseen ja sitten Suomeen, plus väleihin 4-5h odottelut). 



Harvoin (ikinä!) on ollut tällaista, mutta kyllä tämä voitetaan vielä. Olen silti yrittänyt välttää mitään istumista ja siksi koneellakaan ei ole tullut oltua. Vaikka tokihan läppärin kanssa toimivana voin roudata masiinaa minne huvittaa. Mutta on tässä siis ihan jouluakin yritetty valmistella! Ja koko perhe nyt hienosti meidän Suomen kodissamme viettämässä joulua. Jihuu!


Otin tässä iltahämärässä (= pilkkopimeässä) muutaman kuvan, kun pojat saivat kuusenkin laitettua ja me täällä aikaeroisina norkoiltu pitkälle yömyöhään hereillä. Nautiskeltu rauhasta ja oltu täysin ilman joulustressiä. Siis minäkin. Miten ihmeessä - en tajua! 


No, olen varmaan ollut niin tolkuttoman väsynyt, ettei ole sitten jaksanut stressata ja päätin jo aiemmin, että ulkoistan meidän perheen jokaisena joulun kolmena päivänä sukulaisten tykö syömään, joten en ole värkännyt kuin rosollin ja kaappiin on hommattu vähän kalaa ja muuta pientä tykötarvetta huikopaloja varten. Joululahjat pakkasin tänään täsmäiskulla, mutta sekin on hoidettu.









Viime viikolla käytiin kuuntelemassa Raskasta Joulua Espoossa Metro Areenalla ja voi vitsit mä olin iloinen, kun Jarkko Ahola oli mukana! Mun ehdoton suosikkikappaleeni on tämä. Siinä on mun suomalaisuus ytimessä :-) 
Tämän myötä ihan mahtavaa joulunaikaa, rauhaa ja rakkautta kaikille!


1

Jouluikkunat Tiffanyllä









Kukapa ei unelmoisi Tiffanyn laatikosta jouluna!
Taitaa olla vaan harvempi, jolle sellainen osuu kohdalle :-)
Mutta onneksi se ei maksa mitään, että voi ihastella ihania miniatyyrikokoisia näyteikkunoita Tiffanyn ulkopuolella Manhattanilla!
Nämä ovat muuten viime vuodelta, mutta jaksavat ihastuttaa.
2

Sinistä ja harmaata


Voihan nenä, kun on vaikeeta elää ilman kunnon kameraa. Olen niin tottunut siihen, että on aina kamera mukana ja saa otettua sellaisia kuvia, mistä tykkää...


Meilläkin ihan yhtä synkkää (melkein) kuin Suomessa,  mutta mikä on suurin ero, niin aamuisin on aika varhain jo ihan valoisaa. Vaikuttaa koko päivään. Illalla pimeä tulee noin tuntia myöhemmin, mitä Suomessa nyt. Mutta pimeää on! Meillähän täällä ei ole juurikaan katulamppuja. 

Ja kun ei asuta kaupungin keskustassa, niin ei ole niitä kaupungin valojakaan kauheasti. Illalla tuntuu, että ei näe mihinkään, kun on niin sysimustaa. Ihmiset ovat kyllä laittaneet talojaan mielettömän hienoiksi.



Tässä kaupungissa, missä meidän perheellä on tämä nykyinen USA:n koti (Concord),  on lähes tulkoon pelkästään upeita vanhoja taloja. Siis oikesti sellaisia vanhoja kuvakirjataloja 1700-1800-luvuilta. Ne kun koristellaan pihoilta upeasti havuköynnöksillä ja valoilla jouluisiksi ja jokaisella ikkunalla palaa (sähkö)kynttilä, on kuin olisi jossain ihan oikeasti Winter Wonderland -taikamaassa.
Ajatus olisi, että käyn illalla vähän kuvaamassa, mutta voi olla, ettei tuolla kameranpahasella saa mitään aikaan. Jätin siis järkkärin Suomeen, kun nyt me tultiin vain muutamaksi viikoksi tänne käymään.


Ollaan lasten kanssa vähän puuhailtu joulukortteja... 
Minä innostuin tekemään sormivärityylillä kaikenlaista :-)
Ja sitten on tehty hama-helmistä koristeita. Siis uskomattoman koukuttavia nuo hamikset! Meillä kaikki pojat innostuivat niistä. Täällä sitten silitelty kuvioita jos toisia ja niille pitäisi keksiä jotain käyttöä.



Meidän uusi koti ei ole täällä samassa kaupungissa, missä nyt olemme, vaan vähän "landempana". Sopii mulle. Löytyy tosi kivasti ratsastuspaikkoja ja meidän lähellä on alueen laskettelu- ja lumilautailukeskus, Nashoba Valley Ski Center. Siitäpä tuo meidän keskimmäinen on innoissaan. Käytiin tsekkaamassa mäet ja lumetus on jo aloitettu. Mäkien korkeuseroa ei saa kyllä helposti näkyviin... Tuolla on 17 rinnettä ja pisin lasku muistaakseni 430 metriä, eli samaa kokoluokkaa nuo mäet, mitä Kirkkonummen Peuramaalla. Ei mikään jättipaikka, mutta lumilautailuun ihan jees. 


