lauantai 7. maaliskuuta 2015

Hetkiä ja muistoja - ja vähän makujakin!


Onko teillä maku- tai hajumuistoja? Minulla on vaikka kuinka paljon! Ehkä enemmän, kuin tavaramuistoja. Tavarat ovat usein koko ajan läsnä, niitä näkee jatkuvasti ja niiden muistoihin ei välttämättä kiinnitä sillä tavalla erityistä huomiota. Tuoksut ja maut taas ovat ihan oma juttunsa. Ne voivat yllättää täysin puskan takaa. Koskaan et voi tietää, mistä seuraava maku- tai tuoksumuisto tulee!









Minulla on muutamia tosi vahvoja maku / haju = muisto -yhteyksiä. Tai oikeastaanhan niitä on varmasti vieläkin enemmän, mutta kaikkia ei voi muistaa ja kaikkia ei edes tiedä olevan olemassa ennen kuin niihin törmää.



Muutama päivä sitten ostin uutta hammastahnaa. Se maistui ihan samalle äklölle banaaninmaulle, mitä taannoin käytettiin antibiootteien makuina. Jotenkin täysin suora maku-muistoyhteys lapsuuteen, kun sain pienestä muovikiposta juoda sitä banaanilitkua. Yök. No, ei se nyt NIIN pahaa ollut, mutta kuitenkin. Jännä juttu, että se oli nyt hammastahnassa, jonka maun kuitenkin sanottiin olevan mango-appelsiini.


Hajuista yksi hajuvesi vie minut aina Lontoon lennolle vuoteen 1999. Se on itseasiassa melkein ainut lempparihajuveteni. Kyllähän noita pulloja aina tulee hommattua, mutta ei ole tämän vaaleanpunaisessa pahvirasiassa myytävän Ralph Lauren Romancen voittanutta. Ei.



No, viimeiseen muistoon tällä kertaa. Nimittän minttuun. Kävimme viime viikonloppuna parin suomalaisen kanssa syömässä Earl's nimisessä ravintolassa ja otin alkupalaksi "drinkin" -vai miksi näitä sanotaan. Alkoholittomia yrtti / kasvispohjaisia juomia ne kuitenkin olivat. Minulla oli niin ihana ja raikas minttuinen Passion Fruit Limeade, joka sisälsi passionhedelmää, minttua, limemehua ja limen hedelmänlihaa. Ja jäitä. Voi se oli niin hyvää! Tänään kaupassa silmiin osui minttua. Päätin ostaa pussin sitä ja tehdä kotona smoothien, johon tulisi jäiden lisäksi minttua, mansikoita, kurkkua ja mangoa. Smoothiesta tuli muuten tosi hyvä, mutta ehkä se olisi ollut parempi ilman mansikoita. Ainakin paremman värinen. 




Tästä tuli sitten yhtäkkiä mieleen parin kesän takainen ihmettely, jonka joku saattaa muistaa! Minä kummastelin kasvia, joka kasvaa puutarhassamme hurjaa vauhtia. En tiennyt yhtään, mikä se olisi. Arvailuja tuli vaikka kuinka. Kukaan ei tainnut osua oikeaan! Ja sitten kerran päätin vain napata siitä muutaman varren irti. Mintun tuoksu levisi suoraan nenääni. Ja siitähän se tunnistus sitten tuli - meillä kasvoi piparminttua ja hyvä niin! Mikäpä sen mukavampaa, kuin hakea omasta pihasta mintunlehtiä kesäisiin herkkuihin. Tätä minttua tuli nyt tänään ikävä. Onneksi se on varmassa tallessa ja ilahduttaa taas heinäkuussa. Ja siihen asti pärjätään kaupan mintuilla :-)


P.S:  tuo sydänkoru eskarilaisen kotiin tuoma lahja äidille. Mutta koska se oli tekijän mielestä liian hieno, hän päättikin pitää sen itse :-D Lapset on hassuja!

9 kommenttia:

  1. Todellakin! Mulla on aina varsinkin haju/tuoksumuistot olleet voimakkaita. niistä tulee mieleen joku paikka, ihminen tai tilanne. Earl grey teen tuoksusta muistan aina ensimmäisen kesätyöpaikkani pienessä kirjapainossa Helsingin Kalevankadulla. Olin silloin 12-vuotias. Omistajapariskunta joi sitä teetä aina lounastauolla. Nykyisin makumuistot on sikäli tärkeitä, että yritän muistojen avulla saada nauttimani ruuat oiekasti maistumaan joltain, kun onnettomuudessa menetin haju- ja makuaistini lähes kokonaan. Tai ainakin ne muuttui.

    Voi olla, että se on se hajuaisti, jonka menetin, koska juuri tuli Yleltä Prisma-studio, jossa kerrottiin ihmisen muodostavan makuaistimuksen 80% hajun/tuoksun perusteella. Kemisti loihti omenapiirakan ilman omenoita. Maku tuli siitä, kun lusikkaan kiinnitettiin suikale jotain paperia, johon oli imeytetty omenan aromia.

