Country Living -messut New Yorkissa

maanantai 31. elokuuta 2015

























Kuvasatoa New Yorkin Rhinebeckistä, jossa kesäkuun ensimmäisellä viikonlopulla pidetään perinteiset Country Living Magazinen (USA) järjestämät messut, yllätys yllätys nimeltään Country Living Fair. Messut kestävät pitkän viikonlopun ajan ja ovat yleensä tupaten täynnä innokkaita antiikista ja maalaistyylistä pitäviä ihmisiä. Täällä on ihana katsella ja kuvailla, vaikka ei oikeastaan ostaisi mitään. Ja joka ikinen kerta on ollut todella kuuma. Tuntuu, että tavaraa on niin hirveästi, ettei oikein jaksa sisäistää sitä kierrellessä. Siksi onkin jännä juttu huomata kuvista asioita, mitä ei ole havainnut siellä paikan päällä. Ja pääsee vähän fiilikseen takaisin, kun saa kaikessa rauhassa tuijotella näitä kuvia :-)

Mehumaija ja Meri

keskiviikko 12. elokuuta 2015











Sain ämpärillisen punaviinimarjoja Etana Ellin kautta. Ehdin kaipailla niitä Facebookin kautta ja somehan toimi taas :-) Mulla oli tarkoitus lähinnä laittaa marjoja pakkaseen piirakkatarpeiksi, mutta niitä olikin NIIN paljon, että en kertakaikkiaan lopulta jaksanut enää pussittaa. Pakastaja-Elvinä siis oltu, mutta myös Mehumaijan tittelin voisin kohta saada. Sen verran paljon on nyt tullut mehujakin keiteltyä. 

Vaikka muuten tykkään, että saa olla melko vähän "roinaa" ymärillä, en osaa ollenkaan elää minimalistisessa keittiössä. Taas on kaivettu siis säilössä olleista laatikoista kaiken maailman kippoa ja kuppia, mitä tietysti tarvitseekin. Mutta siis en osaa pistää näitä vain kaappiin piiloon. Siinäpä sitten nököttävät pöydällä. Onneksi on myös tuo avohylly, jonne niitä uppoaa. 

Mehupullot ("Korken") hain Ikeasta, kun en ollut sitten tietenkään mitään pulloja säilönyt varastoon mehutarpeiden varalle. Näihin Ikean pulloihin meni kyllä tuota tiiviiksi keittettyä mehua aika reippaasti. Vetoisuus varmaan toista litraa.

Vähän sellainen Muumimamma-olotila ollut, kun tässä on näiden kanssa puljannut ja sitten vielä mehut tarjonnut Arabian Myy-kaatimesta, jonka oikea nimi on kyllä Juhlahetki. Onnekseni sain sen Iittalan alesta, kun koko viime kevään haikailin Bostonin päässä tuota kannua. Niitä saattaa olla vieläkin tarjolla, vilkaise tästä, kliks.

Mehumaijailun lisäksi on tässä viimeiset päivät käyty uimarannoilla. Meillä on yksi suosikki, jossa olen käynyt jo pienestä asti. Silloin mentiin aina fillarilla Suvisaaristoon joko Hanikan rantaan (siinä Suinon salmea ennen mantereelta tultaessa) tai tänne Svinön rantaan, joka vähän kauempana. Kun olin pieni, matkanvarrella oli lampaita laiduntamassa. Monta vuotta meni, ettei lampaita näkynyt, mutta nyt iloinen ylläri oli kyllä taattu, kun huomasin laiduntavia päkäpäitä ison joukon heinän kimpussa. Lupasin, että joku päivä käydään katsomassa lampaita lähempääkin. Viimeksi alkoi sataa, kun meillä oli tarkoitus kävellä aitauksen viereen, mutta ehkäpä tällä viikolla. En tosin tiedä, kuinka kauan lampaat nyt laiduntavat. Varmaa niin pitkään, kun ruokaa riittää?