Taas tuli tänne laitettua vähän maisemia. Näihin mä en vain kyllästy. Joku valitti kerran täällä blogin kommenttiboksissa, että minne hitsin landelle me ollaan oikein muutettu. Mutta minä tykkään näistä. Välillä on vähemmän asutusta ja enemmän metsää, välillä enemmän taloja ja vähemmän metsää. Tämä on New England:-)


4

Bostonin tonttuja, muumeja ja yksi pieni paljastus



Meillä on täällä USA:n kodissa ihan jouluista, kun sain Nisset sohvalle ja vähän jouluista muutenkin esille. Ei sitä paljon tarvitse. Suomessa olisi mukana myös kynttilät ja valot, mutta täällä asunnossa ei saa polttaa kynttilöitä, ja valoja en löydä mistään. Muutettiin täällä kesällä ja sitten heti lähdin Suomeen. 



Eli nyt olen purkanut ja ihmetellyt, mitä muuttolaatikoissa onkaan. Mun mies ei ollut tietysti minun tavaroita lähtenyt purkaamaan, kun ei ehkä ole kauhean innoissaan mistään askartelutarvikkeista tai kankaista tai sitten just vaikkapa joulukoristeista :) Jouluvaloja haluan, vaikka joulu ollaankin Suomessa. Niitä voi kuitenkin käyttää koko vuoden ympäri. Ikeaan on sen verran matkaa, ettei varmaan jakseta sinne ajella. Lähinnä paperitähtien perässä sinne Ikeaan pitäisi mennä, muuten valoja kyllä löytyy mistä vaan kaupasta. 


Tämän talvikauden 2015 Muumi-mukin korkkasin myös käyttöön. Tykkään tosi paljon tästä Iittalan Muumi-mukisarjan Talviuni-mukista. Voisin itse nimittäin olla tuo talviunilla nukkuja tammi-helmikuun ajan. Mua ei ole talvesta nauttijaksi luotu jostain syystä. Tosin hiihto nyt on ihan kivaa. Silti rakastan tuota tunnelmaa mukissa! Ja Tove Janssonin Taikatalvi on kyllä yksi kivoimmista muumi-kirjoista mun mielestä. 

Sen pitäisi muuten luurata myös jossain täällä talossa, ja ehkä siitä saisikin ihan huiman hyvän joulufiilisboostin ettei parempaa ole. Että se on sitten edessä vielä lisää laatikoiden läpikäymistä.






Tuo alimmainen vessakuva liittyy sitten johonkin ihan muuhun. 
Siinäpä on tontti, johon tulee talo. 
Ja saattaapi olla sellainen tilanne, että toukokuun lopussa me asutaan siellä :-) (Heh ei tosin ehkä kuitenkaan vessassa!) Ei olla itse kyllä rakentamassa mitään, vaan ostettu asunto siitä kohdasta.

14

Luksusta



Terkut taas täältä Suomesta katsottuna toiselta puolelta merta. Ollaan Bostonin päässä ja itsenäisyyspäiväkin kolkuttelee. Ei oikein osaa ajatella koko asiaa ja vähän oudolta tuntuu, että koko joulu on ihan kohta. Mikähän mulla on oikein?







Vähän joka toinen blogi hehkuttaa jouluhommien perään ja joulufiilistä metsästetään kissojen ja koirien kanssa, jos sitä ei ole vielä. Mulla ei ole, mutta en ole oikeastaan edes kaivannut kauheasti. Tässä tällä hetkellä olen tyytyväinen asioihin just niin kuin ne ovat ja vähän kuten Robinin biisissä, meillä on hyvä jengi koossa taas ja sepä se tärkein asia elämässä onkin. Voin sanoa, ettei sitä edes ehkä ymmärrä oikeasti miten suureen arvoon koko perhe nousee, kun joutuu elämään välillä vähän enemmän ja vähemmän erillään. Itse en muuta kaipaa juuri nyt, kuin sitä että saan nuokkua oman miehen kainalossa sohvalla, eikä tarvitse edes välttämättä huolehtia jokaisen lapsen hampaidenpesusta, koska on myös toinen, joka sen asian voi hoitaa :-) 
Siinä on jotain suurta luksusta!!!

Olen kyllä kaivanut esiin joulukoristeita ja Amerikassa asuvat Nissetkin päässeet istumaan lipaston pääälle. Löysin myös eukalyptystä ja ostin ison puntin. Meinasin, että siitä voisin tehdä vaikka kranssin. Tänään tehtiin myös vähän suurempia hankintoja, mutta niistä enemmän jossain välissä!

Varmaan nyt tulee taas vähän bloggailtuakin, kun ei ole mitään akuuttia kiirettä minnekään. Järjestelmäkamera mulla tosin jäi Suomeen, joten kuvien taso on sitten mitä on.

Me lähdetään nyt vähän shoppaamaan poikien kanssa, ja minä tiiraan jos jotain joulupaperia jäisi matkaan.  
10