    Hihii sun eskarilaistas :) Taas kerran harmittelen, kun näihin kommentteihin ei voi lisätä kuvia. Olisin näyttänyt millaisen kaulakorun sain kohta 15 täyttävältä kuopukseltani, joka oli saanut sen pääsiäismunasta.

    Niin, ja parfyymeistä piti vielä sanoa, että Opiumin tuoksusta (käyttääkö kukaan enää sitä) tulee mieleen tätini, jonka turkkia lainasin vanhojen tansseissa ja tuoksuin sen jälkeen pitkään hänen hajuvedeltään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännä toi tutkimus, mistä sä kerroit. Eli se Ylen juttu omenapiirakasta! Muuten se on jännä juttu, että mitä pahemman hajuinen juusto, sen parempi se melkein on. Tässä taitaa haju- ja makuosuus mennä jollain tavalla sekaisin.

      Tosi tylsää, että sulla on käynyt noin tuolle maku/hajuaistille. Oletkos muuten huomannut, onko joku muu aisti sen sijaan parantunut / vahvistunut? Kun monesti olen lukenut, että esim. sokeilla kuuloasti on erittäin paljon tarkempi / latautuneempi, kuin normaalisti ihmisillä.

      Laitas blogiisi joku kerta se pääsiäismunakoru :-D

      Poista
    2. No ei ole kyllä muut aistit parantuneet, vai voiko sanoa aistiksi sitä, että mielestäni havainnoin yksityiskohtia paremmin. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta olen alkanut näkemään esim. tutun reitin varrelta metsistä, rannoilta ym. ihan uusia juttuja, muotoja tai sitten vain kiinnitän entistä enemmän huomiota ympäristööni.

      Katsotaan, jos muistan vaikka pääsiäisen aikaan laittaa kuvan korusta :)

      Poista
  2. Tunnistatko talojen ominaistuoksuja/-hajuja? Muistan aina lapsuudesta, kuinka kiva oli serkkujeni kodin ominaistuoksu. Turvallinen ja hyvä.
    Mulla on myös noitten smoothieannosten kanssa tarve tehdä niistä kauniita. Sellaiset ruskehtavat eivät ole niin kivoja kuin raikkaan vihreät. Hassua, mutta sitä syö myös silmillään. Noita yrttejä pitääkin muistaa ostaa!
    Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi, muuten mä just aloin miettimään, että jollain tavalla en ehkä tunne noita talojen hajuja. Onpa jännä juttu! Nimittäin kun ylipäätään olen tosi tarkka siitä, onko talossa esim. hometta / kosteutta. Tunnen sen saman tien nenällä. Mutta muita haju/talo-yhdistelmiä ei tule oikein mieleen. Ainut on ehkä muutamat vanhat talot. Olisko niin, että uusissa on niin se ilmanvaihto tehokas, ettei kauheasti mitään tuoksuja pääse tulemaan? Pentikin liikkeiden tuoksun kyllä tunnistaa :-D

      Poista
    2. Voi hyvin olla, että uudemmissa sitä ei tule. Täällä kotona huomaan sen ominaistuoksun, kun ollaan oltu vähän aikaa poissa ja tullaan takaisin. Onko se sitten tuoksua vai hajua... Mutta ei ainakaan mitään hälyyttävää homeista, hih!

      Poista
    3. Meidän saarimökillä Saimaalla on kyllä sellainen. Ja tiedätkö että nyt muistan, että meidän mummilla ja etenkin hänen vanhassa kerrostalossaan oli sellainen tuoksu, jonka muistan aina. Lappeenrannassa kumpikin. Ehkä näitäkin tulee mieleen, kun vähän sieltä kaivelee :-)

      Poista
  3. Totta - minttuhan se on! Minttuja on eri laatuja, joten aina tunnistus ei kai ole ihan helppoa, jos vertaa juuri siihen omaan minttupuskaansa, mihin on tottunut. Se on monipuolinen yrtti ja sopii hyvin noihin smoothieihin :). Minä tykkään myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tässäkin oli se juttu, että en edes tajunnut lähteä yrtiksi epäilemään. Luulin nimittäin, että taimi oli meidän tontilla jo ennestään. Meillähän tuo tontti oli vanhan rintamamiestalon puutarhaa ja omenapuiden ja marjapensaiden täyttämää, ja siellä on edelleen muutama perenna ja pensas, joita ei sieltä pois saa - ovat aikojen saatossa niin täysin paikkaansa juurtuneet. Mulle oli tärkeää säilyttää se pihaosuu, ja onneksi onnistuinkin. Mutta sittenhän muistin myöhemmin, että hitsi vie, itse olin mintun joskus istuttanut. En tajunnut vain silloin, että se kasvaa JÄTTILÄISEKSI! :-)

      Poista

Kaunis kiitos kommentista :-) Yritän vastata aina jokaiselle, joskus voi olla pientä viivettä…