Suvisaaristo on kyllä sellainen Espoon helmi, että ei ole toista. Onnelliset ihmiset he, jotka siellä voivat asua. Paljon on veneitä laitureissa ja ihania vanhoja taloja uusien lisäksi. Onneksi Espoossa pääsee merelle, vaikka ei olisi omaa venettä. Saaristoveneillä näkee mukavasti myös ympäristöä. Täytyisi saada tuolle toiselle puoliskolle veneilykuume tartutettua, jos jossain välissä sitten itsekin pääsisi vesille. Jos ei sitten purjein, niin vaikka moottorilla. Tosin purjehdus nyt on se, mistä lähtökohtaisesti "lähdetään" :-D

Sinilevää ei tällä rannalla näkynyt, mutta inhottavaa vaahtoa oli rannassa vaikka kuinka. 
Huomasin myös, että Svinön ranta on kohta ummessa tuon kaislan takia. Sen rantaviiva on pienentynyt vuosi vuodelta. En tiedä, eikö tätä rantaa vain haluta hoitaa, kun se on vähän syrjässä, vai mikä on syynä? Resurssipula?

Tässä vielä loppuun minun "kesäunelmani". Ei paljon muuta tarvisisi olla. Laituri, meri (tai järvi) ja rantasauna. Tämä vanha uimahuone on kyllä erityisen houkutteleva!
Tähän on hyvä päättää, kun Muumi-juttuja muutenkin sivuttu :-)

Iloisia ilmeitä tähän viikkoon!

New York, New York - Sisustusta ja julisteita

tiistai 11. elokuuta 2015










 NEW YORK, NEW YORK.

Siinäpä se. Mun toinen kotini. Ainakin melkein. Toiveajattelua oikeasti!
Olisihan se, jos ei lasketa kolmen tunnin ajomatkaa pohjoiseen :-)

Eilen, kun vihdoin sain kehystettyä tämän saamani julisteen Ikean halpoihin, mutta erittäin toimiviksi todettuihin kehyksiin, mies laittoi Faceen kuvia, kun oli juuri lentänyt Manhattanin yli.
Vähän kyllä pisti sydämestä. Täällä sitä nyt kökötetään ihan omasta tahdosta ja vähän pakostakin Suomen päässä, eikä ole kyllä valittamista ollenkaan, mutta sitten toisaalta se on erikoinen juttu, että tuo kaukokaipuu iskee hyvinkin pian. Ihmeen pian!

Kolme viikkoa olin ollut Suomessa ihan ihmeissäni, että mitä mä täällä oikein teen? Mihin täällä nyt osaa asettua ja saada tuon arjen taas pyörimään jouhevasti. Tajusi, että kyllä sitä ihmeesti oli sopeutunut toiseen paikkaan. Sitten samalla tuli sellainen olo, että pitäisikö vain ottaa ja lähteä takasin. Toki ei olisi edes nyt mahdollista, mutta sellainen olo. Pari päivää siitä, niin eipä ole oloa enää näkynyt. Löysin ilmeisesti sen suomalaisuuden ja oman kodin tuttuuden hetken ihmettelemisen jälkeen. Kyllä täällä kelpaa olla. Ja onneksi lentokoneet lentää JFK:n kentälle Helsinki-Vantaalta päivittäin. Sinne kyllä pääsee! Ensi kesä näillä näkymin ollaan siellä toisella puolella merta, jos ei kauemminkin. Aika näyttää.

Minulla on kuitenkin SYDÄN Suomessa. Nyt yritys kova, että tänne pystytään myös kokonaan jäämään.

Desenion New York -juliste sopii nyt meille mun mielestä tosi kivasti jo ihan siksi, että siinä on paljon omaa historiaa ja tätä nykyistä elämää mukana. Ja muutenkin, kartat ovat aina kivoja. 
Joskus voisi olla kyllä ihan vaikka Helsinki-julisteitakin :)

Pikakelauskesä: heppajuttuja ja puutarhaa

tiistai 4. elokuuta 2015














Pikakelauskesä.
Siltä se tuntuu! 
Kolme viikkoa oltu Suomessa ja arki alkoi osittain eilen.
Toivotaan hienoa syksyä.

