torstai 25. kesäkuuta 2015

Puutarhakeijulle kiitoksia :-)

 


Kun aloittaa pihanlaiton nollasta, pääsee yleensä sillä tavalla helpolla, ettei joudu taistelemaan rikkaruohojen kanssa. Jos sitten taas aloittaa puutarhanhoidon nollasta, mutta ottaa vähän miinusta sen takia, että osittain piha on vanhaa, rempallaan ollutta puutarhamaata, saa kyllä välillä ärsytyskynnyksen aika korkealle. On ihan mahdotonta päästä mm. vuohenputkesta eroon. Ohjeiden mukaan tehty maapinnan vaihto noin puolen metrin syvyydestä ei sekään ainakaan meillä ole toiminut. Sitten on kaikkea muuta, nokkosta, voikukkaa, ratamoa, joitain ihan järkkyvahvajuurisia kamaluuksia ja.. Kyllä te tiedätte!


Mulla on mennyt nyt pihan kanssa se kolme kesää, jos ihan oikein lasken. Tämä on nyt neljäs. Piha oli viime vuonna jo oikein rehevä. Jotenkin ei edes muista sitä, kun se oli oikeasti täysin mullalla. Olen pengertänyt ja istuttanut ja rakentanut aina vähän kerrallaan. Olisi tietenkin ollut kiva, jos olisi voinut teettää koko tilukset suoraan ammattilaisella.


Mutta siinä on se, ettei olisi päässyt itse puuhaamaan. Minä tykkään laittaa pihaa! Joskus se työnmäärä melko pienelläkin tontilla on jotain järkyttävää. Etenkin, kun pihasta vain murto-osa on nurtsia ja muuten mennään istutusten kanssa. Ja tosi paljon kaikkea kivaa saa kyllä mahtumaan pienellekin alueelle. Hauskaa on se, että vielä on myös tilaa ainakin vähän :-) Jotain pitää joka vuosi keksiä. Niin ja valkoista, vaaleanpunaista ja liilaa. Niillä väreillä edetään myös jatkossa.


Tänä vuonna en ole päässyt itse vielä oikein hommiin. Onneksi mulla on puutarhakeiju, joka käy aika ajoin siellä touhuamassa. Yksi päivä sain kuvia, että oli raadettu rikkaruohojen kimpussa monta tuntia, ja tulos oli kolme säkkiä kaikkea sitä, mitä ei haluta puutarhassa kasvavan. Ja lisäksi oli laitettu kuorikatetta ja siistitty multa viime kesänä jäänyt rinne :-) Voi onnea!
Siksi tämä postaus onkin omistettu Puutarhakeijulle lapsineen :-D


Ryhmäruusut ovat olleet tyytyväisiä miedän länsirinteessä. Joka vuosi nyt kukkineet melkein läpi kesänä. Saa nähdä, miten käy nyt. Lannoitukset taisi unohtua... Ehtiihän sitä vielä.


Ja kuten viimeinen kuva ainakin todistaa, meillä on seuraava vaihe vuohenputken taistelustrategiassa edessä. Katekangasta ja kuorikatetta. Ja pitäisi lannistua. Jos ei lannistu, en enää keksi muuta. Meillä kun tosiaan myrkkyjä tuolla suihkita. 


Taidanpa tehdä kasvilaskut tänä kesänä. Montako löytyy ja mitä lajikkeita. Olen itse jo niiden kanssa ihan sekaisin. 







Kuka arvaa, mikä on mun lempiväri :-) ?

6 kommenttia:

  1. Luis Odier on minunkin suosikki! Kitkemistä on ihan kauheasti. Täälläkin rehottaa vuohenputket ja ohdakkeet. Lämpimiä päiviä sinne! Täällä on yhä kylmää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu mun kanssa! Mulla on niitä ollut tosi monia, jokaisella pihallani :-) Ja ne on kyllä olleet tosi varmoja pitkään.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Voi kiitos :-D Täytyy vähän laittaa lisääkin kuvia!

      Poista
  3. Ihana piha ja ihanat kuvat! Mukava lukea muidenkin pihahaasteista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Anana! Tuo pihanlaitto on kyllä sellainen pirunmoinen intohimo. Pirullinen sikäli, että se vie pikkusormen ja kaikki muutkin kädet. Mutta hauskaa hommaa silti!

      Poista

Kaunis kiitos kommentista :-) Yritän vastata aina jokaiselle, joskus voi olla pientä viivettä…