Kesään mahtui pari päivää, joina ei satanut, heh. Turhapa näistä ehkä edes mainita, kaikki oltu samassa veneessä -enemmän tai vähemmän...

Ehdin tässä kolmen viikon aikana käydä monta kertaa ratsastamassa, reväyttää nivuseni aivan hirveän huonolla tuurilla, parannella nivustani, olla äkäinen, kun jouduin sen takia myös perumaan yhden maastoesteviikonlopun.

Nyt alkaa onneksi olla homma jo voiton puolella!
Haaveilla on myös ehditty sprinkusta. NO, ei ole uusi juttu, mutta tällä hetkellä vaan toteutus ottaa aikaa. Ei kykene, ei pysy juuri nyt. Mutta onneksi tallilla oli pari kappaletta näitä söpöläisiä :-) Aiheuttivat aika pahaa koirakuumetta!

Kolmessa viikossa on myös ehtinyt vähän laittaa taloa. Purkaa laatikoita ja miettiä sisustuksia. Tosin aika vähillä mennään. Olen nyt vähempi-parempi-metodilla liikkeellä ja toisaalta kirppis-kierrätys-antiikki -akselilla yritän nuo hankinnat pitää. Muutamia uusiakin juttuja tullut. Muun muassa kehystystä odottamassa neljä hauskaa posteria, jotka tulivat postissa Desenio.fi -julistekaupasta. Tällä viikolla saan kaikella todennäköisyydellä meidän pikkupoikien huoneen uudistuksen siihen vaiheeseen, että kuviakin voisi laittaa. Uusista julisteista tulee juttua sitten samaan soppaan!

Karhunvatukka rehottaa entistä isompana.  Kukkia ja marjoja on myös vaikka kuinka. Yhtenäkään vuonna ei vain tähän asti nuo marjat ole kerenneet kypsyä ennen syyskylmiä. Tänä vuonna marjat ovat juuri nyt jo hitusen liiloja.  Täytyy toivoa, että saisin satoa. Tykkäisin tosi paljon. Jos ei nyt onnistu, taidan tehdä jonkinmoisen kasvihuoneen näitä ihanuuksia varten.

Pihalla on kitketty rikkaruohoja!
Ihan hirveästi!!!
 Ja ehdittiin myös nauttia muutamasta pionista.
Suurin osa oli juuri kerennyt kukkia edellisellä viikolla, mutta pari ihanaa oli onneksi jäänyt vielä odottelemaan :-) Tässä niistä yksi.

Mårbackat eivät tykänneet heinäkuun säästä yhtään. Pelastelin ne nyt sitten tuossa viikko sitten sisälle. Eilen pääsivät taas ulkoilemaan, sen verran aurinko yllätti. Mutta nyt ei ole yhden yhtä kukkaa. Millähän nämä saisi kukkimaan uudestaan? 

Syksyn aikataulutusta tehty. Kalenteria täytetty. Säädetty ja välillä vähän ihmetelty, miten tässä oikein saadaan paletti kasaan ja pelittämään sujuvasti. Täytyy ottaa taas asenteella "päivä kerrallaan". Oppisikohan sitä joskus olemaan murehtimatta tulevasta?


 Vieläpä on kliseisesti kesää jäljellä ja nyt istuttava ulkona niin pitkään, kuin vain aurinkoa riittää!
Tänään syötiin mustikkapiirakkaa kavereiden kanssa, mustikat tuosta omasta lähimetsästä poimittuja. Mustikkametsään olisi niin kiva päästä uudestaankin. Metsissä niitä nyt riittää sitten kuitenkin ja meilläkin pakastimessa tilaa.

Tässä siis pikakelaten vähän meidän heinäkuuta.
Ei voi uskoa, että ollaan elokuussa.
Jotenkin tuntui, ettei kesää oikein ollutaan...